Yleistä keskustelua musiikista ›

M.A.Nummisellahan on tästä nerokkaasti käännetty "Olen tunnelmassa"
 
Joo, ja Four Brothers-kipaleesta väännetty hauska versio "Neljimmäinen veljeksistä."

Onhan se noinkin. Itse pidän myös klassisesta paljonkin, mutta ehkä näen sen ja populäärimusan välillä melko suuren kuilun. Etenkin siis esimerkiksi tuollaisen suoran alkuaikojen rockin ja klassisen musan välillä. Klassista musaa on aina tehty muiden esitettäväksi.
 
Jotenkin samaa mieltä näistä. Ikäänkuin vaistomaisesti olen aina arvostanut omaa musiikkiaan esittäviä artisteja korkeammalle kuin lainamateriaalia toimittavia. Ihan asiaa sen kummemmin analysoimatta. Levystössäni kunniapaikalla ja tiheimmin soineet tekeleet on aina olleet tällaisia bändejä ja artisteja. Eikä sille varmaan mitään loogista selitystä olekaan, jotenkin vain tuntuu siltä.
 
Samallalailla jotenkin oudosti olen aina arvostanut laulajia, jotka myös soittavat jotain soitinta korkeammalle kuin "pelkkiä" laulajia. Eihän näissä mitään järkeä varmaan ole, mutta näin se on vain aina mennyt.

Jos kappale on melodisesti hieno, hyvin laulettu ja soitettu, ei mua henkilökohtaisesti ole koskaan häirinnyt se, onko kyseessä käännösbiisi tai esittääkö sen joku muu kuin biisin tekijä tai alkuperäisesittäjä. Hurriganesien "In The Nude" toimi omalla sarallaan lähes yhtä hienosti kuin Glenn Millerin "In The Mood".
Siis l ä h e s. Tosin tuohan ei instrumentarium-musana ollut käännösiskelmä.
 
Jos Milleristä puhutaan niin M. A. Nummisen In the mood versio "Tunnelmassa" on aivan älyttömän kova veto Nummismaisine riimittelyineen.

Samallalailla jotenkin oudosti olen aina arvostanut laulajia, jotka myös soittavat jotain soitinta korkeammalle kuin "pelkkiä" laulajia. Eihän näissä mitään järkeä varmaan ole, mutta näin se on vain aina mennyt.
 
Heh. Mä olen tuostakin eri mieltä - itse asiassa pidän ihmisääntä instrumenteista vaikeimpana... Mutta on kiva jutella siitä millä eri tavoilla ihmiset arvostavat asioita - hyvä että tulee esille paljon erilaisia mielipiteitä.

Hurriganesien "In The Nude" toimi omalla sarallaan lähes yhtä hienosti kuin Glenn Millerin "In The Mood".
 
...ja jonka säveltäjä ei suinkaan ollut Glenn Miller, vaan Garland/Razaf (Allmusic)!
 
Kiva on tuo Ganesien versio, ja jos tuosta diggaa, saattaa The Shadowsien tulkinta kappaleesta Chattanooga Choo Choo kolahtaa sekin. Mikä kappale muuten ei myöskään ole Millerin sävellys, mutta tunnetuksi tekemä kylläkin...

Miksei niitä piisejä voi soittaa alkuperäiskielellä...
 
Olen aivan samaa mieltä. Itse en suostu esittämään yhtään kappaletta muuta kuin alkuperäisellä kielellä. Taitaa tuo ulkomaalaisten kappaleiden suomeksi sanoittaminen olla jäänne sota-ajalta ja viiskymmentäluvulta kun suomen kansa 99% ei osanuut muuta kuin äidinkielensä. Maailmassa on vielä joitan paikkoja missä on vähän samanlainen attitudi. Sakasassa ja ranskassa tehdään minun ymmärryksen mukaan melko paljon käännös kappaleita. Ruotsissa, norjassa ja tanskassa se on harvinaista.

Jos musiikki kuullostaa korvaasi hyvältä, se on SINUN mielestäsi hyvää. "Makuasioista ei voi kiistellä"-on maailman huonoin lausahdus, ja siitä täällä siitä väännetään kättä 24/7. Jos makuasioista ei kiistellä niin MISTÄ sitten?
Paradoksaalista. Tämä kirjoitus myös.

Jos musiikki kuullostaa korvaasi hyvältä, se on SINUN mielestäsi hyvää. "Makuasioista ei voi kiistellä"-on maailman huonoin lausahdus, ja siitä täällä siitä väännetään kättä 24/7. Jos makuasioista ei kiistellä niin MISTÄ sitten?
Paradoksaalista. Tämä kirjoitus myös.
 
Aika paljolti kyse lienee myös siitä miten mielipiteensä esittää ja kuinka sen perustelee.Kaikenlaiset "artisti X on perseestä" mielipiteet eivät ole keskustelun kannalta kovin mielenkiintoisia.

Tavallaan ymmärrän syyt, miksi noita käännöspiisejä on silloin aikoinaan ryhdytty tekemään. On siellä muutamia ihan hyvin onnistuneitakin virityksiä.
 
Mutta mielestäni kevyenmusiikin skenen rakentaminen käännöskappaleiden pohjalle oli pitkässä juoksussa karhunpalvelus koko musiikkitoiminnalle/bisnekselle Suomessa. Se ei antanut mitään mahdollisuutta kansainvälistymiseen, ei tullut sellaista sävellyskokemusta kuin esimerkiksi tuossa naapurimaassa. Tämän tuloksia on nyt niitetty ainakin 30 vuotta siinä muodossa, että Suomesta ei ole kansainvälisiä tähtiä tullut pop-puolelle. Vasta aivan viime vuosina on alkanut tapahtua muutosta. Mutta vaikeampaa on yrittää tulla isoksi peluriksi tilanteessa, jossa merkittävimmät pelipaikat on jo jaettu muutamien isojen kesken, sen sijaan, että olisi ollut alusta pitäen mukana rakentamassa sitä pelikenttää.

Mutta mielestäni kevyenmusiikin skenen rakentaminen käännöskappaleiden pohjalle oli pitkässä juoksussa karhunpalvelus koko musiikkitoiminnalle/bisnekselle Suomessa. Se ei antanut mitään mahdollisuutta kansainvälistymiseen, ei tullut sellaista sävellyskokemusta kuin esimerkiksi tuossa naapurimaassa.
 
Meinaatko ettei naapurimaassa tehty lainkaan coverikappaleita? En menisi kyllä allekirjoittamaan sitä väitettä, että Suomen kansa olisi vähemmän humppaan päin suuntautunutta jos Raittisen pojat ynnä muut eivät olisi tulleet sen syntisen rokkenrollin kanssa leikkimään. Veikkaan, että siinä tapauksessa Suomi lähettäisi Euroviisuihinkin jonkun entisen tangokuninkaan. (What are odds of that happening?)
 
Kas kun tuntuisi olevan niin, että suomalainen kulttuuri on aavistuksen puritanistista. Kun näin on ennenkin tehty niin tehdään nytkin. Mitä sinne kekkuloimaan lavalle, nauravat vain meille. Soittakaa nyt sitä tangoa ja juodaan pöytäviinaa. Toisin sanoen, uskoisin että jos käännösbiisit olisivat jääneet tekemättä, minulla olisi nyt varmaankin sähkökitaran sijasta harmonikka (mitenkään harmonikkaa vähättelemättä, uskoisin vain että se on nuorison keskuudessa eksoottisempi soitin kuin tuo revityslankku).

Meinaatko ettei naapurimaassa tehty lainkaan coverikappaleita?
 
Veikkaanpa että kirjoittaja tarkoitti, että vaikkapa jo 60-luvulla ruotsalaiset rokkarit meitä suomalaisia useammin lauloivat englanniksi ja kirjoittivat omia kappaleitansa. Ja onhan se niin, että siellä oltiin huomattavasti suomalaisia edellä.

Veikkaanpa että kirjoittaja tarkoitti, että vaikkapa jo 60-luvulla ruotsalaiset rokkarit meitä suomalaisia useammin lauloivat englanniksi ja kirjoittivat omia kappaleitansa.
 
Niin no, mutta kysymys onkin siitä, että onko se kansallinen juttu. Sitä paitsi ruotsin kieli on germaaninen ihan kuten englantikin joten luonnollisesti englanti taipuu paremmin ruotsalaisten suuhun kuin suomalaisten. Että jos niitä vaikutteita ei olisi jostain tuotu, olisi Iiro-Einari katsonut että "mikä hiton tankero", säveltänyt Kesäillan valssi vol. XIII:n ja katsonut kun tanakka kansa rytkyttää humppaa ja jenkkaa, kovasti kuitenkin siitä nauttien. (Humppa ja jenkka ovat muuten sopivassa määrin oikein mukavia musiikinlajeja.)
 
Ja onhan se niin, että siellä oltiin huomattavasti suomalaisia edellä.
 
Ja ollaan vieläkin. Kukas sitä suomalaista musabisnestä tällä hetkellä pyörittää? ;)

--- Että jos niitä vaikutteita ei olisi jostain tuotu--
 
Juu, en mä oo mitenkään kiistämässä Raittisten kaltaisten pioneerien arvoa, päin vastoin.

Lisään yhden biisin listaan "suomenkielisenä alkuperäistä parempi"..
 
Sammy Babitzin: Kuin tuhka tuuleen

Soittajienkin olis hyvä oppia tuntemaan historian arvo ja kehityksen kulku. Ilman vaikutteita tekisimme yhä itse omat "soittimemme" hirvenluista, katajasta jne.
 
Kalevalainen poljento olis ainut mitä soitettaisiin. Tai mistähän päin nekin laulut ovat tulleet ja kenen alkuperäisiä biisejä nekin ovat että kuinka kauas sitä pitäis mennä ennenkuin tulis aitoa ja omaa.
 
Esitän vertauksen. Prätkäjätkä ajaa Yamaha xxwzzrrrummm miljoona-merkkisellä pyörällä ja sanoo että mitä virkaa on ollut Honda Four 750- pyörällä. Hän ei voi mitenkään arvostaa 70-luvun hittipyörää. Hänen mielestään se on aivan yliarvostettu. Hän ei myöskään voi ymmärtää kuinka jotkut puhuu pyörästä ihaillen ja jopa kunnostaa moisen pelin itselleen. jne.
 
Turha jatkaa. Kyllä joku jo tästä tajus mitä ajan takaa.

Turha jatkaa. Kyllä joku jo tästä tajus mitä ajan takaa.
 
Halusit kertoa, että se on sitten pyöräkuume iskeny Härmässäkin kevään myötä?
;-) Hoho!
 
Käännöskappaleiden ja coverointien tuomitsemista yhdessä nipussa kannattaa välttää. Vielä 70-luvun alkupuolella biisien suomentamisesta luopuminen olisi tarkoittanut sitä, että ne eivät olisi tulleet suomeen kuin keräilijöiden arvostamina importteina. Missään tapauksessa meillä ei nyt olisi saksan- ja italiankielisen iskelmän (vahvimmin suomennettu alue) tarjoamaa sävelpohjaa, vaikka amerikkalainen ja englantilainen musiikki ehkä olisikin tullut joillekin tutuksi.
 
Hyvät käännökset ovat ihan oikeasti hyviä käännöksiä, ja huonoille voi aina nauraa. Sellaista ehtoa kuin Poppamiehen mainitsema "en koskaan komppaa käännöskappaletta" en oikein osais kuvitella, mutta tyhmimpien kielikukkasten aikana menisin ehkä varjoon. Näin siis jos bändi muutenkin soittaa covereita, ensisijaisesti omaa materiaalia soittavissa bändeissä saa ja pitää toki valita biisilistaa vaikka millä kriteereillä, jos haluaa homman eheäksi.
 
Mutta suomennokset ovat erottamaton osa mun nuoruuttani, ja koko suomalaisen musiikin kenttää parikymmentä vuotta sitten - niille on helppo nauraa, mutta yhdessä nipussa en osaa tuomita.

Käännöskappaleiden ja coverointien tuomitsemista yhdessä nipussa kannattaa välttää.
 
Samaa mieltä. Mun nuoruudessani coveri tarkoitti kuitenkin poikkeuksetta myös käännöskappaletta. Siksi ne niputan vieläkin. En kuitenkaan tuomitse. Moni halveksiikin mun ikäluokkani kielitaidottomuutta. Tietysti aiheesta kun nykyvinkkelistä katsoo. Silloin oli tärkeää saada vaikutteita maailman musiikista.
 
Pyöräkuumeen lisäksi halusin sanoa että kannattaa soitella aluksi muitten tekemiä. Kannattaa imeä vaikutteita ja käyttää niitä omassa luomisprosessissaan hyväksi. Ja näille vaikutteiden antajille vois osoittaa sekä ymmärtämystä että kunnioitusta.
 
Jokainen oman matskunsa tekijä on kuitenkin jäljittelijä. Kaikki on vain variaatiota Aatamin kalikalla puuhun rummuttamasta kutsusta Eevalle: "tekis taas mieli", sekä kevyestä viheltelystä aktin jälkeen. Ja ilman näitä meillä ei musaa olisikkaan.
 
Rokin SM-kisoissa 80-luvulla jotkut huuteli Jussille että oot historiaa. Jussi huusi vastaan että huomenna myös te olette historiaa.

Jami: Jokainen oman matskunsa tekijä on kuitenkin jäljittelijä.
 
Tästä mulle tuli mieleen ajatus, joka piti aikaisemmin tähän ketjuun kirjoittaa, mutten viitsinyt.
 
Jos aatellaan rokkibändiä, jolla on selkeä imago ja linja musiikkinsa suhteen, vaikka että "tää meidän musa on niiq sellasta guns'n'roses - (tai mitä tahansa) tyylistä rokkia" niin mitä väliä on sillä kuka ne biisit tekee, jos koko bändi on enemmänkin nippu roolihahmoja kuin oikeita ihmisiä? Mikä merkitys niillä "omilla biiseillä" on jos ne on kumminkin tarkoitettu tietynlaista roolia vetävän "sarjakuvahahmon" esitettäväksi ja suuhun sopivaksi?
 
Mä oon vähän skeptinen sen suhteen, että paljonko lauluntekijän omat ajatukset tällasessa materiaalissa kuuluu, jos lähtökohta on se, että meillä on joku imago tai rooli ja meidän "omat biisit" tehdään sihen sopiviksi. Tietysti sillä ei oo mitään merkitystä kuulostaako se musa hyvältä vai ei, jos esittäjä vaan vetää sen roolin aidon oloisesti ja biisit sopii siihen. Mutta toisaalta mun on vaikea nähdä että niillä "omilla biiseillä" olis jotain tällasessa tapauksessa mitään erityistä itsearvoakaan, jos ne ei tavallaan heijasta muuta kun jonkun roolihahmon ajatuksia.

Mikä merkitys niillä "omilla biiseillä" on jos ne on kumminkin tarkoitettu tietynlaista roolia vetävän "sarjakuvahahmon" esitettäväksi ja suuhun sopivaksi?
 
Totta puhut, erityisesti jos bändi toimii tietynlaisella shöy-periaatteella (niinkuin nyt vaikka Lordi). Silloin voidaan ajatella, että kaikki musiikin säveltäjistä lavastajiin ja pyroteknikoihin tekevät sitä yhtä suurta spektaakkelia. Pitäisiköhän tuollaisten aktien levyt julkaista soundtrack-periaatteella? "Music from and inspired by the stage spectacle Absoluuttinen nollapiste" :)
 
Enivei, sehän on tarinankerrontaa. Ja jos siinä alkaa kertoa jotain syvällisempää, on lopputulos yhtä naurettavaa kuin niissä dvd:n lisämatskuissa, joissa Bad Boys 2:n käsikirjoittaja kertoo leffan olevan syvällinen ja analyyttinen viilto nykyaikaisen yhteiskunnan mätäpaiseisiin. Bullshit. Se on räiskintää, produced by Jerry Bruckheimer.
 
EDIT: Oho, menipä off-topic :)