Kitarat: kitarakamat ›

Genitalripper: Tääkin on käyty jo niin monta kertaa läpi, että ihan naamaan sattuu. Todistit juuri että kitaran runko kuljettaa ääniaaltoa, jos näin ei kävisi ei kitara soisi akustisesti ollenkaan. Mä en muista onko tätä jatkoa kukaan enää jaksanut tehdä, mutta laita straton kielet soimaan, ja sitten soitat lessun kieliä, kuuluuko vielä ääntä? Jos ei enää kuulu ääntä niin silloin tuo kielen oma sointi peittää bodyn kautta tuleva resonoinnin.
 
Kyllä soi ja vieläpä hyvin voimakkaasti. Kuuluu kaksi kitaraa:
 
Kytketyn straton ala E soimaan -> heti perään Lessun ala E ja kuuluu läpi jopa näppäys. Kun sammuttaa lessun kielen, senkin sammumisen kuulee vaikka straton kieli edelleen soi. Yksinään. Hyvin kulkee signaali kahteen suuntaan, kielestä bodyyn ja takaisin. Voima riittää, vaikka "tieteellisesti" ei muka pitäisi.

Yallup: Kyllä soi ja vieläpä hyvin voimakkaasti. Kuuluu kaksi kitaraa:
 
Kytketyn straton ala E soimaan -> heti perään Lessun ala E ja kuuluu läpi jopa näppäys. Kun sammuttaa lessun kielen, senkin sammumisen kuulee vaikka straton kieli edelleen soi. Yksinään. Hyvin kulkee signaali kahteen suuntaan, kielestä bodyyn ja takaisin. Voima riittää, vaikka "tieteellisesti" ei muka pitäisi.
 
Muuttuuko tuo sähköinen soundi tuon lessun vaikutuksesta? Varmaan vaikea arvioida tuota muutosta kun ääntä tulee enemmän mutta jos lessu muuttaa tuota äänen sävyä sähköisesti niin jotainhan siellä silloin tapahtuu.

Genitalripper: Muuttuuko tuo sähköinen soundi tuon lessun vaikutuksesta? Varmaan vaikea arvioida tuota muutosta kun ääntä tulee enemmän mutta jos lessu muuttaa tuota äänen sävyä sähköisesti niin jotainhan siellä silloin tapahtuu.
 
Kun soivat yhtäaikaa, soundi on mielestäni tummempi kuin pelkällä straton E:llä. Ei kuitenkaan ihan lessun murinaa? Strato luonnollisesti dominoi.

Yallup: Kun soivat yhtäaikaa, soundi on mielestäni tummempi kuin pelkällä straton E:llä. Ei kuitenkaan ihan lessun murinaa? Strato luonnollisesti dominoi.
 
Onko kokeilla toista kiaraa lessun tilalle ja verrata tuota alikomponenttia lessun tuottamaan...josko eri taajuusspektri eli äänenväri

Hombre: Onko kokeilla toista kiaraa lessun tilalle ja verrata tuota alikomponenttia lessun tuottamaan...josko eri taajuusspektri eli äänenväri
 
Ja ääninäytetteet jakoon tottakai, että päästään kaikki ihmettelemään.

On myös havaittavissa isoja eroja, missä kohtaa stratoa lessun sarvi ja alabody kohtaavat. Lähempänä straton tallaa voimakkaampi ja jos painaa apuna, niin ilmiö on suurempi kuin pelkkä lessun oma paino. Aika luonnollista.
 
Kun ajattelee, miten vähän nämä bodyt lopulta ovat toisissaan kiinni ja vaikutus on noin vahva, miten vahva kielen oma takaisinkytkentä onkaan. Varmaan moninkertainen.

Genitalripper: Ja ääninäytetteet jakoon tottakai, että päästään kaikki ihmettelemään.
 
Kokeile itse, ei tarvi käyriä

Yallup: Kokeile itse, ei tarvi käyriä
 
Eiku näytteet jakoon vaan, ei tuollaisia ehdi jokainen testailemaan... :)

Yallup: Kokeile itse, ei tarvi käyriä
 
Pitää varmaan omillakin kitaroilla testailla, mutta siinä tosiaan voi mennä hetki ennenkuin sille aikaa löytyy.

Mä kyl ajattelen et ne puut oikeesti vaikuttaa siihen soundiin. Ja sit jos me ajatellaan et kitara soitettaessa koskettaa vartaloa, ni eiks silloin se soittajan vartalokin ikään kuin vaikuta siihen soundiin? Eli jos lihava kitaristi soittaa kitaraa ni sen mahan resonointi vaikuttaa siihen soundiin... Ehkä Henkka soitti just sitä varten pään takaa jotkut soolot; kallon resonointi vaikuttaa siihen soundiin eri tavalla kuin jos kitara on ihan vaan perinteisesti hihnanvarassa.
 
Tää ilmiö selittää myös sen että miks jotkut soittajat saa kaikki kitarat kuulostamaan hyviltä/persoonallisilta; niiden vartalo värähtelee tietyillä taajuuksilla, jonka kitaran runko heihin välittää. Tää vartalon värähtely (esim. läskien värähtely) puolestaan heijastuu kitaranrunkoon joka vaikuttaa kielten värähtelyyn, jonka mikrofonit sitten muuttavat sähköiseksi signaaliksi. Toisin sanoen jos haluat soittaa kuin Tolkki sun pitää elää kuin Tolkki, jotta saavutat saman vartalonkoostumuksen kuin Tolkilla on. Parkerista muuten sanottiin samalla tavalla, eli ilmiö on siis saksofonien kanssa samanlainen.
 
"While in an acoustic guitar the body
response can be commuted to the plucking wavetable 31,
32, in the solid-body electric guitar the body effect is of
minor importance only. Pluck shaping and plucking point
filters are as discussed before. Sympathetic couplings between
strings play a lesser role in the solid-body electric
guitar, so they can be omitted."
 
sanoo asiasta Karjalainen ym. (2006), mut tietysti meidän pitää ottaa huomioon konteksti mistä Karjalainen puhuu ja sen sinä saat itse selvittää.
 
Täs lähde: Karjalainen, M., Mäki-Patola, T., Kanerva, A., & Huovilainen, A. (2006). Virtual air guitar. Journal of the Audio Engineering Society, 54(10), 964-980.
 
täs toinen, joka vähän liittyy kans aiheeseen: Karjalainen, M., Penttinen, H., & Valimaki, V. (2000). Acoustic sound from the electric guitar using DSP techniques. In Acoustics, Speech, and Signal Processing, 2000. ICASSP'00. Proceedings. 2000 IEEE International Conference on (Vol. 2, pp. II773-II776). IEEE.

Soundi on muuten hyvä, mutta kaipasi vähän juustonaksua. Pitääkö jatkossa taffelit raportoida ostin jälleen kitarakamaa ketjuun?
 
Melkein vois joo, jos oikein plajon niitä syö.
 
Mä aloin miettiin et selittääkö tää sen että joskus kun on juonut saundit kuulostaa tosi hyviltä kun mahassa on paljon nestettä, ne nesteet ikäänkuin värähtelee siellä hyvin. Eiks soundi liikkunut nesteessä aika hyvin? Mut sitten kun ne nesteet on sieltä illan mittaan imeytyneet ni soundit kuulostaa huonoilta ja soittokaan ei oikein kulje, tai että niitä on vaan tullut lisää ja lisää ja ne ei enää värähtele toivotulla tavalla.
 
Eli vanhankansan termi "nuottiöljy" ihan oikeesti vaikuttaa jopa kitaran soundiin...

Andolf: Melkein vois joo, jos oikein plajon niitä syö.
 
Mä aloin miettiin et selittääkö tää sen että joskus kun on juonut saundit kuulostaa tosi hyviltä kun mahassa on paljon nestettä, ne nesteet ikäänkuin värähtelee siellä hyvin. Eiks soundi liikkunut nesteessä aika hyvin? Mut sitten kun ne nesteet on sieltä illan mittaan imeytyneet ni soundit kuulostaa huonoilta ja soittokaan ei oikein kulje, tai että niitä on vaan tullut lisää ja lisää ja ne ei enää värähtele toivotulla tavalla.
 
Eli vanhankansan termi "nuottiöljy" ihan oikeesti vaikuttaa jopa kitaran soundiin...
 
Aivan. Mutta onko väliä mitä nestettä on nauttinut? Vehnäolut soundaa erilaiselle kuin stout?

Moikka kaikille!
 
Käyn vaan jakamassa tän linkin, ettei mölylauma taas palaa tänne mun perässä..
 
Yhden kitaravalmistajan näkemys puiden vaikutuksesta:
https://m.youtube.com/watch?v=Tw4gfRUoi8c
 
Alku 6 minsaa hän kertaa aiheeseen liittyviä juutuubiskenen videoita, mm. Chapman guitarin testistä. Kattokaa 6-10 aikavälillä niin siinä ne tärkeimmät on.
 
Hyvää läppää ollut pari viimestä sivua.

Minä kommentoin jo tuolla toisessakin ketjussa enkä malta tässäkään ketjussa pysyä hiljaa, vaikka tiedän ottavani riskin suututtaa monet ihmiset. Kommentoin siinä toivossa, että joku edes tarttuisi ajatuksiini ja esittäisi vasta-argumentteja tai vastaisi kysymyksiini.
 
Ensinnäkin minusta FensonGibderin ajatuksissa on ihan vinha perä. Suhtaudun itse pidättyväisesti ajatukseen tonewoodista kuten olen jo todennut. En kuitenkaan tiedä juuri mitään fysiikasta ja tieteestä tiedän vielä vähemmän enkä todellakaan halua alkaa linkittelemään todisteita suuntaan tai toiseen. Minä kuitenkin olen tässä ajatellut tätä käsillä olevaa asiaa sähkökitaran puiden merkityksestä sähköiseen soundiin. Minä soitan myös akustista kitaraa ja tiedän ihan satavarmasti että akustisessa kitarassa rungon rakenteella, muodolla ja materiaalilla on suuri merkitys kitaran soinnille. Uskon, että myös sähkökitaran puilla on merkitys sähköiseen sointiin, mutta täysin päinvastaisella tavalla kuin akustisessa kitarassa. En myöskään pysty itse kuulemaan sähköisessä soinnissa eroja eri puulajijen välillä esimerkiksi.
 
Ensinnäkin minua ihmetyttää pari juttua. Jos sähkökitaran puut olennaisesti vaikuttavat sähköiseen soundiin, niin miksi:
 
- sähkökitaran muodolla ja koolla ei ole merkitystä? (sähkökitaran muodossa lähes kaikki muut seikat näyttävät olevan määräävämpiä kuin sointi, tuskin Leo contoureja suunnitellessaan ajatteli, että nämä vaikuttaa toneen). Akustisissa kitaroissa ei koskaan törmää samanlaiseen muotojen kirjoon kuin sähkösoittimissa.
 
- sähkökitaran puut valitaan vakauden ja ulkonäön perusteella? (laadukkaissa akustisissa kitaroissa ei koskaan ole samanlasta loimu, linnunsilmä, etc. syykuviolahohässäkkää kuin mitä sähkökitaroissa harrastetaan ihan podyn kriittisimmissäkin osissa).
 
- sähkökitaraan päätettiin laittaa magneettimikrofonit? (melkeinpä mikätahansa muu mikrofonityyppi toistaisi rungon soinnin magneettimikrofonia paremmin. Sehän kuitenkin on kokonaan tai lähes kuuro kaikelle muulle paitsi kielelle.).
 
- sähkökitaroita ei tehdä akustisista kitaroista?( ne ovat lähtökohtaisesti akustiselta soinniltaan ylivertaisia parhaimpiinkin lankkukitaroihin verrattuna).
 
Noita yllä lueteltuja kysymyksiä pohdiskelin ja ainoa järkevältä vaikuttava vastaus niihin kaikkiin on, että akustisessa kitarassa olennaista on mitä sen runko tekee. Se vahvistaa ja värittää ja muovaa sointia. Sähkökitarassa olennaista on se mitä runko ei tee. Se ei väritä eikä vahvista eikä muovaa sointia, vaan yrittää olla häiritsemättä sitä.
 
Minä uskon, että Leo ja Paulos yrittivät keksiä kevyen ratakiskon. Gibsonin desingosasto muotoili sen kitaran näköiseksi etteivät soittajat vieroksuisi sitä. Minä uskon, että lankkukitara lähtökohtaisesti vaikuttaa atakkiin, sustainiin ja decayhin, koska siksi se on oikeasti keksitty. Varsinaiseen towoodiin suhtaudun varauksella joskin pidän mahdollisena, että kitaran rakenteet ja puut voivat vaikuttaa siihen minkälaisia taajuuksia kielen värinästä vähentyy, mutta en usko varsinaisesti puun "soivuuden" olevan toivottava ominaisuus.
 
Minä ihmettelen sitä, että miksi hemmetissä me haluamme tulkita sähkökitaraa akustisen kitaran viitekehyksestä, kun se mitä ilmeisimmin vie meidät loogiseen umpikujaan. Miksi emme hyväksy lankkukitaran perustavaalaatua olevaa erilaista lähtökohtaa tulkintamme perustaksi joka johtaisi meidät paremmin ymmärtämään soitintamme.
 
Näitä minä mietin, miettikää tekin ja jättäkää se lillukanvarsista saivartelu ja toistenne tahallinen pikkumainen väärin tulkinta.

hallu: Sähkökitarassa olennaista on se mitä runko ei tee. Se ei väritä eikä vahvista eikä muovaa sointia, vaan yrittää olla häiritsemättä sitä.

 
Suunnitellaan runko, joka juuri sopivasti ja halutusti häiritsee kielten sointia, se on se idea?
Esim. niin, että runko imee ja vaimentaa kirkkaimmat soinnit ja pehmentää soundia. Sustainia säädellään runkolaaduilla,...

Vellu64: Suunnitellaan runko, joka juuri sopivasti ja halutusti häiritsee kielten sointia, se on se idea?
Esim. niin, että runko imee ja vaimentaa kirkkaimmat soinnit ja pehmentää soundia. Sustainia säädellään runkolaaduilla,...
 
Voi hyvinkin olla, en tiedä? kysymykseni jää kuitenkin vielä vaille parempaa vastausta kuin minkä itse keksin. Minua häiritsee mitä ajatukselle tapahtuu jos siihen soveltaa occamin partaveistä. On riski, että alamme keksiä yhä monimutkaisempia selityksiä yhä niukempien todisteiden perusteella todistaaksemme jotakin jonka toivomme olevan totta. Enhän minä näistä asioista lopultakaan mitään tiedä kunhan kyselen tyhmiä:-).

Vellu64: Suunnitellaan runko, joka juuri sopivasti ja halutusti häiritsee kielten sointia, se on se idea?
Esim. niin, että runko imee ja vaimentaa kirkkaimmat soinnit ja pehmentää soundia. Sustainia säädellään runkolaaduilla,...
 
Tässä päättelyssä on kaksi asiaa:
1 Lankkukitarassa runko ei häiritse kieltä. Se runko ja kaula vain vastaanottaa kieleltä joisesta tallaan tai satulaan osuuneesta energiaaallosta noin 1/1000 - 1/10000 kielen kokonaisenergiasta.
 
Tämän voi laskea aika tarkkaa suoraan siitä kauanko kieli soi. Jos se soi vaikka 5 sekuntia 500 hertsin taajuudella, niin silloin se amplitudi pienenee jokaisesta aallosta 1/2500. Tämä on tietenkin haarukka-arvio, koska kielen vaimenemisessa tapahtuu muutakin, einkä vaimeneminen ole lineaarista.
 
Joka tapauksessa, jos aallosta häviää pyöreästi 1/5000 osa kaulaan ja 1/5000 osa runkoon, jossa ne joutuvat eteenpäin liikkuakseen muokkaamaan teräksen ja puun atomirakennetta heiketen joka sentillä, niin eipä kovin suuresta muokkauksesta ole kyse.. Täytyy vielä muistaa, että sen energian pitää vielä rungossa kierrettyään päästä pusertumaan takaisin sinne kieleen muokkaamaan sitä. Koska aalto jakautuu aina tasaisesti kaikkiin suuntiin rungossa niin se kulkee hyvinkin eri matkoja siinä. Tällöin ne aallon jämät eivät edes tule samaan aikaan takaisin sinne kielen juureen.
 
Se miksi akustisessa kitarassa runko taas vaikuttaa, on se että kaikukopan rakenne ja mittasuhteet värisyttävät ilmamassaa, joka toimii vahvistuksena ja väristyyää puolestaan kantta ja siinä olevaa tallaa yhtenä entiteettinä. Siis totaalisen eri asia kuin liimailla jotain vahvistamattomia minienergioita epämääräiseen tahtiin kiinteässä bodyssä.
 
Asia2. Yksi mikä hämää meitä kitaristeja on se, että täälläkin on testeissä havaittu kitaramikeissä mikrofonisia ominaisuuksia (huutelu ja kolina kuuluu mikistä, vaikka kielet on sammutettu). Tutkin mikkivalmistajien sivuja ja ilmiö on aivan yleinen vahaamattomille mikeille. Kuten esim.tuossa mun vanhassa gibson lp customissa. Nykyään gibsonkin vahaa mikit, eikä tätä 'heleydeksi' ja äänen 'aukinaisuudeksi' kuultavaa häiriötä ole.
 
Jos et tiedä onko mikkisi vahattu, niin siinä voi olla yksi niistä lukuisista syistä, jonka vuoksi luulet kitaran vahvistetun saundieron johtuvan puista. Minä en ainakaan ole avannut pleksejä ja tutkinut omien kitaroiden mikkejä.

hallu: Suhtaudun itse pidättyväisesti ajatukseen tonewoodista kuten olen jo todennut. En kuitenkaan tiedä juuri mitään fysiikasta ja tieteestä tiedän vielä vähemmän enkä todellakaan halua alkaa linkittelemään todisteita suuntaan tai toiseen. Minä kuitenkin olen tässä ajatellut tätä käsillä olevaa asiaa sähkökitaran puiden merkityksestä sähköiseen soundiin. Minä soitan myös akustista kitaraa ja tiedän ihan satavarmasti että akustisessa kitarassa rungon rakenteella, muodolla ja materiaalilla on suuri merkitys kitaran soinnille. Uskon, että myös sähkökitaran puilla on merkitys sähköiseen sointiin, mutta täysin päinvastaisella tavalla kuin akustisessa kitarassa. En myöskään pysty itse kuulemaan sähköisessä soinnissa eroja eri puulajijen välillä esimerkiksi.
 
- sähkökitaran puut valitaan vakauden ja ulkonäön perusteella? (laadukkaissa akustisissa kitaroissa ei koskaan ole samanlasta loimu, linnunsilmä, etc. syykuviolahohässäkkää kuin mitä sähkökitaroissa harrastetaan ihan podyn kriittisimmissäkin osissa).
 
- sähkökitaraan päätettiin laittaa magneettimikrofonit? (melkeinpä mikätahansa muu mikrofonityyppi toistaisi rungon soinnin magneettimikrofonia paremmin. Sehän kuitenkin on kokonaan tai lähes kuuro kaikelle muulle paitsi kielelle.).
 
Noita yllä lueteltuja kysymyksiä pohdiskelin ja ainoa järkevältä vaikuttava vastaus niihin kaikkiin on, että akustisessa kitarassa olennaista on mitä sen runko tekee. Se vahvistaa ja värittää ja muovaa sointia. Sähkökitarassa olennaista on se mitä runko ei tee. Se ei väritä eikä vahvista eikä muovaa sointia, vaan yrittää olla häiritsemättä sitä.
 
Minä uskon, että lankkukitara lähtökohtaisesti vaikuttaa atakkiin, sustainiin ja decayhin, koska siksi se on oikeasti keksitty. Varsinaiseen towoodiin suhtaudun varauksella joskin pidän mahdollisena, että kitaran rakenteet ja puut voivat vaikuttaa siihen minkälaisia taajuuksia kielen värinästä vähentyy, mutta en usko varsinaisesti puun "soivuuden" olevan toivottava ominaisuus.
 
Minä ihmettelen sitä, että miksi hemmetissä me haluamme tulkita sähkökitaraa akustisen kitaran viitekehyksestä, kun se mitä ilmeisimmin vie meidät loogiseen umpikujaan. Miksi emme hyväksy lankkukitaran perustavaalaatua olevaa erilaista lähtökohtaa tulkintamme perustaksi joka johtaisi meidät paremmin ymmärtämään soitintamme.
 
Mielenkiintoista pohdintaa. Itse en ainakaan yritä tulkita sähkökitaraa akustisen kitaran viitekehyksestä. Akustisen kitaran runko hoitaa myös äänen vahvistuksen joten on selvää että sen kohdalla ne puut vaikuttivat paljon äänenväriinkin. Sähkökitaran kohdalla taas on ratkaisevaa miten ne puut vaikuttavat sen kielen värinään, sitä kautta ne vaikuttavat myös siihen sointiin. Eri puulajeilla on hieman erilaisia ominaisuuksia ja yhdessä ne häiritsevät sopivasti sointia muokaten sitä haluttuun suuntaan. Jos siis puhutaan hyvin soivista puista sähkökitarassa on huomattava ettei sitä tule tarkastella samalla tapaa kuin akustisen kohdalla, sähkökitaran kohdalla hyvin soivat puut siis vaikuttavat toivotulla tavalla kieleen ja sitä kautta sointiin.
 
Puiden merkityksen huomaa parhaiten silloin kun jokin mättää. Ostin vuonna 2010 yhden Washburnin Soitin-Laineen jätti alesta, testaamatta tietenkin kun halvalla sain. Sitä ei saanut soimaan milään. Vaihdatin siihen satulan, mikit ja lopuksi vielä sähköt. Seppä nosti siinä kohtaa kädet pystyyn ja sanoi että tässä on nyt huonosti soivat puut eikä sille oikein voi tehdä mitään. Toinen tilanne missä huomasin puiden merkityksen oli kun vaihdoin Warmothin osista koottuun palacasteriini leppärungon tilalle saarnirunkoisen. Ero attackissa, sustainissa ja jopa äänenvärissä oli korvilla havaittavissa.

hallu: Ensinnäkin minua ihmetyttää pari juttua. Jos sähkökitaran puut olennaisesti vaikuttavat sähköiseen soundiin, niin miksi:
 
- sähkökitaran muodolla ja koolla ei ole merkitystä? (sähkökitaran muodossa lähes kaikki muut seikat näyttävät olevan määräävämpiä kuin sointi, tuskin Leo contoureja suunnitellessaan ajatteli, että nämä vaikuttaa toneen). Akustisissa kitaroissa ei koskaan törmää samanlaiseen muotojen kirjoon kuin sähkösoittimissa.
 
Jos se sointi tulee värähtelystä niin tuo muoto tosiaan on merkityksettömimpi, itse en akustisia ole oikeastaan harrastanut, mutta olen ymmärtänyt että osalle ei kelpaa jos akustisessa on edes tuo soololovi, en tosiaan tiedä onko tuossa oikeasti eroa vai eroa kuten sähkiksen puissa (eli lähinnä marginaalinen) kun en ole itse aiheeseen tutustunut. Mutta onhan noissa selkeä ero toiminanssa, kun sähkökitaran sisällä aalto kulkee kiinteässä aineessa ja akustisessä ilmaäänenä, tuo vaikuttanee muodon vaikutuksen suuruuteen.
 
- sähkökitaran puut valitaan vakauden ja ulkonäön perusteella? (laadukkaissa akustisissa kitaroissa ei koskaan ole samanlasta loimu, linnunsilmä, etc. syykuviolahohässäkkää kuin mitä sähkökitaroissa harrastetaan ihan podyn kriittisimmissäkin osissa).
 
Toisaalta noikin variaatiot on silti kaikki vaahteraa, voitaisiin ehkä perustella että nuo kuviossa esiintyvät virheet (arvokkaita virheitä mutta silti) eivät vaikuta puun materiaaliominaisuuksiin ratkaisevasti. Muut kansipuut sitten on tietenkin eri asia, niillä on omat ominaisuutensa, ja näitäkin olisi itseasia kiva kuulla vertaillun, hyvä että tuli esille.
 
- sähkökitaraan päätettiin laittaa magneettimikrofonit? (melkeinpä mikätahansa muu mikrofonityyppi toistaisi rungon soinnin magneettimikrofonia paremmin. Sehän kuitenkin on kokonaan tai lähes kuuro kaikelle muulle paitsi kielelle.).
 
- sähkökitaroita ei tehdä akustisista kitaroista?( ne ovat lähtökohtaisesti akustiselta soinniltaan ylivertaisia parhaimpiinkin lankkukitaroihin verrattuna).
 
Noita yllä lueteltuja kysymyksiä pohdiskelin ja ainoa järkevältä vaikuttava vastaus niihin kaikkiin on, että akustisessa kitarassa olennaista on mitä sen runko tekee. Se vahvistaa ja värittää ja muovaa sointia. Sähkökitarassa olennaista on se mitä runko ei tee. Se ei väritä eikä vahvista eikä muovaa sointia, vaan yrittää olla häiritsemättä sitä.
 
Tähän mulla ei ole mitään sanottavaa, nämähän selkeästi viittaa siihen että rungon sointi haluttiin eliminoida, kysehän on siitä että onko tässä onnistuttu.
 
Minähän en ole sun kanssa eri linjoilla, enkä sinänsä esitä vasta-argumenttejä, mutta tässä nyt ajatuksia mitä kirjoituksesi herätti.
 
Minä ihmettelen sitä, että miksi hemmetissä me haluamme tulkita sähkökitaraa akustisen kitaran viitekehyksestä, kun se mitä ilmeisimmin vie meidät loogiseen umpikujaan. Miksi emme hyväksy lankkukitaran perustavaalaatua olevaa erilaista lähtökohtaa tulkintamme perustaksi joka johtaisi meidät paremmin ymmärtämään soitintamme.
 
Tähän vaikuttaa varmasti se, että tuo ajattelutapa on monelle todella syvälle istutettu ja se on perustavanlaatuinen ominaisuus kitarassa ja kun sitä kyseenalaistetaan saadaan aikaan puolustusreaktio.