Rock, pop, alternative ›

Regalis Apertura: Voi olla noinkin... Tai sitten jonkin sortin "laiskuutta"? "Tämän kohdan ne haluaa kuulla samanlaisena kuin levyllä" tjsp.
 
en oo Van Halenin livejä juurikaan tsekkaillut, mut fanipoikana tulisi ehkä hieman petetty olo jos esim. Jumpin kitarasoolo menis keikalla eri tavalla kuin levyllä.

https://www.youtube.com/watch?v=sXoHyiJUItQ
 
Eddie Van Halen Smithsonian Talk
Kiva EVH:n haastattelu ja paljon juttua miehen urasta ja alkuajoista.

kanisteri: Sepä oli juuri pointti. Kriittinen ja vähän inhokaskin kirjoitus oli shokki tuohon aikaan.
 
Vielä tuosta haastattelusta, musta tuntuu että Reschnikof ei ole lähtenyt tekemään tarkoituksella paljastus-/rienaus-/pilkka-juttua vaan hihat on jossain vaiheessa palanut haastattelutilanteeseen. Reschnikof hakee selvästi julkkiskultti-tulokulmaa tuohon juttuun ja muutenkin miehen omasta haastattelusta käy aika selvästi että kirjoittajan ammatti oli polttanut paukut loppuun.
 
Josta päästään taas iloisempiin asioihin, eli tuosta Smithsonian-jutusta voi kyllä ilolla seurata kuinka hyvin 60-vuotias EVH on kiivennyt taikaisin elävien ja melkolailla täysijärkisten kirjoihin. Niin paljon että iPodissa ja autossa on soinut vanhat klassikot (1984:lla on munsta Eddien all-time-paras kitarasoundi, vaikka ilmeisesti kaikki ei ole samaa mieltä) ja jopa esikoistyttö 9v on innostunut Van Halenista, ainakin vähän. Ja iskän vaahtoamisen jälkeen.
 
E: mä en ole koskaan törmännyt siihen Music Manin NAMM-konsertin bootlegeihin (luulisi että on olemassa), mutta Holdsworthin kanssa Eddien soitto kulki mun mielestä ihan mallikkaasti, se itsensä haastaminen olisi saattanut johtaa johonkin, ainakin erilaiseen:
 
https://www.youtube.com/watch?v=1WN4RUCMOzg
 
https://www.youtube.com/watch?v=IvI43xAa5Yk

Mun mielestä Eddie ei ole koskaan ollut ensisijaisesti soolokitaristi, vaan loistavien biisien/riffien tekijä ja vertaansa vailla oleva komppikitaristi hardrockin puitteissa. Sooloissaan hän on ollut omasta mielestäni aina hieman tylsä tiluttelija, jolla on harvemmin ollut mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia sooloja, etenkin jos vertailukohdaksi otetaan vaikkapa Slash.
 
Kuriositeettina mainittakoon Jumpin kiipparisoolo, koska se pesee mielestäni kitarasoolon. Joo joo, se on pelkkää kolmisointuarpeggiota koko soolo, mutta mielestäni se on paljon melodisempi ja mieleenpainuvampi, kuin kitarasoolo, joka on kuta kuinkin melko tyhjänpäiväinen alusta loppuun. Kosketinsoitintaidoistaan Eddie ei ole koskaan ihan ymmärrettävistä syistä sen kummemmin kehuja kerännyt, mutta tässä tapauksessa hän soitti mielestäni sivusoittimellaan paremmin kuin ykkösinstrumentillaan.
 
En ymmärrä miksi joidenkin mielestä Eddien olisi pitänyt haastaa itseään ja yrittää olla elämää suurempi sooloilija, kun hän ei sitä alusta alkaenkaan ollut. Kyllähän Eddie on aina hyvällä fiiliksellä ja energialla soolojaan soittanut, mutta sisältö on ollut yleensä melko keskinkertaista. Eikä se haittaa. Kyllä rock-biisiin aina lyhyt kitarasoolo mahtuu, vaikka se ei mikään tajunnanräjäyttäjä olisikaan. Näkisin, että Eddien soololegendan maine tuli lähinnä tappingista ja nopeasta tilutuksesta, mutta tärkeämmät ansiot ovat ihan muualla.

Eddien soolot "keskinkertaisia"?
 
Kaikella kunnioituksella: Olet sekaisin.
 
Esimerkiksi tämän biisin soolo "keskinkertainen"? Ei v....u. :D
 
https://www.youtube.com/watch?v=AvNPI0G2Lys

Timetokill: Eddien soolot "keskinkertaisia"?
 
Siinä taisi olla avainsanana "sisältö", jonka ainakin itse ymmärrän eri tavalla kuin "kato, miten sen sormet venyy otelaudalla aivan järjettömiin sfääreihin". Meinaan "sisältö" oli tuossakin Feelin'-biisin soolossa melko mitäänsanomatonta tilulilua. Siinä mielessä ymmärrän keskinkertaisuudeksi väittämisen ihan hyvin. Ei silti, minusta 99 prosenttia maailman kitarasooloista on silkkaa keskinkertaisuutta tahi turhuutta ja about maailman paras kitarasoolo on Rushin Subdivisionsissa, joten taidan olla väärä henkilö tästä keskustelemaan.

Sinäkin olet sekaisin. :D Feelin'-biisissä on yksi mahtavimpia kitarasoundeja, mitä olen koskaan kuullut. Ja soolo on aivan upea, suorastaan "Alexlifesonmaisen proge". Studioversion lopussa skittasoundi nousee suorastaan "infernaaliseksi".
 
https://www.youtube.com/watch?v=9aSoXogBhgI
 
Balancen ja FUCKin aikoina Eddie oli minusta parhaimmillaan, eikä varmaan vähiten sen takia, että oli selvin päin. Näissä kappaleissa on vaikka kuinka paljon hienoja pieniä juttuja ja proge-elementtejä. Luulisi muidenkin Rush-fanien arvostavan.

Timetokill: Sinäkin olet sekaisin. :D Feelin'-biisissä on yksi mahtavimpia kitarasoundeja, mitä olen koskaan kuullut.
 
Joo, kitarasooloissahan tärkeintä on nimenomaan soundi!
 
Oikeasti olen kyllä sitä mieltä että se 99% sooloista on aivan turhaa taitojen esittelyä ja sitä että saadaan biisiin edes hiukan enemmän sisältöä. Toiset pystyvät paremmin soittamaan jotakin merkityksellistä, toiset huonommin. Eddie pystyi/pystyy paremmin.

Joo, aika tylsiä Eddien soolot suurimmaks osaks on yleensä ollu melodioina. Ulkomuistista Ain't Talkin' 'Bout Love on raikas poikkeus. Jos vertaa edellä mainittuun Slashiin, niin vaikka Slash on muuten tylsempi hahmo/biisintekijä/saundillisesti, niin sen soolot (ainakin Gunnareiden kanssa) on lähes aina sellasia, että pienestä/kohtalaisesta tilusta huolimatta ne pystyy aina laulamaan. Ja laulaakin, koska ne voi muistaa helposti ja ne on hyviä.
 
EDIT: Eddiellä on kyllä silti "hyvä energia", niinku yllä luonnehdittiin, vaikka oliskin tylsempi soolo. En pidä Feelinin soolosta, mutta koska se on hyvällä menolla soitettu, niin biisi ei kuitenkaan notkahda. Tosin biisi ei kyllä aiheuta noin muuten mitään fiiliksiä.
 
EDIT2: Tuo Smithsonianin haastis vaikutti kyllä tosi mukavan fiiliksen toiminnalta. Eli pitää perehtyä tarkemmin.

Minä puolestani pidän Eddien sooloista, jotka otan tietynlaisina purkauksina (pun intended). Ne ovat parhaimmillaan napakoita rykäyksiä jotka hätäisempi voisi tulkita koostuvan vain eri tekniikoiden heitoista peräkkäin, mutta jotka vain kummasti aina sopivat biiseihinsä ja tuovat niihin eloa/vaihtelua/tunnelmaa/whatever. Se on ehkä juuri se niiden järjettömyys, joka tekee niistä niin toimivia.
 
Pidemmissä veivauksissa Eetu käyttelee mukavasti myös dynamiikkaa, mutta varsinaiset "lauletaan messissä" -soolot ovat ehkä enemmän muiden pelimannien heiniä (kuten vaikkapa jo mainittu Slash). Siltikään Hollannin kuninkaan soolot eivät koskaan tunnu päättömältä tiluttelulta ja/tai hullujen skillzien esittelyltä, vaikka asiaan vihkiytymättömät ne juuri niinä ottavatkin. Liekö tässä juuri kyse miehen lahjoista muusikkona, ei vain kitaristina?
 
Vanhan vinguttajan sooloista suosikkini onkin Big Riverin soolo, joka nostattaa valehtelematta karvat pystyyn edelleen joka kerta sen kuullessani.

Eddien soolot ovat varsinkin Hagar-eran aikana "kliinisen teknisiä ja teräviä". Johonkin muuhun soittajaan verrattuna "tunnetta" voi ehkä jonkun mielestä puuttua. Minä kyllä tykkään todella paljon.
 
Minä en ole kitaristi enkä asiantuntija, mutta sanoisin maallikkona, että Tom Scholzin soolot ovat samassa genressä Eddien vastakohta. Scholzin soolot ovat sellaisia melodisia ja lämpimiä. Tykkään kyllä kovasti myös Bostonista.

Meisselimies:
Vanhan vinguttajan sooloista suosikkini onkin Big Riverin soolo, joka nostattaa valehtelematta karvat pystyyn edelleen joka kerta sen kuullessani.
 
Big Riverissä on kieltämättä hieno soolo. Biisinäkin se on mielestäni paras uusimmalla levyllä, joskin tähän voi taas lakonisesti todeta, että ekan demon versio oli paras ;).
 
edit. Pahoittelut. Puhuin Blood and Firen soolosta. Siinä on mielestäni hieno soolo. Biisinä Big River on todella hyvä. Itse asiassa nyt kun tuli tuo Blood and Fire puheeksi, niin täytyy sanoa, että Roth onnistui pilaamaan biisin todella kummallisella laulumelodialla (1. säkeistössä).

Velli: Mun mielestä Eddie ei ole koskaan ollut ensisijaisesti soolokitaristi, vaan loistavien biisien/riffien tekijä ja vertaansa vailla oleva komppikitaristi hardrockin puitteissa. Sooloissaan hän on ollut omasta mielestäni aina hieman tylsä tiluttelija, jolla on harvemmin ollut mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia sooloja, etenkin jos vertailukohdaksi otetaan vaikkapa Slash.
 
Kuriositeettina mainittakoon Jumpin kiipparisoolo, koska se pesee mielestäni kitarasoolon. Joo joo, se on pelkkää kolmisointuarpeggiota koko soolo, mutta mielestäni se on paljon melodisempi ja mieleenpainuvampi, kuin kitarasoolo, joka on kuta kuinkin melko tyhjänpäiväinen alusta loppuun. Kosketinsoitintaidoistaan Eddie ei ole koskaan ihan ymmärrettävistä syistä sen kummemmin kehuja kerännyt, mutta tässä tapauksessa hän soitti mielestäni sivusoittimellaan paremmin kuin ykkösinstrumentillaan.
 
En ymmärrä miksi joidenkin mielestä Eddien olisi pitänyt haastaa itseään ja yrittää olla elämää suurempi sooloilija, kun hän ei sitä alusta alkaenkaan ollut. Kyllähän Eddie on aina hyvällä fiiliksellä ja energialla soolojaan soittanut, mutta sisältö on ollut yleensä melko keskinkertaista. Eikä se haittaa. Kyllä rock-biisiin aina lyhyt kitarasoolo mahtuu, vaikka se ei mikään tajunnanräjäyttäjä olisikaan. Näkisin, että Eddien soololegendan maine tuli lähinnä tappingista ja nopeasta tilutuksesta, mutta tärkeämmät ansiot ovat ihan muualla.
 
Hassua, itselleni Eddien soolot ovat kaikkea muuta kuin keskinkertaisia, vaikka siitä olen samaa mieltä, että Eddie on parhaimmillaan kekseliäänä komppaajana; kompit on jo jonkinlaista sooloa. Tietyt maneerit tietty sooloissansa toistuu ja ehkäpä Michael Jacksonin Beat Itin soolossa nämä jotenkin niputtuu kaikki yhteen.

Eddie on saman tyyppinen kitaristi kuin The Edge 80-90 luvuilla. Liikkuu sulavasti leadin ja rhytmin välimaastossa. Se on toimiva tyyli trio-pohjalla mentäessä.
Ettei vaan ensin rämpytä pelkkiä sointuja, ja sitten puhdas soolo päälle, vaan seikkailee koko ajan siinä välillä ja täyttää tilan.

Velli: Big Riverissä on kieltämättä hieno soolo. Biisinäkin se on mielestäni paras uusimmalla levyllä, joskin tähän voi taas lakonisesti todeta, että ekan demon versio oli paras ;).
 
edit. Pahoittelut. Puhuin Blood and Firen soolosta. Siinä on mielestäni hieno soolo. Biisinä Big River on todella hyvä. Itse asiassa nyt kun tuli tuo Blood and Fire puheeksi, niin täytyy sanoa, että Roth onnistui pilaamaan biisin todella kummallisella laulumelodialla (1. säkeistössä).
 
Ai se "You can always tell the winners...". Mun mielestä se on nasta. Tulee jotkut Broadway-musikaalit mieleen. Mua harmittaa, että biisin kertsi on niin vaatimaton muihin osiin verrattuna.

https://www.youtube.com/watch?v=YkaqpNsZKwE
 
Kyllä minua nauratti tämä!

kyseinen: https://www.youtube.com/watch?v=YkaqpNsZKwE
 
Kyllä minua nauratti tämä!
 
Noinhan Dave on toisaalta aina "laulanut" ainakin parin omistamani soolorunditallenteen mukaan (Eat'em ja Skyscraper-rundeilta), tosin nyt on laulusoundikin jo ihan kateissa. Aika surullista kuultavaa. Toisaalta propsit rehellisestä livetallenteesta :D

Livelevyä ja jenkkikiertuetta pukkaa
 
http://ultimateclassicrock.com/van-halen-2015-tour/

arppah8: Toisaalta propsit rehellisestä livetallenteesta :D
 
Joo, pisteet siitä. Mutta just ton takia en ymmärrä miksi tämä julkaistaan pelkästään audiona, eikä videona. Kyllä nämä Daven kanssa tehdyt tallenteet vaatisivat sen kuvankin. Vaikkakin sitten mieluummin ottaisi niitä 80-luvun tallenteita.