Aina ei ole instrumentteja saatavilla, mutta musiikkia pitäisi silti tuottaa. Silloin kelpaisi nippu ralleja, jotka tuovat pelkällä liidilinjalla esille harmonian, melodian, ja toimivat rytmisesti joko itsessään tai hieman taputtaen.
Olen vuosia vastannut tähän tarpeeseen Janis Joplinin Mercedes Benz -klassikolla, mutta maailma lienee puolillaan tällaisia klassikoita. Son Housen vanha Grinnin' In Your Face osuu myös maaliin. Kansanlauluissa tämä lienee myös useammin normi kuin poikkeus. Mutta ehdotuksia, kanssaihmiset. Millä pitää meininki korkeana silloin, kun sähköt on poikki ja kieli katkeaa? In the fourth second of forever
I could remember nothing that I did not love |
Jemo: Aina ei ole instrumentteja saatavilla, mutta musiikkia pitäisi silti tuottaa. Silloin kelpaisi nippu ralleja, jotka tuovat pelkällä liidilinjalla esille harmonian, melodian, ja toimivat rytmisesti joko itsessään tai hieman taputtaen.
Olen vuosia vastannut tähän tarpeeseen Janis Joplinin Mercedes Benz -klassikolla, mutta maailma lienee puolillaan tällaisia klassikoita. Son Housen vanha Grinnin' In Your Face osuu myös maaliin. Kansanlauluissa tämä lienee myös useammin normi kuin poikkeus. Mutta ehdotuksia, kanssaihmiset. Millä pitää meininki korkeana silloin, kun sähköt on poikki ja kieli katkeaa?
Onhan noita acappellssovituksia vaikka mimmosia! Kandee googlettaa vaikkapa Peter Hollens. Hänen I See Fire on ihan loistava.
Mullakin on pitkään ollu tarkotus harjotella biisejä kämppiksen kanssa mutta hän diggaa pääosin kaikenmaailman hengellisspiritualistihippipaskasta ja ite diggaan maidenista...
No enikeis. Tehtiin edellisen bändiprojektin kitaristin kanssa akustinen sovitus Judas Priestin One Shot at Glorystä, se olis toiminu myös accappellana ihan hyvin. Disclaimer: Pidätän oikeudet puhua paskaa ja huudella mitä sattuu mihin sattuu tietämättä mistään mitään. |
Jemo
Khassera