Rock, pop, alternative ›

Hehheh, vahvistaa vaan mun käsitystä Rumba-lehden ammattitaidosta. En malta odottaa uuden lätyn arvointia.
Spotifyssä muuten taas uusi biisi "Running out of time"

Ensivaikutelma levystä on, että biisit kuulostaisivat huomattavasti paremmalta Simon Phillipsin soittamana/tuottamana. Nyt on vähän sekavan räpellyksen oloinen tuotanto ja rummuissa ihme särö.

Kannattaa kuunnella hifi-kuulokkeilla, jos sellaiset löytyy. ;) Niiden kanssa kuulostaa ainakin tosi hyvältä. Omasta mielestä aivan mahtava levy. Mun suosikkeja ovat: Holy War, Unknown Soldier, Chinatown, The Little Things ja Great Expectations. Ja ekalla kerralla saattaa albumi kuulostaa oudolta. Vaatii useamman kuuntelukerran... :)

Tambu: Kannattaa kuunnella hifi-kuulokkeilla, jos sellaiset löytyy. ;)
 
Riittääkö K271 II vai onko liian halvat? :--D
 
Jotenkin todella tukkoisen kuuloiset soundit, en tykkää. Biisit kuulostaa hyvältä kyllä.

ballfish: Jotenkin todella tukkoisen kuuloiset soundit, en tykkää. Biisit kuulostaa hyvältä kyllä.
 
Jep, yritän nyt toista päivää tykätä tästä mutta ei vaan pysty nauttimaan kun levy on masteroitu näin. Tästä saa päänsäryn. Ekassa biisissä mukaan on lipsahtanut jopa joku ihme sirinä ajassa 1:36. Kuuleeko muut tuon vai piriseekö mulla vaan päässä?
 
Harmi, sillä biisimatsku vaikuttaa ihan kelvolliselta.

Socialite: Ekassa biisissä mukaan on lipsahtanut jopa joku ihme sirinä ajassa 1:36. Kuuleeko muut tuon vai piriseekö mulla vaan päässä?.
 
Joo, itekki ajattelin samaa, että kuuluuko kellään muulla. Ja siis on virallinen CD mistä kuuntelen. Sirinä kuuluu jo alusta , aina välillä enemmän, välillä vähemmän... ainaki kohdissa 00.00 - 00.25 , 00.51- , ja 1.36 se korostuu. No, onneks ei oo muissa biiseissä mutta jännä että sitä ei oo kukaan vielä huomannu Toto foorumeilla.
 
Chinatown on oma suosikki tällä hetkellä! (Georgy Porgy 2.0) Levyhän löytyy jo Spotifystä.
 
Muita hyviä: The Little Things (Steve Porcaro slovari), All The Tears (Paichin slovari) ja 21st Century Blues (Lukatherin biisi jossa yllättäen yks levyn parhaista kertseistä, Totomainen fiilis siinä). Muuten vibat:
 
+sovitus/soitto/produktio.
-isoja TOTO-tyylin omaavia kertsimelodioita ois kaivannu lisää. Tyyliin Stop Loving You.. Niistä yhtye myös tunnetaan. Muuten OK biisit Orphan/Holy War/Burn/Running Out Of Time ois parempia jos niissä ois Seventh One-ajan melodinen TOTO-meininki kertosäkeissä.

RNold: Ensivaikutelma levystä on, että biisit kuulostaisivat huomattavasti paremmalta Simon Phillipsin soittamana/tuottamana. Nyt on vähän sekavan räpellyksen oloinen tuotanto ja rummuissa ihme särö.
 
Joo ikävä tulee Simon kikkailuja ja energiaa. Niin soundit kuin soitto on kovin pehmeätä, katoaa taustaan ja muutenkin varman päälle sessiomeininkiä sillä osastolla. Holy warissa on vielä kumma kaiku joka sekoittaa turhaan.
 
Basso puolestaan on kumman muhju, kompuroitu paikoin aivan liian tiukasti ja ilmeisen tahallaan efektimielessä.
 
Biiseissähän on jopa potentiaalia.

Tässä on aika pitkä ja mielenkiintoinen haastattelu liittyen uusimpaan XIV-albumiin ja sen työstämiseen.
 
linkki: http://ultimateclassicrock.com/toto … lukather-joseph-williams-interview/
 
Itse oon sitä mieltä, että on tosi mahtavaa että Totolta tuli vielä uutta matskua. Stop Loving you, Pamela, Rosanna, Africa ja Hold The Line ovat ikiklassikkoja.
 
Haastattelun perusteella bändin jäsenillä ei ollut mitään mielenkiintoa yrittää tehdä sellaisia biisejä, jotka olisivat takuuvarmoja hittejä. He halusivat tehdä biisejä, joissa näkyy vaikutteita heidän omista suosikkibändeistään. Lisäksi tarkoitus oli tarjota nimenomaan uskollisille Toto-faneilla sellaista musiikkia, jota nämä tykkäävät kuunnella. Siinä on onnistuttu omasta mielestäni hyvin.
 
Albumi ja sen biisit kasvavat joka kuuntelukerralla, ja omatkin suosikkini ovat vaihdelleet. Minusta on myös hienoa että biisit ovat aikalailla erilaisia, joka lisää kuuntelun mielekkyyttä. Ei ole siis tasapaksu monotoniaa. Joseph Williamsilla on muuten todella hyvä lauluääni. Tai ainakin itse pidän siitä. Makuasia tietty. ;)

Minun korvaan todella vahva levy sävellysten suhteen. Soundit eivät ole niin tykit kuin esim. edellisellä Falling in Betweenillä (omasta mielestä pirun kova levy ja on kuuntelussa edelleen), mutta se ei ole oleellista. En halua analysoida, kuinka paljon vaikuttaa esim. Simon Phillipsin vaihtuminen toiseen rumpaliin, koska sekään ei ole oleellista. Oleellista on se, onko levyllä hyviä biisejä ja niitä siellä on paljon! Mahtavaa on, että tulee hyvää uutta musiikkia kuunneltavaksi!

xjas73: Minun korvaan todella vahva levy sävellysten suhteen. Soundit eivät ole niin tykit kuin esim. edellisellä Falling in Betweenillä (omasta mielestä pirun kova levy ja on kuuntelussa edelleen), mutta se ei ole oleellista. En halua analysoida, kuinka paljon vaikuttaa esim. Simon Phillipsin vaihtuminen toiseen rumpaliin, koska sekään ei ole oleellista. Oleellista on se, onko levyllä hyviä biisejä ja niitä siellä on paljon! Mahtavaa on, että tulee hyvää uutta musiikkia kuunneltavaksi!
 
Samaa mieltä. Toton kanssa on helposti vanne niin tiukalla että sitä kun löysää pikkasen niin alkaa helpottamaan. Viihdyttävä levy, ei klassikkomatskua mutta ei sen aina tarttekaan olla.

xjas73: Minun korvaan todella vahva levy sävellysten suhteen. Soundit eivät ole niin tykit kuin esim. edellisellä Falling in Betweenillä (omasta mielestä pirun kova levy ja on kuuntelussa edelleen), mutta se ei ole oleellista. En halua analysoida, kuinka paljon vaikuttaa esim. Simon Phillipsin vaihtuminen toiseen rumpaliin, koska sekään ei ole oleellista. Oleellista on se, onko levyllä hyviä biisejä ja niitä siellä on paljon! Mahtavaa on, että tulee hyvää uutta musiikkia kuunneltavaksi!
 
Täysin samaa mieltä. Odotin edellisen lätyn perusteella hieman perusrankempaa komppaamista, vaikkakin onhan tässä taas vuosikymmen mennyt ja kukaan ei ainakaan nuortunut. Rumpupuoli on ehkäpä vähän keventynyt ja muuttunut sellaiseksi perusmeiningiksi. Mutta ei se menoa pilaa - ihan oikea TOTO tälläkin levyllä esiintyy.

Kovaa matskua ja hyvä meininki. Saundeista samoilla linjoilla valtaosan kanssa. Tuotannosta en tykkää ja kuulee, että budjetti on pienentynyt. Vaikka kuinka tehtäs halvalla, niin harmi että miksaus/masterointivaiheessa sinne jätetään sirinöitä jne.
 
Draivi tuntuu olevan pändillä kuitenkin hyvä ja tykkään biiseistä, joten hittoakos marisemaan.

Pettymyshän tämä oli. Odotin kovasti ja yritin kuunnella positiivisella mielellä ilonaiheita hakien, mutta mun mielestä Orphan on ainoa hyvä biisi. Ja noita saundeja en myöskään käsitä. Ei olis Jeff Porcaro päästäny tällasta levyä ulos.

Mä kyllä diggaan kovasti. Biisimateriaali on parempaa kuin aikoihin. Samoin henkilökohtaisesti tollainen vähän pehmeämpi linja kuulostaa paremmalta. Rock mohroilut onvat kuulostaneet Totolla aina vähän teennäisiltä. Kuulostaa bändiltä eikä Lukatherin soolotuotannolta. Samoin noi jazz ja progevaikutteet ovat mielestäni hyvä juttu. Ilmeisesti vastaanotto on ollut positiivinen bändin fanien keskuudessa, vaikka vuosien varrella siihenkin on jo ehtinyt muodostua monta eri koulukuntaa.

Millä vehkeillä jengi kuuntelee tätä uutta Totoa kun on muka huonot soundit ja tuotanto? Mun stereoista tää kuulostaa ihan asialliselta. Ehkä olen puurokorva kun en osaa dumata soundeja.

J.Hollström: Millä vehkeillä jengi kuuntelee tätä uutta Totoa kun on muka huonot soundit ja tuotanto? Mun stereoista tää kuulostaa ihan asialliselta. Ehkä olen puurokorva kun en osaa dumata soundeja.
 
Samaa ihmettelen minäkin. Mutta kuten tuossa aiemmin todettiin, on Toto ollut niin kauan kuin itse muistan tiukemman kritiikin alla tekemistensä suhteen. Muistuu mieleen omasta nuoruudessa kasarin alussa, kun Toto-fanina sai useamman kerran kuulla, ettei Toto ole rock-uskottava, kun jätkät osaavat soittaa liian hyvin ja levyt on ihan ylituotettuja ja -hiottuja.
 
XIV:sta esim. Chinatown on kunnon paluu alkuaikojen juurille ja Great Expectations myös. Ainoa, joka vielä tökkii on Steve P:n The Little Things, jonka ensitahdit voisivat olla vaikkapa joltain Take That:lta.
 
Yllättäen hienointa on, kun saa pitkästä aikaa kuulla Joen, Luken ja Davidin kovin erilaisia lauluääniä ja passelisti soivia stemmoja. Ja tietysti Luke on taas Luke: Holy War:n soolo on ihan timantti.

MusikMan: Samaa ihmettelen minäkin. Mutta kuten tuossa aiemmin todettiin, on Toto ollut niin kauan kuin itse muistan tiukemman kritiikin alla tekemistensä suhteen. Muistuu mieleen omasta nuoruudessa kasarin alussa, kun Toto-fanina sai useamman kerran kuulla, ettei Toto ole rock-uskottava, kun jätkät osaavat soittaa liian hyvin ja levyt on ihan ylituotettuja ja -hiottuja.
 
XIV:sta esim. Chinatown on kunnon paluu alkuaikojen juurille ja Great Expectations myös. Ainoa, joka vielä tökkii on Steve P:n The Little Things, jonka ensitahdit voisivat olla vaikkapa joltain Take That:lta.
 
Yllättäen hienointa on, kun saa pitkästä aikaa kuulla Joen, Luken ja Davidin kovin erilaisia lauluääniä ja passelisti soivia stemmoja. Ja tietysti Luke on taas Luke: Holy War:n soolo on ihan timantti.
 
Jotenkin aina tosta mantrasta" soittavat liian hyvin!" tulee mieleen tämä haastattelu jossa kundit sivuaa tota aihetta;).
 
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/08/17/liian-taitava-toto

Uusi lättyhän on loistava, hieno paluu juurille. Parasta Totoa sitten Kingdom of Desire -albumin. Biisit tosiaan yllättävän hyviä eikä soundeissa ole mitään vikaa, paljolti samaa pehmeyttä kuin IV -levyllä. Steve Porcaron panos kuuluu vahvana, mikä lämmittää "vanhan fanin" sydäntä erityisesti. Samoin David Hungate, jonka basso erottuu mureana, luoden tanakan pohjan muulle soitolle. Ja Keijo Autonlukko on nappivalinta rumpaliksi :D
 
(niin, mä latasin levyn iTunesista ja poltin cd:lle eikä mitään ylimääräisiä sirinöitä kuulu kuulokkeillakaan)

Olen tyytyväinen! :)

Terve
 
Tänne materiaali on ihan hyvää, joskaan ei mitään aivan timanttia. Nyt on tullut kuunneltua nuo etukäteisjulkaisut sen verran useasti, että levyä kuunnellessa ne mielellään hyppää jo yli. Ainoa mikä selvästi tökkii on tuo soundi/masterointi-osasto. Tuntuu että koko lätty on puristettu liikaa "kasaan".
Mistään budjetti-asiasta ei voi olla kyse; kyllä SL:n viimeiset soololevyt ovat soundillisesti paljon paremmin onnistuneita ja veikkaan että budjetit ovat Lukella kuitenkin paljon pienemmät, kuin myös myyntimäärät.
Kaikkiaan kuitenkin vallan mainio levy - selvästi jatkoon - 8 ja hymynaama!