 mpekkanen19.02.2015 00:30:03 | |
|---|---|
Eipä muuten tule ketään sellaista mieleen joka olisi oikeasti lopettanut kitaran soiton(tai musiikin soiton yleensäkkin), koska soittokamat olivat niin huonot. Sellaisia kyllä tunnen todella paljon, jotka ovat soittamisen aloittaneet jopa lähes soittokelvottomilla kitaroilla ja silti on harrastus jatkunut. Myöskin tunnen monta kaveria, jotka tekivät 80-luvulla kitaransa itse puukäsityötunnilla ja ei heidänkään (ainakaan ihan kaikkien) musiikkiharrastus ole loppunut. Monella saattaa iän myötä jäädä bänditouhut vähemmälle kun tulee perhettä tai sairastuu....Voi myös olla, että vaikka itse haluaisi jatkaa niin kaikilla bändin jäsenillä on niin paljon muutakin elämää ettei enää vaan yksinkertaisesti ole sellaista aikaa joka kaikille kävisi. Silti soittoharrastuksen ei tarvitse loppua siihenkään. Sitten kun harrastus loppuu, heti jo alkumetreillä. Niin.... Paljon kyllä kuulee, että ei ollut minun juttu. Ei ollut tarpeeksi sävelkorvaa tai rytmitajua. Soittimessa oli syy jne..... Oikea syy on kuitenkin, ettei soittoharrastus kiinnostanut tarpeeksi, että siihen olisi laittanut aikaa ja nähnyt vaivaa. Se ei siis ollut sen kaverin juttu, vaikka sillä olisi ollut Elviksen kitarakamat. En tunne itse ketään joka olisi ensimmäiseksi kitaraksi saanut jonkun todella hyvän ja kalliin kitaran. Eli en ainakaan itse usko, että harrastus on pelkästään siitä kiinni. Joistakin tulee soittajia ja joistakin taas jotain muuta, mutta työtä se kyllä vaatii ja sen on oltava mielekästä. Ainakin jos haluaa kehittyä ja yleensä mieluisessa harrastuksessa haluaa. Kitaraa ei varmasti kannata ostaa huonoa, tietenkään. Uskoisin kuitenkin, että jos soittamiseen on oikeasti kiinnostusta niin ei sen ensimmäisen kitaran tarvitse olla mitään custom shop tasoa. "Huono kitara voi tappaa harrastuksen" En tiedä kuka tuon on keksinyt (varmaan joku soitinmyyjä), mutta ei se pidä paikkansa. Tosin kaikki soittimet kannattaa kokeilla joko itse tai sitten antaa sellaisen kokeilla joka on pidempään soittanut jotta paras mahdollinen löytyisi käytössä olevilla rahoilla. Kotimaisista liikkeistä kun ostaa niin kitaraan saattaa jopa kuulua mieleiset säädöt hintaan. | |
 HK19.02.2015 03:58:08 | |
Jos unohdetaan kaikki tunneperäinen diibadaaba mitä tässäkin threadissa on ollut, niin Yamaha Pacifica on semmoinen mitä ainakin itse uskallan suositella näkemättä. Yamaha ei pamaha. ;) Peltikorva puupäässä. | |
 Sarko19.02.2015 09:27:10 | |
Kuten tapana on näissä ketjuissa niin suosittelisin lukematta aiempia kommentteja: Yamaha Pacifica tai Squier Classic Vibe. En jaksa kirjoittaa filosofista esseetä jostain kitaran hinnan ja laadun korrelaatiosta suhteella Konsta Jylhän pelimanni-estetiikkaan. "You know the whole deal with tearing down the old to make room for the new? Well, music isn't city planning." - Grant Hart | |
 Laulava Kylätohtori19.02.2015 09:34:10 | |
iec: Juu onhan se näinkin. Jospa ketjun aloittaja joka tapauksessa otti onkeensa tästä sen verran että tajuaa sentään olla ostamatta Citymarket in/Anttilan Williamsia tai Verkkokaupan Axesmith-kitaraa :) Varmaan sillä Squier Affinitylläkin pääsee alkuun, mutta mieluiten ostettuna musaliikkeestä ja että myyjä trimmaa kitaran melko hyvin soittokelpoiseksi. -iec Joo, ilman muuta kannattaa ostaa kunnon peli, jos vaan on mahdollista. Hyödytöntä se on itseään kiusata huonoilla ritsoilla... Jos aloittaja viitsisi kertoa, mistä päin asuu, niin voisi vaikka ehdotella torilta jotain, mutta ei taida aloittajaa paljon kiinnostaa... Eikö tästä voisi tehdä vaikka FAQia tai jotain, niin ei tarvitsisi aina listata niitä samoja Squiereita ja Pacificoja uudestaan ja uudestaan... Believe what you want, it doesn't mean you're right... | |
 J.Nikkanen19.02.2015 09:53:21 | |
mpekkanen: Eipä muuten tule ketään sellaista mieleen joka olisi oikeasti lopettanut kitaran soiton(tai musiikin soiton yleensäkkin), koska soittokamat olivat niin huonot. Sellaisia kyllä tunnen todella paljon, jotka ovat soittamisen aloittaneet jopa lähes soittokelvottomilla kitaroilla ja silti on harrastus jatkunut. Myöskin tunnen monta kaveria, jotka tekivät 80-luvulla kitaransa itse puukäsityötunnilla ja ei heidänkään (ainakaan ihan kaikkien) musiikkiharrastus ole loppunut. Monella saattaa iän myötä jäädä bänditouhut vähemmälle kun tulee perhettä tai sairastuu....Voi myös olla, että vaikka itse haluaisi jatkaa niin kaikilla bändin jäsenillä on niin paljon muutakin elämää ettei enää vaan yksinkertaisesti ole sellaista aikaa joka kaikille kävisi. Silti soittoharrastuksen ei tarvitse loppua siihenkään. Sitten kun harrastus loppuu, heti jo alkumetreillä. Niin.... Paljon kyllä kuulee, että ei ollut minun juttu. Ei ollut tarpeeksi sävelkorvaa tai rytmitajua. Soittimessa oli syy jne..... Oikea syy on kuitenkin, ettei soittoharrastus kiinnostanut tarpeeksi, että siihen olisi laittanut aikaa ja nähnyt vaivaa. Se ei siis ollut sen kaverin juttu, vaikka sillä olisi ollut Elviksen kitarakamat. En tunne itse ketään joka olisi ensimmäiseksi kitaraksi saanut jonkun todella hyvän ja kalliin kitaran. Eli en ainakaan itse usko, että harrastus on pelkästään siitä kiinni. Joistakin tulee soittajia ja joistakin taas jotain muuta, mutta työtä se kyllä vaatii ja sen on oltava mielekästä. Ainakin jos haluaa kehittyä ja yleensä mieluisessa harrastuksessa haluaa. Kitaraa ei varmasti kannata ostaa huonoa, tietenkään. Uskoisin kuitenkin, että jos soittamiseen on oikeasti kiinnostusta niin ei sen ensimmäisen kitaran tarvitse olla mitään custom shop tasoa. "Huono kitara voi tappaa harrastuksen" En tiedä kuka tuon on keksinyt (varmaan joku soitinmyyjä), mutta ei se pidä paikkansa. Tosin kaikki soittimet kannattaa kokeilla joko itse tai sitten antaa sellaisen kokeilla joka on pidempään soittanut jotta paras mahdollinen löytyisi käytössä olevilla rahoilla. Kotimaisista liikkeistä kun ostaa niin kitaraan saattaa jopa kuulua mieleiset säädöt hintaan. Ja koska sä et tiedä yhtään tapausta niin silloin asia ei ole tosi? Esitän asiasta eriävän mielipiteen. Mulla tulee heti muutama kaveri mieleen ketkä lopettivat paskojen kamojen takia, aloittivat kyllä uudestaan kun kokivat ahaa-elämyksen kokeillessaan melkolailla parempia soittopelejä. Toki niitäkin tunnen jotka ovat lopettaneet mielenkiinnon puutteesta vaikka vehkeet olivat aikalailla hyvät. Ja sorry pieni OT, päätän lähetyksen tähän samalla kuitenkin antaen ääneni Squjun VM sekä CV sarjoille, niillähän menee just niin pitkälle kuin haluaa mennä. nakkeja & jaffaa = seksivau (hemmo) | |
| mpekkanen 19.02.2015 13:09:09 | |
Varmaan ensimmäiseksi kitaraksi on Epiphonella, Yamahalla ja Squierilla ihan hyviä soittimia. On tietysti muillakin merkeillä ja käytettynä kasvaa soittimien määrää vielä, mutta silloin on hyvä olla kokeneempi soittaja mukana kun kauppoja tehdään. Tosin on se kokeneempi soittaja hyvä olla mukana kun ostetaan ihan kivijalkaliikkestäkin. Nämä ovat todellakin vain ja ainoastaan omia näkemyksiä ja kaikilla voi olla omanlaisensa. Kitaraa olen soittanut kohta 35 vuotta ja joskus toimin erään kaupungin elävän musiikin yhdistyksen hallituksessa noin 10 vuotta. Järjestettiin keikkoja paikallisille bändeille ja kun siinä oli mukana myös bänditilonen hoitoa, niin kyllä siinä vuosien varrella aika monenlaista kaveria/bändiä näki. On tullut myös montaa autettua soittimien ja vahvarien hommaamisessa tai valinnassa. Siihen porukkaan mahtuu niin aloittelijaa kuin kokeneempiakin soittajia. Yleensä, siis mitä itse olen nähnyt, kaikki soittajat ovat jo melko nuoresta sellaisia että se musiikki vaan vetää puoleensa. itse tein ihan ensimmäisen "kitaran" vanerista jolla sitten rokkasin peilin edessä :) Siinä ei siis ollut kieliä, eikä muuta kuin soittimen muoto ja kaikki osat oli piirretty tusseilla. Tosin sellaista en kuitenkaan kenellekkään suosittele, mutta itsellä oli jo ihan pienestä aina tosi hienoa kun oli sähkökitara äänessä. Valikoiman suhteen nykyään on asiat paremmin halpojen soittimien kohdalla kuin silloin 30 vuotta sitten. | |
| J.Nikkanen 19.02.2015 16:00:13 | |
mpekkanen: ...itse tein ihan ensimmäisen "kitaran" vanerista jolla sitten rokkasin peilin edessä :) Hoho! Kyllä kyllä. Aaltopahvi sekä viivottimet olivat kova sana myös kitaroiden rakennusmateriaaleina. No niin no, taas lipsahti offtopic-rölötykseksi. Se on välillä tämmöistä. nakkeja & jaffaa = seksivau (hemmo) | |
 Pelimonni22.02.2015 00:26:01 | |
Utuankka: Oon ajatellu ostaa itelle syntymäpäivälahjaksi sähkökitaran. Oisko tämä hyvä aloittelijalle? http://www.verkkokauppa.com/fi/prod … inity-Strat-kit#product-description Osta erikseen vähän laadukkaampi kitara. Nuo trankkuvahvistimet on verkonpainoja. Kitarassa kaula on se, jonka kanssa pitää tulla toimeen. Kaula on kaverisi. Aivan sama mitkä on pääteputket. Eipä vaikuta saundiin pätkän vertaa. | |
 telecaster6722.02.2015 16:14:55 | |
Moi, Kaikenlaista kelvoliisen halpaakin on liikkeellä... Itsellä soittelun aloitus meni näin: Ensi kitara oli 1 lounaan hinnalla saatu liki täysin loppuun veivattu SG-kopio. Sitä veivasin tuttavan halpis-setin matopurkki-vahvarilla. Ostin jonkin ajan päästä kohtuukelvollisen 30 W vahvarin(Vox, toimii vieläkin). Maksoin jotain 180 €. Sitten ostin uuden ehjän kitaran, SQ Affinity-telen.Aloin oppia soittamaan mutta kaameat häiriöäänet kiusasivat tuota suojaamatonta kiinan single coil-laitetta ja minua hulluuteen asti. Puiltaan hyvä. Myin loppuun kalutun SG-kopion sekä Tellun. Ostin Yamahan Pacifican sarjasta yhden näitä uudempia, missä tallassa puolitettava, ihan kohtuullinen humppari ja kaulassa jokin jammun oma P90. Nyt pystyn soittelemaan kohtuullisesti ilman hulluksi asti ajavia vire- ynnä muita häröjä. Jos lähtisin alusta, menisin suoraan h-kohtaisesti ns. alan liikkeeseen ja piuvaisin hyvämaineisen, häriöttömän kohtuuedullisen(makuasia, n. 300 €) skitan + n. 200 € vahvistimen samaan settiin. Enkä sulkisi pois testatessa toimivaksi havaittua käytettyä tässä asiassa. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)