Kitarat: kitarakamat ›

Tsugu Way: No olen miettinyt :-)
 
Tasamerkkivuosi alkaa jo lähitulevaisuudessa häämöttää. Sen kunniaksi vois hankkia tai teettää "sen lopullisen unelmakitaran" ;-)
 
Oikeastaan vähän sitäkin silmälläpitäen tarkkailen jo nyt tolkuttomasti kaikkien käteeni tai kotiini päätyvien kitaroiden specsejä, että mitkä ominaisuudet ovat juuri omaan käteeni ne passelit (radius, nauhat, lakkaus, mikit, kitaran malli, väri jne...)
 
No niin! Ei muuta kuin mietintämyssy päähän ja speksiä paperille. Tämä osuus on jo nautinto itsessään. :)
 
Mitä tulee tuohon kaulan hiotuttamiseen ammattilaisella niin en usko että se kitaran arvoa laskee jos sulla on kuitti työstä tallessa. Itse hiomalla laskee varmasti. :) Jos itse etsisin käytettyä kitaraa niin tuollainen työ olisi pelkkä plussa. Mutta kuten yllä sanottiin niin nitron kohdalla se tahmeus ei ole kauaa vaivana.

2randpo: Oliks se tällä uudella "flash coatilla" vedetty. Eli toi mitä sanoin koskee vaan Fendän uusinta AVRIA (ehkä myös CS) sekä Gibson LP Traditional '14-skebaa. En tiedä muista Gibsoneista, mutta tossa em. on tahmaton, samantyyppinen lakka kuin uusimmissa Fendän AVRI:eissa.
 
Ei. "Gloss nitrocellulose lacquer" ihan vaan spekseissä. Tämä oli viime kesänä. Eli jos tuo flash coat onkin tahmaamaton niin aika harhaanjohtavasti sanottu kun kaupat on väärällään noita ennen flash coat -asiaa olevia :)
 
Eikä missään ole takeita siitä, että tuo on se jatkossa käytettävä menetelmä. Vai onko?

Myrkky Nuoli: Ei. "Gloss nitrocellulose lacquer" ihan vaan spekseissä. Tämä oli viime kesänä. Eli jos tuo flash coat onkin tahmaamaton niin aika harhaanjohtavasti sanottu kun kaupat on väärällään noita ennen flash coat -asiaa olevia :)
 
Eikä missään ole takeita siitä, että tuo on se jatkossa käytettävä menetelmä. Vai onko?
 
Takeista en tiedä, mutta ainakin v. 2012 julkaistuun sarjaan kuuluvat AVRI-stratot valmistetaan käyttäen tuota uutta, ohutta nitroa (paitsi '70s strat polylla). "Flash Coat" viittaa kaiketi menetelmään, jolla lakkaus tehdään. Eli siinä on pohjalakkoineen kolme ohutta kerrosta, joissa kaikissa väitetysti nitroa.
 
E.: '70's strato on siis näitä vastikään ilmestyneitä skeboja, ei v. 2012-sarjaa.

Tsugu Way: Juu, tottakai näin. Viime kädessä se om käsi kertoo totuuden, että mikä juuri itselle sopii. Näistä on vaan niin mukava täällä höpistä. Aina yleensä saa hyviä vinkkejä ja oma tietoisuus myös laajenee..
 
Mutta tuota kaulan hiontaa kyllä mietin joo... En taida ehkä ihan heti tohtia ottaa toiseen kouraan hiomapaperia ja toiseen parin tonnin Fenkku ;-)
Mitenhän muuten jälleenmyyntiarvollekin käy, jos "pitopeli" ei enää vuoden päästä miellytäkään?
Toisaalta joku tuossa viittas, että sen vois teettää ammattilaisella, esim Amfilla.. hmm...
 
No ei se jälleenmyyntiarvolle kyllä hyvää tee:-). Se vähän riippuu ostajasta osaako arvostaa tuollaista modausta, mutta vaikka tykkäisikin niin ei ehkä halua maksaa kuranttia hintaa koska ei sitten itse voi välttämättä myydä sitä eteenpäin samalla rahalla. Kaulan uudelleen lakkauttaminen ei ole ihan halpa juttu varsinkaan nitrolla ja vaikka sen teettäisikin, niin ei se enää ole Fenderin tekemä;-).
 
Itse suosittelen, että hiomapaperi kouraan vasta sitten kun varmasti tiedät sen olevan pitopeli ja jälkipolville sen vintagepisteet kyllä romahtaa siinäkin tapauksessa. Toisaalta ei nämä nykykitarat tule koskaan olemaan vintagepelejä, koska näiden valmistusmäärät ovat niin järkyttävän suuria, niin näitä tulee pyörimään vielä vuosikymmentenkin saatossa markkinat väärällään. Vanhat Fenderit ja Gibsonit ovat arvokkaita juuri harvinaisuutensa takia koska niitä ei alukujaankaan lähtenyt tehtaalta kovin suuria määriä. Nämä uudet kitarat ovat hienoja eksklusiivisia prenium tuotteita ja jo lähtökohtaisesti kalliita ja varmasti laadukkaampia kuin ne vanhat vintaget ikinä, mutta harvinaisia nämä eivät tule olemaan koskaan. Paitsi ehkä jotkut Ruokankaat teoriassa voisi valmistusmäärien puitteissa tulla sellaisiksi, mutta se edellyttäisi, että maailman tähdet ottaisi ne omakseen ja ne ei varmaan pysty omien sopimustensa sitomana niin tekemään.

Tsugu Way: Juu, tottakai näin. Viime kädessä se om käsi kertoo totuuden, että mikä juuri itselle sopii. Näistä on vaan niin mukava täällä höpistä. Aina yleensä saa hyviä vinkkejä ja oma tietoisuus myös laajenee..
 
Mutta tuota kaulan hiontaa kyllä mietin joo... En taida ehkä ihan heti tohtia ottaa toiseen kouraan hiomapaperia ja toiseen parin tonnin Fenkku ;-)
Mitenhän muuten jälleenmyyntiarvollekin käy, jos "pitopeli" ei enää vuoden päästä miellytäkään?
Toisaalta joku tuossa viittas, että sen vois teettää ammattilaisella, esim Amfilla.. hmm...
 
Mieti tosiaan onko kyseinen kitara sulle pitopeli. Jos vastaus on kyllä, niin ei muuta kuin puhelin kauniiseen kouraan ja soitto Amfisoundille. Pystyvät siellä kyllä sulle kertomaan ja valmiilla tuotteilla näyttämään millainen kaulasta tulee käsittelyn jälkeen. Kaikkein siistein jälki tulee ilman muuta lakattuun kaulaan. (Musta tai valkoinen tulevat sameaksi.)
 
Tosiaan joku puristi voi tykätä kyttyrää hiotusta kaulasta. Tosin uskon että pienen soittotestin jälkeen mieli saattaa kääntyä hiotun kaulan kannalle. Ainakin tuo testaamassani Fenderin Jaguaarissa oli tahmein kaula mitä olen ikinä testannut. Jos on tottunut siististi hiottuun kaulaan, jää tuollaiset tahmakaulat kauppaan.
 
-iec

Tsugu Way: Tuossa mun CS Robin Trowerissa...
 
Sitte tuossa mun Amfissa...
 
Tuohon vielä joukon jatkoksi Ruokangas Vsop niin kyllä heikompaa hirvittää. Upeita kitaroita olet haalinut, missä välissä tuo Amfi putkahti?

Myrkky Nuoli: Fendereissä nitro on yleensä tahmea, Gibsoneissa en oo huomannut samaa...
Jännä juttu, mulla on tasan päinvastaiset kokemukset. Vuosien varrella mulla on ollut useita nitrolakattuja Fendereitä eikä yhdessäkään kaulassa tahmeutta ole ollut kiusaksi asti. Sen sijaan Gibsonilla on tullut vastaan aivan järkyttävän tahmeita kauloja ainakin muutamia vuosia sitten. Tosin vaihtelu tuntuu olevan samankin merkin sisällä suurta riippuen tuotantoerästä tai ties mistä.
Nykyisissä nitrolakoissa käytetään synteettistä pehmennintä, joka haihtuu huonosti. 1950- ja 60-luvun nitrot oli tässä suhteessa eri tavaraa, ja pehmentimen haihtuessa lakkapinta muuttui kovemmaksi. Mutta tuolla reseptillä nitroselluloosalakkaa ei ole ollut aikoihin saatavissa. Teollisuus ei nimittäin valmista lakkoja erityisesti kitarateollisuuden tarpeisiin. Lisäksi vanhanajan nitrolakka taisi hävitä markkinoilta ainakin osittain ympäristösyiden takia.
Ruokangas on käsittääkseni tehnyt yhteistyötä jonkun lakkavalmistajan kanssa löytääkseen koostumuksen, joka käyttäytyy mahdollisimman samalla tavalla kuin alkuperäiset nitroselluloosalakat.