Rummut: soittaminen ›

jarome: Eikös tämä ole juuri se mihin on tähdätty alunpitäen kun soitto rupesi kiinnostamaan. ;)
 
Yksi parhaista päätöksistäni on ollut jättää päivätyöt käytännössä heti kun keikkamäärä sen mahdollisti ja jatkumo näytti olevan turvattu. Tosin se tapahtui vasta viime syyskuussa, että en nyt hirveen pitkällä otannalla voi puhua. Joka sunnuntai, kun ajelen keikoilta kotiinpäin, tulee mietittyä että millähän helvetillä sitä jaksoi aiemmin herätä maanantaiaamuna töihin ennen aamuseiskaa. Nautin olostani tällähetkellä paljon.
 
E: Toisaalta, itsehän niistä reissuista raskaita tekee. Jos menis suoraan vedon jälkeen nukkumaan, niin ei kai se väsy niin vaivaisi. Muista ammattitaudeista puhumattakaan.

jarome: Eikös tämä ole juuri se mihin on tähdätty alunpitäen kun soitto rupesi kiinnostamaan. ;)
 
No kyllä, mutta ei oo näin yksinkertaista. Jos rahakeikkaa on niin paljon, että sillä elää ei jää aikaa eikä jotenkin jaksakkaan nuita omia muita prokkiksia. No viikonloput jos aina kii ja viikollakin keikkaa, niin miten sovit jotain muuta keikkaa sinne? . Sen taikia menin nyt oikeisiin töihin, että vapaa-ajalla voi vain harrastaa musaa ja soittaa mitä haluaa.
Vaikeeta on elämä:) Ikinä ei oo hyvä.
Mitenhän tämmöset hyvin työllistetyt soittajat tämmöset hoitaa? Mulle on ihan mysteeri esim Siuruaisen Villen keikkailun järjestelyt, kun kattoo keikkakalenteria. Miten ei mee päällekkäin jatkuvasti kaikki. Mulla menee aina, vaikka ei lähimainkaan samanlaisia keikkamääriä oo ollu ikinä..
Niin ja alunperinhän se motiivi tais olla rumpalin pesti jostain ac dc:stä tai metallicasta tms:).

Olen ammatiltani Baarimestari, ja työ kyllä vaikuttaa harrastukseen ja bänditoimintaan. Avainsyy = vuorotyö. Itsenäiseen harjoitteluun vaikuttaa vähemmän, mutta toisaalta olen tosi huono soittamaan yksin - vaikka tiedän että pitäisi, mutta en vain saa aikaiseksi. Bänditouhuista osa on kaatunutkin työn luonteeni vuoksi, tai oikeastaan siihen että useammalla soittajalla oli vuorotyö, ja kaikki vuorot menivät enemmän ja vähemmän ristiin. Tai sitten hommat kaatuu siihen, että soittaminen otetaan liian tosissaan - treenejä treenien perään, äänittää pitäisi ja keikoillekin lähtiä miltei siltä istumalta, ja oma mieltymys ois rauhallisemmassa tahdissa, hyvällä porukalla hyvää musiikkia soittaen, jatkoa katsotaan ja rakennetaan tilanteen mukaan. Tän olen tehnyt selväksi aina alusta saakka, mut silti ylilyöntejä on sattunut. Tälläkin hetkellä treenit järjestetään oikeastaan mun ehoilla ja työvuorojen mukaan, ei sinänsä hankala homma, mut toisaalta kahden bändin kanssa aikojen sopiminen on välistä vaikeaa. Välillä toinen porukka jää pakosta paitsioon ja treenien aikavälit pitenee. Pääsynä edelleen se, että kun muulla porukalla loppuu työt/koulu, mie menen töihin. Tää vaatii myös kanssasoittajilta ymmärrystä ja sopeutumista.
 
Keikkahommia en ole tehnyt aikoihin, mutta kun työ kun painottuu erityisesti viikonlopuille niin säätämistä ja kompromissia keikoille lähtö tulee olemaan. Toisaalta nämähän on järjestelykysymyksiä, ja kun ajoissa tietää keikka-aikataulut ja näin niin ongelmia ei pitäisi syntyä, mutta senpä näkee sitten kun niin pitkälle pääsee.