Rock, pop, alternative ›

MusikMan: Eikös joskus ysärin alussa Lukather, Morse ja Lee soittaneet jossain Ernie Ballin NAMM tms. jameissa EVH:n "ulos stagelta"? Tai siis äänesti itse jaloillaan. Jonkin tällaisen muistan lukeneeni vai miten se nyt oli. Eddie on itselleni yksi suurista, mutta vähän kuin Petrucci puhtaassa improssa: voi mennä nerokkuudesta paskaan silmänräpäyksessä.
 
Jotainntollasta siinä on joo.
 
Eihäns se himmennä äijän suuruutta, mutta voi olla että ei oo sellanen soittaja jolta tulee painokelposta tavaraa heti ykkösellä biisiin ku biisiin. Eh-dee on suurin omassa jutussaan, se riittää.

MusikMan: Eikös joskus ysärin alussa Lukather, Morse ja Lee soittaneet jossain Ernie Ballin NAMM tms. jameissa EVH:n "ulos stagelta"? Tai siis äänesti itse jaloillaan. Jonkin tällaisen muistan lukeneeni vai miten se nyt oli. Eddie on itselleni yksi suurista, mutta vähän kuin Petrucci puhtaassa improssa: voi mennä nerokkuudesta paskaan silmänräpäyksessä.
 
Tuosta oli pitkä kirjoitus Musician-lehdessä. Itselle tuli vähän sellainen fiilis, että toimittaja katseli jameja aika vahvat Albert Lee -lasit silmillään. Mutta on se tottakin, että Eddie tuntuu jamitilanteissa taantuvan aika suppeaan trademark-lickien ja -tekniikoiden tapailuun.

MusikMan: Eikös joskus ysärin alussa Lukather, Morse ja Lee soittaneet jossain Ernie Ballin NAMM tms. jameissa EVH:n "ulos stagelta"? Tai siis äänesti itse jaloillaan. Jonkin tällaisen muistan lukeneeni vai miten se nyt oli. Eddie on itselleni yksi suurista, mutta vähän kuin Petrucci puhtaassa improssa: voi mennä nerokkuudesta paskaan silmänräpäyksessä.
 
Eddie itse kuvaili muinoin (80-90-luku) soittoaan sukeltamisella uima-altaaseen tarkistamatta onko siellä vettä.

kanisteri: Tuosta oli pitkä kirjoitus Musician-lehdessä. Itselle tuli vähän sellainen fiilis, että toimittaja katseli jameja aika vahvat Albert Lee -lasit silmillään. Mutta on se tottakin, että Eddie tuntuu jamitilanteissa taantuvan aika suppeaan trademark-lickien ja -tekniikoiden tapailuun.
 
Ohessa Matt Resnicoffin kirjoittama juttu. Toisaalta MR on mun milestä paras kitarajournalisti (kirjoitti 80/90-luvun taitteessa sekä Guitar Playeriin että Guitar Wordiin) ja tuo juttuhan on aivan mahtavasti kirjoitettu, tuli mulle paha mieli EVH:n puolesta silloin kuin tuo julkaisiin:
 
http://www.stevemorse.info/interviews/199105musician.html

Sammo: Ohessa Matt Resnicoffin kirjoittama juttu. Toisaalta MR on mun milestä paras kitarajournalisti (kirjoitti 80/90-luvun taitteessa sekä Guitar Playeriin että Guitar Wordiin) ja tuo juttuhan on aivan mahtavasti kirjoitettu, tuli mulle paha mieli EVH:n puolesta silloin kuin tuo julkaisiin:
 
http://www.stevemorse.info/interviews/199105musician.html
 
Englantini ei ole, ainakaan tuon pituiseen artikkeliin, ihan riittävän vahva, joten voisiko joku vähän referoida?

Sammo: Ohessa Matt Resnicoffin kirjoittama juttu. Toisaalta MR on mun milestä paras kitarajournalisti (kirjoitti 80/90-luvun taitteessa sekä Guitar Playeriin että Guitar Wordiin) ja tuo juttuhan on aivan mahtavasti kirjoitettu, tuli mulle paha mieli EVH:n puolesta silloin kuin tuo julkaisiin:
 
http://www.stevemorse.info/interviews/199105musician.html
 
Joo, kyllä nyt vanhan muisti petti; eipä tainnut olla Luke vielä noissa Ernie Ball jameissa mukana - olisiko ollut tuolloin vielä Valley Arts miehiä tai sitten VA:n konkurssin jälkeisessä "endorsement gapissä".
 
Kaipa se on niin, että kun pääsee jalustalle, niin aina löytyy halukkaita horjuttajia jonoksi asti. Eddien kohdalla lähtee aina hattu päästä. Ei riitä, että on kitaransoiton kehittäjä ja edelläkävijä omassa genressään. Myy mijoonia levyjä, tekee kolossaalisen pop-hitin, heittää coolin soolon Thrillerille ilmaiseksi jne.

Ihan sama kuka kepittää tykeimmin; se kuka tekee parhaat biisit ja saa ne kuulostamaan uniikilta voittaa.

kaleidoskooppi: Englantini ei ole, ainakaan tuon pituiseen artikkeliin, ihan riittävän vahva, joten voisiko joku vähän referoida?
 
Okay, put it this way: se oli varmaan ensimmäinen juttu, ainakin mun lukemani, jossa EVH kuvattiin sellaisena ihmisenä, kaikkineen vikoineen, kun se tullut tunnetuksi vaikkapa DLR:n ja Sammy Hagarin kirjoissa.
 
Mun mielestä juttu kannattaa lukea jo senkin takia että saa käsityksen miten paljon parempaa musajournalismi oli tuohon aikaan, kitaralehdissä ja muualla.
 
Tässä vielä Reschnikoffin haastattelu jossa aihetta sivutaan:
http://rockcriticsarchives.com/inte … ws/mattresnicoff/mattresnicoff.html

Sammo: Okay, put it this way: se oli varmaan ensimmäinen juttu, ainakin mun lukemani, jossa EVH kuvattiin sellaisena ihmisenä, kaikkineen vikoineen, kun se tullut tunnetuksi vaikkapa DLR:n ja Sammy Hagarin kirjoissa.
 
Mun mielestä juttu kannattaa lukea jo senkin takia että saa käsityksen miten paljon parempaa musajournalismi oli tuohon aikaan, kitaralehdissä ja muualla.
 
Luin haastattelun, mutta hieman inttävä fiilis jäi haastattelijasta. Oli siinä ihan hyviä kysymyksiä esitetty, mutta miksi toimittaja kysyi moneen kertaan asioista, joihin haastateltava ei perustellusti halunnut vastata? Ylipäätään haastattelija ei tuntunut monestikaan olevan tyytyväinen Eddien vastauksiin, vaikka Eddie vastasi niin hyvin kuin osasi (lähinnä soittamiseen ja soiton kehittymiseen viittaavissa kysymyksissä).
 
Siinä vaiheessa etenkin alkoi olla huono meininki kun haastattelija alkoi arvostella Eddien bändikavereiden soittotaitoa. Ensin kyykytetään vähän rumpalia ja sitten kun kyykytys ei saa vastakaikua, niin sanotaan että no basisti nyt ainakin on paska ja odotetaan että haastateltava yhtyisi haukkumaan bändikaveriaan. En ymmärrä, miten toimittaja edes kuvitteli saavansa tuollaisiin kysymyksiin mitään järkeviä vastauksia. Itse olisin laittanut toimittajan luultavasti viimeistään tuossa vaiheessa pihalle.
 
En yritä tässä puolustella EVH:a. Täysi seko-/piripäähän äijä on aina ollut, mutta en oikein pysty täysin allekirjoittamaan, että tuo kyseinen haastattelu olisi ollut jotenkin erityisen hyvää journalismia.
 
edit. Se piti vielä lisätä, että tuli tuosta haastattelusta sellainen fiilis kuin haastattelija ei olisi hyväksynyt sitä, että Eddie haluaa olla "vain" hard rock -kitaristi. Aivan kuin haastattelijan mielestä Eddien pitäisi ryhtyä fuusio- tms. kitaristiksi, jotta häntä jaksaisi kuunnella.

Terry Pantheras: Ihan sama kuka kepittää tykeimmin; se kuka tekee parhaat biisit ja saa ne kuulostamaan uniikilta voittaa.
 
Michael Angelo on kanssasi täysin eri mieltä!
 
https://www.youtube.com/watch?v=cDcBKVKQizg

Eddien juttu on se soundi, ja se tatsi. Vitut soittotaidosta, vaikka sitäkin löytyy.
Eddien juttu on se että se kuulostaa Eddieltä. Kun Eddie soittaa radiossa, niin puoli maailmaa tunnistaa sekunnissa, että Eddie soittaa.
Siihen ei mitkään tekniikan mestarit pysty. Tekniikka ilman tyyliä on pelkkää keskinkertaisuutta.

kyseinen: Michael Angelo on kanssasi täysin eri mieltä!
 
https://www.youtube.com/watch?v=cDcBKVKQizg
 
:DDD
 
En keksi mitään sanottavaa...

Velli: ... mutta en oikein pysty täysin allekirjoittamaan, että tuo kyseinen haastattelu olisi ollut jotenkin erityisen hyvää journalismia.
 
edit. Se piti vielä lisätä, että tuli tuosta haastattelusta sellainen fiilis kuin haastattelija ei olisi hyväksynyt sitä, että Eddie haluaa olla "vain" hard rock -kitaristi. Aivan kuin haastattelijan mielestä Eddien pitäisi ryhtyä fuusio- tms. kitaristiksi, jotta häntä jaksaisi kuunnella.
 
Mä ymmärrän tavallaan kyllä sun pointin, mutta kyllä toi juttu on silti aivan mahtavasti kirjoitettu. Siinä on kolme Guitar Playerin Gallery Of Greats -tyyppiä (5:nä vuotena yleisöäänestyksen voitto vai miten se nyt meni), lähes rajaton määrä lahjakkuutta ja vain yksi joka on lyönyt rahoiksi. Mun mielestä kirjoittajan pointti oli että kaksi muuta tekee edelleen hirveästi töitä muusiikkinsa eteen, on lahjojensa suhteen vaatimattomia ja taas yksi taas on EVH.
 
Ja tärkein lause mun mielestä jutussa oli "The scene makes a troubling comment about music and celebrity, especially since the screams for the worst solos are as emphatic as the screams for the best."
 
Ja mun mielestä Reschikoffin idea oli että Eddien olisi pitänyt tuossa vaiheessa haastaa itsensä edes jollain. Jälkeenpäin katsottuna, ja vaikkapa Hagarin kirjaan peilattuna, se olisi varmaan ollut hyvä ratkaisu.
 
Reschnikoff on myös kirjoittanut todellä hyviä juttuja vaikkapa Holdsworthista ja Robben Fordista jotka ei olleet ihan yhtä raflaavia :)

Sammo: Mä ymmärrän tavallaan kyllä sun pointin, mutta kyllä toi juttu on silti aivan mahtavasti kirjoitettu.
 
Joo, hyvinhän tuo oli muotoiltu ja jäsennelty ja kielikuvat hallussa jne. Kiteyttäisinkin, että hyvin kirjoitettu, mutta jokseenkin kyseenalaisesti haastateltu (EVH:n osalta).

Eddien haastis Smithsonian's National Museum Of American Historyssä:
 
http://www.blabbermouth.net/news/vi … len-takes-part-in-smithsonian-chat/
 
Sisältää pikkisen soitteluakin.
 
Äijä näköjään palannut Balance-eran lookiin;)...

Sammo: Okay, put it this way: se oli varmaan ensimmäinen juttu, ainakin mun lukemani, jossa EVH kuvattiin sellaisena ihmisenä, kaikkineen vikoineen, kun se tullut tunnetuksi vaikkapa DLR:n ja Sammy Hagarin kirjoissa.
 
Olet oikeassa. Kovaa diggaria Musicianin juttu suorastaan järkytti. Eddien asemaa soittamisen ja tekniikan edellekävijänä ei ollut aiemmin kyseenalaistettu. Herrasta oli myös saanut erittäin sympaattisen mielikuvan esimerkiksi Guitar Playerin ja/tai Guitar Worldin teemanumeroiden pitkissä kuvauksissa.
 
Taisit toisessa kommentissa arvella, että Eddien olisi kannattanut haastaa itseään hieman enemmän. Tässäkin olen samaa mieltä. Take Your Whiskey Homea kuunnellessa aina mietin, että onkohan kukaan soittanut akkaria yhtä coolilla tatsilla. Olisi ollut hienoa kuulla Eddien tekevän lisää juttuja muissa saundimaailmoissa kuin hardrockissa. Ja oliko inventiivisten soolonumeroiden pankki tosiaan tyhjennetty Cathedraliin mennessä? Ehkä oli, jos 316 oli parasta mitä oli plakkarissa.
 
Vähintäänkin Eddien pitäisi kaivaa vaaralliset 80-luvun kitarakamansa takaisin käyttöön. Johan herran nykyisen nu metal -henkisen massiivisaundin steriiliys tappaa luovuuden.

kanisteri: Eddien asemaa soittamisen ja tekniikan edellekävijänä ei ollut aiemmin kyseenalaistettu.
 
No en tiedä kannattaako sitä edelleenkään kyseenalaistaa, koska Eetuhan _on_ joka tapauksessa yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä (sähkö)kitaransoiton ja soittotekniikan uudistajia vaikka mitä sanottaisiin. Äijä saattaa kyllä olla moniongelmainen ja helvetin vaikea ihminen, mutta se onkin jo sitten kokonaan eri asia.

msalama: No en tiedä kannattaako sitä edelleenkään kyseenalaistaa, koska Eetuhan _on_ joka tapauksessa yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä (sähkö)kitaransoiton ja soittotekniikan uudistajia vaikka mitä sanottaisiin. Äijä saattaa kyllä olla moniongelmainen ja helvetin vaikea ihminen, mutta se onkin jo sitten kokonaan eri asia.
 
Sepä oli juuri pointti. Kriittinen ja vähän inhokaskin kirjoitus oli shokki tuohon aikaan. Itse olen ikifani, ja pidän esim. viimeisintäkin lättyä viiden tähden tekeleeenä, Eddien steriilistä saundista huolimatta. Mulle kaikkein isoin juttu Van Halenin kitaroinnissa on komppikitarointi. Kellään toisella kitaristilla ei ole yhtä cool taiminkäsittely.

kanisteri: Kellään toisella kitaristilla ei ole yhtä cool taiminkäsittely.
 
Paitsi Malcolm Youngilla ;) Mutta kyllä, samaa mieltä, EVH on loistava komppikitaristi.