Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Luthier: jtpinola: Itse kertoilisin oteludan valinnan seuraavasti. Otelautapuuksi on aikoinaan valittu kovaa puuta. esim ebeniä, kahdesta syystä. Kova puu kestää tätä nauhojen/sormien kulutusta paremmin kuin pehmeä. Mutta tärkeimpänä asiana on myös kovan puulajin kyky siirtää kielten värähtely energiaa paremmin itse kaulapuuhun ja kitaran runkoon. Parempi sustain kitaralle.
 
Soittimien otelautapuuksi on valittu monesti tumma ja kova puu. Musta, ettei likaantuminen näkyisi niin selvästi ja kova että se kestäisi kulutusta, varsinkin jousisoittimissa ja esim udissa, jossa ei ole otelautanauhoja. Klassisissa kitaroissa otelaudan massalla on mielestäni suuri merkitys. Olen yrittänyt rakentaa kitarat niin että mahdollisimman vähän värähtelyenergiaa siirtyisi kielestä kaulaan ja energia kielenliikkeestä purkautuisi lähinnä kannen kautta. Kansi on kuitenkin kevyt ja herkästi värähtelevä kaulaan nähden. Ei siitä kaulasta paljon ääntä lähde kuitenkaan. Se energia mikä kaulasta johtuu kaikukoppaan summautuu kannen värähtelyyn niin että se satunnaisesti joko lisää tai vähentää kannen tuottamaa ääntä. Tällöin sen vaikutus on vain äänen epätasaisuutta lisäävä. Olen tehnyt paksuja, painavia otelautoja, joihin olen sahannut syvät nauhan urat jotta kaulan resonanssitaajuudet olisivat matalia ja se värähtelisi mahdollisimman vähän. Parhaimmissa klassisissa kitaroissa ei ole juuri koskaan mitään jäykistävää eben tai ruusupuu liuskaa. Jäykän kaulan resonanssit vaimentavat diskanttisointia niin että jäljelle jää kalsea piikkimäinen sävy.
Otelautapuun vaikutus sähkökitaroissa on varmaankin ihan erilainen juttu.
 
Akustinen kitara on minulle hiukan tuntemattomampi kuin sähkökitara, mutta samat kielen värähtelyyn perustuvat säännöt pätevät kyllä siinäkin. Kieli soi aina jollain perussävelellä ja sen lisäksi samaan aikaan usealla eri yläsävelsarjalla, noudattaen tiettyä intervallirakennetta. Näiden pesussävelen ja yläsävelsarjojen voimakkuus erot ja yläsävelten määrä, määrittelevät soittimen äänenvärin. Siksi kitara kuullostaa kitaralta ja piano pianolta ja viulu vuilulta, vaikka ne soivat kaikki Yhtä kovaa ja samalla sävelkorkeudella samassa vireessä. Tällä satulan ja otelaudan ja oikeastaan kaikilla osilla on vaikutus tähän perussävelen ja ylävävelten yhteenlaskettuun harmoniseen sointiin, joka tekee kitarsta lähes aina uniikin.
 
2012 vuonna meitä oli soitinrakennuskurssilla muistaakseni seitsemän kaveria, jotka tekivät kaikki stratocasterit, täysin identtisillä osilla. Kaikilla oli runkona amerikan leppää ja kaula vaaahteraa, otelauta ruusupuuta. Kaikki sähköosat ja kovat osat olivat myös identtiset. Kaikkiin kitaroihin käytettiin lakkana samaa kaksikomponentti polyuretaanilakkaa. kaikissa oli saman merkkiset ja paksuiset kielet
Valmiita kitaroita soitettiin siten, että kaikkien kitaroiden potikat ja valitakytkimet laitettiin samaan asentoon. Vahvistimeen hyvin neutraalit soundit. Yksi kaveri soittaa samaa yksinkertaista biisiä luuppina, ja sille heitetään aina lennosta uusi kitara syliin ja bluki kiinni. Jokainen näistä ns. identtisistä kitaroista soi täysin erilaillla. Hetken kun oli kuunnellut niitä, niin osasi jo silmät kiinni sanoa kenen kitara oli soitossa. Äänen sävyerot näissä kitaroissa perustui ainoastaan käytetyn lepän fyysisistä ominaisuuksista. Mistä kohtaa leppää lankku son sahattu, onko puu kasvanut hyvälla kasvupaikalla vai onko se kitumalla kasvanut. Soitinten painoissa oli eroja, juuri tämän puun tiheyden vuoksi. Ja se oli selkeästi huomattavissä että äänensävy mukaili soittimen painoa.
 
Tämän värähtelyenergian kuolettumisen voi testata esim. siten että laittaa vaikka pehmeää nahansuikaletta kielten alle, satulan ja tallan kohdalla. Tästä seuraa se, että perussävelen suhde osasäveliin pienenee, ja kitara kuullostaa "tunkkaiselta"
Juuri tähän yläsävelten harmonisen spektrin muutokseen perustuu myös otelaudan kyky korostaa tai vaimentaa perussävelen voimakkuutta. Otelaudalla ei tähän muutokseen ole kuitenkaan läheskään niin paljon vaikutusta, kuin esim. bodyn materiaalilla.
 
Onkohan tässä tullut jo Lippa100:lle tarpeeksi tietoa otelaudan valintaan. Pyysit kyllä tuolla avauskeskustelussa lyhyttä vastausta. mutta tästä tuli ny tämmönen :)

En ota kantaa siihen mitä tai millainen sen otelaudan pitäisi olla.
Kuitenkin sitä ihmettelen, kun aika moni pitää eebenpuuta niin ylivoimaisena ja on siitä valmiita jopa maksamaan CS-kitaroissa useita satoja lisää että sellaisen siihen saa. Minulla on ollut useita sähkökitaroita ja eebenotelauta ei ole sellainen mikä olisi selkeästi soundillisesti tai muutenkaan parempi kuin joku muu materiaali.
Tämä on tosin vain ja ainoastaan oma havaintoni. Hyvän kitaran saa siis, mielestäni, myös muullakin otelaudalla tehtyä. Mahdollisesti jopa paremman.
 
Tietysti sitä puutakin on monenlaista ja ottamatta mitenkään kantaa sen mahdolliseen soundivaikutuksiin, niin on siinä myös joskus selkeästi huonojakin piirteitä. Esimerkiksi CS Jacksoneissa käytettiin aika paljon ebony otelautaa 80-luvulla ja käytetään varmaan edelleenkin. Kuitenkin vaikka nämä sen ajan CS kitarat ovat todella hyviä niin lähes kaikista on tuossa eben otelautassa pieniä hiusmurtumia. Ne ovat lähinnä kosmeettisiä ja johtuvat Suomen ilmastosta ja mahdollisesti huoltojen laiminlyönneistä, mutta ei sekään ihan kaikkea selitä. Näitä samoja halkeamia on tullut vastaan myös hieman vanhemmissa Gibsoneissa ja muissakin merkeissä.
Itsellä on ollut kitaroita joiden otelautaa ei ole öljytty koskaan ja ne ovat toimineet 70-luvulta tähän päivään asti. Nämä otelaudat ovat olleet kylläkin ruusupuuta.
Tiedän kyllä, että kaikkia kitaroita pitäisi huoltaa muutenkin kuin vain otelaudan vuoksi. Kuitenkin itsellä oli joskus Kramer Nightswan kitara ja siinä oli paksu eben otelauta. Siinä ei taas tapahtunut vuosien varrella mitään elämistä eikä halkeilua. Eikä siihenkään tehty mitään huoltoja.
 
Ajattelin ottaa tämän puheeksi kun ihmiset teettävät kitaroita ja haluavat hienon tumman otelaudan. Jos kitaran teettää jollakin joka tekee todella laadukkaan soittimen niin silloin se otelautakin on varmasti laadultaan parempilaatuinen. Sekin kuitenkin vaatii Suomen oloissa, yleensä, enemmän huoltoa kuin ruusupuu tai moni muu materiaali.
Kun tilataan soittimia jostain aasiasta tai muualta "edullisesti" ja halutaan ebony otelauta kun sellainen musta otelauta on hienompi ja "kuulemma" parempi niin kannattaa varautua siihen ettei se ole mahdollisesti ihan sitä parasta mahdollista materiaalia. Eikä ehkä kestä Suomen talvia, vaikka huollot tekisi parikin kertaa vuodessa.
Hyvän soittimen tulisi myös kestää talven ja kesän lisäksi keikkailua, jossa voi tulla myös todella suuria lämpötilan heittoja kun mennään lavalle jossa on kuumat valot. Kaikki nämä myös vaikuttavat soittimiin ja keikoilla voi lavalla olla joskus todella kuumakin. Sitten keikan jälkeen kitara laitetaan laukkuun ja roudataan autoon. Siinä voi tulla useiden kymmenien asteiden lämpötila eroja ja jatkuva tällainen "altistus" laittaa hyvänkin soittimen aika koville.
Asia on tietysti täysin eri jos kitaralla soitellaan vain kotona tai keikkoja on vain muutamia vuodessa.
 
Jokainen voi kuitenkin hommata millaisen soittimen haluaa ja taitaapa nykyään olla jo niin, ettei ihan kaikkia puumateriaaleja ole enää edes saatavilla. Kovaan käyttöön ja keikkailuun eeben toimii siinä missä muutkin, mutta vaatii varmasti huoltoa enemmän kuin perinteisemmät ruusupuu,vaahtera ja monet muut.
Keikoilla soitettavat soittimet tulevat kuitenkin myös jossain vaiheessa keikkasoittimen näköisiksi, vaikka niitä yrittäisi miten varjella. Tämä ei varmaankaan ole kenellekkään mitään uutta.

Lippa100: Otsikko kertoo aika selkeästi.
 
Opiskelen kolmatta vuotta artesaaniksi ja opinnaytteeksi meinasin väsätä kitaran joka olisi jo neljäs rakennelma.
 
Pitää muutenkin varmaan käydä lahessa Hakalan puutukussa niin aattelin et vois samalla katella jotain erikoisempaa puuta tuohon otelautaan kuin joku perus ruusu tai eeben.
 
Lyhyesti siis, millaisia puun ominaisuuksia haetaan kun väsätään otelautaa?
Ruusu ja eebenhän ovat aika kovia mutta onko tuo vain soundia varten?
 
Eeben on hienomman näköinen (mun kitaroissa) ja se on liukkaampi.

Onko kellään kokemusta vaihdattaa liimakaulaisen hollow body Gretschin tms otelautaa?tekeekö kitaran rakentajat muuten tuollaisia otelauta vaihtoja kitaroihin?minkähän hintaista hommaa mahtaisi olla?eeben puuta ajattelin materiaaliksi+ruostumattomat teräs?nauhat+legendaariset Gretsch 6120dsv otelauta merkit.....onnistuisiko....?vai jääkö vain haaveilun tasolle tämä?mitäs mieltä soitinrakentat on?

Lippa100: Otsikko kertoo aika selkeästi.
 
Opiskelen kolmatta vuotta artesaaniksi ja opinnaytteeksi meinasin väsätä kitaran joka olisi jo neljäs rakennelma.
 
Pitää muutenkin varmaan käydä lahessa Hakalan puutukussa niin aattelin et vois samalla katella jotain erikoisempaa puuta tuohon otelautaan kuin joku perus ruusu tai eeben.
 
Lyhyesti siis, millaisia puun ominaisuuksia haetaan kun väsätään otelautaa?
Ruusu ja eebenhän ovat aika kovia mutta onko tuo vain soundia varten?
 
A. Jos ei ymmärrä soittamisesta mitään, niin ei kannata rakentaa soitinta. Kirppareilta saa soittimia, joilla voi sisustaa kämppää.
 
B. Otelaudan voi rakentaa ihan mistä vaan, mitä osaa työstää. Ei tarvi edes olla puuta. Perinteisesti on suosittu tiheäsyistä kovaa puuta koska se kestää kulutusta ja soittimet on pääsääntöisesti tarkoitettu pitkäikäisiksi.

Moi.
 
Rodger: A. Jos ei ymmärrä soittamisesta mitään, niin ei kannata rakentaa soitinta.
 
:)
 
Kuinka ihanan 80-lukuinen ajatusmalli.
 
Toisaalta, jos Leo-setä olisi tuon "viisauden" aikoinaan muutama vuosikymmen aiemmin ymmärtänyt, pulttikaulahalpiksia oltaisi saatu odotella hieman pidempään...
Auttavasti hanuria penskana soittanut kirjanpitäjäksi kouluttautunut radionkorjaaja kun päättää valloittaa maailman sähkökitaroita tekemällä, ei kait voi muuta olettaakkaan ;).
 

 
v8ford: Onko kellään kokemusta vaihdattaa liimakaulaisen hollow body Gretschin tms otelautaa?tekeekö kitaran rakentajat muuten tuollaisia otelauta vaihtoja kitaroihin?minkähän hintaista hommaa mahtaisi olla?eeben puuta ajattelin materiaaliksi+ruostumattomat teräs?nauhat+legendaariset Gretsch 6120dsv otelauta merkit.....onnistuisiko....?vai jääkö vain haaveilun tasolle tämä?mitäs mieltä soitinrakentat on?
 
Otelaudan irroitus ja kiinnitys/vaihto lienevät yhä niitä yleisimpiä liimakaulaisten ja läpirungonkaulaisten kitaroiden korjauksia.
Okei, toiseksi yleisimpiä, poikilapatervehdytys lienee se yleisin ;).
 
Yleensä otelauta irroitetaan tosin kaularaudan vikaantumisen vuoksi, tai jos joku tee-se-itse seppä on vasaroinut liian leveäkantaiset nauhat uriin nauharemppaa tehdessään ja kielet kaareutuvat taaksepäin yhtä kauniisti ja ryhdikkäästi kuin kaulakin, tasaisesti joka nauhaan nojaten.
Ja em. vikapäänauhojen irroitus vie samantien suurimman osan otelaudan pinnasta mukanaan...
Joten vaihtoon menee.
 

 
Noita legendaarisia "kruunu" otelautamerkkejä ei äkkiseltään löytynyt kuin tarraversioina (HYI!), joten siitä puolesta voi joutua asennettuna maksamaan suhteellisen paljon, mutta normi (esim. Spelektroniikka) Eben-otelauta-aihiolla ja normi rosteri-nauhoilla ihan perus kauraa pitäisi olla.
 
Tokkopa täällä kukaan tehtävään ilmottautuu, mutta soittelukierros tunnetuimmille kitaranikkareille selvittää hintatason.
 

 
Mitä alkuperäiseen kysymykseen sitten tulee, oma mielipiteeni on että kaikki materiaalit käy.
 
Artesaanilopputyöhön tai vastaavaan valkkaisin materiaalin melkein ulkonäkökriteerit tärkeimpinä, stabiilisuuden kun saa aikaiseksi nykyään melko helposti jos rakenteeltaan "huonompi" materiaali sitä vaatii.
 
Normi kotimaisela lautatarhalta tuskin löytyy, mutta visakoivu, pahkaviilu, erilaiset taudin tai sienen runtelemat yksilöt olisivat korkealla mun listalla.
 

 
Äkkiä ei myöskään tule mieleen materiaalia jota en olisi otelaudassa joskus nähnyt tai kuullut käytetyn jos puusta ei halua tehdä, mutta hinta ja työstettävyys tulee usein melko pian iskemään realiteetin kapuloita unelmoivan rattaisiin.
Käytännöllisyydellähän kun ei usein enää tuossa vaiheessa ole oikein jalansijaa.
 
Eikä missään nimessä tarvitsekaan olla jos multa kysytään.
 
T:Samuli

E: väärä threadi

Tuntumaan vaikuttaa paljon kuinka tiheässä syyt ovat. Tiheäsyinen on liukkaampi venytellessä, karkeampi on jämäkämmän tuntuinen. Paljon käytetään tummia puita tai lakataan vaalea, ettei sormimöhnä näy niin selvästi, mutta se on makuasia. Ei minua hirvitä käsittelemätön koivukaan. Otelaudan kovuus vaikuttaa myös sointiin paljon. Kovempi on kirkkaampi.