| Aihe: Parhaimmat sävellykset, klassinen kitara | |
|---|
|
Isaac Albeniz;
Cordoba, Mallorca, Granada, Sevilla, Zambra Granadina, Rumeros de Caleta
Siinä aluksi muutama oma suosikki. Olisi mukava, jos löytäisi uutta soitettavaa. Esim. itsellä on jäänyt väliin Sorin, Giulianin, Carullin, Aquadon, Carcassin ne varsinaiset sävellykset (ei siis opintoaineisto). Löytyyköhän noilta taiteilijoilta sellaisia varsinaisen hyviä sävellyksiä?
Nuo em. ovat hyvin tunnettua materiaalia alan harrastajille, joten täytyy tässä myöhemmin kaivaa esiin myös hieman harvinaisempia kappaleita.
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Old Guitar: Isaac Albeniz;
Cordoba, Mallorca, Granada, Sevilla, Zambra Granadina, Rumeros de Caleta
Kaikki mainitsemasi kappaleet ovat pianosävellyksiä, eivätkä edes mitenkään kovin kummoisia tekeleitä, mutta toimivat kitarakonserttien encore-numeroina ihan kivasti - ainakin hyvin soitettuina.
Kitaran pitäisi jo lopullisesti päästä irti ylikorostuneesta espanjalaisassosiaatiotaustastaan. | |
Gotnine: Kaikki mainitsemasi kappaleet ovat pianosävellyksiä, eivätkä edes mitenkään kovin kummoisia tekeleitä, mutta toimivat kitarakonserttien encore-numeroina ihan kivasti - ainakin hyvin soitettuina.
Kitaran pitäisi jo lopullisesti päästä irti ylikorostuneesta espanjalaisassosiaatiotaustastaan.
Vai toimivat encoreina ihan kivasti, hah, hah. Nämä toimivat myös maailman parhaiden kitaristien, Segoviasta lähtien, konsertti- ja levytyskappaleina aivan mainiosti. Sävellyksinä ja eritoten kitarasovituksina ovat aivan erinomaisia kappaleita, arvostettuja, ns. klassikkoja kitaramusiikin parissa.
Kitaramusiikki yleisesti ei ole mitenkään espanajalaissidonnaista. On olemassa espanjalaistyylista, latinalaisamerikkalaista, perinteistä klassista (eurooppalaista), bluesia, jatsia ja lukematon määrä muita eri tyylilajien musiikkia ja niiden sekoituksia, sovituksia ja alkuperäistä ktiaramusiikkia.
Jos Gotnine et pidä joistakin kappaleista, niin tuskin se ketään kiinnostaa. Tämän ketjun tarkoitus on tuoda esiin soittajien suosikkikappaleita eikä lytätä niitä!
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Old Guitar: Vai toimivat encoreina ihan kivasti, hah, hah.
Jos Gotnine et pidä joistakin kappaleista, niin tuskin se ketään kiinnostaa. Tämän ketjun tarkoitus on tuoda esiin soittajien suosikkikappaleita eikä lytätä niitä!
Kukaan ei varmasti kiistä mainitsemiesi piisien klassikkoasemaa klassisen kitaransoiton alueella, enkä ole myöskään niitä lyttäämässä, mutta valitettava fakta on, että edelleenkin asioista vähemmän tietävät kuvittelevat, että klassinen kitara (sitähän tämä keskustelu kaiketi koskee, eikä esim. mainitsemaasi bluesia tai jazzia etc.) on omimmillaan tuolla alueella, vaikka todellisuus on nykyään jo onneksi paljon muutakin.
Toisaalta en kiistä sitä, että nuorella iällä juuri tuo Albeniz-Granados-osasto on usein se todellinen heräte klassiseen kitaraan. Kyllä allekirjoittaneellekin John Williamsin "Echoes of Spain" kolahti aikanaan rajusti.
Vaan vuodet vierivät, ja musiikilta alkaa joskus haluta jotain muutakin.
Ja vain makuasioista voi kiistellä. ;) |  Old Guitar
02.02.2015 12:34:00 (muokattu 02.02.2015 12:47:38) | |
|
Unohdin, että tämä ketju käsitteleekin klassista kitaramusiikkia, tein vastaavanlaisen ketjun 'Akustinen kitara'- osastoon, joka käsittelee kaikentyylistä kitaramusiikkia. No eipä mitä.
Tein tämän ketjun, jotta soittajat täällää (ja varsinkin itse) löytäisi uusia hienoja kappaleita soitettavaksi
Onhan näitä ketjuja ollut, mutta aika hyvin porukka panttaa suosikkikappaleitaan, joten uutta yritystä kehiin.
Joskus olen lueskellut Classical guitar magazinen arvostelusivuja ja sitä kautta yrittänyt löytää uusia kiinnostavia kappaleita. Lehden tilaus kuitenkin on niin kallis, etten ole sitä viitsinyt tilailla, mutta sitä kautta joskus olen löytänyt jotain uutta soitettavaa.
Gotnine voitko itsekin hieman raottaa suosikkikappaleidesi salaisuuksien verhoa?
Gotnine: Vaan vuodet vierivät, ja musiikilta alkaa joskus haluta jotain muutakin.
Voisitko avata tuota hieman? Kun mielestäni Albenizin kappaleissa on paljon kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka ovat edellytyksenä hyvälle kitarakappaleelle, kuten monipuoliset harmoniat, nyannsit, rytmiikka, 'kitaristillisuus,' erilaiset kiataransoittoekniikat ja eri toten hienot melodiat, niin mitä muuta toivot?
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Old Guitar:
Gotnine voitko itsekin hieman raottaa suosikkikappaleidesi salaisuuksien verhoa?
Olen jo niin vanha, että en osaa varsinaisesti rankata suosikkikappalelistoja. Haluan ajatella, että parhaat kappaleet ovat vielä tekemättä/soittamatta/kuulematta. Toisaalta paras kappale on aina se, joka sattuu olemaan työn alla, tai josta viimeeksi on kuullut hyvän konserttiesityksen.
Länsimaisesta taidemusiikista kun on kyse, niin esittäjän vastuu kappaleen hyvyyden tai huonouden suhteen on valtava; vaikka sävellys olisi kuinka hyvä tahansa, voi tylsä soittaja saada sen kuulostamaan - tylsältä. Erityisen suuri tuo vaara on klassisen ja klassis-romanttisen ohjelmiston kanssa, kun taas joku barokki tai renessanssimusiikki voi ainakin pienen hetken kuulostaa ihan mukiinmenevältä vähemmälläkin musiikiliisella ajattelu- ja muotoilukyvyllä varustetun soittajan välittämänä (kunhan soittaja vaan saa kappaleet nk. "menemään").
Mutta jos nyt pitäisi sanoa YKSI suosikkiteos kitaramusiikin saralta, niin itselleni Benjamin Brittenin Nocturnal on hyvin esitettynä pysäyttävä ja seisauttava kokemus. Kappale kuuluu taiteelliselta painoarvoltaan kitaramusiikin raskaimpaan sarjaan.
Todella hyvää musiikkia löytyy mistä tahansa. Jotenkin vaikkapa Fernando Sorin perusetydeistäkin on alkanut löytää arvoja ja haasteita, joita niissä ei aiemmin ole havainnut.
Yllättäen myös Leo Brouwer on vasta ihan viime vuosina valaissut kasvonsa kaikessa kirkkaudessaan allekirjoittaneelle.
Ehkä voisi olla helpompi vastata, jos saisi hieman suuntaviivoja eysittävien kappaleiden vaikeustasosta (vaikka se vaikeuskin on usein hieman suhteellinen käsite).
Toisaalta voi olla eroa siinäkin, mitä tykkää itse soittaa ja mitä taas kuunnella. | |
Old Guitar:
Voisitko avata tuota hieman? Kun mielestäni Albenizin kappaleissa on paljon kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka ovat edellytyksenä hyvälle kitarakappaleelle, kuten monipuoliset harmoniat, nyannsit, rytmiikka, 'kitaristillisuus,' erilaiset kiataransoittoekniikat ja eri toten hienot melodiat, niin mitä muuta toivot?
Albenizin melodiat ovat hienoja, mutta itseäni viehättää nykyään enemmän musiikin monikerroksellisuus. En osaa pitää melodioita itsessään enää kovinkaan kiinnostavana asiana, vaan musiikillinen dramaturgia ja rakenne tuntuvat kiinnostavammilta ilmiöiltä.
Mitä se on, lyhyesti vastattuna? Erilaisten tunnelmien vaihtelut ja ennen kaikkea se, miten niiden välillä sukkuloidaan. | |
Mitä nyt ensiksi tulee mieleen. Sorilta tietysti Eleginen fantasia, seitsemäs fantasia ja "Les Adieux" -fantasia, duot myös hyviä. Giulianilta konsertot, etenkin toinen, ja Grande Ouverture, myös kapriisi opus 15, Villa-Lobosin preludit tietysti, Carullin konsertto kitaralle ja huilulle on ihan kiva myös. Giulianin serenadi kitaralle, viululle ja sellolle myös hyvä. | |
Otin taas esille Agustin Barrios-Mangoren La ultimo tremolon ajatuksena opetella se ulkoa. Sen jälkeen on mukavampi harjoitella tremoloa kappaleen avulla ja onhan ihan kitarakappaleenakin mahtava. Oliskohan tämä ollut säveltäjän viimeinen sävelletty kappale, niin muistelisin lukeneeni jostain joskus. Jäähyväistunnelmaa siitä löytyykin. Toinen klassinen tremolokappale on Francisco Tarregan Requerdos de la Alhambra
Toinen kappale, jota olen hionut viimeaikoina on Beethovenin Moonlight sonata, joka sopiikin hyvin kitaralle. Sovitus on peräisin Guitar Techniques lehden sivuilta. Kannattaa tsekata, ne sisältää yleensä yhden klassisen kitarakappaleen tabit/nuotit. Tekijänä Bridget Mermikides. Lehdessä on julkaistu monia hyviä kitarakappaleita.
Tuolta näet julkaistut kappaleet:
http://bridgetmermikides.com/bridget/Classical_articles.html
Julkaistu myös kirjana; Classical guitar compendium, Bridget Mermikides
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
ahti karjalaisen säveltämä partita kitarasovituksena. Ylen levystössä siihen voi tutustua juuselan tulkintana. Uusklassisen tyylikauden tuotteita.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |  baron
13.02.2015 07:11:15 (muokattu 13.02.2015 07:17:15) | |
|
Old Guitar:Toinen kappale, jota olen hionut viimeaikoina on Beethovenin Moonlight sonata, joka sopiikin hyvin kitaralle.
Mua särähtää nuo anglismit!
Piisi on
Klaviersonate Nr. 14 op. 27 Nr. 2 in cis-Moll
jolle Beethoven itse antoi "kutsumanimen"
"Sonata quasi una Fantasia"
ja jälkipolvi
Mondscheinsonate, suomeksi Kuutamosonaatti.
Onko se muka joteskin hienoa käyttää englanninkielistä käännöstä nimestä?
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: Mua särähtää nuo anglismit!
Piisi on
Klaviersonate Nr. 14 op. 27 Nr. 2 in cis-Moll
jolle Beethoven itse antoi "kutsumanimen"
"Sonata quasi una Fantasia"
ja jälkipolvi
Mondscheinsonate, suomeksi Kuutamosonaatti.
Onko se muka joteskin hienoa käyttää englanninkielistä käännöstä nimestä?
No heh heh, voi, voi ja huh, huh! Kiitos, kun kerroit kappaleen oikean nimen, koska itse en tuntenut sitä kuin tuolla 'Moonlight sonata' nimellä, joka onkin vähän ytimekkäämpi nimi kuin 'Klaviersonate Nr. 14 op. 27 Nr. 2 in cis-Moll'.
Pääasia itselleni oli tuoda kitaraa soittavien tietoon tuo hieno kappale. Itsellekin on hienoa aina, kun löydän uuden kappaleen kitaralla soitettavaksi. Sen vuoksi aloitinkin ketjun, jotta saisin urkittua muidenkin suosikkikappaleita ja löytäisin uutta soitettavaa. Siinä mielessä erittäin hyödyllinen ketju kaikille kitaransoittajille.
Ota iisisti - loppu lähestyy... | baron
13.02.2015 15:08:22 (muokattu 13.02.2015 20:29:28) | |
|
Old Guitar: No heh heh, voi, voi ja huh, huh! Kiitos, kun kerroit kappaleen oikean nimen, koska itse en tuntenut sitä kuin tuolla 'Moonlight sonata' nimellä, joka onkin vähän ytimekkäämpi nimi kuin 'Klaviersonate Nr. 14 op. 27 Nr. 2 in cis-Moll'.
Kutsu jatkossa tuttavallisesti "Kuutamosonaatti" niin kaikki tietää mistä on kysymys eikä pidä sua snobbina.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Parhaimpia sävellyksiä nailonkieliselle kitaralle, joiden esittäminen vaatii enemmän kuin klassista tekniikkaa, ja joita täällä ei tietenkään haluta tunnustaa taidemusiikiksi, tarjoaa Brasilian musiikkikulttuuri. | |
baron: Kutsu jatkossa tuttavallisesti "Kuutamosonaatti" niin kaikki tietää mistä on kysymys eikä pidä sua snobbina.
Ai tostako kenkä puristi, olin ihan ulalla koko hommasta, en tajunnut mitä tarkoitit.
Ota iisisti - loppu lähestyy... | Old Guitar
16.02.2015 20:25:24 (muokattu 16.02.2015 20:26:08) | |
|
levesinet: Parhaimpia sävellyksiä nailonkieliselle kitaralle, joiden esittäminen vaatii enemmän kuin klassista tekniikkaa, ja joita täällä ei tietenkään haluta tunnustaa taidemusiikiksi, tarjoaa Brasilian musiikkikulttuuri.
Hieno kappalekokoelma Garoton kitarasävellyksistä kahden kirjan muodossa. Kaikki kirjojen kappaleet on myös levyttänyt kirjan tekijä Paolo Bellinati. Hieno kokonaisuus. Selkeä, tyylikäs nuotinnos, ei tabeja.
Nuottikirja Antonio Carlos Jobimin kappaleista kitarasovituksina, Carlos Barbosa-Lima: n sovittamana on myös tutustmisen arvoinen teos.
Erinomaista GSP Recordsin (Guitar Solo Publication) sarjaa 'Great Brazilian Guitarist': Dilermando Reis: n I ja II. (em. Garoto kuuluu samaan sarjaan).
BONFA, LUIZ
4 Pieces (Barbosa-Lima)
Passeio No Rio, Xango, Na Sombra da Mangueira, Love Fascination
GSP:n sivuilta löytyy vielä lisää brasilialaistakin kitaramusiikkia.
http://www.gspguitar.com/
Ota iisisti - loppu lähestyy... |  levesinet
17.02.2015 09:46:29 (muokattu 19.02.2015 18:27:00) | |
|
Old Guitar: Garoto ... Paolo Bellinati ... Luiz Bonfa
Bingo, bingo! :)
Saitpas minut hyvälle tuulelle. Täytyykin tsekata noi muutamat kappaleet, joita en tunne ennestään.
Tämän ketjun tarkoitus on tuoda esiin soittajien suosikkikappaleita
Minä en osaa soittaa näistä mitään, mutta niitä on kiinnostavaa kuunnella. Vielä mieluummin kuuntelen kitarointia laulun kanssa.
Luiz Bonfá: Passeio no Rio (minkä jo mainitsit)
Garoto: Lamentos no morro
João Pernambuco: Kaksi choroa
Paulo Bellinati: sovitus Tom Jobimin Surfboardista
Paulinho Nogueira: sovitus Baden Powellin Samba em Prelúdiosta
Pellinati on tehnyt myös videon kirjan kappaleista
Ehdinkin jo nähdä sen. | Old Guitar
19.02.2015 14:00:05 (muokattu 20.02.2015 01:16:41) | |
|
levesinet: Bingo, bingo! :)
Saitpas minut hyvälle tuulelle. Täytyykin tsekata noi muutamat kappaleet, joita en tunne ennestään.
Minä en osaa soittaa näistä mitään, mutta niitä on kiinnostavaa kuunnella. Vielä mieluummin kuuntelen kitarointia laulun kanssa.
Luiz Bonfá: Passeio no Rio (minkä jo mainitsit)
Garoto: Lamentos no morro
João Pernambuco: Kaksi choroa
Paulo Bellinati: sovitus Tom Jobimin Surfboardista
Paulinho Nogueira: sovitus Baden Powellin Samba em Prelúdiosta
Hyvä, kun mainitsit tuo Surfboardin! Siitä muistin, että Paolo Belllinati on tehnyt laadukkaan kokoelman kitarasovituksia Jobimin sävellyksistä: 'Antonio Carlos Jobim for Classical guitar'. Pellinati on tehnyt myös DVD:n kirjan kappaleista, sisältäen (nuottikirja sisältö):
A Felicidade
Antigua
Bate-Boca
Chora Coração
Estrada Branca
Garoto (Choro)
Luiza
Por Toda a Minha Vida
Surfboard
Valsa do Porto das Caixas
DVD:ltä pitäisi kai suurinpiirtein samat kappaleet löytyä.
Etsin Youtubesta näitä kappaleita ja aloin kiinnostua tuosta hyvästä materiaalista. Näin sitä voi löytää uutta soitettavaa! Tosin meikäläisellä kestää myös (kuten joku muukin täällä mainitsi) niin kauan kappaleiden opettelu, että niihin siinä ajassa ehtii jo kyllästyä, mutta opettelu ja uusien sävelkulkujen maistelu on mukavaa ajankulua.
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Taitaa olla soittajien suosikkikappaleet visusti lukittuna umpeen muurattujen hovlien kätköihin, salassa sivullisten katseilta. Mitäpä niitä levittelemään muiden nähtäväksi. Etsiköön kukin itse soitettavansa!
Kajahti karille tämäkin kerta, kun yritin törkeästi udella muiden suosikkikappaleita omiin tarpeisiini. Sanotaan, että ei kannata merta edemmäs mennä kalaan, mutta pakko se on ainakin vaihtaa maisemaa, kun apajat täälläpäin on kaluttu loppuun, vaikkakin kehnolla menestyksellä.
Huh hah hei ja rommia pullo!
PS. Mies teki laivan, purjehtiakseen pois - ja se upposi...
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
useimmat mainituista säveltäjistä eivät ole ensimmäisen luokan kiintotähtiä musiikin tähtitarhassa, ja siksi musiikkikaan ei voi olla järin suurta ja syvällistä riippumatta siitä kuinka idiomaattisesti se on kitaralle sävelletty ja soittoteknisesti vaativaa esittää joten sor ja kumppanit stimuloinevat enemmän soittajan kosketusaistia kuin vastaanottajan tunnetta ja älyä.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
