| Aihe: Tyhmiä kysymyksiä osa 267: Floikan pikaviritin tapissaan | 1 |
|---|
|
Tyhmä kysymys, mutta miten toimin floikan kanssa kun kielen pikaviritin on "tapissaan", eli siinä ei ole enää säätövaraa: pitääkö kielen lukko aukaista ja kiristää kieltä "tavalliseen malliin"? Mutta eikös lukon aukaisu sotke muiden kielten vireen? |
 Da Make
14.03.2015 21:02:45 (muokattu 14.03.2015 21:04:52) | |
|
Kyllä, tosin se lukkosatulahan pitää vain kahta kieltä kerrallaan kiinni eiks je.
Hyviin tapoihin kuuluu floikkakitaraa pyöritellessä ennakoida vireen muutoksia siten että säädät ne hieno virittimet asentoon about 3/4 auki ja virität kielet tarvittaessa hieman alavireeseen ennen kuin laitat sen lukkopalan kiinni jos vireellä on taipumusta nousta sen yläsatulan pultin kirstämisen yhteydessä.
Sit sulle jää säätövaraa eikä käy näin niin kuin nyt kävi.
Eikä se vire mitenkään erityisen "sotkuun mee" vaikka soittaisit kaikki lukkosatulan palat auki tai jopa irti. Sitä vaan ei ole kannattavaa käyttää niin missään nimessä.
Uudet kielet kun asennan niin usein soittelen niillä hetken ja venyttelen että asettuvat, tällöin en ole pistänyt turhaan niitä satulan lukkoja kireälle, kuhan vaan hengailevat. Ikäviä metsästää ne pikkuosat jostain treeniksen lattialta piuhojen alta. |
 Decadetroll
14.03.2015 21:04:19 (muokattu 14.03.2015 21:05:11) | |
|
imyynona: Tyhmä kysymys, mutta miten toimin floikan kanssa kun kielen pikaviritin on "tapissaan", eli siinä ei ole enää säätövaraa: pitääkö kielen lukko aukaista ja kiristää kieltä "tavalliseen malliin"? Mutta eikös lukon aukaisu sotke muiden kielten vireen?
Näin pitää tehdä joo. Eihän siinä paljoa muu auta. Sotkee se muiden vireen, mutta sehän ei ole ongelma. Säädä ne hienoviritapit noin puolen välin tienoille, viritä kitara vireeseen (säädä jousia yms jos tarpeen), lukot kiinni ja hienoviritys.
Edit.
Myöhästyin. :)
I am therefore leaving immediately for Nepal, where I intend to live as a goat. |
|
Da Make: Kyllä, tosin se lukkosatulahan pitää vain kahta kieltä kerrallaan kiinni eiks je.
Hyviin tapoihin kuuluu floikkakitaraa pyöritellessä ennakoida vireen muutoksia siten että säädät ne hieno virittimet asentoon about 3/4 auki ja virität kielet tarvittaessa hieman alavireeseen ennen kuin laitat sen lukkopalan kiinni jos vireellä on taipumusta nousta sen yläsatulan pultin kirstämisen yhteydessä.
Sit sulle jää säätövaraa eikä käy näin niin kuin nyt kävi.
Eikä se vire mitenkään erityisen "sotkuun mee" vaikka soittaisit kaikki lukkosatulan palat auki tai jopa irti. Sitä vaan ei ole kannattavaa käyttää niin missään nimessä.
Uudet kielet kun asennan niin usein soittelen niillä hetken ja venyttelen että asettuvat, tällöin en ole pistänyt turhaan niitä satulan lukkoja kireälle, kuhan vaan hengailevat. Ikäviä metsästää ne pikkuosat jostain treeniksen lattialta piuhojen alta.
Tänx!
PS. ihmettelen, että miten ovat jättäneet niin vähän säätövaraa joihinkin pikavirittimiin, kun kävin säädättämässä kitarani ihan "merkkiliikkeessä": laittoivat intonaatiot, floikan kohdalleen ja hioivat nauhat - ja maksoin toistasataa... |
|
imyynona: Tänx!
PS. ihmettelen, että miten ovat jättäneet niin vähän säätövaraa joihinkin pikavirittimiin, kun kävin säädättämässä kitarani ihan "merkkiliikkeessä": laittoivat intonaatiot, floikan kohdalleen ja hioivat nauhat - ja maksoin toistasataa...
Kitaran viritys on kyllä siinä määrin perustaito, että tuo "floikan" lukon aukaisu ja hienovirittimen säätö on syytä hallita jos sellaisella varustetulla kitaralla meinaa soitella.
Jokaisella on oikeus kieltäytyä aikuisten kitaroista. |
|
zedder: Kitaran viritys on kyllä siinä määrin perustaito, että tuo \"floikan\" lukon aukaisu ja hienovirittimen säätö on syytä hallita jos sellaisella varustetulla kitaralla meinaa soitella.
Juuri niin! |
|
imyynona: Tänx!
PS. ihmettelen, että miten ovat jättäneet niin vähän säätövaraa joihinkin pikavirittimiin, kun kävin säädättämässä kitarani ihan "merkkiliikkeessä": laittoivat intonaatiot, floikan kohdalleen ja hioivat nauhat - ja maksoin toistasataa...
Kyl hionta kuitenkin ja lopullinen lyöntiin laittaminen kestää jonnin verran - riippuu tietenkin hionnan yksityiskohdista.
Suomessa tuntiliksat on kovia. Jos joku rakentaa iban indonesiassa kympillä ja suomalainen hioo nauhan tai pari satasella, niin ne on vaan ne faktat.
Uudet nauhat saa hintaluokassa 200€ plusmiinus 50. Eli indonesian iboihin ei kannata vaihtaa kieliä vaan myydä ja ostaa uusi.
Kestävää kehitystä!
Riffi, nyt. |
|
FensonGibder: Kyl hionta kuitenkin ja lopullinen lyöntiin laittaminen kestää jonnin verran - riippuu tietenkin hionnan yksityiskohdista.
Suomessa tuntiliksat on kovia. Jos joku rakentaa iban indonesiassa kympillä ja suomalainen hioo nauhan tai pari satasella, niin ne on vaan ne faktat.
Uudet nauhat saa hintaluokassa 200€ plusmiinus 50. Eli indonesian iboihin ei kannata vaihtaa kieliä vaan myydä ja ostaa uusi.
Kestävää kehitystä!
Totta... mutta mun pointti oli, että ilmeisesti siellä liikkeessä ei oikein osata floikan säätöjuttuja: ei ainakaan oltu huomioitu tämän viestiketjun alussa annettuja ohjeita pikavirittimien säätövaroista: useat niistä oli huollon jäljiltä lähes jommassa kummassa ääriasennossa... |
|
imyynona: Totta... mutta mun pointti oli, että ilmeisesti siellä liikkeessä ei oikein osata floikan säätöjuttuja: ei ainakaan oltu huomioitu tämän viestiketjun alussa annettuja ohjeita pikavirittimien säätövaroista: useat niistä oli huollon jäljiltä lähes jommassa kummassa ääriasennossa...
Kyl toi satulalukon avaaminen ja virttimien kääntely on ihan perusjuttu jonka säkin opit kyllä kokemuksesta nopeesti. Sillähän siihen pikasäätöön saa säätövaraa. Eihän sitä nyt aina voi viedä skittaa liikkeeseen kun vaikka kielikin katkeaa.
Rohkeesti vaan kokeilee vaikka jonkun osaavan avustuksella. Ihan helppo juttu lopulta.
Pelkästään uuden kielen venyminen aiheuttaa sen että ne säätövarat tuppaa loppumaan kerran..
Riffi, nyt. |
|
Semmoinen vielä että ei kannata rystyset valkosena vääntää niitä floikan/lukkosatulan kuusiokolopultteja kiinni. Sillä asianmukaisella lyhyellä 3mm (kai) kuusiokoloavaimella varovasti itte ainakin kolmen sormen otteella olen laittanut ne semmoiseen jämäkkään kireyteen että alkaa tuntuu työkalu näpeissä sopivasti.
Nimittäin ne kierteet korkkaa usein hyvin äkkiä, riippuen toki floikan mallista.
Eikä niiden tartte mitenkään super kireellä ollakkaan. Kuhan pysyvät. |
|
Tuossapa ovat Floyd Rose:n viralliset ohjeet:
http://www.floydrose.com/support/te … upport/string-changing-instructions
Oli miten oli, niin etenkin tallan päässä tuo kiristäminen on jonkinlainen taitolaji jossa kehittyy harjoituksen kautta; jos lukitusruuveja kiristää liikaa alkaa syntymään uria tallapaloihin, jos taas jättää liian löysälle niin voi käydä niin että kieli löystyy "ruuvipenkissään" ja koloon jää punotuista kielistä pelkät päällislankakierteet ja kieli singahtaa kokonaan irti...
Jokaisella on oikeus kieltäytyä aikuisten kitaroista. |
|
Da Make: Hyviin tapoihin kuuluu floikkakitaraa pyöritellessä ennakoida vireen muutoksia siten että säädät ne hieno virittimet asentoon about 3/4 auki ja virität kielet tarvittaessa hieman alavireeseen ennen kuin laitat sen lukkopalan kiinni jos vireellä on taipumusta nousta sen yläsatulan pultin kirstämisen yhteydessä.
Sit sulle jää säätövaraa eikä käy näin niin kuin nyt kävi.
Eikä se vire mitenkään erityisen "sotkuun mee" vaikka soittaisit kaikki lukkosatulan palat auki tai jopa irti. Sitä vaan ei ole kannattavaa käyttää niin missään nimessä.
Uudet kielet kun asennan niin usein soittelen niillä hetken ja venyttelen että asettuvat, tällöin en ole pistänyt turhaan niitä satulan lukkoja kireälle, kuhan vaan hengailevat. Ikäviä metsästää ne pikkuosat jostain treeniksen lattialta piuhojen alta.
Olen tehnyt aina itse aivan samalla tavalla säädöt omaan. Ja joo, niitä kielilukkoja ei kannata tosiaan heti laittaa kiinni kun on virittänyt uusille kielille kun ne venyy, kuten sanoit. Tietty silloin jos floikka on blokattu paikalleen niin silloin ei tarvitse välttämättä kielilukkoja ollenkaan koska floikka ei keinu, silloin kitara toimii kuin kiinteätallainen.
Tulikin mieleen noista kielien venymisistä, että kun ne säätää floikkaa musaliikkeessä niin siinä voi tosiaan mennä monesti se päivä jopa että vire tasaantuu vaikka venyttelee, joten jos ne virittää kitaran nopeasti vireeseen ja antaa takaisin niin vire ei välttämättä pysy heti jolloin käyttäjälle jää itselleen osa säätämisestä. Floikan tapauksessa voisi olla hyvä että säätö kestäisi ainakin sen päivän pari että päästään kunnon tulokseen virityksen kohdalla ettei käyttäjän tarvitse ruveta ahertamaan heti kitaran saatuaan takaisin, jos siis on vienyt liikkeeseen säädettäväksi.
Mitä noihin hienoviritin ruuveihin tulee, et jos vire heittää isomman kerran niin silloin pitää kieliä virittää ihan sieltä kitaran omista virittimistä ei hienosäätimistä koska hienosäätimet on vain pienoista hienosäätöä varten juurikin niiden kielilukkojen kiinnityksen takia kun vire hyppää ylös tai alas hiukan niiden kiinni laittamisen takia. Jos hienoviritin on loppuun asti kierretty alas tai ylös, on säädetty väärin.
Järki joskus jäässä mutta tukka yhä päässä. |
|
Ite pyörittelen ne hienovireruuvit aina keskiasentoon sen jälkeen ku oon avannu satulalukot, riippumatta siitä miks oon avannu ne. |
|
Jeszse: Ite pyörittelen ne hienovireruuvit aina keskiasentoon sen jälkeen ku oon avannu satulalukot, riippumatta siitä miks oon avannu ne.
Jos kieli on just laitettu, niin turha jättää puoliväliin - se venyy kuitenkin.
Vanhalla kielellä toi on hyvä periaate.
Riffi, nyt. |
|
Olenkohan kauhean väärässä, jos väitän, että oikein venyteltynä uudetkaan kielet eivät veny ja pitävät vireen hyvin? Ainakin omien kokemustan mukaan vintage-tallalla näin, floikista en tiedä...
Believe what you want, it doesn't mean you're right... |
|
Laulava Kylätohtori: Olenkohan kauhean väärässä, jos väitän, että oikein venyteltynä uudetkaan kielet eivät veny ja pitävät vireen hyvin? Ainakin omien kokemustan mukaan vintage-tallalla näin, floikista en tiedä...
Floikalla nimenomaan, vielä tärkeämmässä roolissa lukkojen takia. Ei siinä mitään tuskaa ole jos ja kun venyttää kielet asennuksen jälkeen. Ja siis kuka nyt jättää kielet venyttämättä? Se olisi mun mielestä jo melkoisen typerää toimintaa. |
|
Joo floikallisessa kitarassa kielet kannattaa aina venytellä kunnolla, ja muutenkin vaikka venyttelee niin antaa olla päivä-pari ilman kielilukkoja niin venyy sitten kuten pitää ja löytää asentonsa.
Järki joskus jäässä mutta tukka yhä päässä. |
|
Metalkallo: Ja joo, niitä kielilukkoja ei kannata tosiaan heti laittaa kiinni kun on virittänyt uusille kielille kun ne venyy, kuten sanoit.
Tämän ainakin pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys, vieläpä tallasta riippumatta. Mutta ei kai sitten olekaan. Siis se, että aina kun laitetaan uudet kielet, niitä venytetään. Eli asennetaan paikoilleen ja esim. nostetaan joka kieltä muutamia senttejä irti otelaudasta, eri kohdista kieliä. Kuitenkin niin, että se ei ulkopuolisista näyttäisi jousiammunnalta. More is more, mutta liika on kuitenkin liikaa.
Vajaan minuutin rutiinilla saa suurimmat venymisvarat pois (ainakin teräskielillä). Esim. pari, kolme reipasta venytystä per kieli, sitten taas alustavaan vireeseen. Sitten hieman bendailua yms. mitä nyt omaan, ajan myötä toimivaksi osoittautuneeeseen rutiiniin haluaakaan sisällyttää. Vasta sitten tehdään kitaran "lopullinen" viritys. Tässä kohtaa kosketinsoittajat taas hihittelevät taustalla.
imyynona: Mutta eikös lukon aukaisu sotke muiden kielten vireen?
Se riippuu säädöistäkin. Eli mikäli kitarassasi on heti satulan "yläpuolella", eli siis lavan puolella kieliä alas painava rauta (String Retainer Bar), niin säädä se niin, että kielet lukittuasi vire ei enää muutu. Tai ainakin niin, että vire muuttuu vain aivan pikkuriikkisen verran. Jolloin ne tallan hienovirittimet ovat nimensä mukaisesti vain hienosäätämistä varten. Eli se tämän näköinen kapistus: http://www.harmonycentral.com/forum/forum/guitar/acapella-41/1231627-
On tietenkin olemassa myös se Eddie Van Halenin - ei aina, mutta kuitenkin enimmän aikaa - käyttämä Dive only -setup. Eli että floikan kampi liikkuu vain alas mikkejä kohti, jolloin virettä voi siis vain laskea. Tällöin voi muuttaa kitaran vireen kummasta päästä tahansa ilman ongelmia. Kunhan talla ei vain ala kellumaan. Ja voi käyttää esim. D-Tunaa vakiovireen ja Drop D:n välillä vaihtamiseen. Kelluvan floikan kanssa se ei olisi mahdollista, vaikka joku puolikuuro tai trolli niin on täälläkin tainnut joskus väittää.
Itse floikassahan ei Dive-onlyn tapauksessa ole yhtään minkäänlaista eroa, vaan ainostaan siinä miten se on säädetty. Ja käytännössä useimmiten myös kitaran kannen routtauksessa. Eli että onko tallan kohdalle jyrsitty monttu, vaiko ei.
Da Make: Semmoinen vielä että ei kannata rystyset valkosena vääntää niitä floikan/lukkosatulan kuusiokolopultteja kiinni.
Nuo pultit saattavat hyvinkin olla se eniten rikottu osa niissä kitaroissa, joissa on lukkosatula. Eli niitä ei siis kiristetä tyyliin riittävästi. Vaan hampaat irvessä räikällä, jossa on metrin jatkovarsi. Sitten kuuluu *naps* ja kaikki maailman floikat ovat näin todistetusti paskoja. :-p
Tosin onhan se kyllä niinkin, että ns. tinafloikissa on käytetty jotain niin halpaa, eli käytännössä niin törkeän pehmeää metalliseosta, että pelivaraa ei juurikaan ole. Eli ehkäpä OFR:aan tms. laatutallaan tottunut henkilö napsauttelisi tinafloikalla varustetusta halpiskitarasta heti samantien pari pulttia poikki.
Aito, eli Saksassa Schallerin toimesta valmistettu Floyd Rose Original (OFR) tai vaikkapa Japanissa Gotoh:n toimesta valmistettu, melko samankaltainen Ibanez Edge ja niiden oheisromppeet on tehty järkevämmästä metallista. Kuten varmaan muutkin vastaavan hintaluokan tallat, joita siis ei taida alle tonnin kitaroista löytyä.
Useimmiten lienee täällä tosielämässä niin, että se murto-osan maksava, aivan samannäköinen ja kuulemma melkein lähes aivan kuin käytännöllisesti katsoen Almost Not Quite True Special Original Series Authentic Pro-Like ei ehkä sittenkään ole täysin identtinen laadultaan.
Joka tapauksessa, metrin jatkovarrella varustetulla räikällä ja seitsemän kilon hienosäätölekalla saa minkä tahansa osan rikki, kunhan vain pistää kaiken peliin.
Ainakaan itse en koskaan käyttäisi rosterista, eli siis ruostumattomasta teräksestä tms. perinteistä kovemmasta aineesta tehtyjä kieliä, mikäli:
* on kyse halpiskitarasta (halpismetalli on pehmeää kuin toffee)
* nauhat eivät ole ruostumatonta terästä (SS, Stainless Steel)
Sillä sehän aiheuttaisi tavallista nopeampaa kulumista. Eli kielet jyrsisivät nopeammin montut nauhoihin ja vastaavasti lukkosatulan lukituspalat alkaisivat luistaa nopeammin. Ne voisi tietenkin vaihtaa kovempiin paloihin.
Mutta nauhojen vaihto onkin sitten paljon kalliimpi projekti, eli se voi maksaa enemmän kuin halpiskitara. Tosin oma arvaukseni on, että melko harva sellaisia kieliä käyttää.
D'oh! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
