Etno, proge, latin ›

Artturi: Steve Rotheryn uusi soololevy on erinomainen!!
 
http://www.youtube.com/watch?v=_YJu8I3_aCI
 
https://steverothery.bandcamp.com/album/the-ghosts-of-pripyat
 
Ei tällä erää muuta :-)
 
Ostinpa tämän. En oo vielä kertaakaan kuullu läpi vaikka kolmesti olen kuunnellut. On nimittäin kerrassaan mainiota päiväunien taustamusaa. Marillionista tuttuja makuja olen ollut kuulevinani ainakin alkupuolella, loppupuoli on vielä hiukan arvoitus:)

Upea on Rotheryn soololevy. Kuudella punnalla saa yli gigatavun verran 24bit/96kHz-laatutavaraa.
Rotherystä Marillionin itsevaltias tai ainakin presidentti!

Tuli tuossa vahingon kautta kuunneltua uutta Fishin soololevyä.
Yllätyin, positiivisesti. Nykyään kun harvemin enään kuulee mitään mistä jaksaisi kauheasti innostua. Fishin kohdalla parasta matskua pitkään, pitkään aikaan.
Suosittelen. Youtubesta voi käydä vakoilemassa. Yritin kyllä löytää ko levyä mm. Cdonista ja LevykauppaX:stä mutta aika huonoin tuloksin.

pekka montin: Yritin kyllä löytää ko levyä mm. Cdonista ja LevykauppaX:stä mutta aika huonoin tuloksin.
 
Fisun kaupasta löytyy kyllä ja mm. Amazonista. http://shop.fishheadsclub.com/product-category/albums/cds/

Juu, Feast.. on heittämällä paras Fishi sitten Vigil-aikojen! Ja kyllähän se Tavastian keikka sen vahvisti!

Jostakin äskettäin muistelen lukeneeni ja jos oikein tulkitsin, niin Fisulla olisi aikomus tehdä vuonna 2016 jälleen kiertue Misplaced Childhoodin pohjalta. En sitten tiedä, että olisko silloin mahollisesti jo uusi omakin levy alla.

Jostakin luin toisenlaista juttua että Fish tekisi vielä yhden levyn ja kiertueen ja sen jälkeen vetäytyisi musahommista 2017... Saas nähdä miten sitten aikanaan käy. Sori jos on jo mainittu aiemmin;)...

Ootte molemmat oikeassa. Fish tekee tänä vuonna keikkoja Misplaced Childhoodin 30-vuotisuutta juhlien JA aikoo tehdä vielä yhden studiolevyn, nimeltään Weltschmerz, sitten kiertueen sen pohjalta ja sen jälkeen eläköityä musiikin teosta. Suunnitelmat käyvät ilmi Fishin tammikuisesta blogista: http://fishheads.club/2015/01/13/2015-from-the-balcony/
Ainakin yksi Misplaced Childhood 30th Anniversary -keikka on julkistettu, Night of the Prog -festivaaleilla heinäkuussa, jossa esiintyy myös eräs Rotheryn Steve, tosin eri päivänä kuin Fisu. Sattuu olemaan sama festivaali, jolla on kuvattu Marillionin Live from Loreley -DVD (1987). Mistäpä sen tietää, jos Rothery ja Fish vaikka esittävät siellä jotain yhdessäkin, kun ovat käsittääkseni nykyään hyvissä väleissä ja jos sattuvat nostalgiselle tuulelle. http://www.wiventertainment.com/projekte/21-notp.html

Harmi ettei Marillionia tuonne buukattu (no ainakaan vielä)... Tosin taitaa ollut takavuosina useampaakin kertaa?

Kuukauden päästä olis tarkoitus taas mennä Hollantiin Marillion weekendiin. Tänä vuonna kattauksena on pe Anoraknophobia (plääh!) ja la Marbles (tuplalevyversio, jee!!!). Sunnuntain setti on yllätys, mutta management on kiistänyt, että olis Misplaced.. Luulenpa, että se a-puoli kuitenkin saatetaan soittaa juhlavuoden kunniaks! Niin ja tokihan noiden levylivevetojen lisäks kaikkee muutakin soittavat, yleensä livematskua kolmeen iltaan kertyy n. 7 tuntia!
 
Lämppäritkin huippuja eli Steve Rothery Band, RanestRane ja Lifesigns.
 
Kuume nousussa... :-)

Regalis Apertura: Harmi ettei Marillionia tuonne buukattu (no ainakaan vielä)...
 
Vielä ehtii, jos niikseen tulee. Näytti vielä äsken olevan sunnuntain 19.7. pääesiintyjä vahvistamatta.
 
Artturi: Kuukauden päästä olis tarkoitus taas mennä Hollantiin Marillion weekendiin. Tänä vuonna kattauksena on pe Anoraknophobia (plääh!) ja la Marbles (tuplalevyversio, jee!!!). Sunnuntain setti on yllätys, mutta management on kiistänyt, että olis Misplaced.. Luulenpa, että se a-puoli kuitenkin saatetaan soittaa juhlavuoden kunniaks! Niin ja tokihan noiden levylivevetojen lisäks kaikkee muutakin soittavat, yleensä livematskua kolmeen iltaan kertyy n. 7 tuntia!
 
Lämppäritkin huippuja eli Steve Rothery Band, RanestRane ja Lifesigns.
 
Kuume nousussa... :-)
 
Ymmärtäähän tuon.
Nämä Marillion Weekendit on minusta aivan mahtava idea jo lähtökohtaisesti, melkeinpä riippumatta kulloisenkin illan teemasta. Todellakin, kolme perättäistä iltaa, 7 tuntia Marillionia (plus lämmittelijät) livenä samana viikonloppuna! Vaikka ne tapahtumat ei omaan budjettiin sovikaan, niin onneksi niistä ilmestyy aina ne DVD:t seuraavana vuonna. Ajatuskin tupla-Marblesista livenä ja filmattuna saa veden kielelle. Minusta Anorakkifobiassakin on hyviä veisuja (ne pisimmät ensinnäkin, When I Meet God ja This Is the 21st Century, lisäksi harvoin esitetty Fruit of the Wild Rose ja mainio pop-kipale Map of the World), joten sekin kelpaisi minulle. Ylipäänsäkin ryhdikästä, että soitetaan kokonaisia albumeita läpi.
Ajatus Hogarthista esittämässä Fishin aikaisia huippuhetkiä herättää minussa aina ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta ne on minusta edelleen sitä ihan parasta Marillionia, mutta jotenkin ne eivät vaan tunnu samalta Hogarthin laulamina. Karisma puuttuu. Sitä ei Hogarthissa ole minusta tippaakaan ja Fishissä puolestaan jykevästi. Hogarth ei taida itsekään toisaalta olevan tippaakaan innokas esittämään varsinkaan Fugazilta mitään. Ellen ole aivan väärässä, ei ole tainnut laulaa koskaan siltä levyltä mitään keikoilla.
Silti minusta olisi kutkuttavaa, jos pyhittäisivät tuon sunnuntain tuosta Weekendistään kerrankin Fishin aikaiselle materiaalille. Misplaced Childhood kokonaisuudessaan olisi tietenkin meikäläiselle se märin Marillion-uni ja 2017 Weekendissä tietenkin sitten 30-vuotias Clutching at Straws kokonaan. No, nää on näitä unia vaan...
Joka tapauksessa hyvää matkaa sinne Hollantiin! Kateeksi käy... Kertoile täällä sitten millaista oli.

Joo tuo Weekend-konsepti olisi kyllä hieno juttu muillekin bändeille (vaikkapa Rush Weekend ajatuskin kutkuttaisi;))... Tuo soitetaan koko levy-konsepti on taas vähän 2-piippuinen juttu mulle. Toisaalta olisi hyvä kuulla vähemmän soitettuja biisejä mutta toisaalta se "tappaa" vähän livefiilistä kun jonkun levyn biisilista pyörii päässä setin alusta loppuun asti (lähinnä se yllätysmomentti häviää). Ehkäpä koko levy ekana iltana ja "sitä sun tätä" toisena toimisi paremmin?
 
Ja mitä Hogarthiin ja Fishiin tulee niin eiköhän siinä muidenkin bändiläisten mielipide paina kun päätetään mitä Fish-eran biisejä soitetaan/lauletaan... Jospa ne eivät arvosta muutenkaan Fugazia? Misplacedia enemmänkin? Mene ja tiedä. Toisaalta Fishiäkään ei varmaan kiinnostaisi laulaa Hogarth-eran Marillion-biisiä keikoillaan;). Vai onko tuo sittenkin tapahtunut joskus? En ole niin kova asiantuntija Marillionin/Fishin suhteen joten vaan arvailen...

Kiitos vaan vanha pieru ja muut, taatusti tulee oleen hauskaa! Tämä soittaminen tai soittamatta jättäminenhän johtuu pelkästään sanoituksista. Steve H. on kertonut, että haluaa laulaa vain piisejä jotka häntä sydämessään ja sielussaan koskettavat ja esim. Fugazi-albumin piisit eivät ilmeisesti sitä hänelle tee. Parempi kai olla feikkaamatta kun faneja miellyttääkseen niitä puolivillaisesti lauleskella??
 
Jotenkin Fugazi on niin Fish-albumi, että ei harmita vaikka h ei kajoakaan niihin piiseihin... Päinvastoin!

Hyviä pointteja sekä Regaliksella että Artturilla. Tulee mieleen monta asiaa noista kommenteista.
Kokonaisten albumien soittaminen keikoilla läpi ei minusta ole niin erityisen paha yllätysmomentin tuhoaja, ainakaan kun a) niin tehdään kerran kahdessa vuodessa (Marillion Weekend) kolmella keikalla, b) jos näin ei tehtäisi, niin nämäkin keikat olisi samanlaisia kuin kaikilla muillakin bändeillä kaikki keikat: tunnetuimpia kappaleita uran varrelta (enkä mielestäni edes kovin paljoa yleistänyt). Jos kyse vielä on teemallisesta levystä, niin silloin kyseisen albumin kokonaisuudessaan esittämiseen tulee joko tarinankerronnallinen (jopa draamallinen, jos sille linjalle lähdetään) tai teemallinen (aihepiirillinen) koherenssi, yhtenäisyyden tuntu, jota voi sitten live-esityksessä valottaa/tehostaa/selventää teatterillisinkin keinoin (aiheen mukainen lavastus, puvustus ja laulujen "näytteleminen" laulajan toimesta). Voisin jauhaa tästä pitkään, mutta kerrottakoon vain, että esimerkiksi The Wall on ensimmäistä lajia (tarinankerrontaa), Dark Side of the Moon ja Wish You Were Here jälkimmäistä (lauluilla sama aihepiiri, yhdistävä teema). Marillionin kohdalla: Misplaced Childhood on tarinallinen kokonaisuus, Clutching at Straws aihepiirinsä puolesta yhtenäinen teos. Hyvin mielelläni näkisin ja kuulisin semmoiset esitettävän kokonaisina ja sopivasti draamallistettuina. Ne minusta oikein kaipaa sellaista käsittelyä (ja Brave on jo näin esitettykin, kahdellakin eri Weekendillä). Olisivathan ne sitä paitsi livenä riittävän erilaisia kuitenkin studioversioihin verrattuna. Proge on vieläpä muutenkin pitkien musiikillisten linjojen (ja tarinoiden) luvattu musiikinlaji, joten kyllä Misplaced ja Clutching tälle käsittelylle olisivat mitä mainiointa materiaalia.
Ymmärrän hyvin, jos Hogarth ei samaistu Fishin teksteihin (varsinkaan siis ilmeisesti Fugazin). Eikä se, ettei Fishin aikaisia kappaleita enää paljoa Marillionin toimesta esitetä, minua nyt niin hirvittävästi oikeasti nypi, mutta tavallaan haluaisin kuulla niitäkin enemmän, esimerkiksi tuollaisissa Weekend-tyyppisissä yhteyksissä kertaluontoisesti, koska yleensä tuntuu, että Marillionin settilistat koostetaan lähes pelkästään Hogarth-kaudelta. Ja kun Marillion kerta niitä levykokonaisuuksia noilla festivaaleilla kuitenkin esittää, niin miksi jättää alkupään tuotanto, vieläpä ne eniten myyneet levyt, kokonaan tämän hienon idean ulkopuolelle? Mutta joo, jos Hogarth ei niihin lyriikoihin samaistu, niin sitten ei ja se siitä. Harmi kuitenkin, mielestäni. Hän kun kumminkin liittyi yhtyeeseen, jolla oli jo julkaisuhistoriaa, neoprogen kannalta vieläpä erittäin merkittävää, takanaan ennen hänen mikrofoniin tarttumista.
En tiedä miten muut Marillionin jäsenet suhtautuu Fishin laulamaan tuotantoon, mutta vaikuttaisi, että ainakin Rothery on suorastaan kaivannut sen soittelua, ainakin päätellen vaikkapa viimeisimmästä keikasta, josta settilistan nopealla googletuksella löysin: http://www.setlist.fm/setlist/steve … c-hall-barcelona-spain-bcdbd06.html Fugazilta 2 (plus singlen b-puoli), Childhoodilta 3, Strawsilta 1 ja Jester's Teariltä 1 kappale, koko Hogarth-kaudelta vaan 1 biisi...
Tämmöistä vuodatusta tällä kertaa. Peace.

Juu osittain samaa mieltä. Unohdin mainita että tuo koko levy-konsepti toimii kyllä teemalevyn (esim. Braven) ollessa kyseessä.

Muuten tuosta Rotheryn keikasta tulikin mieleen että kukas hoiti vokaalit? Vai oliko ihan instrumentaaleja?

Regalis Apertura: Muuten tuosta Rotheryn keikasta tulikin mieleen että kukas hoiti vokaalit? Vai oliko ihan instrumentaaleja?
 
Googlettamalla löysin tiedon: jälkimmäisen osuuden setistä (Marillionin kappaleet) on laulanut Martin Jakubski. Nimi ei sanonut minulle mitään, joten googlettamalla lisää kävi ilmi, että herra on StillMarillion-nimisen Marillion-tribuuttiyhtyeen laulaja. (Siis sama kuvio, miten Benoit David päätyi Yesiin tribuuttiyhtyeen kautta.) StillMarillion ilmeisesti esittää vain Fishin aikaista tuotantoa. Youtubessa on pätkiä, joissa Rothery vierailee StillMarillionin keikalla maireasti hymyillen, kuten tässä: https://www.youtube.com/watch?v=gCl5bGBnfFQ ja tässä: https://www.youtube.com/watch?v=iQrPjLjieco (On juutuubissa myös Steve Rothery Bandin livepätkiä Jakubskin laulamina, mutta taitavat olla järjestään aika heppoisia kännykkäfilmejä, joten en tässä niitä linkitä.)
Googletuksen tuoksinassa päädyin Fish-foorumille, jossa kerrotaan hauskasti itsensä Fishin käyneen vastaavan Fishin aikaisen Marillionin tribuuttibändin (Forgotten Sons) keikalla ja huudelleen yleisön joukosta "soittakaa Grendel" ja myöhemmin vielä "soittakaa Marbles". Fish itsekin kertoo (suopean) näkemyksensä kokemistaan tribuuttiyhtyeiden keikoista tuolla: http://fish-thecompany.com/forum/viewtopic.php?f=56&t=3284
Saiskin Rothery julkaista jonkin live-DVD:n noista viimevuotisista tai tulevista keikoistaan.

Regalis Apertura: Heh hyvä ettei Fish huutanut soittakaa Paranoid:D... Kiitos selvennyksestä. Googlesta löytyy yllättäviäkin asioita;).
 
Jostain muistelen lukeneeni, olisiko ollut juuri muusikoiden.netistä, että Amerikassa vastaava kehotus on "soittakaa Freebird", edusti esiintyjä sitten mitä tyylilajia tahansa ja että sielläpäin ei kerrota basisti-, vaan rumpalivitsejä.
Jostain myös luin, että CMX:n kitaristina parhaiten tunnettu Janne Halmkrona olisi suomeksi Black Sabbathia soittaneen bändinsä Sapattivuoden keikalla, aivan loogisesti, sanonut yleisölle, "huutakaa Paranoid". Sitten eivät tietenkään soittaneet Paranoidia.

vanha_pieru: Googlettamalla löysin tiedon: jälkimmäisen osuuden setistä (Marillionin kappaleet) on laulanut Martin Jakubski. Nimi ei sanonut minulle mitään, joten googlettamalla lisää kävi ilmi, että herra on StillMarillion-nimisen Marillion-tribuuttiyhtyeen laulaja. (Siis sama kuvio, miten Benoit David päätyi Yesiin tribuuttiyhtyeen kautta.) StillMarillion ilmeisesti esittää vain Fishin aikaista tuotantoa. Youtubessa on pätkiä, joissa Rothery vierailee StillMarillionin keikalla maireasti hymyillen, kuten tässä: https://www.youtube.com/watch?v=gCl5bGBnfFQ ja tässä: https://www.youtube.com/watch?v=iQrPjLjieco (On juutuubissa myös Steve Rothery Bandin livepätkiä Jakubskin laulamina, mutta taitavat olla järjestään aika heppoisia kännykkäfilmejä, joten en tässä niitä linkitä.)
Googletuksen tuoksinassa päädyin Fish-foorumille, jossa kerrotaan hauskasti itsensä Fishin käyneen vastaavan Fishin aikaisen Marillionin tribuuttibändin (Forgotten Sons) keikalla ja huudelleen yleisön joukosta "soittakaa Grendel" ja myöhemmin vielä "soittakaa Marbles". Fish itsekin kertoo (suopean) näkemyksensä kokemistaan tribuuttiyhtyeiden keikoista tuolla: http://fish-thecompany.com/forum/viewtopic.php?f=56&t=3284
Saiskin Rothery julkaista jonkin live-DVD:n noista viimevuotisista tai tulevista keikoistaan.
 
Hitto kun en muista mikä tribuuttibändi oli muinoin Marillionin Oslon keikalla alakerran lämppärinä mutta aivan mahdottoman hienosti tuli Fishin aikaista Marillionia.