| Aihe: Mikkien vastavaihe riivaa | |
|---|
|
Löyty kuukkeloimalla niin sekavaa tietoa että kysyn täällä. Miten voin välttää tuon "näkkäri soundin" kun molemmat humpparit on päällä? Useassa kitarassa on eri valmistajien mikit ja menee hermo perklll kun aina tulee tuo honotus. Magneetit voi kääntää? en osaa, pitääkö toisen mikin kuuma ja maa kolvata päinvastoin kun yleensä, onko väliä kumman, vai mitä? Apuva! | |
Jos sulla on erilliset volumepotikat mikeille niin koita ruuvata toista pienemmälle ja säätää vaihekumoutumisen sekoitussuhdetta. Täysin vastavaiheinen saundi vaatii yleensä mikkien sisuskalujen asentamisen täysin nurin päin / Peter Green out of phase mod.
Mikäli kitarassa ei ole treble-bleed kytkentää, tulee jo pienellä volapotikan ruuvaamisella ihan erilainen kampasuodatus.
Yleensä tuntuu että kitaristit käyttää tota keskiasentoa just sen takia että sieltä tulee vastavaiheista signaalia jolloin saundista saa näkkärimäistä skoopattua vähän piezo-mikitettyä sähkistä muistuttavaa saundia jonka kanssa kuuluu olla paljon chorusta, delayta ja reverbiä. Muista laittaa vettä rumpusetin päälle, etenkin snareen, ja gatereverb on kans plussaa.
Mitä saundia haet siitä keskiasennosta jos "väliasento saundi" ei kelpaa?
Semmoista ei ole tarjolla talla tai kaulamikistä pelkiltään?
Jos sulla on 4-conductor piuhat mikeistä niin voihan sitä katsoa vaikka valmistajan sivuilta mitä kikkoja ne suosittelee vaihetemppuihin. |  janskuukkeli
11.02.2015 13:29:21 (muokattu 11.02.2015 13:41:15) | |
|
Siis se väliasento on namia, se ikäänkuin "normi" mutta esim kun laitoin dimarzion 36paffin ibanezin as93 tallaan, se kuulostaa tosi hyvältä, samoin alkuperäinen super58 kaulamikki mutta väliasento on heikko, tosi heikko ja nasaali, sitä siis suorastaan inhoa, pois hus siis se, miten? Tuossa on 50 wiring ja on varmasti oikein kytketty, kaavion mukaan.
Samoin Gibsonin sg: ssä sama ongelma kun kokeilin tuota ibanezin 58 tallamikkiä siihen, kaulalla lollarin p90. Peroonallinen ja yllättävän hyvä kombinaatio mutta väliasento heikkoa nasaali paskaa. Pitääkö siis aina suosia saman valmistajien mikkeja samassa kepissä?
edit: Kolmas esimerkki, oma palatele, siinä kaulassa duncan jazz ja tallassa duncan phat cat, valiasento toimii, on voimakas ja hyväsoundinen. | |
janskuukkeli: Siis se väliasento on namia, se ikäänkuin "normi" mutta esim kun laitoin dimarzion 36paffin ibanezin as93 tallaan, se kuulostaa tosi hyvältä, samoin alkuperäinen super58 kaulamikki mutta väliasento on heikko, tosi heikko ja nasaali, sitä siis suorastaan inhoa, pois hus siis se, miten? Tuossa on 50 wiring ja on varmasti oikein kytketty, kaavion mukaan.
Samoin Gibsonin sg: ssä sama ongelma kun kokeilin tuota ibanezin 58 tallamikkiä siihen, kaulalla lollarin p90. Peroonallinen ja yllättävän hyvä kombinaatio mutta väliasento heikkoa nasaali paskaa. Pitääkö siis aina suosia saman valmistajien mikkeja samassa kepissä?
Dimarziossa toi korjataan vaihtamalla punaisen ja vihreän johdon paikkaa. Google kertoo aika kattavasti lisää.
Melodista metallia/rokkia osoitteesta https://www.facebook.com/endallelegance | |
Kiksaus: Dimarziossa toi korjataan vaihtamalla punaisen ja vihreän johdon paikkaa. Google kertoo aika kattavasti lisää.
Jotain tällaista uumoilin, hermo ei kestänyt riittävää googlettamista, kiitos. Korjaantuuko ongelma jos esim dimarzion kytkennän pitää ennallaan ja tekee vastaavan kuuman ja maan vaihtiksen kaulamikille? Tulee niin blondi olo että :) |  Kiksaus
11.02.2015 13:49:42 (muokattu 11.02.2015 13:50:24) | |
|
janskuukkeli: Jotain tällaista uumoilin, hermo ei kestänyt riittävää googlettamista, kiitos. Korjaantuuko ongelma jos esim dimarzion kytkennän pitää ennallaan ja tekee vastaavan kuuman ja maan vaihtiksen kaulamikille? Tulee niin blondi olo että :)
Mä en edes tiennyt, että super58:ssa on neljä johtoa. Itse kääntäisin ton 36-paffin johdot.
Ohjeet:
http://www.dimarzio.com/faq#55/66/7583
Melodista metallia/rokkia osoitteesta https://www.facebook.com/endallelegance | |
Kiksaus: Mä en edes tiennyt, että super58:ssa on neljä johtoa. Itse kääntäisin ton 36-paffin johdot.
Ohjeet:
http://www.dimarzio.com/faq#55/66/7583
Okei, kiitti. Täytyy kokeilla vielä. Kolvikin hajostana, täytyy käydä kävelyllä ensin tuulettumassa ettei kitarat päädy tuonne aurinkoiselle hangelle. | |
janskuukkeli: Löyty kuukkeloimalla niin sekavaa tietoa että kysyn täällä. Miten voin välttää tuon "näkkäri soundin" kun molemmat humpparit on päällä?
Erittäin simppleliä! Eli ihan vain käännät toisen mikin - ei väliä kumman - johtimet päinvastoin. Eli vaihdat siis "kuuman" ja maan paikkaa. Se on siinä. Mitään johtimien värejä tai valmistajia ei tällöin tarvitse murehtia. Kunhan vain paikallistat , että mikä on se "kuuma" ja mikä maa. Ei sähkö siitä välitä, että onko johtimen kuori vihreä, pinkki vaiko keltainen. :-p
Vain yhtä humpparia kerrallaan käytettäessä sillä ei ole merkitystä, että kumminko päin "kuuma" ja maa ovat. Mutta kahden tai useamman mikin kanssa piuhat pitää laittaa niin, että saadaan se haluttu kytkentä. Eli useimmiten kaikki kitaran mikit ovat - ainakin nappuloiden oletusasetuksilla - keskenään samassa vaiheessa.
Jos joskus haluat vaihtaa noiden kahden välillä, siis mikit samassa tai eri vaiheessa, niin silloin laitat/laitatat vain toiseen mikkiin - ei väliä kumpaan - vaiheenkääntökytkimen (Out of Phase). Joka ei tee yhtään mitään muuta, kuin laittaa johdot ristiin. Tai pitää ennallaan, siis kytkimen asennosta riippuen. Mikkihän antaa aina ulos vaihtovirtaa (AC), joten kiinteää plussaa tai miinusta ei siis koskaan ole.
On myös mahdollista saada soundi noiden väliltä (Partial Out of Phase, HOOP, Half Out of Phase). Eli sama kuin vastavaihesoundin antava kytkentä + lisäksi yksi kondensaattori, joka tuo soundiin hieman takaisin matalia taajuuksia. Eli bassoilla normaalimpi soundi, mutta diskanteilla edelleen se honottavampi/ohuempi vastavaihesoundi.
Magneetit voi kääntää?
Joskus tosiaan voi (käytännössä hieman mikkiä purkamalla), joskus taas ei voi. Eli se siis vaihtelee mikeittäin. Jos voi kääntää, niin - mikin pohjassa sijaitsevan - magneetin kääntäminen tosiaan kääntää vaiheen. Mutta useimmiten on todella paljon helpompaa, nopeampaa ja fiksumpaa vain tehdä tuo em. temppu, eli vaihtaa "kuuman" ja maan paikat päittäin. Lisäetuna voi käyttää 2- tai 3-asentoista kytkintä noiden eri tilojen välillä vaihteluun (Normal/HOOP/OOP).
Olisi "hieman" haastavampaa tehdä joku mekaaninen härpäke, joka lennossa kääntää mikrofin magneettia 180 astetta aina kytkintä naksautettaessa. ;-p
Tässä oli nyt kyse kahdesta humpparista, mutta mikin tyypillä ei ole vaiheenkäännön suhteen yhtään minkäänlaista merkitystä. Siis kytkemisen suhteen. Soundillisesti tietenkin on aina joku ero, jos on erilainen mikki.
Jos humpparin johdotus on tyyppiä 4 + 1, eli molempien kelojen alku ja loppu + maa, niin silloin humpparista saa 6 erilaista soundia. Joista 2 on vastavaihesoundeja (silloinkin em. "konkkakikka" toimii), 2 humppareita ja 2 puolituksia. Kahdella humpparilla saadaan em. juttuja yhdistelemällä 156 kpl enemmän tai vähemmän uniikkia soundia. HOOP:n lisäämällä vielä enemmän. Tosin useimmiten käytetään vain kolmea eri perussoundia. Joskus tosin on 5-asentoinen kytkin, vaikka onkin kaksi humpparia. Joskus taas 3-asentoinen + humpparien puolitus jne.
Kitaroiden mikit ovat aniharvoja poikkeuksia lukuunottamatta - esim. Brian May Special - tehtaan jäljiltä keskenään rinnankytkettyjä. Perinteiset humpparit käytännössä aina.
Perinteisten humpparien kelat puolestaan ovat likimain aina keskenään sarjassa. Lisäksi kelojen magneettinen napaisuus on aina vastakkainen (RP, Reverse Polarity) ja sähkön kulkusuuntakin on aina eri (RW, Reverse Wound). Käytännössä ovat usein kuitenkin samaan suuntaan käämittyjä (esim. CW, eli myötäpäivään), jolloin toisen kelan johtimet on käännetty.
Nuo molemmat temput kääntävät vaiheen. Eli Lopputulos on siis se, että vaihetta ei käännetä. Sillä tässä 0 astetta = 2 x 180 = 360 astetta. Hurinan (hum) vaiheeseen sen sijaan vaikuttaa ainoastaan tuo sähkön kulkusuunta (RW). Eli jos sähkö kulkee keloissa eri suuntiin (RW), niin sitten on hum-canceling, eli hurinaa vähentävä kytkentä. Muutoin ei ole.
Myös vastavaihekytkentä voi olla hurinaa vähentävä. Kuten myöskin tietyt kahden tai jopa kolmenkin mikrofonin - tai niiden yksittäisten kelojen - väliset kytkennät. Esimerkiksi ns. moderneissa stratoissa keskimikkin on yleensä RWRP kahteen muuhun mikkiin verrattuna. Absoluuttisilla suunnilla ja napaisuuksilla ei ole merkitystä, vaan aina vain suhteellisilla eroilla.
Eli sama logiikka kuin vaiheenkin kanssa. Jos siis käännät kaikkien mikrofonien vaiheen, ei suhteellinen vaihe-ero ole tällöin muuttunut aiemmasta yhtään miksikään. Siksi soundikaan ei tällöin muutu.
D'oh! | |
Kiitokset Groke, plus. Tässähän sitä tietoa suomenkielellä, johan helpotti. Hyvä kun selviää kuuman ja maan vaihdolla. Ja variaatioita riittää jos jaksaa värkkäillä. | |
janskuukkeli: Kiitokset Groke, plus. Tässähän sitä tietoa suomenkielellä, johan helpotti. Hyvä kun selviää kuuman ja maan vaihdolla.
Itsellänikin on DiMarzion 36th Anniversary PAF, lisäisin sen verran että ainakin omassani on tuo 4+1 ulostulo (vaikka DiMarzio ei taida tuota nimitystä käyttääkkään), eli siitä tulee ulos neljä kuorellista piuhaa ja niitä ympäröivä kuoreton maa. Kun vaihtaa tuollaisen vaihetta (eli esim. tässä tapauksessa vaihtaa punaisen ja vihreän paikkaa), kannattaa huolehtia siitä että se kuoreton maajohto tulee kiinnitettyä uudestaan maahan, tällä kertaa sen toisenvärisen piuhan kanssa.
Sen lisäksi että se toimii johtimen suojana, se taitaa olla kiinni ainakin jossain näistä: pohjalevyssä, napapaloissa, mahdollisessa kuoressa ja kelojen ympärillä olevassa teippauksessa. Kun kuoreton johto on maassa kiinni, tulee mahdollisesti vähemmän hurinoita.
Kannattaakin aina vaihtaa vaihe tuollaisesta mikistä jossa tämä mahdollisuus on. Tämän syyn takia en myöskään pitäisi aivan samantekevänä sitä mitenpäin kuuma ja maa ovat. Ei toisinpäin tekemälläkään aivan kauheasti hurinoita taida tulla, ainakaan niillä kitarasankareilla jotka vastavaihesoundia suosivat.
Groke: Eli useimmiten kaikki kitaran mikit ovat - ainakin nappuloiden oletusasetuksilla - keskenään samassa vaiheessa.
Onko tässä oikeasti joku standardi? On tullut kyllä tapeltua vastakkaisvaihesoundin kanssa sekä kitaroilla että bassollakin, mikit tuppaavat usein menevän vastavaiheeseen jollain randommikeillä, vaikka pistää kummastakin kuuman karvan kuuman karvan paikalle. | janskuukkeli
12.02.2015 08:22:23 (muokattu 12.02.2015 12:32:20) | |
|
luppa: Itsellänikin on DiMarzion 36th Anniversary PAF, lisäisin sen verran että ainakin omassani on tuo 4+1 ulostulo (vaikka DiMarzio ei taida tuota nimitystä käyttääkkään), eli siitä tulee ulos neljä kuorellista piuhaa ja niitä ympäröivä kuoreton maa. Kun vaihtaa tuollaisen vaihetta (eli esim. tässä tapauksessa vaihtaa punaisen ja vihreän paikkaa), kannattaa huolehtia siitä että se kuoreton maajohto tulee kiinnitettyä uudestaan maahan, tällä kertaa sen toisenvärisen piuhan kanssa.
Jep, hyvä pointti.
Onko tässä oikeasti joku standardi? On tullut kyllä tapeltua vastakkaisvaihesoundin kanssa sekä kitaroilla että bassollakin, mikit tuppaavat usein menevän vastavaiheeseen jollain randommikeillä, vaikka pistää kummastakin kuuman karvan kuuman karvan paikalle.
Tätä minäkin olen pohtinut.Bajatelen orkkis kaulamikki ja duncanin tallamikki väliasennossa= ulostulo tippui ja "out of phase" soundi, vakiokytkennällä. Käämitäänkö tietyn valmistajan mikit aina samaan suuntaan, toisen valmistajan toiseen vai mitäh?
e: bajatelen ongelma ratkesi sillä että katkaisi varovasti tallanmikin pohjalevyyn juotetun johdon. Linkin kuvassa se on katkaisematta :)
https://reverb-res.cloudinary.com/i … 1408504952/xdkiocqi31uo40lwmhgp.jpg | |
luppa: Onko tässä oikeasti joku standardi? On tullut kyllä tapeltua vastakkaisvaihesoundin kanssa sekä kitaroilla että bassollakin, mikit tuppaavat usein menevän vastavaiheeseen jollain randommikeillä, vaikka pistää kummastakin kuuman karvan kuuman karvan paikalle.
Ei ole standardeja, sillä sehän olisi liian selkeää ja helppoa. :-p
Eli sekoitin asiaa aivan turhanpäiten, kun menin edellä mainitsemaan, että mikit kussakin kitarassa ovat - siis tehtaan jäljiltä - lähestulkoon aina keskenään samassa vaiheessa. Alunperin piti jostain muustakin höpistä, mutta tuo jäikin sitten tuollaiseksi.
Toisinsanoen, eri merkkisten mikkien vaihe on tosiaankin hieman arpapeliä. Humpparien yksittäiset kelat aina, ja joskus myös yksikelaiset mikrofonit, ovat keskenään eri magneettisella napaisuudella ja/tai eri käämityssuunnalla. Näistä eri yhdistelmät sitten tuottavat saman tai vastavaiheen. Ja hurina (hum) puolestaan joko osittain kumoutuu tai sitten ei. Tässä taulukko asiasta: http://2.bp.blogspot.com/-p97yIueYg … U/s1600/Phase+and+hum+scenarios.jpg (hermeticoguitar.blogspot.fi)
* CW, Clockwise = myötäpäivään (sähkön kulkusuunta)
* CCW, Counterclockwise = vastapäivään (sähkön kulkusuunta)
* S, South = magneetin etelä
* N, North = magneetin pohjoinen
Eli oleellista on aina suhteellinen ero, ei siis absoluuttinen napaisuus. Näin yhtäkkiseltään ajatellen, kahden humpparin kanssa ei pitäisi suurempia ongelmia olla. Sillä humpparin kelathan ovat aina RWRP toisiinsa verrattuna, täysin valmistajasta riippumatta. Eli samanlaisia kokonaisuuksia siis, eli kaksi kelaa, jotka muodostavat yhden mikrofonin. Vai unohdinko tässä nyt jonkun asian?
Eli vaikka onkin monta eri tapaa muodostaa humbucker kahdesta kelasta, käännetään mikrorofonin vaihe joka tapauksessa vaihtamalla kuuma ja maa päittäin. Tai vaihtoehtoisesti käännetään koko mikin magneettinen napaisuus.
Monimutkaisemmissa useamman kelan erikoisvirityksissä saattaa tosin joutua jopa molempiakin temppuja harrastamaan, jotta kaikki väliyhdistelmät olisivat halutussa vaiheessa ja vielä hurinaa vähentäviäkin.
Ja tosiaankin, kannattaa sellaista mikkiä käyttää ensisijaisesti, jossa on em. viestin kuvailun tapaan koko mikin yhteinen maa. Eli täysin niistä muista, eli keloihin liittyvistä värikoodatuista johtimista erillinen yhteismaa.
Kaikissa perinteisissä humppareissa on kaksi vierekkäistä kelaa, joissa kummassakin on kaksi johdinta (alku ja loppu). Nämä yhdessä ovat ne 4 johdinta, jotka löytyvät kaikista humppareista. Vaikka kaapelista tulisikin ulos vain yksi ainoa johdin + maa. Ja melkein kaikilla valmistajilla ne ovat erivärisiä, tai ainakin tahallisesti eri järjestyksessä. Mutta aina siis tismalleen samat johtimet kuitenkin. Ja jos ne kaikki on tuotu esille, on kyseessä se 4+maa, eli 4+1.
Joissain humppareissa on valmiiksi kolvattu kelat yhdistävät johtimet yhteen (= serial loop). Tällöin ko. humppari on kiinteästi johdotettu sarjahumppariksi (serial humbucker). Eli kelat ovat sarjassa ja samassa vaiheessa. Tässä eräiden valmistajien värikoodit: http://www.planetz.com/wp-content/u … /2010/10/humbucker_color_codes1.jpg
Tuossa ei ole piirretty lainkaan sitä paljasta, koko mikin yhteistä maapiuhaa (+1). Mutta kuten laatikossa muistutetaan, tuo paljas johdin menee AINA maahan.
Eli sitä ei siis KOSKAAN vaihdeta minkään kanssa. Eli tässäkin on pieni sekoilu näköjään helppoa. Tuossa kuvassahan on ylimpänä mikki, jossa vihreä piuha on se edellämainitsemani maa. Mutta maahan siis menee myös se paljas johto. AINA.
Värilliset johtimet sen sijaan menevät "milloin minnekin". Riippuen aina siitä millainen kytkentä kulloinkin halutaan. Esimerkiksi vaiheen käännössä "Hot" ja "Ground" siis vaihdetaan päittäin, mutta se erillinen paljas yhteismaa menee joka tapauksessa AINA maahan.
Serial loopin maahan tai kuumaan yhdistämällä, eli käytännössä oikosulkemalla toinen kela, saadaan aikaan puolitukset (Coil Split). Mutta ei muita kytkentöjä (OOP-s, OOP-p ja HB-p).
Ja jos ulos ei tule tuota serial loopinkaan johdinta, niin sitten ei saada edes puolituksiakaan. Paitsi ehkä hieman mikkiä purkamalla saa kaikki johtimet esiin. Joskus pelkkä kaapelin avaaminenkin riittää.
Ja se +1 on aina tuo em. kuvauksen mukainen koko mikin yhteinen maa, joka ei siis liity mitenkään noihin keloihin, eli värikoodattuihin piuhoihin. Aika paljon meni taas rautalankaa ja hieman sekaannustakin tuli taas. Tälläisistä jutuista pitäisi olla jonkunlainen FAQ , johon voisi linkittää.
D'oh! | |
Groke: Humpparien yksittäiset kelat aina, ja joskus myös yksikelaiset mikrofonit, ovat keskenään eri magneettisella napaisuudella ja/tai eri käämityssuunnalla. Näistä eri yhdistelmät sitten tuottavat saman tai vastavaiheen. Ja hurina (hum) puolestaan joko osittain kumoutuu tai sitten ei. Tässä taulukko asiasta: http://2.bp.blogspot.com/-p97yIueYg … U/s1600/Phase+and+hum+scenarios.jpg (hermeticoguitar.blogspot.fi)
* CW, Clockwise = myötäpäivään (sähkön kulkusuunta)
* CCW, Counterclockwise = vastapäivään (sähkön kulkusuunta)
* S, South = magneetin etelä
* N, North = magneetin pohjoinen
Vaikkakaan kelaan generoituvalla vaihtosähköllä ei vakiota kulkusuuntaa olekaan, pidän jotenkin termistä, koska usein asiayhteydessä mainitulla käämimissuunnalla, reverse-wound (RW) yms termeillä ei mikin vaiheen, humbuckaamisen tai vastakkaisvaiheen kanssa ole mitään tekemistä. Asian voi ajatella vaikka niin että mitenpäin kelassa pitää kieppua, kun mennään käämilankaa pitkin kuuman karvan puolelta kohti maata - ja tämän pyörimissuunnan saa vaihdettua vain vaihtamalla lankojen päiden kytkentäpaikat keskenään.
Varsinaisella käämimissuunnalla voi vaikuttaa vain siihen kumpi langan pää jää keskelle kelaa ja kumpi kiertää lopuksi siinä kelan pinnalla. Käsittääkseni suurimmassa osassa humbuckereita kummatkin kelat ovat saman suuntaan käämittyjä, vaikka netin havaintomateriaalissa usein mainitaan tuo RWRP. Sinkulamikkien kanssa ilmeisesti usein pyrkivät siihen että ne päällimmäiset kerrokset olisivat lähempänä maata.
Groke: Näin yhtäkkiseltään ajatellen, kahden humpparin kanssa ei pitäisi suurempia ongelmia olla. Sillä humpparin kelathan ovat aina RWRP toisiinsa verrattuna, täysin valmistajasta riippumatta. Eli samanlaisia kokonaisuuksia siis, eli kaksi kelaa, jotka muodostavat yhden mikrofonin. Vai unohdinko tässä nyt jonkun asian?
Tässähän oli jo alkuperäisellä kysyjällä kaksi humpparia vastavaiheessa keskenään... vai mitä meinaa suurempi ongelma? | |
luppa: ...ja tämän pyörimissuunnan saa vaihdettua vain vaihtamalla lankojen päiden kytkentäpaikat keskenään.
Useimmiten onneksi riittää, kun ajattelee käytännön kytkentöjä pohdittaessa niin, että sekä vastakkainen käämimissuunta (RW, tai sama käytännön efekti ko. kelan johtimet kääntämällä), että myöskin koko mikrofonin magneettisen napaisuuden kääntäminen (RP) kääntävät ko. mikrofonin vaiheen.
Mutta hurinan (hum) vaiheeseen vaikuttaakin vain toinen noista. Ja soundin suhteen ei pitäisi olla yhtään minkäänlaista eroa, eli vaiheenkääntö kuin vaiheenkääntö. Soittajallekin sen luulisi olevan aivan sama, että miten se sähkö kitarassa pyörii, tai että miten päin magneettiset navat kussakin mikissä sattuvat olemaan.
Itse en ole tähän asiaan yhtään tätä syvällisemmin perehtynyt. Eli vain sen verran olen siis tutustunut, että luulen nyt tietäväni, että miten mikrofonien vaihe (phase) ja hurinan-vähentäminen (hum-canceling) saadaan halutunlaisiksi.
luppa: Käsittääkseni suurimmassa osassa humbuckereita kummatkin kelat ovat saman suuntaan käämittyjä, vaikka netin havaintomateriaalissa usein mainitaan tuo RWRP.
Näin minäkin olen ymmärtänyt, erilaisten nettilähteiden perusteella.
luppa: Tässähän oli jo alkuperäisellä kysyjällä kaksi humpparia vastavaiheessa keskenään... vai mitä meinaa suurempi ongelma?
No tuossa kohtaa taisin jo olla harhautunut pohdiskelemaan myös hurinoita (hum-canceling) sun muita. Kokonaisten humpparien kanssa ei siis suurempia ongelmia sikäli pitäisi tulla, että em. vaiheenkääntökikka ymmärtääkseni aina riittää em. ongelman korjaamiseksi.
Mutta jos vaikkapa jonkun humpparin yksittäinen kela yhdistetäänkin jonkun toisen mikin/kelan kanssa, voi niitä "suurempia ongelmia" joskus tullakin. Tosin eihän siinäkään mitään sen kummempaa tarvitse tehdä, kuin vain valita sellainen kelojen kombinaatio, joka on siinä halutussa vaiheessa. Ja lisäksi vielä hurinaa vähentävä, jos sekin on toiveena. Joissain erikoistapauksissa voi humpparin magneetin joutua kääntämään, jotta kaikki yhdistelmät olisivat toivotun kaltaisia.
Esim. yksi kela CCW/North ja toinen kela CW/South (RWRP) tarkoittaa humpparia. Tai vaikkapa CW/North ja CCW/South (tämäkin on RWRP).
Mutta ei esimerkiksi CCW/North ja CCW/South (= pelkkä RP). Siis kun ollaan tosiaan hakemassa jonkunlaista humbucker-kytkentää, jolloin kelojen on aina oltava keskenään RWRP. Ja CCW:sta tulee käytännössä CW ihan vain kääntämällä ko. kelan johdot (Start ja End). Käytännön kytkennöissä vain suhteellinen ero merkitsee.
D'oh! | |
Mulla on tuossa Sg:ssä 50wiring, kaulassa Lollarin p90 ja hyvikseni laitoin siis tuon Ibanezin super 58 humpan tallaan. Kummatkin mikit päällä saundi siis "out of phase" heikkoa ulostulo. Ei toivottu ominaisuus siis. Vaihdoin sitten äsken tuon ibanezin kuuman ja maan paikkaa ja kas, mikki ei toimi eikä molemmat mikit päälläkään pihahdusta.Kaulamikki toimii. Kytkennät olen huolella tarkastanut, ei pitäis olla vikaa.
Meni kyllä lopullisesti hermot asian kanssa. Jatkossa en laita kun saman valmistajan mikit kitaraan niin loppuu vitutus ja nysväys. | |
janskuukkeli: Vaihdoin sitten äsken tuon ibanezin kuuman ja maan paikkaa ja kas, mikki ei toimi eikä molemmat mikit päälläkään pihahdusta.Kaulamikki toimii. Kytkennät olen huolella tarkastanut, ei pitäis olla vikaa.
Ensimmäisenä tulee mieleen että Ibanezin mikissä tai sen lähettyvillä on vaihdon yhteydessä päässyt lipsahtamaan kuuma ja maa oikoiseen keskenään jostain kohtaa, aiheuttaa kuvatunlaista oireilua. | |
Jahas, täytyy tarkistaa onko jotain tuollaista. Tai ostan Lollarin tallaankin. |  Groke
24.02.2015 16:30:17 (muokattu 24.02.2015 16:54:24) | |
|
janskuukkeli: Vaihdoin sitten äsken tuon ibanezin kuuman ja maan paikkaa ja kas, mikki ei toimi eikä molemmat mikit päälläkään pihahdusta.
Jos mikissä on 4 johdinta + lisäksi vielä se paljas johdin, niin meneehän tuo paljas johdin yhä edelleenkin maahan? Eli siis tismalleen samaan paikkaan, kuin aiemminkin. Olethan 110 % varmasti vaihtanut juuri ne oikeat johtimet keskenään? Eikä ole tullut vahingossa aiheutettua oikosulkua tai katkaistua johdinta. Jos näin on, niin luulisi kyllä jonkunlaista soundia puskevan. Samassa tai eri vaiheessa.
Pelkkä vaiheen kääntäminen ei kyllä mykistä ääntä. Se vain vaihtaa soundia normaalin soundin ja honottavan/nasaalin vastavaihesoundin välillä. Jälkimmäiseen vaikuttavat käytetyt mikit ja niiden sijainnit, sekä muu elektroniikka. Mutta aina joku soundi siis kuitenkin kuuluu.
janskuukkeli: Kytkennät olen huolella tarkastanut, ei pitäis olla vikaa.
Olisikiko kuitenkin kaikesta huolimatta joku piuha tai tinaklöntti väärässä paikassa tms. Erehtyminen kun on varsin inhimillistä, eikä niitä Murphyn lakejakaan kannata unohtaa.
Sekään ei ole mahdotonta, että itse mikrofoni on heti uutena viallinen. Tai vaikkapa sen jälkeen, kun se on syystä tai toisesta avattu. Se käämilanka kun on hirmuisen ohutta. Jos se katkeaa, niin ko. kela on pysyvästi pois pelistä, eli täysin mykkä.
Halpakin yleismittari piipparilla (jatkuvuusmittaus, continuity measuring) on erittäin kätevä apu sen tarkistamiseen, että johtaa joku, vaiko ei. Tällöin mittari piippaa ja joskus vilkkuukin, mikäli resistanssi laskee alle jonkun tietyn rajan. Esimerkiksi alle 40 ohmia tulkitaan johtamiseksi ja siitä huomautetaan äänimerkillä.
Toki täytyy aina tietää, että kumpi noista kulloinkin on se toivottu tilanne (oikosulku vs. katkennut johdin). Pelkällä resistanssin mittauksella saa toki aivan saman asian hoidettua, vaikka se ei aivan yhtä kätevää olekaan. Piippareita on alle 20 EUR mittareissakin.
Lisäksi jos tietää mikrofonien resistanssit ja kenties myös induktanssit - tai jos on ihan itse mitannut ennen remonttia - on helppoa ja nopeaa tarkistaa asennuksen jälkeen, että näyttääkö siltä miltä pitäisi.
Suoraan kitarakaapelistakin saa mitattua aivan riittävällä tarkkuudella, kunhan vain Volume(t) ja Tone(t) ovat aina täysillä. Fiksuinta tietenkin olisi mitata ennen ja jälkeen lukemat tismalleen samalla tavalla (mittaustapa, potikoiden asennot jne.).
Esim. 3-asentoinen mikkikytkin peruslespassa tms., eli 2 humpparia joko yksittäin tai yhdessä (käytännössä aina rinnankytkentä). Alla keksimäni esimerkki kitaran perusmittauksesta. Useimmilla yleismittareilla ei voi mitata induktanssia, mutta resistanssin mittaus on käytännössä likimain kaikissa. Ja se onkin noista se tärkeämpi ja yleiskäyttöisempi.
Pelkkä kaulamikki:
10,0 kOhm ennen & jälkeen operaation = OK
4,0 H ennen & jälkeen operaation = OK
Molemmat mikit rinnan, eli R = 1 / (1/R1 + 1/R2):
~6,0 kOhm ennen & jälkeen operaation = OK
~2,4 H ennen & jälkeen operaation = OK
Pelkkä tallamikki:
15,0 kOhm ennen & jälkeen operaation = OK
6,0 H ennen & jälkeen operaation = OK
Lisäksi tarvittaessa omat mittaukset kaikille muillekin kytkennöille. Esim. humpparien sisemmät kelat sarjasssa tai kaulamikki puolitettuna.
Jos lukemat poikkeavat reippaasti oletetuista, on jotain selvästikin vialla (johtimet ovat sittenkin väärissä paikoissa, on sittenkin jossain oikosulku tms.). Luvuista voi myös usein päätellä, että onko tullut vahingossa/tarkoituksella tehtyä oletuskytkennän sijaan rinnakkaishumppari tai vaikkapa humpparin puolitus.
Nolla tai ääretön mittaustuloksena viittaa johonkin oikein kunnon vikaan. Eli jossain on irrallinen johto tai tinaklöntti aiheuttaa oikosulun.
janskuukkeli: Jatkossa en laita kun saman valmistajan mikit kitaraan niin loppuu vitutus ja nysväys.
Tai sitten ei... Nimittäin joskus jopa samankin valmistajan mikeissä on olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Esim. 2, 3, tai 4+1 johdinta. Ja esimerkiksi Ibanez JEM:ien kaulamikki on normaalisti "Reversed version", eli sen magneettiset napaisuudet ovat päinvastoin kuin mitä DiMarzion perusohjeissa mainostetaan.
Sen lisäksi keskimikki - ainakin ISCV2, eli Evolution-setin yksikelainen - on muistaakseni tarkoituksella "väärin päin", eli kuuman ja maan värit toisin päin, kuin DiMarzion ohjeistuksessa. Sillä näin toimien tuo keskimikki on RWRP humppareiden sisempien kelojen kanssa (5-asentoisen valitsimen väliasennot 2 ja 4 ).
Muutoinhan se olisi vain pelkkä RP, eli tulisi vastavaihesoundi ilman hurinanvaimennusta (hum-canceling). Siis valitsimen väliasennoissa 2 ja 4.
Jos kaiken tuon lisäksi kaulahumppari vastaisikin magneettiselta napaisuudeltaan tallahumpparia, olisi vain toinen noista väliasennoista em. kaltainen (RP). Ja toinen puolestaan pelkkä RW. Jolloin hurina kyllä vaimenisi, mutta edelleen olisi vastavaihesoundi. Eli RP ei vaikuta hurinan vaiheeseen ja RW puolestaan vaikuttaa molempien vaiheeseen.
Eli ei se siis 100 %:n varmaa ole, että edes saman valmistajan mikkejä voi huoletta yhdistellä niin, että katsoo vain yleisohjeesta, että minkävärinen johdin on kuuma jne.
Toisaalta, useimmiten se varmastikin riittää, mikäli onkin kyseeessä vain kaksi humpparia ilman mitään erikoisuuksia. Noissa esimerkkini JEM:issä kun on HSH-mikit ja 5-asentoinen valitsin. Jonka väliasennoissa humpparit puolitetaan.
D'oh! | |
Kolvasin palateleen kiinni Fender Custom Shop 51 Nocasterin tallaan ja DiMarzio Twang Kingin kaulaan ja keskiasento oli juuri honottava ja treblevoittoinen. No sitten irrotin Nocasterin ja kolvasin piuhat toisinpäin (musta johto kuumaan ja keltainen maahan) jonka seurauksena alkoi aivan helvetillinen ritinä ja rätinä kuulumaan kun kytki kitaran vahvariin. Ei muuta kuin mikin piuhat taas kiinni toisinpäin. Sitten tein saman kaulamikille ja kas kummaa, alkoi pelittämään. Nyt keskiasennossa on normaali soundi kun molemmat mikit on päällä ja muutenkin kaikki toimii niin kuin pitää. Mikähän tuossa Fenderin mikissä on, että siitä ei voinut piuhojen paikkaa vaihtaa?
No way but the blues way |  fox
03.03.2015 11:55:00 | |
|
melodian tekijä: Mikähän tuossa Fenderin mikissä on, että siitä ei voinut piuhojen paikkaa vaihtaa?
Siinä on mikin käämin toinen pää yhdistetty mikkirungon pohjaan/pohjalevyyn, eli maadoitettu. Ei siis erillistä maajohtoa ja käämin "toista päätä". Noitten kanssa ei ole ihan yhtä yksinkertaista vaan vaihtaa johtimien paikkaa keskenään. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
