Kitarat: kitarakamat ›

madu: Kitarapajalla kävin testailemassa Eric Johnson stratoa ja vaikka kuinka olen aina vannonut ohuempien kaulaprofiilien nimeen niin voi helvetti että oli hyvä kitara...
 
Painoa 3.17kg ja sitä tuli vertailtua samalla muihin kaupan stratoihin ja rohkeasti sekä ennakkoluulottomasti myös meksikolaisiin (50's, Road Worn stratoon ja Jimmie Vaughan) niin ei voi muuta kuin sanoa että aivan helvetin loistava soitin ja aivan eri planeetalta kuin muut testaamani. Ainoa mitä tuolle pitäisi tehdä olisi teräsvillan näyttäminen kaulalle, koska ehkä hiukan liian tahmainen lakka siinä on ainakin omaan käteen. Kertokaas hintatietoiset mihin hintaan noita EJ stratoja on liikkunut ja mikä sellaisen käypä hinta on? Mun mielestä tuo Kitarapajan 1500e oli hieman suolainen hinta ottaen huomioon että jenkkilästä noita saa jo uutena alle 1700e hintaan.
 
Ei olisi pitänyt käydä testaamassa :)
 
Tuo 1500 on yläkanttiin, mutta jos on hyvä yksilö, niin mikä ettei. Ja ainahan kannattaa esittää tarjous tuosta kepistä. Mulla oli pitkään vm. 2006 EJ -strato. Kaula siinä oli mun mielestä persoonallisella tavalla just hyvä: muuttuva profiili (lavan päästä tuhdinpuoleinen soft-V, tyvipäästä hieman litteämpi C), 12' radius, isohkot nauhat. Kesti hetken totutella, mutta vain hetken. Uutena hieman tahkean tuntuinen kaulan lakkaus hioutui ihan normaalikäytössä liukkaammaksi muutamassa kuukaudessa. Yksilöeroja on EJ-stratoissakin, lisäksi joitakin kaulavammaisia on tullut vastaan. Monet pitävät alkupään kokovaahterakaulaisia laadukkaimpina. Soundeiltaan EJ:t ovat yksiä parhaista stratoista.

edenbeast: Kysynpä tässä kun tuo toinen ketju on pelkkää tappelua. Mikä olisi suositeltava strato n. 500-700e hintaluokassa? Omat kokemukset stratomallisista rajoittuvat vain halpiksiin mallia Musima, Marina yms.
 
Vieläkös tuo vihreä jenkki G&L on myynnissä. Laukun kanssa, muistaakseni 650,-

edenbeast: Kysynpä tässä kun tuo toinen ketju on pelkkää tappelua. Mikä olisi suositeltava strato n. 500-700e hintaluokassa? Omat kokemukset stratomallisista rajoittuvat vain halpiksiin mallia Musima, Marina yms.
 
Tuohon budjettiin löydät hyvällä tuurilla kasari Tokain kun jaksat kärkkyä, siinä alkaakin olla soitinta koko rahalla vaikka kenen tarpeisiin.

mpekkanen: Vieläkös tuo vihreä jenkki G&L on myynnissä. Laukun kanssa, muistaakseni 650,-
 
Ei taida olla, vaikka ilmoitus roikkuukin vielä torilla - pyysin kuvia (ja sainkin), mutta oli jo mennyt kaupaksi.

Eipä tuolla itselle kiire ole, pitää ensin saada rakenneltua valmiiksi tämänhetkiset romut mitä nurkkiin on kertynyt. Kunhan kyselin että on jotain osviittaa mitä katsella turuilta ja toreilta.

Eikö kellään ole kokemusta Gotohin tallasta kera teräsblokin?
 
Joka tapauksessa pistin Tokaihin originaalitallan takaisin. Taidan olla ainut, kuka pitää originaalia parempana kuin Callahamia, mutta näillä mennään nyt. Callahamissa oli kyllä omat hyvät puolensa, mitä jäin kaipaamaan, mutta originaalitallan "ohut" soundi toimii mulle. Tuota Gotohia olisi mielenkiintoista testata, mutta pitää nyt katsoa, jaksaako...

Olen tässä säädellyt straton kielten korkeutta ja siinä on tiettyjä hyviä ja huonoja puolia. Hyvä tietysti, että kaikkia voi säädellä erikseen, mutta toisaalta niiden keskinäisen korkeuseron säilyminen on hankalaa, kun ei ole mitään vertailukohtaa. Esim tune-o-matic:ssa vain ruuvaa ylös/alas ja kallistaa tarvittaessa, kielet ikäänkuin on valmiiksi "oikein" vaikkapa otelaudan radiukseen nähden. Stratossa tämä ei ole niinkään selvää, kun radiuskin on niin kaareva. Aika helposti joku kieli on ylhäällä/alhaalla ja sitä säädettäessä pitää viereistäkin ruuvailla. Paljon auttaisi, jos olisi joku jigi, jolla tsekata kaarevuus.
 
Miten te stratomiehet tämän teette? Pyrittekö säilyttämään kielten yläpinnan tasaisen kaarevana, vai onko kielen alapinnan korkeus otelautaan tärkeämpi? Jälkimmäisessä käy niin, että ohuet kielet menevät tosi alas plektraan nähden. Edellisessä taas ohuet kielet ovat korkeammalla. Tune-o-matic:ssa tämä hoituu laskemalla toista laitaa, stratossa jokaista palaa ruuvaillaan ja tiiraillaan, säädetään ja kerran vielä säädetään...
 
Toinen pähkäiltävä on radius. Myötäilläkö kaulaa/satulaa (aika kaareva) vai suoristaa jonkinverran? Minkä verran? Tottakai se on soittajasta kiinni, mutta tune-o-matic:ssa tämä on päätetty tehtaalla ja siihen on tyytyminen.
 
Mitenkähän kitarapajat suorittavat ns. perussäädön?

Yallup: Olen tässä säädellyt straton kielten korkeutta ja siinä on tiettyjä hyviä ja huonoja puolia.
(jne.)
Toi on vähän sellanen juttu että tottumisen myötä asiaan ei kiinnitä paljonkaan huomiota; alaE ja yläE kohdalleen (mitalla tai tuntumalla). Muut menee melkein itsestään siihen väliin, ja mahdollisesti tarvittavat korjaukset on pieniä ja helppoja - just siks että korkeus/intonaatio on tehty helposti säädettäviksi.
 
Mittapaikka on minulla aina kielen alapinta-nauhan yläpinta. Jos näistä mitoista on juttua netissä, kannattaa aina käyttää valmistajan ohjeen mukaista mittauskohtaa, Fenderillä siis action 17. nauhalta niin tiedetään mistä puhutaan.
Ja: joku tykkää että kaikki kielet on samalla actionilla, joku taas laittaa bassopuolelle enemmän rämpytyspelivaraa. Jollain on korkea action, jollain äärimatala. "Ainoaa oikeaa" vaihtoehtoa ei ole.
 
Jos on ongelmia (esim. 7.25" radiuksella venytykset tikahtuu), voi satulakorkeudella vähän suoristaa radiusta B/yläE osalta.
 
"Minkä verran" on kiinni soittajan haluista ja mieltymyksistä.
 
"Pajan perussäätö" on hyvällä pajalla joko tehdasasetukset, tai jotain minkä paja on havainnut mielestään paremmaksi, tai se mitä soittaja tilaa.

Itse säädän bassokielet ylemmäs, mutta g- ja D-kielen keskenään samalle korkeudelle.
 
Huomauttaisin, että yksittäisen tallapalan ruuvien pitää olla samalla pituudella, eikä niin että tallapala kallistelee radiuksen mukaan.
 
Takaa katsottuna ne on siis aseteltu portaittaisesti.

GiovanniDiRondo: yksittäisen tallapalan ruuvien pitää olla samalla pituudella, eikä niin että tallapala kallistelee radiuksen mukaan.
 
Näin minäkin teen, mutta vaan tottumuksen takia: ihan yhtä yleistä on radiuksen mukainen kaari.
 
Ongelmia tulee vasta sitten, jos tallapalat on todella isosti vinossa niin, että ne tökkii toisiaan leveemmälle, tai kieli luisuu vinolla pinnalla väärään paikkaan, tai pala seisoo vaan yhdellä jalalla.
;)
 
Mutta lisää noita vinkkejä: sitten kun säädöt on kohillaan, voi ruuveja lyhentää alapäästä niin ettei ne törrötä ja raavi rystyjä verille.

Mä vaan säädän niin, että tuntuu ja soundaa hyvältä. En siis katsele, että meneekö just radiuksen mukaan, koska kyllä ne kielet kuitenkin suurin piirtein myötäilee radiusta. Mun mielestä straton erikseen säädettävät tallapalat ovat parhautta.

Itse soittelen stratoa ja lespaa ja näissähän on suuri radiusero. Lespan kanssa hommat ovat koko ajan hallussa, enkä ole kielten korkeuteen edes koskenut. Stratossa ne ovat olleet useasti hakusalla, joku kieli tuntuu olevan liian ylhäällä tai alhaalla, liian suorassa tai kaarella. Fenderin mukaan suositus on 1,6 mm 17. nauhalta ja silloinhan ne seuraavat radiusta ja ovat kovin kaarella. Ylä-e on jo hieman paitsiossa ainakin minulle. Nyt tallan kaari on kaulaa loivempi, LP:n luokkaa ja ko. ala-e on aika korkealla. Jos kaarta kallistaa ylemmiltä kieliltä tasaisesti alaspäin, niin keskikielet tulevat kovin alas.
 
Pitäisikö tehdä niin, että matalat kielet seuraavat radiusta ja G, B ja e-kielet vetää suoraan linjaan siten, että B-kieli ei ole ylimpänä, jos viivottimella painaa? Se B minulle eniten tuottaa harmia.

Sun tuntumat johtuu varmaankin just eri radiuksista, LPS:n 12" ja AmStd:n 9.5". Ihan hyvin voit kokeilla ehdottamallasi tavalla jos tekis riittävästi eroa nykyiseen.
 
Mutta koitas soittaa vaikka kuukausi pelkästään Stratolla.
Jos ei sittenkään lähe kelkka luistamaan niin ei taida auttaa kuin vaihtaa Straton kaula tai teettää nauharemppa säteen muutoksella. Siinä on muuten kyse yllättävän pienistä, alle millin erosta puolellaan.
 
Ja lohdun sana: kun muutaman kymmenen vuotta soittelet, niin radius kyllä lätistyy nauhanvaihdoissa vaikkei tilaiskaan ;)

Yallup: Paljon auttaisi, jos olisi joku jigi, jolla tsekata kaarevuus.
 
Understring Radius Gauge: http://www.stewmac.com/Luthier_Tool … ting/Understring_Radius_Gauges.html

Monesti oon harmitellut lakan ja maalien runsasta käyttöä kitaroissa, joten tein ite omanlaisen ja -näköisen:
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/134396.jpg
 
Ei lakkoja tai maaleja vaan Osmo Colorin vahaa (Top Oil*) kaulassa ja rungossa.
(*Tuota vahaa pääsikin yhessä RTV:ssä testaamaan, kun hiottuun lautaan oli vedetty useita osmon värittömiä vahoja vierekkäin. Selvästi parhaan tuntuinen tuo oli nimenomaan kaulaa ajatellen.)
 
Ai että on muuten mukavan tuntunen kitara!
Kaula on liukas ku mikä eikä tahmaa. Runkokaan ei tunnu kylmältä vaikka kalsarit jalassa soffalla soittelis :P Mukavasti puun tuntua mukana.
 
Kaiken kaikkiaan aika opettava projekti. Ekaa kertaa tuli montaa asiaa tehtyä. (kaulaliitoksen uusiminen, nauhojen hionta, tallan reikien poraus, ym hikoiluttavia paikkoja..)
Ja sitä hiontaa riitti.... monta iltaa meni pikkutunneille. Viimeistely läpi kitaran 1000-2000 grit papereilla, joten sileätä on.
 
Painoa alle 3.1kg :-)
 
Hämmentävää kuinka hyvän kitaran sitä nöösikin voi saada kasattua!? Kaikki nimittäin on juuri niinkuin halusinkin.


Vaikka ylpeys meinaakin vaivata esikoisen jälkeen, niin nopeasti pitää palata maan pinnalle sillä seuraava on jo hihnan toisessa päässä:
http://tinyurl.com/oxlky48
Hmmm, tähän pitäisi vielä metsästää jostain vaalea kaula...

Yallup: ...................
 
Miten te stratomiehet tämän teette? Pyrittekö säilyttämään kielten yläpinnan tasaisen kaarevana, vai onko kielen alapinnan korkeus otelautaan tärkeämpi?
...................
 
No minä en kiinnitä asiaan mitään huomiota vaan säädän kielet yksitellen niin alas kuin ne särisemättä menee ja se on sitten siinä. Kyllä ne yleensä siihen radiukseen näyttää asettuvan, mutta en tarkoituksella yritä laittaa niitä mitenkään kaarevaksi.

Yallup: Olen tässä säädellyt straton kielten korkeutta ja siinä on tiettyjä hyviä ja huonoja puolia. Hyvä tietysti, että kaikkia voi säädellä erikseen, mutta toisaalta niiden keskinäisen korkeuseron säilyminen on hankalaa, kun ei ole mitään vertailukohtaa. Esim tune-o-matic:ssa vain ruuvaa ylös/alas ja kallistaa tarvittaessa, kielet ikäänkuin on valmiiksi "oikein" vaikkapa otelaudan radiukseen nähden. Stratossa tämä ei ole niinkään selvää, kun radiuskin on niin kaareva. Aika helposti joku kieli on ylhäällä/alhaalla ja sitä säädettäessä pitää viereistäkin ruuvailla. Paljon auttaisi, jos olisi joku jigi, jolla tsekata kaarevuus.
 
Miten te stratomiehet tämän teette? Pyrittekö säilyttämään kielten yläpinnan tasaisen kaarevana, vai onko kielen alapinnan korkeus otelautaan tärkeämpi? Jälkimmäisessä käy niin, että ohuet kielet menevät tosi alas plektraan nähden. Edellisessä taas ohuet kielet ovat korkeammalla. Tune-o-matic:ssa tämä hoituu laskemalla toista laitaa, stratossa jokaista palaa ruuvaillaan ja tiiraillaan, säädetään ja kerran vielä säädetään...
 
Toinen pähkäiltävä on radius. Myötäilläkö kaulaa/satulaa (aika kaareva) vai suoristaa jonkinverran? Minkä verran? Tottakai se on soittajasta kiinni, mutta tune-o-matic:ssa tämä on päätetty tehtaalla ja siihen on tyytyminen.
 
Mitenkähän kitarapajat suorittavat ns. perussäädön?
 
Fenderin sivuilta heidän säätöjänsä
 
http://www2.fender.com/en-FI/suppor … /articles/stratocaster-setup-guide/
 
Jokaisen kannattaa kuitenkin säätää sen on oman halunsa ja tatsina mukaisesti kitaran kieltenkin korkeudet.
 
Ite en ajattele sitä, onko ne kielet suorassa linjassa vaan a) että ne mulle sopivassa korkeudessa b) ei särise vaan soi puhtaasti ( jos nyt miettii sitä, että ei särise eli tarkoittaa tietenkin kielien korkeutta sinne otelautaan päin eli huomioiden radius).
 
Tärkeintä on mennä sen oman tarpeen mukaan esim. että sormella pääsee pendaamaan kieltä siten, ettei se lipsu sormen alta jos on asetettu liian matalalle eikä sormella saa kunnon otetta, ja ite en ainakaan tykkää turhista särinöistä.
 
Yksi mikä kandee ottaa myös huomioon säädöissä on se, että jos meinaa käyttää kampea niin kielet ei ole liian matalalla (varsinkin löystäessä silloin ne rämisee nauhoja vasten kun kaula vetää suoremmaksi). Itellä yleensä on erittäin hennosti kovera, just ja just silmin huomaan koveruuden ja se tuntuu itelläni sopivalta.
 
Itellä yksi kitaran hankintaan liittyvä vaatimus on otelaudan radius eli pitää olla vähintään 9.5" (en tykkää 7,25" sen takia, koska kieliä joutuu pitämään vähän korkeammalla, saa säädellä aika tarkkaan jos haluaa matalalle ja niin, ettei kieli kuoleennu kun sitä pendaa tiettyyn suuntaan esim. 3th ylöspäin keskivaiheen yli).
 
Mutta jokainen menee ja säätelee itelleen sopivaksi mikä lienee hyvä perussääntö ;D

Jokaisella saa olla omat mieltymyksensä.
 
Toinen puoli asiassa on muistaa että noilla vintageradiuksilla on venytelty tikahtumatta aika paljonkin - ennen kuin lattanammat radiukset tuli markkinoille.
Kyse on tottumisesta, säädöistä ja tietysti myös taidoista.
(Tähän tulis hymiö jos palstalla niitä olis.)

Nyt on Hot Rails tallassa, olipas todella hyvä päivitys.