Kitarat: kitarakamat ›

Molemmat tavat on ihan ok, mutta kieltämättä treenien jälkeen on paikallaan kotona avata laukku tai ottaa hihna sieltä pois, koska treeneissä hihnaan kertynyt kosteus ylläpitää korroosiota kielissä. Eli pahin homma on, jos umpinaisessa laukussa muhii hikinen hihna Vielä tärkeämpi asia olisi soittaa puhtailla tassuilla, jotta hien sisältämät suolat yms pasnat eivät siirtyisi sormista kieliin.

Yhdellä kitaralla lajiaan on menty. Tosin metallikielisiä akustisia on nyt kertynyt pari. Tuo tekee kuitenkin jo 4 koteloa ja kotelot aiheuttaa hellasäröä huomattavasti enemmän kuin pelkät soittimet. Eli esillä ovat, uusinta akustista lukuunottamatta joka vielä temperoituu.
 
En ole huomannut kielten iässä mitään eroja oli kotelossa tai ei. Vire tietty pysyy kotelossa tasaisempana, puutalossa kun asun. Kuivakätisenä en koskaan pyyhi kieliä soiton jälkeen ja ikinä ei ole kielet ruostuneet.
 
Taitaa se hieneritys olla kuitenkin se ratkaisevin tekijä ja silloin myös kotelo voi vaikuttaa ikään. Kunhan pohdin, tahmatassut tietää nämä hommat parhaiten.
 
Monet tuntemani tahmatassut ovat olleet itseäni parempia kitaristeja. Korreloiko käsien hieneritys soittotaidon kanssa?

Anteeksi pottuiluni. Kitarat joita en aktiivisesti soita pysyvät kyllä laukussa. Ei ehkä niin paljon kielten takia vaan sen, että muuten pölykerros kyllä löytää tiensä kauttaaltaan kitaraan. Laukku ehkä myös tasaa pahimpia piikkejä ilmakosteuden vaihtelussa, jotka kerrostaloissa saattaa olla todella suuria. Metallipinnat käytännössä aina oksidoituu (joo ei ole kultakieliä minulla..) ja pitkään soittamatta olleen kitaran kielistä saa paperilla pyyhkiä mustaa töhnää. Korroosio lienee pahempi kitarassa joka on koko ajan altistettu vaihtuvalle ilmalle. Riippuen siitä jäikö se hikihihna marinoimaan kotelon ilmatilaa vai ei...

Timo JM: Onko kenelläkään vertailukokemusta siitä kuinka kielet säilyvät soittokelpoisina näissä kahdessa vaihtoehdossa? Itsellä on sellainen mutu, että kielet säilyvät paremmin, kun kitara on laukussa. Eli kannattaako kitaroita säilyttää kotona seinällä tai telineessä?
 
Itse en ole huomannut eroa suuntaan tai toiseen. Yhtä nopeaa ne tuntuvat kulahtavan oli kitara sitten telineessä tai laukussa. Jos niillä on eroa niin järjellä ajateltuna laukussa säilyttämisen luulisi suojaavan kieliäkin vähän paremmin. Kuitenkin, jos vaihtaa kielet kerran kuukauden välein niin en usko että säilytystavalla on juurikaan merkitystä.

Gabe: järjellä ajateltuna laukussa säilyttämisen luulisi suojaavan kieliäkin vähän paremmin.
 
Käsistä kieliin tarttunut möhnähän ne kielet pilaa... voi olla niinkin päin, että ulkona kotelosta olevassa kitarassa möhnä kuivettuu nopeammin ja aiheuttaa vähemmän korroosiota.

Kefiiri: Käsistä kieliin tarttunut möhnähän ne kielet pilaa... voi olla niinkin päin, että ulkona kotelosta olevassa kitarassa möhnä kuivettuu nopeammin ja aiheuttaa vähemmän korroosiota.
 
Totta kyllä...

Kefiiri: Käsistä kieliin tarttunut möhnähän ne kielet pilaa... voi olla niinkin päin, että ulkona kotelosta olevassa kitarassa möhnä kuivettuu nopeammin ja aiheuttaa vähemmän korroosiota.
 
Kannattaa säilyttää kitara pihalla ilman koteloa, niin kielet tuulettuu kunnolla.

Jotenkin luulis, että kodin ilmassa on usein kosteutta ja epäpuhtauksia enemmän, kuin kitaralaukun sisällä. Tätä ei vaan tavallinen pulliainen pysty helposti toteamaan. Myytinmurtajien pitäis tehdä testi, jossa kahteen samanlaiseen skittaan laitetaan samanlaiset kielet, jonka jälkeen toista säilytetään vuosi olkkarin nurkassa ja toista sama aika laukussa. (Heh heh!)
 
Mitä tulee käsien hikoiluun, niin olin aikanaan äimänä, kun kaveri soitti mun skittaa varmaan viisi minuuttia, jonka jälkeen kielet olivat aivan kuolleet. Toista kertaa en lainannut keppiäni sille. (Hmm, vika lause kuulosti vähän pervolta.)

Olen huomannut, että ainoastaa se soittaminen pilaa ja vanhentaa kielet. Mielestäni ei ole väliä miten kitaraa säilytetään kielten kunnon ja vanhenemisen kannalta katsottuna. Tietyt kielet kestää tietyn tuntimäärän soittoa. Se tietysti riippuu kielten merkistä, sormien hikisyydestä ym.

Rämppy: Kannattaa säilyttää kitara pihalla ilman koteloa, niin kielet tuulettuu kunnolla.
 
Juu itse roikutan kitaraa parvekkeella keikkojen välit. Iilimadot ja lepakot käyvät yön aikana nyppimässä kielistä epäpuhtaudet.

Timo JM: Jotenkin luulis, että kodin ilmassa on usein kosteutta ja epäpuhtauksia enemmän, kuin kitaralaukun sisällä.
 
Nojaa, sama ilmahan sinne kitaralaukkuun jää muhimaan kuin mitä oli siinä huoneilmassa. Toki jos donotiittiä sinne pistää niin pysyy kosteudet (ehkä liiankin) hyvin kurissa.

Joo tuo on paha kun on just vaihtanut uudet kielet ja kaveri soittaa hikikäsillään ne heti tukkoon! =D
 
Mulla on kans 5 kitaraa koko ajan seinällä. Niin vähä tulee tänäpänä soiteltua, et harvoin tarvii kieliä vaihtaa. Ennen vanhaan vaihdoin yleensä joka keikalle uuden satsin mukavuussyistä. Varakitara oli tietenkin aina mukana. Joskus jos oli samalla viikolla/viikon välein, niin jätin vaihtamatta.

Mulla on 15 kielisoitinta jotka kaikki bouzoukia lukuunottamatta ovat seinällä tai telineessä heti saatavissa. Ja kaikki kielet soitan kyllä loppuun asti, eli vaihdan vasta kun katkeaa. Pölyt saa kielistä pois ihan pyyhkimällä. Bouzouki on ollut mulla nyt 5 vuotta, satunnaisesti käytössä. En ole kyllä huomannut että kielet olisivat ikääntyneet laukussa sen enempää kuin muissa soittimissa seinälläkään. Ei ruostetta tai muutakaan erityistä. Uudehkoa vastaavat saundiltaan edelleen.
Käyttö on se mikä kieliä kuluttaa. Harvemmin uusiakaan kielisettejä sentään vakuumipakattuna myydään. Mulla on vielä käyttämättömiä markka-aikana ostettuja paksuja kitarankieliä odottamassa vaihtotarvetta ja uusilta nuo näyttivät kun äsken asian tarkistin.
 
Offtopiccina sanoisin että pitäkää huolta kielistänne. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten hinkua vaihtaa vähän väliä kieliä uusiin ilman että vanhat menevät ensin poikki. Mulle ne ei ole mitään kertakäyttökamaa. Ne paranevat vain vanhetessaan. Ei kait kovin moni syö kotonakaan jatkuvasti uusista kertakäyttöastioista joten miksi kitarankielet olisivat kertakäyttöisiä, joka keikan jälkeen vaihdettavia? Mulla on balalaikassa todennäköisesti alkuperäiset kielet 70-luvulta, ainakaan niitä ei ole 20 vuoteen vaihdettu, ja siitä huolimatta saundi on vitun hyvä.

Kielet on kulutusosia, kestää määränsä soittoa. Munsta melko turha miettiä, että miten ne säilyy pisimpään hyvänä. Ku kuulostaa kuppaselta, niin vaihtaa. Ja käytössähän ne lähinnä kuluu.

barclay: Offtopiccina sanoisin että pitäkää huolta kielistänne. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten hinkua vaihtaa vähän väliä kieliä uusiin ilman että vanhat menevät ensin poikki. Mulle ne ei ole mitään kertakäyttökamaa. Ne paranevat vain vanhetessaan. Ei kait kovin moni syö kotonakaan jatkuvasti uusista kertakäyttöastioista joten miksi kitarankielet olisivat kertakäyttöisiä, joka keikan jälkeen vaihdettavia? Mulla on balalaikassa todennäköisesti alkuperäiset kielet 70-luvulta, ainakaan niitä ei ole 20 vuoteen vaihdettu, ja siitä huolimatta saundi on vitun hyvä.
 
Ymmärrän pointin, ohan mullakin esim. 50-vuotias mandoliini, jonka kuusi jäljellä olevaa kieltä lienevät tehtaalaiset. Mutta vanhoissa kielissä on ongelmansa; vaikka unohdetaan saundi (makuasia), niin jää vielä vireongelmat, suurempi katkeamisvaara (varsinkin lukkotalloilla kampeajilla) ja karhea fiilis. Mun mielestä on ihan perusteltua vaihtaa kielet vaikka joka keikalle jos inspaa.

Arkka: Mutta vanhoissa kielissä on ongelmansa; vaikka unohdetaan saundi (makuasia), niin jää vielä vireongelmat
 
Jaa. Minä kait olen aina kuvitellut ja käytännössä kokenut, että asia on juurikin päinvastoin. Vanha kieli ei enää veny, joten vire säilyy. Uusissa kielissä on nimenomaan se vittumainen puoli että niitä saa olla vähän väliä venyttelemässä ja virittämässä. Sisäänajettuna ne tasoittuvat ja saundikin on balanssissa. Turha terävyys ja äänekkyyskin katoaa (makuasia)..
 
Edit. Näin siis teräskielissä. Punottu nailonkieli kun alkaa purkautua ja venyä niin peli on menetty vireen pysymisen suhteen ja kieli on vaihdettava..

barclay: Jaa. Minä kait olen aina kuvitellut ja käytännössä kokenut, että asia on juurikin päinvastoin. Vanha kieli ei enää veny, joten vire säilyy. Uusissa kielissä on nimenomaan se vittumainen puoli että niitä saa olla vähän väliä venyttelemässä ja virittämässä. Sisäänajettuna ne tasoittuvat ja saundikin on balanssissa. Turha terävyys ja äänekkyyskin katoaa (makuasia)..
 
Aluksi noin uusilla kyllä, mutta mitä tarkoitan vireongelmalla on lähinnä se, että intonaatiota ei saa säätämälläkään kohdalleen vanhoilla kielillä. Kieli venyy ja kuluu matkaltaan epätasaisesti. Se, kuinka merkittävä asia toi on riippuu tietenkin siitä mitä soittaa.

Saahan noita uusia...elkää itkekö...