Rock, pop, alternative ›

Mulle ei kyllä oikeen toimi ja nyt huomasin mistä se johtuu. Yrjänän laulusoundista. Jonnekin mies on onnistunut kadottamaan voiman äänestään. Oisko sitten ikä ja ylipaino tehneet tehtävänsä? Laulusoundi on voimaton ja väkinäinen. Ja tää on mun mielestä vaivannut Iätistä saakka.

Mitä ihmettä, yleensä kertosäkeet ovat olleet CMX:n vahvuus. Mesmerialla loistavat poissaolollaan, oikeastaan kertosäkeiden kohdalla iskee hämmennys siitä, voiko jotain niin laimeaa istuttaa tuolla tavalla kertosäkeen istumapaikalle.

Ehkä CMX:stä on tullut taideyhtye eikä ne halua tehdä hyvää musiikkia!

Sinänsä huvittavaa, että CMX:n helpot levyt on aina vaikeita, koska ne on helppoja. Ei tästä mitään tuu, kyllä tämä levy saa kävellä järveen.

No ei kyllä ollut kummoinen esitys tämä albumi. Yritystä kyllä on, sen aistii, mutta kun ei enää lähde niin ei. Vähän pahaa teki kuunnella.
Välinpitämättömyydestä tai tahallisesta lepsuilusta en syytä. Jokaisella bändillä vain on oma luova kaarensa, ja tämä yhtye kuulostaa nyt saavuttaneen sen pään.
Joku Stones nyt on jatkanut jo 30 vuotta ohitettuaan sen, mutta se on toinen tarina se.
Sitten voi joskus käydä niinkin, että yhtye säilyttää tasonsa, mutta ajan henki vain muuttuu eikä bändi enää osu sen hermoon.
Ne on just ne kertsit. Siis se kun niitä ei ole. Muutama A-osa on ihan hyvä.
Soundit ovat hyvät mutta kevyet, ja yhtye myös soittaa kevyesti. Kuin jammaillen.
Soitto toimii yhä, eikä Ykän laulukaan huonoa vielä ole muistaen miehen iän. Nuottiin osumisessa Ykä on kehittynyt 20 vuodessa valtavasti.
Musiikki ei vain enää kosketa. Voi olla, että vikaa on kuulijassakin joka ei enää ole nuori hänkään. En tiedä. Hyvin harva uusi levy potkii enää.

En ole kuullut Mesmerialta kuin tuon radiossa soineen biisin, mutta olisi erittäin jees, jos levy on enemmän popimpaa CMX:ää (tyyliin Kirosäkeet, Kauneus pettää, Sillanrakentaja yms) eikä Talvikuningas-meininkiä. Bändin progempia levyjä vertaillessa on selvää, että Dinosaurus on Talvikuningasta paljon parempi.

Kyllä tää uus levy alkaa pääsemään ihon alle. Bändi kuulostaa tuoreelta ja hyviä melodioita levy täynnä. Bändi on selkeästi onnistunut tavoitteessaan tehdä "mukava levy". Ei tämä mikään Pedot tai Talkkari tai Aion ole mutta erittäin kelpo esitys.

Vaikka saattaa kuulostaa julmalta, niin mun mielestä CMX sanoi viimeiset sanansa Talkkarilla. Onhan tää ihan ok tämmönen jäähdyttely ja varmasti ymmärrettävää, mutta mieluiten kuuntelen CMX:ää 1990-2007.
 
Enemmän odottaisin Yrjänän soololevyä. Sitten päästäisiin liikkeelle jollain tavalla puhtaalta pöydältä. Toivottavasti soolo vielä joskus julkaistaan. Ja silleen ettei sillä soita ketään muuta CMX-jäsentä.

Hyperborean riffi on hilpeää motoristirokkia, Ojai helvetin kaunis laulu, Valles Marineriksen progekohta (3:20 ->) vähän turha, Teräs kuin Samuli Putron kynästä, Eksopaleoklimatologi nimeä myöten sopivan sakeaa huurua, kansivihko todella tylsä. Siinä näin aluksi ajatelmat.

shuffle: Nuottiin osumisessa Ykä on kehittynyt 20 vuodessa valtavasti.
 
Sitä se Melodyne teettää. Eipä se tarkkuus livenä ole mihinkään muuttunut.
 
Loijaa: Bändin progempia levyjä vertaillessa on selvää, että Dinosaurus on Talvikuningasta paljon parempi.
 
Minusta taas Dinosaurus kuulostaa siltä, että ideoita on otettu monesta laarista, mutta taito ei ole riittänyt toteutukseen (ovathan ne kitarasooloilut esim. Kansantalouden saavutusten näyttelyn lopussa melko helvetin köpöiset ja karut) ja jäsentely on epäonnistunut. Ehkä tästä haahuilusta saisi kasattua yhden levyllisen kunnollista tavaraa. Talvikuningas sen sijaan virtaa komeasti alusta loppuun, ja metallisempi ilmaisu sopii yhtyeelle verrattomasti luontevammin.
 
ekkedi: Oisko sitten ikä ja ylipaino tehneet tehtävänsä? Laulusoundi on voimaton ja väkinäinen. Ja tää on mun mielestä vaivannut Iätistä saakka.
 
Jännä, itse luulin huomanneeni eron jo kuullessani radiosta kappaleen Uusi ihmiskunta. Yrjänän ääni kuulosti nuhaiselta kätinältä entiseen verrattuna.

Hmm, en tunnista kuulemaani levyä monista tuoreista kommenteista. Mielestäni Mesmeria on muutaman ensikuuntelun perusteella raikas ja monipuolinen kokonaisuus, täynnä melodisia koukkuja ja sovituksellisia yksityiskohtia (erityisesti pitää mainita rumpuraidat, kyllä!). Seitsentahokasta kieltämättä rasittanut sovitusten puuduttavuus ja kappaleiden yksitoikkoisuus on kuin muisto vain. Tällä hetkellä suosikkeja ovat Hyperborea, Ojai, Kauneuden pitkä varjo sekä Mestarirakentaja (olenko ainoa, joka kuulee siinä jopa ripauksen Slayeria?). Oikeastaan ainoa hieman keskinkertaisempi raita tällä hetkellä on Valles Marineris, mutta vastahan tätä on pari päivää kuunneltukin.
 
Ensivaikutelman perusteella olen enemmän kuin tyytyväinen. Vähemmän hevisahausta ja enemmän ilmaa ja tilaa soittimille. Oikein hyvä. Tosin saihan myös Iäti aikanaan melko nihkeän vastaanoton, omasta mielestäni se on kuitenkin yksi CMX:n parhaita levyjä. Täynnä koskettavia kappaleita ja raikkaampia kitarasoundeja. Seitsentahokas saattoi taas mielestäni olla jopa CMX:n huonoin levy, tylsä ja hengetön.
 
Mesmeria on kuitenkin taas palauttanut mieleen aen, että parhaimmillaan CMX:n musiikki on tarjonnut minulle sellaisia kokemuksia ja elämyksiä, mihin mikään muu yhtye ei ole kyennyt. Syvyyttä, yhdellä sanalla todettuna. Arvostan sitä erittäin paljon tänä aikakautena, jolloin mediassa suurta näkyvyyttä saa sillä, että osaa ottaa kännykällä valokuvia itsestään juoksutrikoisiin pukeutuneena. Siksi olen valmis antamaan heille paljon anteeksi, vaikka sitten Seitsentahokkaan kaltaisen välityön. Tuntuu hyvältä, että juuri tällä hetkellä ja juuri tässä maassa tehdään tällaista musiikkia.

Minusta taas Dinosaurus kuulostaa siltä, että ideoita on otettu monesta laarista, mutta taito ei ole riittänyt toteutukseen
 
No joo - juuri tuon vaihtelevuuden takia pidän albumista paljon, ja ihan kelpo soitantaa siinä on, toimii omille korville.
 
Talvikuningas sen sijaan virtaa komeasti alusta loppuun, ja metallisempi ilmaisu sopii yhtyeelle verrattomasti luontevammin.
 
Ehkä juuri tuo aavistuksen metallisempi meininki on minulle taas turn-off. Onhan Talvikuninkaalla hetkensä, mutta parhaimmat levynsä bändi teki Aioniin mennessä, ainakin toistaiseksi..

Rumban kriitikolle ainakin osunut ja uponnut: http://www.rumba.fi/arviot/levyarvi … va-mesmeria-parasta-cmxaa-aikoihin/

Nalle Östermanin 10/10 arvio Iltamakasiinissa:
http://www.iltamakasiini.fi/artikke … otias-cmx-teki-uransa-parhaan-levyn

Sen verran kerkesin autossa kuunnella, että ainakin Wahlström kuulostaa nyt ihan oikealta rumpalilta eikä seitsentahokkaan rumpukoneelta. Hyvä ensifiilis tosta tuli.

Boyakasha: Nalle Östermanin 10/10 arvio Iltamakasiinissa:
http://www.iltamakasiini.fi/artikke … otias-cmx-teki-uransa-parhaan-levyn
 
En oo tähänkään asti pitänyt Nallen lausuntoja juuri minään mutta nyt pidän niitä kyllä vielä vähemmän minään.

Vessajono: En oo tähänkään asti pitänyt Nallen lausuntoja juuri minään mutta nyt pidän niitä kyllä vielä vähemmän minään.
 
+1.
Tulee mieleen feministien käyttämä termi ylistämällä alistamisesta. Noin överi kehuminen on jo ilkeää. Kaikki tähänastiset hyvät CMX-albumithan hän on haukkunut. Keskinkertaisuudet rakastavat keskinkertaisuutta.
Soundit ja soitto tuolla levyllä toimivat. Tekstitkin pääsääntöisesti ihan jees. Mikä uupuu ovat melodiat ja sointukulut A-osien jälkeen.
Se nuoruudenmuistelustyge tavallaan kyllä kosketti. Tälle yhtyeelle vain siirtyminen nuoren aikuisuuden raivosta tango-tyyppiseen myöhäiskeski-ikäiseen sydämen laavassa vellomiseen on vaikea paikka.
Aura, Vainajala ja Aion ovat itselle ne rakkaat levyt.

Ei mene kyllä ostoon tämä levy, valitettavasti.
 
Suht lupaavat aihiot kariutuvat monesti viimeistään karmeisiin kertosäkeisiin, esim. Hyperborean "Vartija oi vartija" -hokema alkoi pännimään jo ekalla kuuntelulla, tokalla oli jo täysin sietämätön ja kolmatta ei tule. Ja seuraavassa Laavaa-biisissä lähes sama juttu.

Kaake: Ja seuraavassa Laavaa-biisissä lähes sama juttu.
 
Tämä on luultavasti bändin uran surkein pohjanoteeraus. A-osa ihan kelpo, mutta se kertsi oli niin löysää ja limaista paskaa että morjes. Hyperborea, Valles marineris, Mystiikan ontologinen sydän ja Tuleen kirjoitettu ovat nyt viikonlopun jälkeen sellaisia biisejä joiden pariin viitsisi ehkä palatakin.