Kitarat: kitarakamat ›

Genitalripper: Akustiseen ääneen puut vaikuttaa, sitä ei ole kukaan kiistänyt. Ja tuohon aikaan myös mikrofonit ilmeisesti oli herkempiä poimimaan myös kitaran akustista ääntä joten niitä saattoi vuotaa myös sähköiseen ääneen.
 
Tämä on yksi anti-tonewood-liikkeen järkevistä argumenteista.

Yallup: Jos ajatellaan Leo Fenderiä, hänellä tarkoitus oli tehdä kitara mahdollisimman halvalla, mutta silti hyvä. Päätyi kai alussa saarneen ja myöhemmin leppään. Eihän tele tai strato kuulosta alkuunkaan akustiselta kitaralta. Les Paulilla oli lähtökohtana saada sähkökitara kuulostamaankin kitaralta. Sitähän siihen aikaan enemmän soiteltiinkin. Päätyi tummempiääniseen mahonkiin ja sustainin vuoksi piti lisätä leppäkansi, joka muutti saundiakin. Oli enemmän akustisen kitaran oloinen niin ulkomuodoltaan kuin saundiltakin. Kai Les olisi tyytynyt halvempaan kokoleppäiseen, jos se olisi kuulostanut hänen mieleiseltään.
 
Leon eka prototyyppikitara oli mäntyä. Puu oli liian pehmeää ja osumia saadessaan tuli nopeasti ruman näköiseksi. Siksi vaihtoi saarneen. Kuiva mänty kyllä soi ihan hienosti ja on kevyttä.
 
Edit; itseasiassa vuoden 1950 Esquierit oli myös mäntyrungolla ja ne oli maalattu mustiksi. Noissa kitaroissa ei myöskään ollut kaularautaa, joka lisättiin vain siksi, että sellainen "kuului" olla ammattilaisten kitatroissa. Leo itse uskoi että paksu vaahterakaula ei kaularautaa tarvitse.

Tuli itseasiassa mieleen, kun tuota kaulan vaikutusta pohdin, niin voisiko nuo erot strandbergin testissä johtua osittain siitä, että ääniaallot pääsi vaikuttamaan kieleen helpommin tuosta tasapaksusta lankusta satulan puolelta, kun normaalissa kitarassa kaulan muodonmuutokset söisi niitä väristyksiä enemmän. Nauhan/satulan ainakin kokonsa puolesta kuvittelisi vaikuttavan aaltoon vähemmän kuin tallan.
 
http://guitarworks.thestrandbergs.c … -wood-choice-in-an-electric-guitar/

Taidanpa aikani kuluksi naputella FG:lle ja kumppaneille oikein aimo annoksen plussia.

Akustisesta impedanssista ei ole vielä ollut mitään puhetta. Olisiko kellään mitään ajatuksia siitä?

Laulava Kylätohtori: Akustisesta impedanssista ei ole vielä ollut mitään puhetta. Olisiko kellään mitään ajatuksia siitä?
 
Tätä minäkin vissiin yritin vähän ihmetellä tuossa aikaisemmin:
 
Genitalripper: Mua kiinnostaisi onko tuolla mitään vaikutusta, että menomatkalla tuo aalto siirtyy kovemmasta aineesta pienellä massalla (talla) pehmeämpään isolla massalla (runko), takaisin tullessa tottakai toisinpäin. Maalaisjärjellä tuo tuntuisi ihan loogiselta että jotain vaikutusta sillä on, mutta onko sillä?

Laulava Kylätohtori: Akustisesta impedanssista ei ole vielä ollut mitään puhetta. Olisiko kellään mitään ajatuksia siitä?
 
Kielen akustinen impedanssi lasketaan seuraavasti:
 
z = sqrt( m * f )
 
z= impedanssi
sqrt = neliöjuuri
m = kielen massa soivalta osuudelta
f = taajuus
 
Punottujen, nikkeliä sisältävien kielten vaikutus magneettikenttään on hieman pienempi kuin teräksisten.

hallu: ...
Ottamatta kantaa varsinaisesti tonewoodiin, mihin kylläkin suhtaudun lievästi skeptisesti. Väittäisin kuitenkin että tämä halu rinnastaa sähkökitara akustiseen arvosoittimeen on koko tämän resonointirumban takana. Putiikkisoittimia rakentavilla pajoilla on varmasti oma lehmänsä ojassa ylläpitää tätä käsitystä puiden soundia aateloivasta vaikutuksesta. Kyllä minäkin jossakin romanttisessa mielessä haluaisin ylläpitää ajatusta kitaran myyttisestä valintaprosessista jossa soittaja testaa ja etsii juuri sitä yhtä ja ainoaa oikeaa kitarayksilöä, joka on tehty juuri häntä varten. Siihen markkinarakoonhan custompajat liiketoimintansa perustaa eli tarjoaa asiakkailleen sitä ainukertaisuuden kokemusta....
 
Aika kyynistä mutta tässä saattaa kyllä olla totuuden siemen. Jos verrataan lankkukitaraa 'oikeaan' akustiseen soittimeen, on niillä aika erilainen arvostus soittimena. Vaikka soitankin itse pääasiassa sähkökitaraa niin kyllähän sellaisen valmistaminen on huomattavasti suoraviivaisempaa kuin laadukkaan akustisen soittimen valmistaminen.
Myöskin akustisessa soittimessa nuo erot tulevat huomattavsti selvemmin esiin kuin sähköisen soittimen tapauksessa (siis nimenomaan nuo puumateriaalit).
 
Halutaanko tällä kaikella 'tonewood' jutulla nostaa lankkukitaran arvostusta ja saada se 'samalle viivalle' akustisen soittimen kanssa?
 
Mitä tulee rungon vaikutukseen niin tieteellisesti siihen kantaa ottamatta miten aallot etenevät kielten ja rungon välillä, mielestäni olisi helpointa selittää 'erot' soundissa sillä että ne mikit nyt kaikesta huolimatta nappaa jonkin verran sitä lankunkin akustista sointia.

hallu: Ottamatta kantaa varsinaisesti tonewoodiin, mihin kylläkin suhtaudun lievästi skeptisesti. Väittäisin kuitenkin että tämä halu rinnastaa sähkökitara akustiseen arvosoittimeen on koko tämän resonointirumban takana. Putiikkisoittimia rakentavilla pajoilla on varmasti oma lehmänsä ojassa ylläpitää tätä käsitystä puiden soundia aateloivasta vaikutuksesta. Kyllä minäkin jossakin romanttisessa mielessä haluaisin ylläpitää ajatusta kitaran myyttisestä valintaprosessista jossa soittaja testaa ja etsii juuri sitä yhtä ja ainoaa oikeaa kitarayksilöä, joka on tehty juuri häntä varten. Siihen markkinarakoonhan custompajat liiketoimintansa perustaa eli tarjoaa asiakkailleen sitä ainukertaisuuden kokemusta.
 
Minusta tämän ja edellisen ketjun koko riitely ja räkkyäminen kumpuaa siitä perustavaa laatua olevasta käsityksestä soittimen ja soittajansa intiimistä suhteesta ja sen kyseenalaistamisesta.
 
qal: Aika kyynistä mutta tässä saattaa kyllä olla totuuden siemen. Jos verrataan lankkukitaraa 'oikeaan' akustiseen soittimeen, on niillä aika erilainen arvostus soittimena. Vaikka soitankin itse pääasiassa sähkökitaraa niin kyllähän sellaisen valmistaminen on huomattavasti suoraviivaisempaa kuin laadukkaan akustisen soittimen valmistaminen.
Myöskin akustisessa soittimessa nuo erot tulevat huomattavsti selvemmin esiin kuin sähköisen soittimen tapauksessa (siis nimenomaan nuo puumateriaalit).
 
Halutaanko tällä kaikella 'tonewood' jutulla nostaa lankkukitaran arvostusta ja saada se 'samalle viivalle' akustisen soittimen kanssa?
 
Hienoja kommentteja, joihin voi yhtyä.
 
Tonewood-kriittinen-liike oli aluksi hyvin asiallinen, ja siinä oli lähinnä kyse siitä että miksi käyttää sähkökitaran valmistamiseen eksoottisia ja harvinaisia puulajeja, kun samat ominaisuudet on saatavissa ihan tavallisista saatavilla olevista puista.
 
Siitä se sitten levisi tällaiseksi ihmeelliseksi internet-houruamiseksi.
 
Toinen kysymys on, että jos kitara valmistetaan halvalla ja huonosti, onko mitään järkeä silloin tehdä sitä puusta ollenkaan?
 
qal: Mitä tulee rungon vaikutukseen niin tieteellisesti siihen kantaa ottamatta miten aallot etenevät kielten ja rungon välillä, mielestäni olisi helpointa selittää 'erot' soundissa sillä että ne mikit nyt kaikesta huolimatta nappaa jonkin verran sitä lankunkin akustista sointia.
 
Jotakin voi kiinnostaa mitä se tapahtuu, mutta kyllä se olisi se kitaranvalmistajan asia tämä homma hoitaa, soittaja saa sitten päättää, haluaako ja osaako sitä käyttää hyväkseen vai ei.

GiovanniDiRondo: Tonewood-kriittinen-liike oli aluksi hyvin asiallinen, ja siinä oli lähinnä kyse siitä että miksi käyttää sähkökitaran valmistamiseen eksoottisia ja harvinaisia puulajeja, kun samat ominaisuudet on saatavissa ihan tavallisista saatavilla olevista puista.
 
Siitä se sitten levisi tällaiseksi ihmeelliseksi internet-houruamiseksi.
 
Toinen kysymys on, että jos kitara valmistetaan halvalla ja huonosti, onko mitään järkeä silloin tehdä sitä puusta ollenkaan?
 
Mietinkin, mitä tuo tonewood edes tarkoittaa, kun en (ainakaan muistaakseni) ole moiseen termiin aikaisemmin törmännyt. Eli siis tonewood ei ole ihan vaan normaalia puuta, joka soi hyvin ja josta saa tehtyä hyvän kitaran, vaan jotain elämää suurempaa mystistä taikapuuta? Jos näin, niin taidan itsekin liittyä anti-tonewood-kulttiin. Uskon puilla olevan merkitystä (ainakin nyt sustainiin ja atakkiin, vähäsen varmaan siihen toneenkin), mutta mihinkään mystiikkaan en suostu uskomaan...

GiovanniDiRondo: Siitä se sitten levisi tällaiseksi ihmeelliseksi internet-houruamiseksi.
 
Mä en tämän kokemuksen perusteella uskaltaisi tehdä tällaista havaintoa pelkästään toisesta puolesta tätä keskustelua. Ei välttämättä tällä foorumilla, mutta kyllä noissa kommenttiosioissa oli hörhöjä vähän joka suunnalla.

Imo parhaat teesit oikeuttamaan jatkossakin liian kalliiden (taitoihin nähden) kitaroiden hankinnat:
 
GiovanniDiRondo:
Kielen värähtelyn energiasta osa, ja enemmän tai vähemmän tasaisesti kaikilla taajuuksilla siirtyy kitaran rakenteeseen.
 
Tämä muodostaa rakenteeseen niin sanotun s-aallon (joka on oikeastaan ääniaalto). Aallon liikkuessa rakenteessa siitä suodattuu pois tiettyjä taajuuksia.
 
Osa tästä muuntuneesta aallosta palaa tallaan.

 
+ hiukan modattu kaava, avainsana 'soiva', esim betonissa on massa mutta kielessä ei riitä energia saada sitä soimaan ja huono märkä puu ei vain soi.
 
GiovanniDiRondo: Rungon akustinen impedanssi lasketaan seuraavasti:
 
z = sqrt( m * f )
 
z= impedanssi
sqrt = neliöjuuri
m = rungon massa soivalta osuudelta
f = taajuus

 
+
 
Akustisen äänen poiminta:
https://www.youtube.com/watch?v=5HlmLdsqXZc&t=12m30s

Käsite tonewood on sikäli hassu että kyllähän kitaran saa tehtyä ihan mistä tahansa puusta. Eri puilla on vain eri ominaisuuksia soinnin, fyysisten ominaisuuksien ja ulkoasun suhteen. Näiden perusteella kuhunkin kitaratyyppiin ja käyttötarkoitukseen sitten valikoituu sopivat palikat. Se mikä sopii hyvin runkoon voi olla todella huono valinta kaulaan. Vastaavasti hyvä kaulapuu voisi olla älyttömän painava runkopuuna.
 
Äärilleen viedyn laatukitaran saa helposti ihan kotimaisia puulajeja käyttämällä. Meidän leppä on todella ekologinen ja hyvä puu kitaran runkoon, siinä on vielä todella voimakkaat ja kauniit syytkin. Loimukoivusta saa tajuttoman upeita kansia ja suomen vaahtera on mitä parhain kaulapuu. Monessakaan tapauksessa mitään järkiperäistä syytä uhanalaisten puulajien käytölle ei ole. Nykyään kitaroissa käytetty mahonki on aika kaukana alkujaan käytössä olleeseen Hondurasin mahonkiin. Väitän ihan että eri puulaji pääsisi paremmin alkuperäistä tarkoitusta vastaavaan lopputulokseen kuin nykyinen painava kevennysporattu mahonki. Nykyään yleisesti käytössä oleva Intian ruusupuu on huomattavasti huokoisempaa kuin alkuperäinen Brasilian ruusupuu. Luulen että esimerkiksi eebenpuuta ei enää ihan älyttömän kauan ole tarjolla otelautoihin, ainakaan isommassa mittakaavassa. Vaahtera ajaisi ominaisuuksiltaan varmasti saman asian, onhan Gibson jo käyttänytkin sitä paahdettua vaahteraa otelaudoissaan. Eksoottisissa puissa on tietysti se esteettisyys aika iso tekijä, tropiikin harvinaiset puut ovat älyttömän hienoja. Alun perin minun piti tilata kitara joka olisi tehty ihan kotimaisista puista, mutta ihan turhamaisuuttani en malttanut olla ottamatta siihen Brasilian ruusupuuta otelautaan kun se on vain niin hemmetin upean näköistä.
 
Sellainen Telecaster missä olisi runko lämpökäsiteltyä mäntyä, kansi koivua ja kaula vaahteraa voisi olla aika mielenkiintoinen.
 
Puu on sen verran vaihtelevaa tavaraa laadultaan etten pitäisi lainkaan typeränä ajatuksena sitä, että halpiskitarat tehtäisiin tulevaisuudessa jostain vaihtoehtoisesta materiaalista. Se parantaisi niiden kitaroiden luotettavuutta ja laatua varmasti runsaasti ja esim. Flaxwoodin kaltainen ratkaisu ei varmasti olisi massatuotannossa edes kallis ratkaisu. Ritsojen suurin ongelma on omalla kohdallani ollut juuri erittäin huonot ja eloisat puut.

Tein testin, jossa vahvistimeen kytketty strato lepäili lattialla vaakana kielet ylöspäin. Laitoin sen päälle Les Paulin stratoon nähden 90 asteen kulmaan niin, että sen kosketuspinta oli kahdessa kohtaan straton bodyssä tukevasti. Kun näppäisi Lessua, straton vastaava kieli lähti aika voimakkaasti soimaan ja kuului selvästi vahvistimesta. Soitin stratoa ikäänkuin toisella kitaralla. Kun bodyjen kosketusta ei ollut, toisen kitaran kielissä ei ollut mitään liikettä/ääntä.
 
Siis kyllä body siirtää aika reippaasti energiaa tallaan ja miksei näin kävisi normaalisti soivalle kielellekin. Tässähän meni energiaa lessun tallan kautta mahonkibodyyn, siitä straton leppään, joka johti sen toisen tallan kautta kieleen. Aika pitkä signaalitie!

Yallup: Tein testin, jossa vahvistimeen kytketty strato lepäili lattialla vaakana kielet ylöspäin. Laitoin sen päälle Les Paulin stratoon nähden 90 asteen kulmaan niin, että sen kosketuspinta oli kahdessa kohtaan straton bodyssä tukevasti. Kun näppäisi Lessua, straton vastaava kieli lähti aika voimakkaasti soimaan ja kuului selvästi vahvistimesta. Soitin stratoa ikäänkuin toisella kitaralla. Kun bodyjen kosketusta ei ollut, toisen kitaran kielissä ei ollut mitään liikettä/ääntä.
 
Siis kyllä body siirtää aika reippaasti energiaa tallaan ja miksei näin kävisi normaalisti soivalle kielellekin. Tässähän meni energiaa lessun tallan kautta mahonkibodyyn, siitä straton leppään, joka johti sen toisen tallan kautta kieleen. Aika pitkä signaalitie!
 
Toinen mielenkiintoinen havainto. Kun kitarat olivat em tavalla ja soitti ala E:n, niin toki toisen kitaran vastaava kieli soi. Mutta kun napautin ylä e:n, niin pääsaundi kytketystä kitarasta tuli edelleen ala E-kielen kautta, joka nyt soikin kaksi oktaavia korkeammalla! Sama tilanne kun soitti vaikka A-kieltä 8:lta nauhalta, ala E-kieli soi sen taajudella, eikä siis omalla oktaavia alemmalla perustaajuudella. Ilmiö on hyvin voimakas. Ihmettelen nyt, mihin ala E hävitti oman taajuutensa? (muut kielet dempattu, myös kytkemättömästä. Jopa näppäyksen jälkeinen kieli)

Yallup: Toinen mielenkiintoinen havainto. Kun kitarat olivat em tavalla ja soitti ala E:n, niin toki toisen kitaran vastaava kieli soi. Mutta kun napautin ylä e:n, niin pääsaundi kytketystä kitarasta tuli edelleen ala E-kielen kautta, joka nyt soikin kaksi oktaavia korkeammalla! Sama tilanne kun soitti vaikka A-kieltä 8:lta nauhalta, ala E-kieli soi sen taajudella, eikä siis omalla oktaavia alemmalla perustaajuudella. Ilmiö on hyvin voimakas. Ihmettelen nyt, mihin ala E hävitti oman taajuutensa? (muut kielet dempattu, myös kytkemättömästä. Jopa näppäyksen jälkeinen kieli)
 
Harmoninen värähtelijä resonoi vain omalla ominaistaajuudellaan olevasta värähtelystä.
 
Kun kieli on saatu soimaan, kukin harmoninen kerrannainen on ikään kuin itsenäinen harmoninen värähtelijä.
 
Nyt jos resonointia aiheuttava värähtely tapahtuu kaksi oktaavia korkeammalta, silloin kielen tämä oktaavikerrannainen resonoi.
 
Tähän ilmiöön juuri nimenomaan perustuu se, että puun äänenväri voi vaikuttaa sointiin.

Yallup: Tein testin, jossa vahvistimeen kytketty strato lepäili lattialla vaakana kielet ylöspäin. Laitoin sen päälle Les Paulin stratoon nähden 90 asteen kulmaan niin, että sen kosketuspinta oli kahdessa kohtaan straton bodyssä tukevasti. Kun näppäisi Lessua, straton vastaava kieli lähti aika voimakkaasti soimaan ja kuului selvästi vahvistimesta. Soitin stratoa ikäänkuin toisella kitaralla. Kun bodyjen kosketusta ei ollut, toisen kitaran kielissä ei ollut mitään liikettä/ääntä.
 
Siis kyllä body siirtää aika reippaasti energiaa tallaan ja miksei näin kävisi normaalisti soivalle kielellekin. Tässähän meni energiaa lessun tallan kautta mahonkibodyyn, siitä straton leppään, joka johti sen toisen tallan kautta kieleen. Aika pitkä signaalitie!
 
Tääkin on käyty jo niin monta kertaa läpi, että ihan naamaan sattuu. Todistit juuri että kitaran runko kuljettaa ääniaaltoa, jos näin ei kävisi ei kitara soisi akustisesti ollenkaan. Mä en muista onko tätä jatkoa kukaan enää jaksanut tehdä, mutta laita straton kielet soimaan, ja sitten soitat lessun kieliä, kuuluuko vielä ääntä? Jos ei enää kuulu ääntä niin silloin tuo kielen oma sointi peittää bodyn kautta tuleva resonoinnin.

Yallup: Toinen mielenkiintoinen havainto. Kun kitarat olivat em tavalla ja soitti ala E:n, niin toki toisen kitaran vastaava kieli soi. Mutta kun napautin ylä e:n, niin pääsaundi kytketystä kitarasta tuli edelleen ala E-kielen kautta, joka nyt soikin kaksi oktaavia korkeammalla! Sama tilanne kun soitti vaikka A-kieltä 8:lta nauhalta, ala E-kieli soi sen taajudella, eikä siis omalla oktaavia alemmalla perustaajuudella. Ilmiö on hyvin voimakas. Ihmettelen nyt, mihin ala E hävitti oman taajuutensa? (muut kielet dempattu, myös kytkemättömästä. Jopa näppäyksen jälkeinen kieli)
 
Eikä tähän tarvita edes kahta kitaraa. Riittää kun soittaa lessun ylä e:n ja ala E soi voimakkaasti ylä e:n taajuudella. Toisinpäin tätä ei tapahdu, siis ylä e ei ala soimaan ala E:n taajuudella (ei voikaan?)
 
Suuria eroja: Les Paul ala E soi voimakkaasti ylä e: taajuudella. Straton ala E todella vähän, mutta erityisen voimakkaasti ryhtyy soimaan oktaavia ylempää vaikka A-kielen 8 nauhalta. Enemmän kuin lessu, joka on aika tasaisesti herkkä kaikille taajuksille. Tämäkö selittäisi straton helkkyvämmän soundin?

Genitalripper: Tääkin on käyty jo niin monta kertaa läpi, että ihan naamaan sattuu. Todistit juuri että kitaran runko kuljettaa ääniaaltoa, jos näin ei kävisi ei kitara soisi akustisesti ollenkaan. Mä en muista onko tätä jatkoa kukaan enää jaksanut tehdä, mutta laita straton kielet soimaan, ja sitten soitat lessun kieliä, kuuluuko vielä ääntä? Jos ei enää kuulu ääntä niin silloin tuo kielen oma sointi peittää bodyn kautta tuleva resonoinnin.
 
Voisi tietysti kokeilla myös ottamalla huiluäänen stratosta ja sen jälkeen soittaa koko kieltä sieltä LP:stä ja arvuutella, josko pohjasävel syttyy huiluäänen alle. :)