Kitarat: kitarakamat ›

Kandee edelleen luottaa omiin korviinsa ja kokemukseensa ja mennä sen mukaan.
 
Ja edelleen arvostan ja luotan enempi kitaroita valmistavan mestarin käsityksiin soitin puista ja näiden ominaisuuksista ja vaikutuksista ääneen (myös sähköiseen ääneen). Pari käppyrää tai Youtubessa alatyyliin esiintyvät kiroilevat "asiantuntijat" ei tätä käsitystä muuta.
 
Alla erään mestarin eli Ruokankaan kirjoitusta soittimen puista, varmaankin tuttua useammalle mutta laitetaan nyt kumminkin vielä lainattuna tuohon alle.
 
"Soitinpuut
 
Juha sanoo törmänneensä soitinrakennusta opiskellessaan usein ongelmiin, jotka liittyivät käytettävissä oleviin puihin: Ensiluokkaisia perinteisiä soitinpuita, erityisesti mahonkia, oli vaikeaa tai suorastaan mahdotonta löytää. Nykypäivänä saatavilla oleva mahonki on painavaa ja soundiltaan aivan erilaista kuin esimerkiksi 1950-luvulla saatavilla ollut mahonki. Tämän johdosta Juha oli alkanut miettiä vaihtoehtoisia puulaatuja, joilla olisi samat ominaisuudet kuin vanhalla mahongilla. Asiaa tutkiessaan hän tutustui Espanjan seetriin. Kukaan ei ollut aiemmin tehnyt sähkökitaroita seetristä, joten kyseessä oli hyppy tuntemattomaan, pois vanhasta ja totutusta.
 
Seetriin keskittyminen osoittautui erittäin onnistuneeksi. Seetrin valinta sai vielä kokonaan uuden käänteen Unicorn-mallia työstettäessä. Les Paulista inspiraationsa saanutta mallia suunnitellessaan Juha pääsi tutustumaan vuoden 1959 Gibson Les Pauliin, ja huomasi sen soundaavan aivan erilaiselta kuin nykyiset reissuet. Vanhan LP:n soundi oli samettinen ja pehmeä, re-issueiden tumma ja karkea. Seetrin avulla päästiin huomattavan lähelle aitoa 1950-luvun Les Paul -soundia. Vaikka puulaatu on eri, ovat niiden ominaisuudet ja sointi erittäin lähellä toisiaan.
 

 
Seetrin lisäksi Ruokangas käyttää myös muita perinteisestä poikkeavia kitarapuita, joista yksi on koivu. Mielestäni koivu toimii seetrin kanssa yhdessä paremmin kuin vaahtera. Lisäksi saamme käyttämämme koivun ekologisesti ja logistisesti järkevästi koto-Suomesta, sanoo Juha.
 

 
Lämpökäsittely
 
Ruokangas Guitars on hyödyntänyt lämpökäsittelyä 1990-luvun lopulta saakka, aiemmin kuin kukaan muu kitaravalmistaja maailmassa. Mitä lämpökäsittely on ja miten se vaikuttaa puihin?
 
Lämpökäsittely keksittiin Suomessa 1990-luvulla rakennusteollisuuden tarpeisiin. Lämpökäsittelyssä puuta lämmitetään usean vuorokauden ajan ja vähitellen lasketaan takaisin normaalilämpötilaan.
 
Lämpökäsittelyn johdosta puista tulee vakaampia ja ne vaativat vähemmän huomiota myöhemmin, kun niistä on tehty esimerkiksi kitaran kauloja. Puu kuivuu, ja sen sisältämä hartsi hajoaa ja kristallisoituu käsittelyn aikana, mikä saa puun resonoimaan paremmin.
 
Kun lämpökäsittely tehdään soitinrakennuksen näkökulmasta oikein, puu ei tummene. Jos puu tummuu, on tämä merkki siitä että puun solukko on rikkoontunut. Miedompi käsittely, jota me käytämme, on parempi paitsi soundillisesti, myös kestävyyden kannalta. Meille lämpökäsittelyn hoitaa suomalainen alihankkija, joka todella tietää asiansa ja meidän vaatimuksemme. Lämpökäsittely ei tee huonosta puusta hyvää, mutta auttaa saamaan puun parhaat puolet esiin, hän valaisee prosessia.
 

 
Huomio yksityiskohtiin
 
Ruokangas-kitaroissa kaikki pienimmätkin detaljit otetaan huomioon. Suomalaiset materiaalit tulevat kuvioihin myös tässä kohtaa: Olemme kokeilleet kaikkia saatavilla olevia satulamateriaaleja, ja olemme todenneet hirven sääriluun parhaaksi vaihtoehdoksi. Siinä on paras soundi, se pitää vireen parhaiten ja katkoo vähiten kieliä.
 
Juha kertoo yksityiskohtia myös osassa Mojo ja VSOP -malleja käyttämästään nitrolakasta: Nitrolakan toimittaa meille suomalainen valmistaja, jonka kanssa olemme suunnitelleet täydellisen lakan meidän käyttöömme. Tästä lakasta on jätetty pois muovikomponentteja, joita on lisätty moderneihin nitrolakkoihin. Muovikomponentit tekevät moderneihin nitrokitaroihin tahmean tuntuman, koska ne estävät lakan kuivumista. Meidän käyttämässämme nitrossa tätä ongelmaa ei ole, ja lisäksi kitarat ikääntyvät samalla tavoin kuin 1950 ja 1960 -lukujen nitrolakatut kitarat.
 
Polyuretaanilakkauksesta Juhalla on seuraavanlaisia ajatuksia: "Kitaroissa käytetään paljon myös modernia polyuretaanipintakäsittelyä, joka ohuesti annosteltuna on sekin saundillisesti erinomainen ja varmaankin se vaihtoehto jonka Leo Fender olisi kiljuen valinnut, jos 50-luvulla noin laadukkaita pintakäsittelyaineita olisi ollut tarjolla. Kannattaa nimittäin muistaa, että Leo ja kumppanit käyttivät nitroa siksi, koska se oli parasta mitä maali- ja lakkateollisuudella oli tuolloin tarjota. Leo itse ei ollut innoissaan siitä kun näki tummaksi kulahtaneita Fender-kitaroiden vaahteraotelautoja. Tämän vuoksi Fender alun perin vaihtoi otelaudat ruusupuuhun: koska se ei näytä kuluessaan niin rumalta."