| Aihe: Les Paul paino | 1 |
|---|
|
Lueskelin tuossa alkuperäisten Gibson Les Paul mallien painoista ja sain käsityksen että ne parhaat 50 luvun lopulta ja 60 luvun alusta oli keveitä ja paino oli jopa selvästi alle 4 kg. Silti umpipuuta mutta mahonkilaatu oli tuolloin kai keveämpää. Myöhemmin 70 luvulla sitten oli kai painoa jopa lähelle 5kg. Nykyään noita on sitten kevennys porattu valmistusvaiheessa ja ne ei ole umpipuisia ja soundi jakaa mielipiteet.
Mitä teidän aidot Gibson Les Paulit painaa ?
Mulla 1988 STD:n paino on noin 4,1 kg henkilövaa'alla mitattuna. |
|
Just yli 4kg itsellä. 1980 Deluxe kyseessä. |
 BigPapa
21.02.2015 20:27:41 (muokattu 21.02.2015 20:40:05) | |
|
Kovin olivat vaihtelevaisia painot noissa vanhoissakin.
Esim. 9.50lbs = 4,3 kg.
8.39lbs = 3.8 kg
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/3894.jpg
http://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/3895.jpg |
|
Eikös nuo LesPaul Reissuet ole +/- 4 kiloisia ja kevennysporaamattomia ja silti uusia keppejä. Kuka sen muuten sanoi että ne kevyet oli parhaimpia? joku selkävaivainen vai?
Vanhat Paulit ovat järjettömän kalliita keräilykapineita, mutta mahtaako tällä palstalla olla yhtään soittajaa joka olisi oikeasti tuollaista vanhaa Lespaa soittanut ja voisi jyrähtää kokemuksen syvällä rintaäänellä kuinka hemmetin hyvä se on. Minusta on vähän hassua ajatella että vuosikymmenten intensiivisellä kehitystyöllä ei oltaisi saavutettu yhtään laadun lisäystä??? ihan niin kuin jos ensimmäistä kertaa jotain tehdessä osuisi heti nappiin ja kaikki kehittäminen sen jälkeen vain tähtäisi laadun säilyttämiseen.
Ihmiset ovat viehättyneitä rajallisiin resursseihin kuten harvinaisiin vuosimalleihin, harvinaisiin puulajeihin, etc., mutta jos puhutaan soittimesta ja soittamisesta niin eikö olennaisempaa ole soittimen ja varaosien saatavuus, soitinten tasalaatuisuus ja ennustettavuus.
Olisipa jo kevät |
|
Tärkeintä on että se kitara on oikeissa hyppysissä, sopivalla signaaltiellä, sopivalla äänenpaineella ja ennen kaikkea soi. Plussaa tulee jos kaulan ja lavan taitekohtaa ei ole koskaan tarvinnut korjata liimaamalla.
Monta 70-luvun LesPaulia on tullut vastaan "pancakella" ja ilman, semmosia jotka ei soinut ollenkaan, semmosia joista tyypit on vaihtaneet mm. kokonaisen otelaudan koska jotain oli pielessä, mutta siltikin päästään vaan tyydyttäviin tuloksiin. Osa näistä soittimista oli kevyitä. Osa kaikin puolin surkeita esityksiä keskeltä irvistävine bodyineen.
Itselle riitti kitara GAS kun omaa LesPaulia käpistellyt riippumaton Tamperelainen veteraaniluokan asiantuntija sanoi lyhyen koeajon jälkeen:
"Älä myy tätä soitinta koskaan."
Ennen tätä sitä aina haikaili milloin minkäkin hypetetyn ominaisuuden perään ja sittemin on vaan syventynyt suhde instrumenttiin ja se on monen muun LesPaulin tavoin varsin erinomainen kapine soittamiseen.
En osaa sanoa mikä tekee kitarastani poikkeuksellisen.
Siinä on jotain "1980" fiilistä, semmosta Pontiac Firebirdiä.
Akustisesti varsin kirkas ja soiva saundi, vähän jopa "telemäinen" twangi kun antaa runtua kovasti. Tätä ominaisuutta tasapainottaa sopivasti Sheptonen Tribute mikit AlNiCo2 magneeteilla, ei mitenkään kuumalla outputilla ja kromikuorilla. |
|
Ilman muuta varsinkin takavuosien lesPaulit olivat kovasti yksilöitä ja varmasti mahonkikin oli ennen parempaa, naiset kauniimpia ja kesät lämpimämpiä. Asia on vaan niin että minun mielestä laatu on silloin kohdillaan kun kaapaiset hyllystä minkä tahansa saman merkkisen ja mallisen kitaran ja ne ovat jokseenkin samanlaisia. Näiden kevennysporausten ja koverrusten paras puoli on juuri siinä että ne lisäävät tasalaatuisuutta (edes paino ei juuri heittele). Minun ielestä Gibsonin tuotekehitys on johtanut siihen että esimerkiksi uusista LesPauleista minä itse en pysty havaitsemaan juuri minkäänlaisia eroja ja viimeksi kun testasi viittä paulia rinnakkain niin ne olivat häkellyttävän samanlaisia. Se tarkoittaa sitä että laatu on korkealla eikä se ole mitään sattumaa, vaan ne on rakennettu hyviksi.
Olisipa jo kevät |
|
Hyviä havaintoja hallulla, halluissa, vai miten tuo nyt pitäisikään ilmaista.
Ehkä just purismi siihen hyvän yksilön metsästämiseen liittyen aiheuttaa sen hylkimisreaktion noissa uusissa Gibsoneissa. Ei pysty vain hyväksymään sitä että ne ovat hyviä, koska on tottunut siihen että sen kokonaisuuden pitää olla mysteeristen muuttujien summa. |
|
Lespaul66: Mitä teidän aidot Gibson Les Paulit painaa?
Tuo R9, poraamaton, on noin 3,7 kiloa. Mun mielestä sopiva.
Sit ne pari muuta on myös alle neljä kiloa, mutta niinhän niiden kuuluukin, koska ne on isolta osin onttoja. Jos tarvitset putkien mittauspalveluita, tsekkaa täältä. Jos komppilaput kiinnostavat, tsekkaa sivut täältä. |
|
-87 vuoden Custom Lite painaa vajaa 3,8kg. Mahonkia ilman porauksia yms, on vaan ohkasempi. Ja paras soittamani kitara, viitaten siihen voiko olla hyviä..
Get it fucking done. |
|
G lp gold top -91 4,7kg |
|
Les Paul on kyllä tässä mielessä varmaankin voittaja, jos puhutaan sähkökitaramallista, joissa on suurimmat painoerot. Enkä tarkoita nyt mitään kevennysporattuja vaan ihan muutenkin. Painot heittää reilusta 3,5 kilosta yli 5 kiloon.
Kaikilla merkeillä ja malleilla joita on pitkään tehty on tietysti painoeroja, mutta en tiedä löytyykö miltään muulta merkiltä ja mallilta lähes 1.5 kilon heittoja samassa kitaramallissa. Se on kuitenkin jo aika iso toleranssi.
Nuo kevennysporaukset eivät muuten tee soitinta välttämättä yhtään huonommaksi, mutta tästä en nyt kirjoitakkaan.
Toki painoihin vaikuttaa puumateriaalit, jotka ovat myös vuosien myötä muuttuneet.
Pelkkä paino ei kuitenkaan kerro kitarasta ihan kaikkea ja makuja on monenlaisia. Eikä tuolla painolla kai väliä ole muutenkaan jos soitin on vain muuten kovassa käytössä ja soittaja itse on tyytyväinen. |
|
Studio 2012 painelee melko tasan 4 kg. Outoa kun uutena oli mittaavinani alle, mutta lienee mittaustoleranssia sen verran. Henkilövaakat ovat aika epätarkkoja pienillä painoilla.
Strato painoi 3,6 kg ja tuntuu huomattavasti kevyemmältä. Aivan lelulta kun nappaa LP:n jälkeen kouraan. Ehkä se muotokin vaikuttaa, helpompi ote?
"Tosta se taitaa lähteä.." |
|
Kannattaa katsella Ruokankaan videot ja jutut Les Paulien mahongista ennen ja nykyään ja samalla testit aidosta 1958 Les Paulista verrattuna uuteen Reissueen ja Unicorniin. Tuon mukaan kyllä se uusi mahonki tappaa painoineen soundin ja ne kevennysporatut on sitten luonteeltaan ihan eri instrumentteja - ei nekään välttämättä huonoja ole mutta erilaisia. Videolta on kyllä hyvillä kuulokkeilla kuultavissa soundierot, kun samaa riviä soitetaan peräjälkeen eri kitaroilla. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
