Olen "sunnuntaipianisti" ja olen hankkimassa itselleni 15 vuotta sitten lopahtaneen soittoharrastuksen jatkeeksi käytettyä pianoa. Pianon ei tarvitse olla huippulaatuinen eikä minulla sellaiseen olisi varaakaan. Riittää, että se pysyy vireessä, sitä pystyy virittämään ja kosketus tuntuu minusta oikealta. (Ts. ei liian kevyt eikä raskas.)
Tällä hetkellä vaihtoehtoina ovat:
- Vuonna 1996 ostettu Fazer Finlandia Langerin koneistolla. Viritetty ja soitettu alkuvuosina, mutta viime vuodet ollut olohuoneen täytteenä. Viritetty viimeksi 5 vuotta sitten. Myyjän mukaan siisti ja hyväkuntoinen piano.
- 1990-luvun puolivälissä ostettu Hellas Amadeus. Myyjä ei osannut kertoa koneiston merkkiä. (OSAAKO JOKU TÄÄLLÄ SANOA MITÄ KONEISTOJA HELLAS AMADEUKSISSA ON 1990-LUVULLA KÄYTETTY?) Soitettu aktiivisesti pari vuotta ja sen jälkeen ollut tyhjänpanttina. Viritetty viimeksi 6 vuotta sitten. Myyjän mukaan siisti ja hyväkuntoinen piano.
En ole vielä ehtinyt koesoittaa pianoja, joten se tietysti ratkaisee paljon. Mutta näin soittamatta mitä sanoisitte: Kumpi piano olisi laadukkaampi ja ennen kaikkea mikä olisi kohtuullinen hinta kyseisistä soittimista? Missä hintahaitarissa tällaiset yleensä liikkuvat?
Uskon, että kumpaisenkin pianon joutuu ensitöikseen virittämään, joten se kustannus pitää ainakin laskea ostohintaan.
Kiitos näkökulmista! |
Pianon todellisen kunnon ostaja huomaa vasta virityksen jälkeen. Valitettavasti.
Kun kyseessä on kaksi uudehkoa kotimaista soitinta kannattaa näin tärkeässä hankinnassa ottaa kokeneempi kaveri konsultiksi. Mikäli saat virittäjän mukaasi, varoittaa ammattimies varmasti mikäli olet ostamassa kahtasaataa kiloa ongelmajätettä. Kumpikaan näistä pianoista ei edusta soittimien aatelia, joten omat mieltymykset ratkaisevat lopullisen valinnan. 80-90 luvuilla Hellas teki pianoja sekä japanilaisen Saiton, että saksalaisen Rennerin koneistoilla. Molemmat ovat ihan jees.
Hinta voi olla mitä tahansa välillä 200-600€. Kannattaa kiinnittää huomiota koneiston toimintaan ja takaa katselemalla varmistaa ettei kaikupohjassa ole pahoja halkeamia.
Särisemättömistä äänistä voi varmistua käymällä koko klaviatuuri läpi ääni ääneltä. Koneiston täytyy toimia täsmällisen tunnokkaasti. Kosketuksen on oltava samantuntuinen koko alueella eikä ylimääräisiä kolinoita sallita.
Mikäli vireys on täyttä huttua, on pianoa säilytetty sopimattomassa paikassa. Silloin kannattaa unohtaa koko juttu sen yksilön osalta.
Lykkyä pyttyyn. Nuotin vieressä on aina tilaa... |
Aina piano pitää virittää kun sitä siirretään paikasta toiseen eli se pitää aina laskea hintaan.
Se että pianoa on vähän soitettu (viime vuosina ei soitettu) ei ole hintaa nostava vaan laskeva tekijä, akustinen piano tykkää siitä että sitä soitetaan ja pidetään vireessä!
Tuo Piiparisen ehdotus että jos ei itse ole asiantuntija, pyytää pianonvirittäjän mukaan ja pyytää tarjouksen millä hinnalla saisi soittimesta toimivan on kannatettava ja siitä arviosta kannattaa maksaa. You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
Sani
KanttoriPiiparinen
baron