Koskettimet ›

Nyt kaipaisin kaikilta synavelhoilta apua.
 
Virittelen tuossa soundeja pop&rock Cover-hommiin enimmäkseen Yamaha MOX:lla (MOtif XS:n soundit). Aika paljon analogityyppisiä soundeja ja sitten vähän muuta peruskauraa.
 
Ongelmia on kuitenkin saada soundit erottumaan ja "leikkaamaan läpi" livenä soitettaessa. Vaikka monen Cover-biisin soundit on saanut veivattua aika lähelle orginaalia, niin livenä soitettaessa perus pa:lla ne tuntuvat katoavan yleisjytinään. Volumea lisäämällä ne tietysti saa lopulta kuulumaan, mutta silloin tuntuvat jyräävän kaiken yli, eivät leikkavaan sen läpi.
 
Tähän siis kyselisin jos olisi jotain vinkkejä kokeneemmilta nappien vääntelijöiltä (siis jotain muuta kuin, että kitaristi opetetaan soittamaan hiljempaa, se ei vaan onnistu). Miten te viilaatte vaatimattomammalla pa:lla soitettaessa livesoundejanne verrattuna "levysoundeihin"?

Muutama ajatus:
- Keskity olennaiseen
- Soita yksinkertaisesti
- Vähennä dynamiikkaa (eli soita koko ajan täysillä)
- Vähennä bassoja (eli laita vasen käsi taskuun)
- Tee tarvittaessa kompromisseja soundiin (esim. lyhennä atakkia, lisää keskiääniä, poista reverbit)
- Yritä vakuuttaa rumpali sähkörumpujen autuudesta

juini: Muutama ajatus:
 
- Yritä vakuuttaa rumpali sähkörumpujen autuudesta
 
Just joo. Mnet jaksaa vielä vuosien jälkeenkin yllättää :) Kohta seuraava suosittelee vaihtamaan loppubändi Ketronin huippuhyviin säestyksiin... Taattua kamaa!

samulijp: Just joo. Mnet jaksaa vielä vuosien jälkeenkin yllättää :) Kohta seuraava suosittelee vaihtamaan loppubändi Ketronin huippuhyviin säestyksiin... Taattua kamaa!
 
Avaa mielesi. Tässä on kyse pop/rock cover-kamasta. Käytännöllisyys ajaa yli optimaalisuuden.

juini: Avaa mielesi. Tässä on kyse pop/rock cover-kamasta. Käytännöllisyys ajaa yli optimaalisuuden.
 
Paskapuhetta. Sähkörummut vie helvetisti enemmän tilaa kuin Ketron, joten Ketron on ehdottomasti paras ratkaisu.

BaariMikko: Paskapuhetta. Sähkörummut vie helvetisti enemmän tilaa kuin Ketron, joten Ketron on ehdottomasti paras ratkaisu.
 
OK, täytyy ottaa testiin sopivassa välissä. Kiitos.

mä oon huomannut, että keikoilla vähemmän on yleensä enemmän. ei tartte orjallisesti soittaa biisejä kuten levyllä - studiossahan syntikkaraidoilta on miksattu turhat taajuudet helvettiin ajan kanssa ja soundcheckissä sellaista luksusta ei oo. Eli: oli biisit sitten omia tai covereita, niitä joutuu toisinaan sovittaa uusiksi live-tilanteita varten karsimalla turhaa soittoa pois. Ja mitä useampi kokki bändissä lauteilla niin sitä vähemmän voi soittaa.
 
Tuntuuhan se ehkä aluksi tyhmältä soittaa vain yhdellä kädellä sointuja vaikkapa säkkärissä, mut sitten kun tuuttaa niitä 10-äänisiä paksuja analogipädejä sinne yleiseen sekamelskaan niin eihän siitä ota tolkkua enää itse pirukaan.
 
volume-pedaali vois olla hyvä investointi sooloslotteja varten. syntsaan käy myös joku midispedu, jolla voi käskyttää midin kautta sitä volaa. tai sit tuuttaa lead-soundit vaikka jonkun maltillisen säröpurnukan läpi.

Sähkörumpuihin en sen enempää ota kantaa, että kyllähän ne nyt näyttävät täysin naurettavalta jos bändi paasaa tukka heiluen menemään jotain bon jovia. Käytännölliset, ehkä.
 
Ite oon ajan kanssa myös tehokkaasti sisäistänyt, että vaikka himassa vääntää hienot yks yhteen soundit, ne eivät livenä toimi toisinaan sitten alkuunsakaan. Tähän lienee syynä juuri tuo edellä mainittu taajuksien miksaus ym. Lisäksi ongelmana voi olla, että kun biisin säv. lajia muutetaan laulajalle sopivaksi, voi säv. laji olla esim. kvartin eri kuin alkuperäinen. Siitä seuraa helposti se, että kun laulaja vetääkin vaikka matalammalta, niin synahommat ja skitat voi joutua ottamaan ylempää. Eri instrumenttien ja laulun taajuudet tuppaavat sitten pakkaantumaan lähemmäs samoja alueita, jolloin kokonaispaletti on mössöä. Toisaalta voi myös miettiä ohjelmistoa sen mukaan miten lähtee laulajalta mahd. lähelle orig. sävellajia.
 
Toisinaan kannattaa myös testaa tehdä aika rajuja leikkauksia kiipparin omalla eq:lla.

Haipuma: Toisinaan kannattaa myös testaa tehdä aika rajuja leikkauksia kiipparin omalla eq:lla.
 
joo. alapäästä saa ruuvata veks aika isolla kädellä - ellei sitten oo coveroimassa jotain funeral doomia synth-only mentaliteetilla :D - jos bändissä on basisti niin syntsalla varastaa taajuudet ao. musikantilta kyl todella helposti kun tuuttaa jotain moog-henkistä pörinää matalalta, ja jos vielä miksaaja päivittelee Facebookkia just silloin niin yleisön ilmeistä voi päätellä että nyt tulee PA:sta jotain todella jännää. nimim. "kokenut" :D

Omaa soittomukavuutta noissa tilanteissa ainakin parantaa oma monitori, josta kuulee itsensä. Se on sitten miksaajasta kiinni, että paljonko sieltä pöydästä kuuluu ja mitä ulos.
 
Mutta sitten kun mennään näihin jopa amatööribändienkin miksausongelmiin, niin miksi koskettimet hukkuvat kitaroiden alle ? Koska kitaristien on pakko pistää vahvistimet huutamaan täysille ja siinä jää koskettimien volyymi-suhdanne alle.
 
Musiikin tarkoituksena ei ole tukahduttaa ääniaaltoja toisten instrumenttien kesken. Vaan sen tarkoituksena on saada ääniaallot rakentumaan. Tässä suhteessa tuo Kummeli sketsi pitää paikkaansa, että jos on huono rumpali, niin "LESSON NUMBER ONE ÄLÄ HÄIRITSE PANNUILLA MUSIIKKIA".
 
Hauskanpitoahan tuo cover touhu monille on, mutta kannattaisi muistaa soittaa enemmän musiikkia, kuin vain yrittää olevinaan soittamalla musiikkia.

2,5 vuotta tuli elannoksi bilehuttua tehtyä. Antoi paljon ja vei myös. Nyt onneksi saa levätä hetken.
Ihan hyvää tekee varmasti.
 
Aluksi vetelin kulmamonitorilla. Se ei kuitenkaan määräänsä enempää toiminut. Keikoille lopuksi mukaan oma mikseri ja nappi/napit päähän. Toiminut ihan hyvin ja sillä on pitänyt myös muut soittajat bändistä tyytyväisenä. Soittimia on tullut roudailtua fantomeista halvimpiin ritsoihin, mielenkiinnon ylläpitämiseksi suoritettavaa materiaalia kohtaan. Ne saundit. Esitettävä materiaali on antanut ja antaa paljon kokeilunvaraa.
 
Tasot saundeihin tullut tehtyä parin eri mikserin kautta. Yläpäätä saanut leikata yleensä heti ensteks kun muuten tulee valitusta niiltä muilta joilla on napit päässä. Bändissä on kaksi ammattimiksaajaa joten asiaa kohtaan lienee ollut myös pientä yliherkkyyttä, ehkä. Musiikki on ollut kasarihittejä yms joten kaikua, sustainia ja kaikkea muuta sellaista on saanut tuoda paljon saundeihin ja etenkin kun bilebändeille tyypillisenä elementtinä kitarat eivät ole määräänsä enempää valokeilassa esillä. Ihan perusjuttuja anyways millä leveyttä ja sointia tuoda yksinkertaisesti poppiryskeeseen. Leedeissä huomioida tasoerot suhteessa padeihin, saundin pyöreys jne jne. Padeissa enempi tehdä variaatioita. Kevyissä seteissä eri tasot kuin bileseteissä sekä niiden nopeat vaihdot. Ei ole rakettitiedettä. Kasari ja ysärikamaan tritonit toiminut kivasti eivätkä saundaa liian modernilta tai softalta. Uudempaan kamaan eivät kelpaa ehkä niin hyvin mutta pääasiassa tuo bilekulttuurikin kuitenkin koostuu niistä vanhoista hiteistä ellei sitten ole jokin profiloitu juttu kyseessä. Uudemmat hitit myöskin kuolevat yleisön keskuudessa todella nopeasti nykypäivänä joka taas kertoo jotain nykymusan ja meiningin tasosta sekä kestävyydestä.
 
Vanhat kasarianalogit toiminut kivasti keikoilla ja kaiut sekä delayt saanut suoraan omasta mikseristä.
Yleensä yleisö ei huomaa mitään eroa soittaako sitä sitten millä tahansa kuhan nyt ei rupea runawayta pianosaundeilla tahkoamaan tms. Valitettavaa mutta totta. Ihan menee up yours.
 
Yhdyn myös tuohon soittopuoleen ja kyllähän ne huttubändit ja kulakkibändit joutuvat paljon enemmän soittamaan ja osaamaan leipänsä eteen. Bilebändeillä toki pitää sitten olla muut puitteet kunnossa:
laulajalta vaaditaan paljon, soittajien pitää osata reagoida lavalla nopeasti, hyvä äänentoisto, valot, sata lasissa alusta loppuun joka ilta jne. Eli on siinäkin sitten ne omat juttunsa vaikka kaikki ei aina siihen soitettavaan antiin makaamaan.
Yleisö tuntuu myös haluavan enemmän sirkushuveja kuin kuunneltavaa, joka lienee oman aikamme trendi.
Asioissa lienee puolensa ja puolensa.