Rock, pop, alternative ›

Nostetaanpa tämä. Ehkä yksi suurimmista suosikeista ollut tämä bändi minulle viime aikoina.
 
Varsinkin levyt Tigermilk, If You're Feeling Sinister, Dear Catastrophe Waitress ja Life Pursuit iskevät aivan täysillä. Muut ovat vähän heikompia, mutta huonoa levyä eivät ole kyllä tehneet.
Vaikka bändin melodiat ovat kauniita, syy miksi heihin niin syvästi ihastuin ovat kumminkin sovitukset, niin rikkaita ne ovat. Tuovat vahvasti mieleen esim Left Banken joka onkin yksi suosikeistani.
Myös Stuartin ääni on loistava. Siinä on jotain mitä on vaikea sanoin kuvata.
 
Write About Love oli tosin pettymys. Jotenkin minusta bändi menetti osan identiteetistään kun Se päivitti soundiaan, mutta tämä voi olla makuasia (ja onkin.)
Suosikiksi nostaisin Life Pursuitin, sillä vaikka Sinister on täydellinen levy, on se hiukan yksipuolinen minusta (ja tämä on osittain myös sen vahvuus) niin Life Pursuitilla on enemmän hajontaa tyylinen ja moodien suhteen minusta. Blue Collar Boy ja Blues Are Still Blue tuovat mieleen jopa Bolanin, ja tämä on plus. Stuart on myös yksi lempilyristeistäni näinä päivinä, vaikka useinhan sielä vilahtaa uskonnoliset teemat, mutta käsittelytapa ei kuitenkaan ole saarnava ---> ei häiritse.
 
Kuulemma tänä syksynä tarkoitus julkaista uusi levy ja tätä odotan innolla.

Tajusin B&S:n pari vuotta sitten. Minusta kyseessä on 2000-luvun parhaimmistoon kuuluva yhtye. Komppaan edellistä kirjoittajaa siinä, että biisien nerokkuus piilee paljolti sovituksellisissa seikoissa, ja toisaalta tyylilajien rohkeassa yhdistelemisessä. Myös persoonalliset soundit ja instrumenttivalinnat luo biiseihin hauskaa yllätyksellisyyttä.
 
Mulle sanoitukset ovat aina olleet hirmu tärkeitä, ja Bellen biiseissä olen pannut merkille, että niihin panostetaan poikkeuksetta. Sanat sisältävät monin paikoin oudon tuntuisia tarinoita, joita on hauska kuunnella.
 
Milloinkahan bändi tulee taas Suomeen?

Keke Urlaub: Tajusin B&S:n pari vuotta sitten. Minusta kyseessä on 2000-luvun parhaimmistoon kuuluva yhtye. Komppaan edellistä kirjoittajaa siinä, että biisien nerokkuus piilee paljolti sovituksellisissa seikoissa, ja toisaalta tyylilajien rohkeassa yhdistelemisessä. Myös persoonalliset soundit ja instrumenttivalinnat luo biiseihin hauskaa yllätyksellisyyttä.
 
Mulle sanoitukset ovat aina olleet hirmu tärkeitä, ja Bellen biiseissä olen pannut merkille, että niihin panostetaan poikkeuksetta. Sanat sisältävät monin paikoin oudon tuntuisia tarinoita, joita on hauska kuunnella.
 
Milloinkahan bändi tulee taas Suomeen?
 
nettisivujen mukaan ens kesänä käyvät köpiksessä ja tukholmassa mut suomesta ei ollu nitään mainintaa :(
ja tosiaan Stuartin sanat on loistavia. Ensisilmäykseltä jopa naiveja ja yksinkertasia mut siä alla on tosi monta kerrosta.

http://www.flowfestival.com/artists/belle-and-sebastian/
 
Elokuussa olisivat siis Flowssa. Pitäisi ottaa uus levy kuunteluun kunhan kerkeää.

Uusi levy tuntui vähän linjattomalta välityöltä, että ihan kuin niiden olisi tehnyt mieli tehdä enemmänkin elektronista hassuttelua, mutta ei sitten ihan uskaltanutkaan ja mukana oli paljon vanhan kuuloisia biisejä uuden tyylisten seassa. Monet aika hyviäkin.
 
Olisi kyllä ihan kiva nähdä livenä. Vaan raaskiikohan ihan flowiin lähteä.
 
Ja joo, on kyllä tyttöindiepoppirokkia parhaasta päästä.