Blue Moon:
Jos aatellaan rokkibändiä, jolla on selkeä imago ja linja musiikkinsa suhteen, vaikka että "tää meidän musa on niiq sellasta guns'n'roses - (tai mitä tahansa) tyylistä rokkia" niin mitä väliä on sillä kuka ne biisit tekee, jos koko bändi on enemmänkin nippu roolihahmoja kuin oikeita ihmisiä? Mikä merkitys niillä "omilla biiseillä" on jos ne on kumminkin tarkoitettu tietynlaista roolia vetävän "sarjakuvahahmon" esitettäväksi ja suuhun sopivaksi?
Näin kärjistettynä kyllä, ja niinhän se onkin, että nuorilla bändeillä ne esikuvat ovat usein kovin lähellä ja selvästi nähtävissä (+kuultavissa). Voi ihan oikeasti kysyä, onko niitä omia biisejä edes tarpeen kirjoittaa, kun ne kuulostavat niin paljon Hellacoptersilta tms.
Mutta onhan niitä tarpeen kirjoittaa. Näetsen, on mahdollista että biisinikkari kiinnostuu omasta historiastaan, ja alkaa palata juurille; ensin hän löytää sieltä Rollarit, Stoogesin, Alice Cooperin, Sladen - nyt hänen biisinsä ovat jo rinnakkaisilmiö Hellakoptereille - hän kaivaa kauempaa ja löytää Sonny Boy Williamsonin, Howlin' Wolfin, Hound Dog Taylorin, Muddy Watersin ja Chuck Berryn - nyt hänen biisinsä ovat jo rinnakkaisilmiö Hellakoptereiden esikuville.
See what i mean? Lapsinero Mozart kuulemma oppi kertakuulemalla kaikki kappaleet, minkä seurauksena hän pystyi käyttämään kaikkia koskaan kuulemiaan kappaleita tarpeen mukaan osana sävellyksiään.
Mä olen antanut kertoa itselleni, että aika harva tuotteliaampi tai parempi biisinikkari kuuntelee omaa musiikinlajiaan. Se kun on kaivo, josta ammentamalla ei ainakaan mitään uutta saa.
Muuten, aiemmin esitetty Lordi-esimerkki oli aika osuva. Lordin kappaleissa näet kuuluu selvästi se ensimmäisen sukupolven hiilipaperikopious Kiss - Alice Cooper -osastoon, eivätkä ne edes ole kovin rankkoja. Eikä sillä oikeastaan olekaan väliä - ne kappaleet ovat vain sitä varten, että saadaan showlle sopiva taustamusiikki, ja ihannetapaus olisikin, jos Kissin ja Alice Cooperin biisinikkarit olisivat ne tehneet. Lordin "driving force" kun on jotain aivan muuta kuin tahdä hyviä ja omakohtaisesti koskettavia kappaleita.
:-) |
See what i mean?
Kyllä mä uskoisin. :-)
Omien biisien tekeminen ja esittäminen on ilman muuta kunnioitettava, hieno ja kannatettava asia. Ja todella hyvin esitit asian musiikin tekijän näkökulmasta. Juuri noinhan se menee.
Lähinnä mua kiinnosti tää ihmeellinen ja mielestäni perusteita vailla oleva ehdottomuus, joka asiaa tuntuu rock-piireissä välillä liittyvän, varsinkin kuuntelijan näkökulmassa.
Hyvä että menit tonne blues-juuriin asti. Siellähän tää "oma biisi" on ihan eri käsite. Vaikkapa Robert Johnsonin levyttämistä kappaleista suurin osa oli jo aiemmin levytetty jonkun muun toimesta, silti ei oo mitään tarvetta kyseenalaistaa, etteikö ne olis myös "Robert Johnsonin biisejä". Se teki niistä omia biisejään, niinkuin vaikkapa mainitsemasi Howlin' Wolf. "It's the singer, not the song". :-) - It takes booze and blues, Lord, to carry me through - |
kivi
Blue Moon