Tanssimusiikki ›

Täälä on ollut paljon juttua siitä, että mikä muusikoita ns. v****taa ( huonot palkat, märisevät turakaiset, V-mäiset solistit , pitkät ajomatkat, roudaaminen, kenkkumaiset järkkärit, ym.), mutta mikä soittamisessa/keikkailussa sitten viehättää ?
Kyllä täytyy jotain hyviäpuoliakin hommassa olla.

Soittaminen on yleensä kivaa, jengissä (bändissä) soittaminen vielä kivampaa ja yleisölle soittaminen (esiintyminen!) hirveän kivaa.

No monelle kulkijalle tuo sosiaaliturvapuoli hoituu luonnossa.

Aikoinaan koki hyväolontunteen kun pändi oli saatu hyvin toimimaan ja sai keikoilta hyvää palautetta.
kyllä kai sitä asiaa edisti nuorempana jonkinlainen vaellusviettikin mahdollisine eri seikkailuineen soiton ohella ympäri suomea.
Sai viettää upean nuoruuden, oli paljon naisia, oppi tuntemaan muita soittokollegoja iloisine tapaamisineen ja olipa jopa hauskoja ja riehakkaita joskin märkiä juhliakin aina silloin tällöin luvassa.

Kaikki muut asiat kuin listassa, plus joskus on aivan hauskaa seurata noita lieveilmiöitäkin :)
 
Jos keikkatauko venyy liian pitkäksi, olo käy levottamaksi.
 
Mielestäni kaikista ammattikunnista saisi aikaan pitkänkin listan huonoista asioista. Aivan turhaan tartutte kiinni siihen, mistä muusikot täällä mieltään keventävät. Muissa ammateissa näistä asioista keskustellaan työkavereiden kanssa kahvitauoilla tai esimiesten kanssa kehityskeskusteluissa yms.
 
mutta tanssimuusikot ovat palveluammatissa
 
On kyllä, mutta tiedän muutaman muunlaisessakin palveluammatissa toimivan, jotka marisevat myöskin asiakkaistaan tilaisuuden tullen, mutta silti he pitävät työstään.

1. Soittaja saa aina
2. Saa soittaa hyvien muusikoiden kanssa (aika paljon itsestä kiinni)
3. Pääsee välillä pois kotoa
 
Siinä kaikki, mikä viehättää. Kaikki muut asiat niinkuin: ajomatkat, turakaiset, puuratit, ohjelmatoimistot, jotkut järjestäjät ovat niitä "harrastuksen" haittapuolia ;)

Mulla on suhteellisen laaja sosiaalinen verkosto soittamisen ulkopuolellakin, mutta kaikki soittajat, jotka olen kohdannut livenä ovat olleet kivoja, joiden kanssa olen viihtynyt.
 
Ja tutustuminen maailman helpointa.
 
Viime keikalla oli samassa paikassa kaksi eri tilaisuutta ja kaksi bändiä ja kerran satuimme tauolle samaan aikaan ja hetkessä oltiin ventovieraiden soittajien kanssa parhaita kavereita.

1. Soittaja saa aina ;)
 
Tähän tarkentaen erään runoilijan lauisetta mukaellen.
Soittajapoika kutsutaan sisälle, vaikka kaikku muut miehet olisi juuri ajettu ulos.
 
Joku kumma siinä soittamisessa vaan on. Nyt on ollut yksi vapaa viikonloppu välissä ja on ihan täpinöissään, että pääsee keikalle. Viime kesän rerippaamman keikkaiulun jälkeen oli vapaata ennen pikkujouluaikaa. Olin toisena viikonloppuna ihan kipee, kun oli kotona, eikä päässy soittamaan.
 
Ne jannut on nyt niitä samoja vittupäitä ja hyviä kavereita kuin ennenkin. Välillä kinastellaan ja välillä on taas hauskaa.
 
Kai siinä se esiintyminen ja se, kun näkee, että porukka nauttii musiikista palkitsee eniten.
 
Raskasta duuniahan tämä on, kukaan sitä ei kiistä, mutta se palkkio hommista tulee etupäässä niistä pienistä asioista koko kokonaisuuden seassa ja tietysti keikan jälkeen maksettuna palkkana.
 
Hankala sitä on kuvailla. Tämä on kutsumusta sitä se on. Miten kukaan muuten voisi tehdä tällaista duunia missä on paljon lieveilmiöitä ja huonot liksat.
 
Mika

Hankala sitä on kuvailla. Tämä on kutsumusta sitä se on. Miten kukaan muuten voisi tehdä tällaista duunia missä on paljon lieveilmiöitä ja huonot liksat.
 
Mika
 
Tuntipalkoille ei pääse millään, jos laskee duuniksi kaiken soittamiseen ja siihen välittömästi liittyvään toimintaan käytetyn ajan.

3. Pääsee välillä pois kotoa
 
Kyllä soittaminen aina kotiolot voittaa!
 
Yksi minulle tärkeäksi tullut asia on "päivätyön nollaus". Kun perjantaina pakkaa soittokamat autoon ja nosta kytkintä työpaikan pihalta unohtuu välillä niin veemäiset työasiat aivan kokonaan. Voin sanoa käsisydämellä, että soittaminen on ainoa asia maailmassa, jolloin en ajattele työasioita.
 
Ja tietysti soittaminen on kivaa, naisia piisaa ja yleisön antama palaute auttaa eteenpäin. Nämä ovat niitä positiivisia asioita soittamisessa, negatiiviset ovat tulleetkin jo monesti esiin.

1. Soittaja saa aina
2. Saa soittaa hyvien muusikoiden kanssa (aika paljon itsestä kiinni)
3. Pääsee välillä pois kotoa
 
Siinä kaikki, mikä viehättää. Kaikki muut asiat niinkuin: ajomatkat, turakaiset, puuratit, ohjelmatoimistot, jotkut järjestäjät ovat niitä "harrastuksen" haittapuolia ;)
 
Yes, yes!

Kaverit, mielenterveydellinen vaikutus ja ennen kaikkea julmettu kiintymys musiikkiin. Aivan sama mitä tyylilajia kunhan pääsee soittaan ja laulaan!

Toi keikkailu on mulle vähän niinkuin välttämätön paha. Täytyy senverran joustaa ja lähteä sinne keikalle, kun bändissä on muita jotka sitä haluaa tehdä. :o) Mitään hirmuista tunteenpaloa sinne keikalle ei siis ole, vaikka siitä korvauksen saakin ja se soitto-osuus siitä on hauskaa.
 
Täällä toinen. Emmä taida myrkyttääkään sua.

Päivätyöläisille varmasti hieno harrastus (maksaa vähemmän kuin golf tai laskuvarjohyppely ja alkaa ehkä jossain vaiheessa tuoda myös omia takaisin), päätyönään keikkaileville/ammattilaisiksi haluaville vahva kutsumustyö.
 
Ideaali: syksyllä pääsisi opettamaan 1 päiväksi, opiskelemaan 4 ja keikoille 2-3 päiväksi/illaksi viikossa.

Tunnen suunnatonta empatiaa näitä soittotyöläisiä kohtaan, jotka jaksavat vielä tahkota näinkin kireässä kilpailutilanteessa päätyönään pienillä markkinoillamme ravintoloissa, taloilla ja lavoilla tanssinmusaa soittaen ja sillä eläen.
Joidenkin solistien katson kuitenkin hinnoittelullaan vievän hommaa alaspäin, vaikka kysynnän ja tarjonnan laki tätäkin toimenkuvaa hallitsee.
Esimerkki:
Jokin talo tai lava pitää esim. kesän tansseja hieman tuntemattomimmilla pändeillä ja solisteilla ja saa toivon mukaan katetta toiminnan ylläpitämiseen. Sitten yksi huippusolisti/orkesteri putsaa yhdellä esiintymisellään koko paikan tuoton.
Homma loppuu siihen.
Mitä mieltä olette?

No ei siitä irti pääse kun on leikkiin ryhtynyt. Nyt kun ikää on tullut lisää mittariin niin selvästi olen alkanut enemmän nauttimaan siitä sosiaalisesta puolesta, kiva olla ihmisten kanssa tekemisissä ja pääsee himasta pois hyvällä syyllä : )
ja sitten kun oikein swengaa niin eihän sitä fiilistä voita mikään, parhaimmilaan "uppoaa" musaan ja unohtaa itsensä.
 
Jussi

No kyllä siitä tulee elämäntyyli kun sitä tekee kauan. Ei voisi ajatella "elämää" ilman soittamatta.
Minulla on vielä se onni ja etu että toisessa bändissä kaikki on lapsuuden kavereita+vaimoni. Ei koskaan mitään lisenssi ongelmia. Toisessa bändissä taas on työkaverita neljä kappaletta. Kyllä se kaiken kaikkiaan menee viihteen ja yhdessäolon puolelle.

Soittajien omintakeinen pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja salliva huumori, jota eivät ihan kaikki insinöörit välttämättä ymmärrä!

Soittajien omintakeinen pohjimmiltaan hyväntahtoinen ja salliva huumori, jota eivät ihan kaikki insinöörit välttämättä ymmärrä!
 
Ei sitä varmaan ymmärräkään kuin soittajat ja turha sitä on yrittääkään muille selittää.
 
(Sekä sun ylläoleva että yleensäkin soittamisen viehätys)