| Aihe: Kitaroiden arvonnousu, lasku vai kuinka. | |
|---|
 flirtti
20.03.2015 14:44:18 (muokattu 20.03.2015 14:47:29) | |
|
Taas tuli ostettua Strato. Kyseessä n.77 Fernandes. Sain mielestäni halvalla.
Myyjän luota ajellessa funtsittiin kaverin kanssa kitaroiden arvon kehitystä tulevaisuudessa.
Ovatko tulevaisuuden arvokitarat muinaisia fendereitä/Gibsoneita,
vai jotain ihan muuta, siis uutta tuotantoa ja uusia brändejä? Suhr esim.
Ja vielä konkretiaa; kuinkahan mun 2014 Commemorative:n hinta jakselee kymmenen vuoden päästä tai muut anniversary mallit (2014).
Itse pidän lähes kaikkia skepoja vain soittamista varten, eikä ollut tarkoitus fakkiutua mm. Fenkkuihin/Gibboneihin. Idea on simppelisti se, kuinka kitaroiden arvokäyrä käyttäytyy ja mitkä luutut siellä loistavat hamassa tulevaisuudessa.
-Mikko
"Dogs Run Free - Why Don't We". |
 Numb
20.03.2015 14:52:40 (muokattu 20.03.2015 14:53:03) | |
|
Inflaatiokorjattua hintaansa nostavat semmoiset, jotka ovat A) hyviä, ja B) harvinaisia - eivätkä niistäkään kovin kaikki. Sit on varmaan jotain keräilykohteita, jotka eivät täytä kohtaa A). Sävelet ja sanat, kitara ja laulu: Dunnet Head "Dunnet Headin musa on parhaiten kuvattavissa silleen, että se muistuttaa sitä kuin suomalaiset aikuisrokkarit kirjoittais irlantilaisia juomalauluja." - Arttu |
|
Ei ole täysin mun ajatus, mutta veikkaisin että voi olla perää: kitaran suosio soittimena ei varmaankaan tule ainakaan kasvamaan, ja suuret ikäluokat alkaa olla siinä iässä että niiltä alkaa jäämään perinnöksi kohtuullisen vanhaa ja suhteellisen hyvää tavaraa. Eli pienenevillä markkinoilla on saattaa olla "klassikoista" kasvavaa tarjontaa. Välttämättä siinä tilanteessa ei pääsee syntymään niin helpolla uusia klassikoita?
Poikkeuksia tietenkin tulee. Kuten mun James Tylerit :)
"With me, I play loud. It's right out there. My manhood is right on the table. Examine it, pick it up, if you will. There it is."
- Nigel Tufnell, Guitar Player Oct. '84 |
|
pari kolme vanhaa merkkiö joiden arvo ei tipu ees uutena kovin radikaalisti, sitten on nää 70-80 luvun oikeista puista tehdut soittimet joiden arvo tipahti sillon heti ja nyt vaan nousee. Paha sanoa suhreista ja muista nykysistä laatukitaroista että miten käy mutta veikkaan että ainakin toistaseks lähtee hinnoista isoja rahoja kun kantaa kaupasta kotia.
kaikki paitsi on turhaa. |
 korvaoo
20.03.2015 15:15:19 (muokattu 20.03.2015 15:15:51) | |
|
Sammo: Ei ole täysin mun ajatus, mutta veikkaisin että voi olla perää: kitaran suosio soittimena ei varmaankaan tule ainakaan kasvamaan, ja suuret ikäluokat alkaa olla siinä iässä että niiltä alkaa jäämään perinnöksi kohtuullisen vanhaa ja suhteellisen hyvää tavaraa. Eli pienenevillä markkinoilla on saattaa olla "klassikoista" kasvavaa tarjontaa. Välttämättä siinä tilanteessa ei pääsee syntymään niin helpolla uusia klassikoita?
Poikkeuksia tietenkin tulee. Kuten mun James Tylerit :)
musiikki ei kuitenkaan katoa mihinkään ja klassiset bändisoittimet ei ainakaan ihan heti ole menettämässä merkitystään. Maailman väkiluku kait kasvaa koko aika ja kohta aletaan itämaihin viemään niitä soittimia mitä tänne haalittiin japanista aikanaan.
kaikki paitsi on turhaa. |
|
Numb: Inflaatiokorjattua hintaansa nostavat semmoiset, jotka ovat A) hyviä, ja B) harvinaisia - eivätkä niistäkään kovin kaikki. Sit on varmaan jotain keräilykohteita, jotka eivät täytä kohtaa A).
Tässähän se tulikin.
http://www.sieni.us/?id=38 |
|
Yhden edelliseen mielipiteeseen, en usko, että nää perusmallit nyt ainakaan arvossa nousisivat ajan myötä. Nykyään kuitenkin tehdään laadukasta kamaa niin paljon ja sitä on saatavilla kohtuullisilla hinnoilla.
Harvinaisemmat mallit voi nousta arvossaan, etenkin sellaiset joista on tarkoituksella tehty hyvin pieni erä ja edustavat tunnettua merkkiä ja/tai artistia. Uskoisin tosin, että muutkin laadukkaat kitarat säilyttävät kohtuu hyvin arvonsa, inflaationkin huomioiden. Arvolla tässä tarkoitan tyyliin 50-70% vastaavan uuden hinnasta sillä hetkellä. |
|
Näitä limited factory runeja ym. on myös sen verran paljon, että varmaan aika harvasta tulee oikeasti keräilyarvoa omaavia harvinaisuuksia.
Believe what you want, it doesn't mean you're right... |
|
Kyllä soittimen arvoon voi vaikuttaa niin moni asia, ettei sitä voi joka kitaran kohdalla tietää millainen sen arvo on vuosikymmenien päästä.
Luultavasti edullisemmat Gibson ja Fender kitarat säilyttävät arvonsa paremmin kuin kalliimmat mallit. Niiden arvo voi jopa nousta suhteessa maksettuun hintaan paljonkin enemmän kuin kitaran joka nyt maksaa 2000-4000 euroa. Nämä 2k-4k kitarat ovatkin sitten sellaisia, että sen rahan takaisin saamiseen voi todella mennä aikaa. Joskus sitä ei tule koskaan. Riippuu merkistä ja joskus väristäkin. Myöskin hyvät kitarat voivat muuttua ei halutuiksi jos kyseinen merkki alkaa tekemään jatkossa laadullisesti edullisempia soittimia tai muuten huonompia. Tätä on aivan mahdoton ennustaa.
Silläkin on toki väliä kuka sitä kitaraa soittaa ja kenellä se on. Myös tulevaisuudesta ei voi tietää alkaako joku uusi "suuri" kitarasankari soittamaan sellaisella kitaralla joka on hänelle tullut sattuman ja erehdyksen kautta.
Tästä soittimesta voi tulla erittäinkin haluttu, vaikka se ei olisikaan edes hinta/laatu-suhteeltaan mitenkään erikoinen.
Hyvistä kitaroista voi saada rahansa helpommin takaisin ja joskus harvinaisistakin. Nämäkään asiat eivät tosin ole välttämättä sellaisia, että kitaroita kannattaisi ostaa näiden seikkojen takia. Ainakaan sijoitus mielessä.
Jos rahansa haluaa sijoittaa niin parempia kohteita on varmaan muumimukit kuin tämän päivän kitarat.
Minusta soittimet ovat kuitenkin ensisijaisesti soitettavaksi tarkoitettu, ettei sitä arvoa kannata ihan älyttömästi ajatella kun soitinta ostaa. Jos kitara on soittajan/ostajan mielestä muutoin hyvä ostohetkellä ja rahansa arvoinen. |
|
Musta kitaroissa on kuitenkin se etu moniin muihin tavaroihin, että niissä yleensä säilyy kohtuu hyvin arvo, oli se sitten 50% tai 70% uudesta. Siinä mielessä ne on parempia sijoituskohteita kuin hyvin monet muut kulutustavarat.
Tää selitys ainakin menee hyvin läpi vaimolle aina kun pitää selitellä uuden kitaran hankkisen järkevyyttä ;) |
korvaoo
20.03.2015 16:43:49 (muokattu 20.03.2015 16:44:03) | |
|
tuli mieleen noin 1998 tjtn, pohjanmaan musiikkiliike kun kävin kuolaamassa studio lespaulia liikkeessä, piruuttani sitten kysyin vaihtoa sg3000s yamahaani ja myyjä tuumas että noh.. tonnisista ollaan maksettu 600 markkaa ja 3 tonnisista sitten vähän enempi. Siinä vaiheessa heräsin elämään ja aloin ymmärtämään soitinkauppiaiden arkea (samalla unohtaen että lähes yhtä kusipäisellä diilillä olin moisen vuos pari aiemmin hommannu :) ) vaan luoja miks en, siis miks en ostanu kaikkia niitä yamahoita jotka oli myynnissä alta 1000 markan sillon
kaikki paitsi on turhaa. |
|
Ilelee: Musta kitaroissa on kuitenkin se etu moniin muihin tavaroihin, että niissä yleensä säilyy kohtuu hyvin arvo, oli se sitten 50% tai 70% uudesta. Siinä mielessä ne on parempia sijoituskohteita kuin hyvin monet muut kulutustavarat.
Tää selitys ainakin menee hyvin läpi vaimolle aina kun pitää selitellä uuden kitaran hankkisen järkevyyttä ;)
ja eukkos huomenna tulee kysymään että miks 1900 luvun tim,anttiakulanauhan hinta on noussut 1000 kertaseks?
kaikki paitsi on turhaa. |
|
Joku svenssoni kitarakeräilijä sanoi että 70 luvun Les Paulit on tällä hetkellä niitä joiden arvo nousee suhteessa pyyntihintoihin eniten lähitulevaisuudessa. |
|
Laulava Kylätohtori: Näitä limited factory runeja ym. on myös sen verran paljon, että varmaan aika harvasta tulee oikeasti keräilyarvoa omaavia harvinaisuuksia.
Ne nyt on ihan hupihommaa ja myyntimiesten keskeltä halki olevien kielten höpinöitä. Mullakin pari semmoista Limited run peliä on ja tuskin niistä sen arvokkaampia tulevaisuudessa tulee, tosin olivat sitä kyllä uutena, eivätkä varmaan hinnanlaskusta kärsi, kummastakin joutuu huomaamaan, että tämä Limited run kyllä tuntuu parempana panostuksena, vaikkapa sitten näissä paljon puhutuissa puissa.
-TONEWOOD (sorry, oli pakko laittaa)
Terveisiä pizzerian nurkasta.... |
|
Tässä on esimerkit kitaroista, joista ei oikein voi pyytää lisää harvinaisuuden takia:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=982729
Omasta mielestä mahdollista arvonnousua varten pitää olla kyseessä joko todella haluttu sarja (Marshallin 80-luvun Silver Jubilee -vahvarit esimerkiksi) tai tosissaan vanha/harvinainen laitos. Peruskitara vuodelta '85 ei ihan tätä ehtoa täytä.
Tai mitäs minä tiedän, markkinat sen päättää. |
|
Gibsonin Les Paul standard ja custom maksavat jo nykyään uutena niin paljon, että sillä samalla rahalla teettää monilla kotimaisilla soitinrakentajilla vastaavan pelin uutena ja omilla mitoilla. Tämä tekee sen, että ihan älyttömästi ei kukaan ala maksamaan vaikka 70-luvun kyseisestä kitarasta. Varmasti niitäkin tulee aina olemaan, jotka haluaa sen Gibsonin ja ovat valmiita maksamaan siitä vanhasta kitarasta.
Kuitenkaan ei niiden arvo voi ihan tajuttomasti nousta ja vaikka nousisikin niin se ei vielä tarkoita, että kukaan ostaa sillä hinnalla. Kitarapajalla on muutamia todella vanhoja Fender ja Gibson kitaroita. Eipä tuolla niin väliä ole vaikka arvo olisi 30 000 euroa jos sitä ei kukaan pysty maksamaan.
Väittäisin kuitenkin, että suurimmalle osalle raja tulee varmaan jossain vaiheessa vastaan. Ostanko uuden ja sellaisen missä on kaikki omien toiveiden mukaisesti, esimerkiksi, 3000 eurolla vai käytetyn puolta kalliimmalla(tai vieläkin kalliimmalla).
Monen tuskin ei tarvitse tätä asiaa edes miettiä kun katsoo lompakkoa.
Myöskin jos teettää soittimen, niin sitä on ehkä huolettomampi käyttää kuin kallista vintage soitinta jota ei uskalla mihinkään viedä.
Käyttöön on varmaan viisainta hommata sellainen soitin jota voi ja uskaltaa käyttää. Ilman että tarvitsee kokoajan pelätä hinnan alenemista. |
|
mpekkanen: Gibsonin Les Paul standard ja custom maksavat jo nykyään uutena niin paljon, että sillä samalla rahalla teettää monilla kotimaisilla soitinrakentajilla vastaavan pelin uutena ja omilla mitoilla. Tämä tekee sen, että ihan älyttömästi ei kukaan ala maksamaan vaikka 70-luvun kyseisestä kitarasta. Varmasti niitäkin tulee aina olemaan, jotka haluaa sen Gibsonin ja ovat valmiita maksamaan siitä vanhasta kitarasta.
Kuitenkaan ei niiden arvo voi ihan tajuttomasti nousta ja vaikka nousisikin niin se ei vielä tarkoita, että kukaan ostaa sillä hinnalla. Kitarapajalla on muutamia todella vanhoja Fender ja Gibson kitaroita. Eipä tuolla niin väliä ole vaikka arvo olisi 30 000 euroa jos sitä ei kukaan pysty maksamaan.
Väittäisin kuitenkin, että suurimmalle osalle raja tulee varmaan jossain vaiheessa vastaan. Ostanko uuden ja sellaisen missä on kaikki omien toiveiden mukaisesti, esimerkiksi, 3000 eurolla vai käytetyn puolta kalliimmalla(tai vieläkin kalliimmalla).
Monen tuskin ei tarvitse tätä asiaa edes miettiä kun katsoo lompakkoa.
Myöskin jos teettää soittimen, niin sitä on ehkä huolettomampi käyttää kuin kallista vintage soitinta jota ei uskalla mihinkään viedä.
Käyttöön on varmaan viisainta hommata sellainen soitin jota voi ja uskaltaa käyttää. Ilman että tarvitsee kokoajan pelätä hinnan alenemista.
Nyt puhutaan kitaroiden keräilyarvoista eikä mistään järkeen tai käyttöarvoon perustuvasta asiasta. 50 ja 60 lukujen Les Paulit maksaa maltaita. Seuraavaksi tulee 70 luku. Ei se sen monimutkaisempi asia ole. |
|
Ziggy Bubba: Tässä on esimerkit kitaroista, joista ei oikein voi pyytää lisää harvinaisuuden takia:
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=982729
Omasta mielestä mahdollista arvonnousua varten pitää olla kyseessä joko todella haluttu sarja (Marshallin 80-luvun Silver Jubilee -vahvarit esimerkiksi) tai tosissaan vanha/harvinainen laitos. Peruskitara vuodelta '85 ei ihan tätä ehtoa täytä.
Tai mitäs minä tiedän, markkinat sen päättää.
Noissa taitaa se harvinaisuus piillä vasenkätisyydessä, koska niitä taitaapi kotimaassa olla melko nihkeästi tarjolla.
http://www.sieni.us/?id=38 |
 stratomaster
20.03.2015 18:41:38 (muokattu 20.03.2015 18:42:36) | |
|
joku muu sikko: Nyt puhutaan kitaroiden keräilyarvoista eikä mistään järkeen tai käyttöarvoon perustuvasta asiasta. 50 ja 60 lukujen Les Paulit maksaa maltaita. Seuraavaksi tulee 70 luku. Ei se sen monimutkaisempi asia ole.
Just näin. Se käytetty Gibson säilyttää hintansa huomattavasti paremmin kuin teetetty custom-kitara. |
 Ziggy Bubba
20.03.2015 18:49:38 (muokattu 20.03.2015 18:51:05) | |
|
Mr. Speed: Noissa taitaa se harvinaisuus piillä vasenkätisyydessä, koska niitä taitaapi kotimaassa olla melko nihkeästi tarjolla.
No juu, onhan noissa se testausmahdollisuus kotimaassa, se on aina plussaa. Oon tainnut kokonaista kolme (!) vasenkätistä Gibsonia nähdä Helsingin kitarakaupoissa viimeisen reilun 10 vuoden aikana. (Omat 2 LP:tä on ostettu Thompalta.)
Mutta, pelkkä vasenkätisyys ei tee noista harvinaisia. Myöskään se, että jotain mallia (vasuri LP Classic tässä kohtaa) ei enää tehdä, ei tee suoraan siitä sellaista harvinaisuutta, josta voisi pyytää enemmän kuin perusmallista. Oma LP Traditional maksoi uutena saman kuin tämän vähemmän himoitun käytetyn mallin pyynti.
Yleensä mallien valmistaminen loppuu ymmärtääkseni sen takia että se ei mene kaupaksi. Joskus toki voi olla malleja jotka lopetetaan, koska ne ovat "liian hyviä" kyseiseen hintasegmenttiin. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
