Kitarat: akustinen ›

Minulla olisi tuolla telineessä pari kappaletta teräskielisiä kitaroita, toinen on normaali elektroakustinen ibanez ja toinen 12-kielinen J&D. Molemmissa on kaula vääntynyt sen verran, että kielet ovat bodyn puolelta jo melko korkealla.
 
Itse en viitsi/uskalla alkaa kauloja säätämään, joten ajattelin viede vermeet suoristettavaksi Härösen Raunolle Ouluun.
 
Onko tietoa paljonko tällainen huvi tulee maksamaan?

Sen verran peruskauraa kitaroiden kanssa touhuavalle, että voipi hyvinkin olla ettei kustanna mitään jos tosiaan kyse pelkästä kaulansäädöstä.

Opettele säätämään itse. 1/4 kierrosta kerralla ja sen jälkeen viritä taas standardiin (parikin kertaa kun kitara elää) ja annat asettua kaulan paikoilleen muutamia tunteja. Jos vaatii lisää säätöä niin toista 1/4 kierrosta. Sopivä välin saat siten, että painat kielen alas 1. ja 14. nauhoilta (käytä 1. nauhalla capoa jos ei muuten onnistu) ja mittaa väli 6./7. nauhan ja kielen välillä. Itse käytän sellaista tapaa, että otan 012. irtokielen, eli ohuen e-kielen ja liuutan sitä kielen ja nauhan välillä, kun olen painanut kielen alas 1. ja 14. nauhoilta. Kun kieli liukuu alta, mutta kieli ei nouse hirveästi niin kaularauta on hyvin säädetty. Eli, itse suosin alle 012 väliä kauloissa, mutta jotkut käyttävät suurempaa, sähkökitaroissa on yleensä vielä pienempi.

Öhh.. olipas vaikea lukea tekstiä, joka on kirjoitettu ihan yhteen pötköön :~
 
Tosiaan: Kaularaudan säätö on se eka asia, mikä kitarasta pitää virittämisen jälkeen opetella. Se ei todellakaan ole mitään salatiedettä!
 
Mä pyrin säätämään kiatarat niin, että niitä voi soittaa suunnilleen samalla voimalla joka kohdasta ja joka kieleltä. Tämä johtaa hiukan suurempaan käyryyteen ja vastaavasti hiukan matalampaan tallaan, kuin useimmat uskaltavat suositella.
 
Omat ohjeeni tähän ovat:
- Capo 1. nauhalle
- Painat kielen kiinni 15. nauhaan
- Nyt kielen pitäisi olla siitä keskivaihelta 0.4 ..0.5 mm ilmassa (jossain näkee suosituksena 0.2 mm, mutta se on ehdottomasti liian vähän.)
 
Tätä samaa mä käytän sekä sähköiselle, että akustiselle.... Akkarissa on vaan paksummat kielet. Itse olen korkeuden mittaamiseen käyttänyt rakotulkkia. Edellinen kirjoittaja käyttää .012 paksuista kitarankieltä (=0.303800mm). Itse käyttäisin ehkä .016, tai 0,020.
 
Mutta, kun ilmeisesti noille sun kitaroille ei oo tehty ostamisen jälkeen yhtään mitään, niin tarkistaisin (tarkistutaisin)
- ensin satulan korkeuden
- sitten kaularaudan ja ...
- sitten tallan korkeuden.
 
Tuo 12-kielinen on ehkä hiukan erilainen säädettävä, kun kaulaa kuormitaa tuplamäärä kieliä, mutta ihan samoista syistä se sitten joko toimii tai ei.

Mutta kun se kaularaudan säätömutikka löytyy ainakin tuossa 12 kielisessä sieltä kaikuakosta, kielten alta, niin eikö se ole vähän hankalaa tuo säätäminen, kun kielet ovat tiellä?

Siellähän se usein akustisissa on. Kuusiokoloavaimen tod.näk. pystyy pujottamaan sinne kielien välistä, niin, että 1/6-kierroksen verran pytyy kääntämään kerrallaan siitä ääniaukon ulkopuolelta. Saatta olla, että esim. paria keskimäistä kieltä joutuu löysäämään, operaation ajaksi.
 
Astetta hankalampi tapaus on, jos mutikka on niin syvällä, että avaimen varsi ei yllä ääniaukkoon vaan koko avaimen joutuu taiteilemaan kitaran sisälle....

Lainaanpa aihetta. Hommasin tuossa vanhan (80 luku) landolan, ja nyt täytyisi saada säädöt kohdilleen. Kielet ovat auttamatta liian korkealla. Onko ainut keino kaularaudan säätäminen, vai onko muita suositeltavia menetelmiä? Pystyykö tallaa/satulaa säätämään?
 
Ja jos rautaan kosken, niin mihin suntaan sitä käännetään? Löysemmälle?

Osmo: Lainaanpa aihetta. Hommasin tuossa vanhan (80 luku) landolan, ja nyt täytyisi saada säädöt kohdilleen. Kielet ovat auttamatta liian korkealla. Onko ainut keino kaularaudan säätäminen, vai onko muita suositeltavia menetelmiä? Pystyykö tallaa/satulaa säätämään?
 
Ja jos rautaan kosken, niin mihin suntaan sitä käännetään? Löysemmälle?
 
http://kitaratohtori.org/2011/02/05/kaularaudan-saato/
 
Tuolla on ihan hyvät ohjeet, tosin kuvat eivät näyttäneet toimivan.
 
Itsellä kävi aikoinaan niin tuo 12-kielisen kanssa, että piti irrottaa talla kokonaan ja höylätä sitä vähän matalammaksi. Mutta ensialkuun kannattaa tietenkin koittaa kuinka pitkälle pelkällä raudan säätämisellä pääsee.

Jos osaa vaihtaa kielet, niin kaularaudan säädönkään ei pitäisi olla vaikeaa. Kunhan noudattaa tervettä järkeä, eikä esim. väkisin runno jumissa olevaa kaularautaa. Hyvät ohjeet löytyy täältä mnetistä. Sellaisen vinkin antaisin vielä, että jos kiristää kaularautaa, kannattaa kieliä löysätä hieman. Se helpottaa ja nopeuttaa kaulan suoristumista. Tällöin ei tule niin helposti suoristettua liikaa. Jos taas on löysäämässä kaularautaa, kielet kannattaa olla normaalivireessä.

Osmo: Lainaanpa aihetta. Hommasin tuossa vanhan (80 luku) landolan, ja nyt täytyisi saada säädöt kohdilleen. Kielet ovat auttamatta liian korkealla. Onko ainut keino kaularaudan säätäminen, vai onko muita suositeltavia menetelmiä? Pystyykö tallaa/satulaa säätämään?
 
Ja jos rautaan kosken, niin mihin suntaan sitä käännetään? Löysemmälle?
 
Kerran vielä: kaularaudalla säädetään kaulan suoruutta/käyryyttä, kielten korkeutta säädetään (kaulakulmalla,) tallalla ja satulalla.
 
Kaularauta kireelle > kaula suoristuu, relief pienenee (= kielet madaltuu kaulan kaaren kohdalta) ja kaularauta löysälle > kaula menee kaarelle, relief kasvaa (= kielet nousee kaaren kohdalta).
 
Itekin jonkun Landolan läpikäyneenä: tsekkaa onko se kitaran kansi & sen mukana talla noussut kielten vetämänä liian korkeelle, pois muodostaan. Jos on, niin tallan madallus voi riittää (talla irti ja alapuolelta siivu pois) tai huonolla tsägällä on tehtävä kannen oikaisukorjaus ja/tai kaulan uusiksi kiinnitys (ja nää on jo aika vaikeita).

Äärimmäisen epäloogista tuo säätäminen. Oikealle kääntämisen pitäisi saada kaula notkolle raudan vedosta!

ponne: Äärimmäisen epäloogista tuo säätäminen. Oikealle kääntämisen pitäisi saada kaula notkolle raudan vedosta!
 
Mitä epäloogista tässä on? Kun väännät kaularautaa "oikealle"(=myötäpäivään), kaula jäykistyy eikä kielten veto enää vaikuta niin paljon. Näin ollen kaula suoristuu. Toki jos tarpeeksi vääntää niin kaulasta tulee kupera.
Jos taas käännät vastapäivään, rauta löystyy ja kielten veto saa kaulan koveraksi.
 
Ja helppohan tuo on muistaa siitä että ihan mikä tahansaa ruuvi käyttäytyy noin.

Kaularauta on se ensimmäinen perussäätö mitä kirarassa tehdään, juu.
Kosteus tai sen puute taivuttaa kaulaa.
Kuivuus nostaa kieliä otelautaan nähden, eli kaula taipuu lapaan nähden ylöspäin.
Yleinen mielipide on että joko luotisuora tai hieman kaarella mainittuun suuntaan on fine.
Kaularauta on parasta mitä kitaran säätämiselle on keksitty sitten kielien kirjoitti joku? Samaa mieltä.
Ei ole mitään 1/4 kierros vasempaan tai oikealle hyvä tulee prinsiippiä.
Yleensä oikeasti muuttaa kaulan suoruutta vaatii enemmän.
Kaikki riippuu kitarasta ja kaularaudan asennosta, raudan kierteistä jne.
Yleensä on väljyyttä ennenkuin edes vaikuttaa mitään kierros tms riippuen toteutuksesta.
Näkee kyllä silmällä milloin kaula on suorassa.
Ei kannata löysätä kieliä kun puuttuu säätöihin, tulee vain lisää vaikuttavia tekiöitä.
Levittää toisella kädellä keskeltä kieliä jotta kuusiokolo mahtuu kiertämään.
Jos avain ei riitä pituudeltaan, kannattaisi hommata avain joka ylettää.
Esim Martineissa kaularaudan säätökolo on hämmästyttävän syvällä..
Usein nämä kielet liian korkealla pulmat on tallapalan liiallisen korkeuden tai kaulan väärä kulma runkoon nähden pulmia.
Esim vaikka vanhoissa Landoloissa usein pulmana ja kallista korjata jos kaulakulma.
Tai nauhat ei ole ihan linjassa, jolloin kielet on pakko olla korkealla särinättömästi.
 
Kitara on lopulta säätöihin aika yksinkertainen, kunhan siinä on edellytykset.
Hämmästyttävää miten huonosti soittajat tuntee soittimensa on aina ihmetyttänyt.
Mutta se pitää meidät muutaman säätäjän viisastelemassa ja säätämässä, joten ok.

Ainakin mun kitaroissa max 1/4 kierrosta kaularaudan säätöruuvin kääntämistä on riittänyt lähes aina, kun puhutaan perinteisestä yksitoimisesta kaularaudasta eikä kaula ole niin pahasti notko tai kupera, että alkaa olla soittokelvoton. Mutta tämä on aivan tapauskohtaista. Toisinaan tulee vastaan kitara, jonka kaula on niin banaani että säätöruuvia täytyy kääntää lähes kierros. Ajan kanssa oppii suurinpiirtein arvioimaan, minkä verran säätöruuvia tarvii kääntää. Mutta ensikertalaisena lähtisin liikkeelle tuosta 1/4 kierrosta -säännöstä. Sen jälkeen pieni odottelu ja tsekkaus, että vaikuttiko säätö riittävästi vai kenties liikaa. Ja tarvittaessa jatketaan säätöä jompaankumpaan suuntaan.
 
Sekin on kitarakohtaista, kuinka nopeasti kaularaudan säätö vaikuttaa. Useimmiten säätö vaikuttaa lähes samantien, mutta jotkut kitarat ovat sellaisia, että kaulan asettuminen uuteen kuosiin vie useita tunteja. Kokeilemalla ja säätämällä oppii tuntemaan kitaransa -kuinka se reagoi säätöihin. Sen jälkeen säätämiset ovat helppo nakki.

Samaa mieltä, ja on pari muutakin juttua mistä tuossa Azoliitin avautumisessa olen eri mieltä.
Ensinnäkin, aloitteleva luthier ei todellakaan osaa katsoa silmällä onko kaula sopivasti käyrä - puhutaan kumminkin mitasta, jossa 0,15 mm voi olla hyvä mutta 0,40 mm on ihan liikaa. Ja: tuleepahan opeteltua rakotulkin käyttö samalla.
Ja toiseksi, kielet kannattaa ehdottomasti ottaa vähän löysiksi, jos varsinkin halvemman hintaluokan kitarassa aikoo kiristää kaularautaa. Ihan turha väännellä ylimaaräistä 30-40 kilon kielten vetoa vastaan.
 
Säätöön pari lisävinkkiä: se (sopivankokoinen) avain kunnolla sinne säätömutterin sisään. Ja jos tuntuu tiukalta, ota ensin aukipäin ja kiristä vasta sitten. Kaularaudan kierteiden satunnaissäännöllinen kevyt voitelukaan ei ole pahitteeksi.

Itselläni on hennot kädet, mutta en edes 12-kielisessä löysää kitarasta kieliä kaularautaa säätäessä. Kielten löysäämisen ongelma on että muuttaa just sitä mitä ollaan säätämässä, eli kaulan suoruutta. Ts raudan vastavoimaa kielten jännitteeseen.
Jos löysätään ensin kieliä ja säädetään sitten, on enemmän arvausta mihin päädytään.
Mutta käy tietysti niinkin.
Raudan säätö vaikuttaa myös kielten kireyteen, eli jos kaula on rankemmin mutkalla, niin kannattaa vaikka sen 1/4 kierroksen kiristää/löysätä ja pistää välillä lähelle virettä että "pysytään kartalla".
Talvella se on yleensä kiristämistä kun kuivaa, kun tulee taas kosteaa ja kaula taipuu lapaan nähden alaspäin, niin löysäämistä.
Raudan säädöt olisi kyllä hyvä opetella, varsinkin meillä kun kosteusvaihtelut vääntää jatkuvasti kauloja.
Kitaroiden soitettavuus jos on kerran säädetty hyväksi tallapalan korkeus, satulan sama ja kaula suorana tehty, niin sen ylläpidosta on kyse kaularaudalla.
 
Kielten levitys onnistuu kyllä pienellä harjoittelulla, kielten levitys on varmaan voimaltaan jotain kilo, pari korkeintaan.
73nd3r tarkoittikin varmaan kielten kokonaisvetoa 30-40kg voimilla. En ole perehtynyt, voiko olla tosiaan noin hurjia lukemia?
Esim wanhoissa orkesterikitaroissa törmää usein ja classisissa nailonkielisissä ettei kaularautaa ole ja just sen takia on kyllä sitten kaulat taipuneetkin.
En ole koskaan tavannut kaularautaa tai kitaraa joka ei kestäisi jännitteen muutosta kielet normitiukalla vireessä raudan säätämiselle. Raudat on jotain 4-5mm terästä jonka vetolujuus on hieman muuta kuin kitaran jännitteet ja kierteetkin yleensä kestää varmaan +100kg jos ei ihan kuraa toteutus.
Olen kyllä tavannut pari kitaraa missä jengat sekaisin ja rauta ei säädettävissä, mutta niissä on ilmeisesti pulma ollut jo tehtaalta onnettomista kierteistä kiinni.
Niissä ei sitten oikein auta kuin vaihtaa rauta.
1/4 kierrosta voi hyvin riittää säädöksi, se on lähelle mitä yhdellä kuusiokoloavaimen yhdellä väännöllä saa kiristettyä/löysättyä olkoon sitten säätö kummassa päästä hyvänsä kaulaa.
Jengat saattaa hyvinkin pyöriä puolikierrosta tyhjää jos säätösuunta on eri kuin viimeksi ja vaikuttava voima tulee vasta silloin silloin kun vastusta vääntäessä (eli sitten vasta vaikka se 1/4 kierros).
2- toiminen vai 1-toiminen kaularauta kanssa vaikuttaa.
1-toiminen kiristää vain toisesta päästä, 2-toimisessa on kahteen suuntaan kierteet ankkuroituun teräspalikkaan kaulan molempiin päihin nähden ja on sikäli nopeampi säädön suhteen (= ehkä vähemmän klappia ja 1/8 kierros on sama kuin 1/4 kierros 1-toimisessa).
Pööh, saikohan tästä kukaan selvää?
Mulle kun on toi säätäminen on jo niin selkärangassa satoja veivanneena, että sepustaminen simppelin tieteellisesti voi hieman tökkiä.?
 
Vielä tuosta että säätö vaikuttaa pikkaisen viiveellä pitää myös paikkansa.
Se on suht vähäinen, mutta vaikuttaa. Että kitara tasaantuu uuteen jännitteeseen kokonaisuutena kestää hieman. Laittaa mielestään hyviin säätöihin ja vaikka seuraavana päivänä tarkistaa..
 
Viivoitinta ja rakotulkkia miksi ei käyttättäisi, selvinnee samalla onko joku nauha muita mahdollisesti korkeammalla tai varsinkin jos joku jopa matalemmalla (harvinaista, sitä ei harjaantunutkaan silmä ei helposti huomaa) .
Oikeasti suora viivotin kädessä nauhoja hioessa on myös hyvästä, näkee hyvin valoa vasten missä mennään.

Rakotulkista vielä, vaikka poikkeaa hieman topiikista..
Elekroakustiset kitarat joissa yleensä on pietzonauha tallapalan alla, ei aina soi kielet tasavahvasti.
Jos tallapalan alapinta on taatusti suora, on kyse melkein aina siitä ettei sen pietzon alla oleva ura ole ihan suora, eli mikitysnauha on hieman taipunut irti siitä heikommin soivasta kielestä.
Tuota olen usein korjannut leikkaamalla lehtimallisesta rakotulkista täpettä alle.
Usein joku 0.05 tai 0.010mm riittänyt pelastamaan pulman.
Nää on näitä tekemällä tulee pieniä niksejä jotka maksaa helposti 100e korjaajalla 20 minuutin työstä.
Nykyisin suuntaus on nähtävästi tehtailta sitä että tehdään pietzsonauha hieman paksummiksi ja kasaanmeneväksi kompensoi seikkaa, joten ei ole ihan niin tarkkaa sovituksen suhteen.
Halvempaa toteuttaa sinnepäin kuin tehdä oikeasti tarkkaa jälkeä lienee kaikille selvää nykyisin.?

Niin, onko järkeä käydä keskustelua jossa tuo esille omista kokemuksistaan jotain. On, eikö keskustelupalsta ole lanseerattu just sen takia?
Ainakin pari puhelua tuli säätöasioihin liittyen ja saatiin puhelinneuvoilla asiat kohdille.