Kitarat: kitarakamat ›

LaMotta: Sormista se lähtee eikä kitarasta.
 
Juuri näin. Ja hyvä kitaristi ei tarvitse kitaraa ollenkaan...

LaMotta: Sormista se lähtee eikä kitarasta.
 
Kitarat: Sormet
Keskustelua sormista ja sormikamoista.

Spiral: Keskustelua sormista ja sormikamoista.
 
Ensin kai ne pitää mitata? Sitäkin on tällä forumilla jo tehty. Voitaisi spekuloida erilaisten sormusten vaikutusta sormiin ja sitä kautta soundiin. Onko parempi soundi hopea- vai kultasormuksella. Veikkaan että hopeasormuksella soundin presensalue terävöityy, ja kultasormuksella soundiin tulee putkimaista lämpöä. Sitten joku kumoaa kaiken toteamalla, että tavallinen nikkelisormus on paras. Ja niin edelleen. Liian pitkillä kynsillä homma muuttuu röytämiseksi, jolle on jo oma ketjunsa. Voisi kai tähän liittää erilaiset manikyyriteknologiat?

Toi on aikka hyvä:
http://www.vastavalo.fi/albums/user … s/13414/normal_1186_karvalakki2.jpg
 
Edit. Ai anteeksi katsoin vain otsikon ja ymmärsin väärin.

Yamahan Pacifica 611 -mallin ostin ihan mielenkiinnosta käytettynä neljään sataan.
Talla ja satula graphteckiä, groverin lukittavat virittimet, mikit seymour duncanin custom 5 ja kaulassa saman firman p90. Puuosat ja nauhat on ainakin tämän talven pitäneet ryhtinsä moitteettomasti. Ei paljon enempää voi tuohon hintaan vaatia.

Otsiri: Nykyinen Fender on myynyt sielunsa.
 
Kenelle? Minusta esim. 2014 meksikolainen Classic Player '50 strato on todella hyvä. Ainoa mitä tuolle piti tehdä oli heittää vähän lubrikaattia satulaan. Mutta jos haluaa kohtalaisen hyvän Fender-tyyppisen straton niin tuosta ei karvahatummaksi voi mennä. Tosin 50's mallissa on aika paksu kaula, mutta vaihtoehtojahan löytyy.

Chapman guitars tekee melko karvahattumalleja Koreassa loistavalla hinta-laatusuhteella. Hinnat lähtevät 400-500 eurosta. Oma tele-mallinen seiska (ML-7T) tuli todella hyvin viimeisteltynä ja myinkin melkein tuplahintaisen toisen seiskan pois sen jäädessä seinälle roikkumaan.

Carvin on takuuvarma jos ihan merkin perusteella pitää suunnistaa. Luulisin, että muutkin kalliimman luokan kitarat on aika varmoja vehkeitä, vaikka aina löytyy se nillittäjiä, joiden lapaseen ei oikein tahdo mikään sopia. Jos puhutaan keskihintaisista tai edullisista soittimista, niin jonkinmoista kompromissia pitää silloin tehdä ja silloin jokainen joutuu itse miettimään, missä asiassa haluaa säästää. Gibson on takuuvarma merkki siinä mielessä, että tiettävästi huonoja soittimia sieltä ei tule. Halvemmat faded ja studiomallit ovat saaneet osakseen kritiikkiä, mutta ainoastaan siitä pintakäsittelystä, mitä kyllä monesti kalliimmissakin Gibsoneissa moititaan. Soittimina ne kuitenkin on moitteettomia enkä ole kuullut Gibsonin kohdalla korkkiruuville vääntyneistä kauloista tms. Ihan Melodymakeria myöden Gibsonit soveltuu soittamiseen erinomaisesti, mutta joitakin ärsyttää niiden edullisten Gibsoneiden karu ulkonäkö.
 
Yamaha on kyllä omasta mielestäni erinomainen merkki ja todella harvoin sen nimisessä kitarassa olen vakavia vikoja nähnyt tai edes kuullut olevan. Japanin Yamahat ovat kerrassaan erinomaisia ja pidän niitä täysin kalliimpien merkkien veroisina soittimina (toisinaan jopa parempina).
 
Minun mielestä Fenderiltä kyllä saa laatua ihan kaikissa hintaluokissa, mutta valitettavasti Fender on päästänyt myös huonoja kitaroita markkinoille ihan kaikissa hintaluokissa.

jastanjo: Chapman guitars tekee melko karvahattumalleja Koreassa loistavalla hinta-laatusuhteella. Hinnat lähtevät 400-500 eurosta. Oma tele-mallinen seiska (ML-7T) tuli todella hyvin viimeisteltynä ja myinkin melkein tuplahintaisen toisen seiskan pois sen jäädessä seinälle roikkumaan.
 
Ellen ole väärin ymmärtänyt, Chapmanit tekee World Guitars Koreassa, sama tehdas on mm. Schecterien ja PRS:n itämaan mallien takana.
 
E: tässä Chapmanin tehdasesittelyssä näkyy ainakin Schecterin malleja:
https://m.youtube.com/watch?v=OZhAzVo6mX8

LaMotta: Sormista se lähtee eikä kitarasta.
 
Tää se vaan on niin totta, eikä siihen ole juuri lisäämistä, asia ollut tiedossa jo pidemmän aikaa. Toki hyvä soittaja saa hyvällä kepillä parempaa aikaan, mut kyllä tuolla on niin kovia pelimanneja, jotka vetää aivan "perusvehkeillä" uskomattoman hyvin, eikä niitä sen kummemmin kiinnosta hörhöilyt kitarakamojen kanssa, vaan se itse asia. Kyllähän soitinkamahörhöily on pahimman lajin hifismiä ja suuremman sortin syntinen asian suhteen on myös allekirjoittanut.

Jukka Häikiö: Tää se vaan on niin totta, eikä siihen ole juuri lisäämistä, asia ollut tiedossa jo pidemmän aikaa. Toki hyvä soittaja saa hyvällä kepillä parempaa aikaan, mut kyllä tuolla on niin kovia pelimanneja, jotka vetää aivan "perusvehkeillä" uskomattoman hyvin, eikä niitä sen kummemmin kiinnosta hörhöilyt kitarakamojen kanssa, vaan se itse asia. Kyllähän soitinkamahörhöily on pahimman lajin hifismiä ja suuremman sortin syntinen asian suhteen on myös allekirjoittanut.
 
Hyvä soittaja ei tee kahdentuhannen euron kitaralla mitään sellaista mitä se ei tekisi tuhannen euronkaan kitaralla.

hallu: Hyvä soittaja ei tee kahdentuhannen euron kitaralla mitään sellaista mitä se ei tekisi tuhannen euronkaan kitaralla.
 
Eikös tää ihan sama päde huonoonkin soittajaan?
 
JuSu

Riittääkö sulla pokkaa soittaa karvahatuilla? Jos riittää, kannattaa kokeilla Washburn kitaroita. Jos päädyt markkinoiden parhaaseen karvahatumerkkiin niin nosta tuolta se vanha 2006? topic ja jatketaan juttua siellä.
 
Niin, mulla on niitä viisi kappaletta. Yks on torillakin ja sehän pes.... tai no joo, antaa olla :)

Ziggy Bubba: Ellen ole väärin ymmärtänyt, Chapmanit tekee World Guitars Koreassa, sama tehdas on mm. Schecterien ja PRS:n itämaan mallien takana.
 
E: tässä Chapmanin tehdasesittelyssä näkyy ainakin Schecterin malleja:
https://m.youtube.com/watch?v=OZhAzVo6mX8
 
Juurikin sama paja kyseessä. Pari Schecterin kitaraa myös omistaneena täytyy sanoa, että tekevät laatutyötä.

JuSu: Eikös tää ihan sama päde huonoonkin soittajaan?
 
JuSu
 
Pätee, mutta kommentoin tuota edellistä kommenttia, jossa puhuttiin hyvistä soittajista. Toki kitaran pitää olla hyvä, mutta ei sen tarvitse olla kallis. Huippukallis soitin voi olla inspiroiva, mutta lopultahan on aika yksilöllistä mistä kukakin inspiroituu. Jotkut inspiroituu siitä, että pitää maksaa vuokra ja toiset koittaa keksiä aina vain kalliimpia tavaroita mihin rahansa laittaa;-). Vähän niinkuin ".... kolmatta linjaa takaisin" .

hallu: Huippukallis soitin voi olla inspiroiva, mutta lopultahan on aika yksilöllistä mistä kukakin inspiroituu.
 
Inspiroidun vain hunajaisista PRSsistä, koska niitä on ihana katsella. Soittaa en niillä osaa mitään. Mutta satunnaisille vieraille on kiva sanoa, että no tuo kitara nyt on maksanut uutena 3500euroa, ja ottaa kasvoille eimitäänilme.

LaMotta: Inspiroidun vain hunajaisista PRSsistä, koska niitä on ihana katsella. Soittaa en niillä osaa mitään. Mutta satunnaisille vieraille on kiva sanoa, että no tuo kitara nyt on maksanut uutena 3500euroa, ja ottaa kasvoille eimitäänilme.
 
Tossa on varmasti rutosti sarkasmia, mutta. Ite inspiroidun eniten PRS:stä koska se on tosi hyvä soitin. Se ei hihnalla hinaa mihinkään suuntaan ja se on kevyt, erittäin hyvin syttyvä ja pitkään soiva kitara laadukkaalla raudalla.
 
Kyllä tämä Custom 22 on helpoin kitara soitella mitä on omaan arsenaaliin sattunut, helposti. Kaulan viimeistely on jopa Suomen keleissä sama kesät talvet.
 
Ei tuo tosin karvalakkia ole nähnytkään. Japanin Tokait ja Meksikon Fenderit on mun makuun sitä osastoa. Perushyvää kamaa, mikä saattaa tarvita mikkipäivitystä omassa käytössä.

pappasfin: Oisko linkissä oleva hyvä karvahattumalli
 
http://www.clothstation.fi/images/12144_2.jpg
 
;D
 
+ ei uskottava:-), Mikko Niskanen moottorisahan kanssa olisi parempi;-D. .... vaan olisiko se sitten enää "malli":-).

Karvahattumalli ja sen hinta vaihtelee varmaan merkki/valmistajakohtaisesti hyvin paljon. Fender merkin alla karvalakkimallit on siinä 400-600e hujakoilla (jos Squieria ei lasketa), Gibsonilla 550-900e hujakoilla. Ruokankaalla ja Amfisoundilla karvalakkien hinnat on taas jo parin tonnn luokkaa.