Media ja viihde ›

Asko Sahlbergin Yö nielee päivät on Suuri Romaani! Uskomatonta lyyristä kerrontaa. Sahlberg saa samaan romaaniin sisälletettyä historiaa, ruotsinsuomalaisten elämän ruumiinavausta, runollista kieltä, sosiologiaa. Heittämällä parhaita lukemiani kirjoja.

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja
 
Paikoin oivaltavaa, mutta vähintään yhtä paljon myös tylsää paatosta. Tuollaisena lyhyenä pläjäyksenä kyllä toimii.

Umberto Eco - Ruusun nimi
 
Tuli tämäkin klassikko nyt sitten kahlattua ja kannatti kyllä. Yksi parhaita lukemiani kirjoja. Postmoderniin tyyliin murhamysteeriä, skolastiikkaa ja historiallista romaania yhdistelevä tiiliskivi. 1300 -luvun munkkiluostarista löytyy joka aamu uusi ruumis, ja mysteerin vastausta joudutaan etsimään kirjallisuudesta.

Sun Tzu - The Art of War (englanniksi, käännöksen ja kommentoinnin tehnyt Denma Translation Group) (Suomeksi Sodankäynnin jalo taito)
 
Klassikkoteos. Erikoista kyllä, että heti alkaessani lukemaan huomasin asian olevan jo tuttua entuudestaan. Viimeiset 50 vuotta varmaankin kaikilla johtamiskursseilla on jossakin määrin käytetty kirjan antamia oppeja. Liiketalouden alalla etenkin, mutta myös urheilun puolella.
 
Sinänsä erikoinen teos, että paljon hyviä pointteja mutta mikään ei enää sinänsä ollut mulle uutta tietoa. Johtuen siitä, että liki kaikissa johtamiseen liittyvissä kirjoissa puhutaan samoista asioista, joita ratkaistaan samoilla konsteilla. Tunne vastustaja, tunne itsesi, tunnista tilanne, ...
 
Pakkohan tälle on silti hyvät pisteet antaa, koska syystä tämä on ollut niin kauan ihmisjohtamisteoksissa käytetty teos. 4,5/5

Simon Kuper - Football Against the Enemy (englanninkielinen versio, suomenkielinen versio on nimeltään Matka pallon ympäri)
 
Simon Kuperin esikoisteos kertoo nuoren juipin seikkailusta ympäri maailmaa Kuningas Jalkapallon perässä. Vaikka aihe on jalkapallo, niin itse lajin kuvaukset eivät ole pääasiassa, vaan lajiin ympärillä pyörivät teemat (rasismi, lahjonta, nationalismi, totalitarismim ...) Kirjoittajan tyyli kirjoittaa yhdistelee hyvin huumoria ja asiapitoisuutta. Tästä saa todellakin kaikki jotakin irti.
 
Todella mielenkiintoinen ja viihdyttävä kirja, vaikka jotkut kappaleet tuntuivat olevan vähän täytettä kirjalle. Kirjasta kyllä selviää lukijalle, mikä on se maailmanlaajuinen jengiä yhdistävä asia.
 
Pamautan teokselle mainiot pisteet, 5-/5. Suosittelen kaikille varauksetta.

Stephen King: the revival.
 
King on kyllä tuottelias kaveri. Vähän väliä tulee kirjaa ja kaikki ovat oikein viihdyttäviä pläjäyksiä. Tämäkin on taas enemmän sellaista draamaa ja mystiikkaa aihealueeltaan, mitä nyt lopussa käväisee ihan pienen hetken ns. kauhun puolella. Kirja sisältää paljon ihmissuhdedraamaa, mitä King kyllä osaa hienosti kirjoittaa. Arvosanaksi sanoisin sellaisen vahvan 3,8/5. Ehkä jopa 4/5. Pitää hankkia hyllyyn tämäkin muiden seuraan.

Tampio:
 
The Stand - Stephen King
Tuhat sivuinen järkäle, jossa kirjan aluksi epidemia pyyhkii maan lähes tyhjäksi. Loput 900 sivua jälleenrakennetaan ihmiskunnan rippeitä. Tarina kantoi hienosti aivan viime metreille, kunnes kingmaisesti homma kustiin loppussa. Tästäkin on ilmeisesti tulossa elokuv(i)a?
 
The Standistä on -94 valmistunut hyvä neliosainen minisarja ja nyt on ollut puhetta, että siitä tehtäisiin peräti neljä täyspitkää leffaa.

Jonathan Wilson - Inverting the Pyramid (englanninkielinen)
 
Neljä-ja puolsataa sivua eri jalkapallotaktiikkojen synnystä, historiasta ja niin edelleen. Voisi kuvitella melko puisevaksi teokseksi, mutta ei tämä ollut ollenkaan sitä. Jos pitää jalkapallosta, sen taktisista kiemuroista ja historiasta niin tämä on hyvä teos.
 
Kirjasta selviää muun muassa, miksi Unkari oli 50-luvun alkupuolella liki lyömätön ja missä "totaalinen jalkapallo" kehittyi alkujaan. Ja paljon muutakin. Kappaleet ovat selkeästi jaoteltu eri kuvioihin ja synty-ympäristöihin liittyen. Plussaa myös siitä, että on paljon aikalaislainauksia aina 1800-luvulta asti. Niitä on aina kiva lueskella.
 
Arvosanaksi näin lajia rakastavana 5/5. Vaikea tosin kuvitella että joku, joka ei lajista suuremmin pidä, saisi tästä läheskään yhtä paljoa irti. Hyvin kirjoitettu teos joka tapauksessa, niin ainaskin jotakin saa kaikki irti.

Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
 
Nimensä mukaisesti saatana saapuu Moskovaan tekemään yliluonnollisia temppuja ja tavalliset ihmiset joutuvat todistamaan syyttömyyttään mielivallan edessä. Lisäksi seurataan kirjailija Mestarin ja tämän naisystävän Margaritan rakkaustarinaa, josta kirjallisten piirien ahdasmielisyys tekee traagisen, sekä Pontius Pilatuksen syyllisyydentuntoja 2000 vuotta sitten tämän teloitettua Jeesuksen vastoin omaa tahtoaan, keisaria palvellakseen.
 
Tämän kirjan mainostettu "pureva satiiri" ei ehkä ole nykypäivänä ihan niin helposti aukeavaa kuin takakannessa annetaan ymmärtää, mutta onhan tämä klassikkostatuksensa ansainnut.

Jaakko Hämeen-Anttila: Jumalasta juopuneet
 
Asiallinen ja suht kattava yleiskuvaus suufilaisuudesta. Jos ei tunne suufilaisuutta ennestään, niin ei yhtään pöllömpi kirja aloittaa.

J.G. Ballard - Super-Cannes. Ballardilta aiemmin oli tullut tutuksi Tornitalo, Super-Cannes oli hävintään yhtä hyvä. Scifiä, dystopiaa ja nurinkurisuutta sopivassa suhteessa.
 
Haruki Murakami - Värittömän miehen vaellusvuodet. Ei nouse Murakamin parhaiden joukkoon, mutta kuitenkin helppo ja vaivaton lukukokemus.

Michael Lewis - Moneyball
 
Kirjan pohjaltahan on kans tehty Oscar-ehdokkuuksiakin samanniminen elokuva, mutta siitä viis.
 
Kirja keskittyy yhteen viime vuosikymmenien mielenkiintoisimmista urheiluilmiöistä. Miten Oakland Athletics pärjäsi niin hyvin MLB:n (Korkein Pohjois-Amerikkalainen baseballin ammattilaisliigataso) runkosarjassa eri kausina vuosituhannen vaihteen aikoihin, vaikka pelaajabudjetti oli vuodesta toiseen sarjan pienimpiä? Mitä siellä tehtiin toisin? Miten Oakland sai huippujoukkueen kasaan muiden joukkueiden hylkäämistä pelaajista?
 
Kirjassa seurataan joukkueen sisältä käsin erityisesti kautta 2002, jolloin joukkue saavutti 20 perättäistä voittoa ensimmäisenä MLB-joukkueena sitten toisen maailmansodan huolimatta sarjan kolmanneksi pienimmästä pelaajabudjetista ja edelliskausien huippupelaajien menettämisestä ennen kauden alkua.
 
Kirja on itsessään hyvin kirjoitettu (sopivasti huumoria mukana + leikit), mutta kun en ole paljoa lajia seurannut niin vähän on hankala seurata välillä mistä puhutaan. Annan teokselle kuitenkin 4/5, kuitenkin mielenkiintoinen aihe ja viihdyttävää lukemista.

LOTR - The Fellowship of the Ring
 
Hieno kirja kyllä kaikin puolin. Mun mielestä suomennos on onnistunut varsin hyvin ja tykkään kyllä Tolkienin tavasta kuvata henkilöitä. Juoni nyt on selvä, mutta paljon taas mielenkiintoisia yksityiskohtia ja tarinaan vähän lisää juttua. Oon joskus ala-asteella lukenut tämän ja aikaa on kyllä kulunut, joten sinänsä melko uusi luettava kuitenkin.
 
Gandalfin ja Balrogin mittelö oli jees, siinäkin hienosti viittaus Silmarillioniin.
 
Tykkäsin myös siitä, että Tolkien kirjoitti tarinaan sellaisia juttuja, joihin ei vastausta annettu ja ne sai kyllä miettimään. Esim. Tom Bombadil-luku on loistava ja meikää kiinnosti sen jälkeen selvitellä, että mikä se vanha Bombadillo oikein oli, kun oli Keski-Maassa pyörinyt niin kauan. Toinen mielenkiintoinen hahmo oli tämä Glorfindel, jonka roolin Arwen sai leffassa. Mielenkiintoiseksi hahmon teki kaksi juttua. Ensin se, että tyyppi yksin ajo Mustat ratsastajat pakosalle ja toinen se, että Silmarillionissa Gondolin yksi haltiaruhtinaista oli Glorfindel ja se pisti Balrogia pataan. Jäi askarruttamaan, että onko kyseessä sama tyyppi?
 
Mutta hieno kirja ja seuraavaksi Kahden Tornin pariin.
 
5/5

Erwin Rommel - Jalkaväki hyökkää
 
Teoksessa seurataan Erämaan kettunakin tunnetun Erwin Rommelin ja hänen käytössä olleiden joukkujensa puuhia ensimmäisen maailmansodan eri taisteluiden tuoksinassa. Vuoden 1939 suomennoksen alaotsikkona lukeva elämyksiä ja kokemuksia tuntuu vähän makaaberilta termiltä tämmöiseen teokseen, mutta mitäpä siitä. Kirja ei ole itsessään mikään kirjallisuuden riemuvoitto, mutta antaa hyvää kuvaa siitä, millainen johtaja Rommel oli ja miten hänen joukkonsa saavutti melkoisia voittoja lukumäärältään monikertaisista vihollisista.
 
3 ja puol/5 arvosanaksi kuitenkin. Kertomuksethan ovat kuin parhaistakin jännäreistä, mutta parempi käännös/kirjoitus nostaisi selkeästi arvosanaa.

Durchholz et. al. - Neil Young: Long May You Run
 
Ei tarjoa kuvien lisäksi juuri mitään muuta uutta, jos on jo lukenut muita Neil Young elämäkertoja, mutta ihan hyvä johdanto vasta-alkajille.

Secreterial: LOTR - The Fellowship of the Ring
 
Hieno kirja kyllä kaikin puolin. Mun mielestä suomennos on onnistunut varsin hyvin ja tykkään kyllä Tolkienin tavasta kuvata henkilöitä.
 
Itse luen juuri englanniksi, ja saa olla koko ajan sanakirja toisessa kädessä, kun tässä on niin paljon eri synonyymejä.

zorro: Itse luen juuri englanniksi, ja saa olla koko ajan sanakirja toisessa kädessä, kun tässä on niin paljon eri synonyymejä.
 
Pitäisi itsekin englanniksi lukea LOTR ja Hobitti, mutta hyllyssä on suomenkieliset, niin siksipä olen lukenut ne. Silmarillion vois olla jo jännä englanniksi..

Lopettamaisillani Jonathan Franzenin Muutoksia. Mieletön.

Tiia Aarnipuu - Trans: Sukupuolen muunnoksia
 
Varsin hyvä yleisteos sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta.