Aihe: apua metallikitaran valintaan 1 2 | |
|---|---|
 Vihapiirakka06.01.2015 15:02:12 (muokattu 06.01.2015 15:02:36) | |
The Jack: Minusta aloittaja ei sanonut ostavansa ensimmäistä kitaraa, vaan kysyi suositusta ostaa kitara metallinsoittoon hintaluokassa 500-600 e. Ajattelin että kaverilla voi hyvinkin olla jo joku muu kitara. Ai perhana. Niimpäs onkin. Opettelen lukemaan pt.2... E: olipas taas turha sivunaloitus "Hieno juttu, ettet juuri sinä ole raiskannut ketään. Se ei silti lohduta niitä, jotka joku muu on raiskannut." | |
 Laulava Kylätohtori06.01.2015 15:32:03 | |
sustain65: Plussaa nimimerkille The Jack, kirjoitit asiaa. Kysyjä voisi tietysti valottaa vähän enemmän sitä mitä aikoo soittaa, niin voisi saada täsmävastauksia. Komppeja/riffejä, sooloja vai molempia? Ja kuinka olennainen osa kampeamisella olisi. Metallissa usein on, muttei toki aina. Ja onko "metalli" kuinka tarkkaan tai väljästi rajattua genreltään? Eikös jokainen kitaristi soita komppia ja riffejä? Ja soolokitaristi soittaa komppia, riffejä ja sooloja? Ei kai sellaista olekaan, joka soittaa pelkkiä sooloja? Tuli vaan mieleen, tuosta sun kirjoituksesta. :) Believe what you want, it doesn't mean you're right... | |
 Metalkallo06.01.2015 15:32:03 (muokattu 06.01.2015 15:51:27) | |
Osteri: Kuten aika monelle ennenkin sanottua: osta sellainen kitara mikä miellyttää ja inspiroi soittamaan. Ihan sama mikä se on, kunhan vaan itse tykkäät. Sillä voit soittaa metallia. Tämän sanoisin itsekin. Ihan millä kitaralla vaan voi soittaa mitä tahansa, asetukset vaan määrää miltä kuulostaa. Humbuckereilla tietty kovemmalta kuin yksikelaisilla, mutta aina ei tuokaan pidä paikkaansa. Makuasia. Itse en luokittaisi mitään kitaraa tai vahvaria mihinkään musatyyliin sopivaksi vaan antaisin mennä vaan niillä mitkä tuntuu sopivilta. Kitarat varsinkin on nykyään jakautuneet niin eri ryhmiin ihmisten mielissä (surullista kyllä) ja varmaankin juuri lähinnä eri soittajien inspiroimina jolloin jostain kitaramallista tullut se "hevikitara (king v)" ja jostain toisesta "blues (strato)" ja niin edelleen, mutta luokittaminen on sinänsä turhaa sillä kaikkia kitaroita pystyy myös muokata jolloin ne voivat sopia ihan mihinkä tyyliin vaan. Mikeilläkään ei ole väliä onko ne "hevit" EMG:t vai vintaget, niistä jokaisesta lähtee vain erityylinen soundi, eivät vaikuta musatyyliin mitenkään muuten. Ainoastaan ehkä jos haluaa lisää säröä niin sitä saa tehokkaammilla mikeillä kyllä, mutta nykyään vahvistimista irtoaa niin paljon sitä säröä itsessään jo että hieman matalatehoisemmat mikit menee hyvin. Yleensähän tehokkaampia mikkejä käytetään vahvistimien kanssa joista ei irtoa valmiiksi niin paljoa säröä kuten vanhoina aikoina tehtiin. Tietty sekin vaikuttaa suht paljon mistä puusta kitara on veistetty ja paljon sitä on ja miten tietyt mikit siinä kuulostaa, asia mitä moni aloittelija ei ota välttämättä heti huomioon. Varsinkin les paul malliset kepit voivat puineen kuulostaa suht erilaisilta eri mikeillä mikkien tuoman soundi muutoksien kanssa vaikka monet niistä olisivat mahongista. Ja floikka kitaraa joo ei mielellään ensimmäiseksi kitaraksi. Tietty jos omaa budhan kärsivällisyyden ja välttämättä haluaa floikalla pelleillä heti, niin sitten ehkä. Aloittajalle sanoisin, että jos Jackson, niin joku made in japan torilta tai sitten tuommoinen Jacksonin X- tai Pro- sarjan keppi. Vähän säästää ja ostaa tuollaisen Pro- sarjan kepin ja se on siinä vaikka made in indonesia onkin. Noita Pro- sarjan keppejä saa ainakin monia kiinteätallaisina (tune-o-matic) sekä floikkana ja niiden ominaisuudet on suht lähellä Jacksonin kalliimpia keppejä. Saa nähdä käykö aloittaja enää katsomassa näitä viestejä, mutta ainakin sai taas kaikki jutustelemaan ja väittelemään. :D Järki joskus jäässä mutta tukka yhä päässä. | |
 JaaGeRMaisTeR06.01.2015 15:41:46 (muokattu 06.01.2015 15:42:33) | |
Metalkallo: Tämän sanoisin itsekin. Ihan millä kitaralla vaan voi soittaa mitä tahansa, asetukset vaan määrää miltä kuulostaa. Humbuckereilla tietty kovemmalta kuin yksikelaisilla, mutta aina ei tuokaan pidä paikkaansa. Makuasia. Itse en luokittaisi mitään kitaraa tai vahvaria mihinkään musatyyliin sopivaksi vaan antaisin mennä vaan niillä mitkä tuntuu sopivilta. Kitarat varsinkin on nykyään jakautuneet niin eri ryhmiin ja varmaankin lähinnä eri soittajien inspiroimina jolloin jostain kitaramallista tullut se "hevikitara (king v)" ja jostain toisesta "blues (strato)" ja niin edelleen, mutta luokittaminen on sinänsä turhaa sillä kaikkia kitaroita pystyy myös muokata jolloin ne voivat sopia ihan mihinkä tyyliin vaan. Mikeilläkään ei ole väliä onko ne "hevit" EMG:t vai vintaget, niistä jokaisesta lähtee vain erityylinen soundi, eivät vaikuta musatyyliin mitenkään muuten. Saa nähdä käykö aloittaja enää katsomassa näitä viestejä, mutta ainakin sai taas kaikki jutustelemaan ja väittelemään. :D Täräytin plussan. Toden totta turiset. Myös sillä KV:lla pystyy soittamaan Baddingin parasiitin ja stratolla saa kivasti Entter hiekkamiehen soimaan. Tähän tulokseen olen itse päätynyt, koska stratosta saa repivämpää soundia, kuin tuosta ML:stäni. Deanillä sitten soitellaan jotain bluesjohdannaista pulleamaan soundinsa vuoksi. Sitten tuli mieleen, jos true metallikitaran tahtoo, niin Tyysteri hitsailee hyviä. Ovat vain yli toivotun budjetin. | |
 sustain6506.01.2015 20:08:27 | |
Laulava Kylätohtori: Eikös jokainen kitaristi soita komppia ja riffejä? Ja soolokitaristi soittaa komppia, riffejä ja sooloja? Ei kai sellaista olekaan, joka soittaa pelkkiä sooloja? Tuli vaan mieleen, tuosta sun kirjoituksesta. :) No tarkoitin tietysti että mitkä ovat preferenssit soittamisessa. Sitä kautta voi sen kammen tarvekin selvitä. | |
| Laulava Kylätohtori 06.01.2015 23:10:03 (muokattu 06.01.2015 23:11:27) | |
Metalkallo: ... Juu, kyllä näin on. Toki kuumilla humppareilla varustetusta lespasta saa erilaista soundi kuin vintagemikkistratolla, eikä toinen korvaa toista, mutta silti sanoisin, että melkein mitä vain voi soittaa melkein millä vain. Lähinnä siis lähestyisin asiaa niin, että (näin olen siis itse tehnyt) hakee sen kitaran, joka itseä inspiroi ja joka tuntuu parhaalta. Vahvari sen mukaan, josta löytyy itseä miellyttävin soundi. Sitten vaan vetelee niillä sitä musiikkityyliä ja musiikkia, jota haluaa soittaa. Eikä siis niin, että ostaa tietyt vehkeet, koska "niillä kuuluu" soittaa juuri sitä omaa musaa. Ja saahan niitä pelejä ja vehkeitä tosiaan modattua, jos siltä tuntuu tai tarvetta ilmenee. Elikkäs jos tykkää soitella vaikka bluesia, niin ei ole pakko ostaa stratoa tms. "oikeaa" blueskitaraa, vaan soittelee sitä vaikka hevisuunnikkaalla, jos se miellyttää itseä eniten. Tiedä vaikka, löytyisi joku uniikki oma juttu, kun yhdistelee ennakkoluulottomasti. Jäägermestaria kompatakseni täytyy sanoa, että hienosti soi aikoinaan Judas Priest, Black Sabbath, Santana ja Led Zeppelin stratolla (tallahumpparilla tai ilman). Ei autenttista soundia, mutta sellaista en ole koskaan halunnutkaan... sustain65: No tarkoitin tietysti että mitkä ovat preferenssit soittamisessa. Sitä kautta voi sen kammen tarvekin selvitä. Joo, tämän kyllä arvasinkin, mutta mietin asiaa noin yleisellä tasolla. Onko olemassa soolokitaristeja, jotka oikeasti soittavat vain sooloja... Believe what you want, it doesn't mean you're right... | |
 The Jack06.01.2015 23:30:46 | |
Laulava Kylätohtori: Joo, tämän kyllä arvasinkin, mutta mietin asiaa noin yleisellä tasolla. Onko olemassa soolokitaristeja, jotka oikeasti soittavat vain sooloja... Muistelisin että BB King ei tainnut kompata ollenkaan, kun ei osaa muka kunnolla sointuja. Vetelee vaan fillejä säkeistössä ja sooloja. | |
 Krice06.01.2015 23:51:21 | |
http://www.thomann.de/fi/esp_ltd_m300fm_stblk.htm Tuossahan ne tärkeimmät eli 24 nauhaa, floikka ja emg:t. | |
 LesPaul7007.01.2015 10:18:21 | |
Genitalripper: Ja tuskin kovin monella kuitenkaan on kampikikkailut ensimmäisenä opettelulistalla. *blush* Mulla oli. Ennenkuin osasin e-mollisoinnun, osasin kammeta ylös ja divebombata huiluäänillä. Ja täpätä kaksikätisesti tottakai. ...aloitin muuten soittamisen 1980-luvun puolivälissä, jollei tämä tullut tuosta ylläolevasta jo muutenkin selväksi. ;) Silloin nuo temput olivat katu-uskottavuuden kannalta keskeisempiä kuin soinnut ja asteikot. No, ajat ovat muuttuneet ja soittaja myös. sustain65: Ja onko "metalli" kuinka tarkkaan tai väljästi rajattua genreltään? Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Onhan siinä toki paljon alagenrejäkin, mutta myös eri sukupolville sana "metalli" (tai "hevi") todellakin näyttää tarkoittavan vähän eri juttuja. Kaikki se musa, mitä minun nuoruudessani sanottiin "heviksi", löytyy nykyisin ainakin yhden tavaratalon musaosastolta "rock"-hyllystä, ja "hevi"-hyllystä löytyy vain jotain alaviremöyrimistä, jossa laulajatkin on korvattu rääkyjillä. Luonnollisesti eri tyylisiin metalleihin soveltuvat vähän erilaiset työstötyökalut. Minun nuoruuteni heviin kuuluivat oleellisena osana kitarasoolot, ja noiden kitarasoolojen keskeisiin tehokeinoihin EVH:n repertuaarin peruskikat kuten floikan veivaus, täpping jne. Johon soolottomaan alavireörinään taas menee paljon paremmin jokin kiinteätallainen 7-kielinen, jolla taas ei tekisi mitään minun nuoruuteni hevissä. Sitä mieltä kuitenkin olen, että "aidon" metallisoundin oleellinen osa on tallahumppari. Enkä tässä hauku yksikelaisia hurinoista, tuon vain esiin sen, että ne soundaavat aika erilaiselta kuin kaksikelaiset mikit. Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan. | |
| sustain65 07.01.2015 18:18:29 | |
LesPaul70: Luonnollisesti eri tyylisiin metalleihin soveltuvat vähän erilaiset työstötyökalut. Minun nuoruuteni heviin kuuluivat oleellisena osana kitarasoolot, ja noiden kitarasoolojen keskeisiin tehokeinoihin EVH:n repertuaarin peruskikat kuten floikan veivaus, täpping jne. Johon soolottomaan alavireörinään taas menee paljon paremmin jokin kiinteätallainen 7-kielinen, jolla taas ei tekisi mitään minun nuoruuteni hevissä. Sitä mieltä kuitenkin olen, että "aidon" metallisoundin oleellinen osa on tallahumppari. Enkä tässä hauku yksikelaisia hurinoista, tuon vain esiin sen, että ne soundaavat aika erilaiselta kuin kaksikelaiset mikit. Just' noin, komppaan raskaalla kädellä ja tallahumpparilla tottakai! | |
 Genitalripper08.01.2015 08:28:45 | |
LesPaul70: *blush* Mulla oli. Ennenkuin osasin e-mollisoinnun, osasin kammeta ylös ja divebombata huiluäänillä. Ja täpätä kaksikätisesti tottakai. ...aloitin muuten soittamisen 1980-luvun puolivälissä, jollei tämä tullut tuosta ylläolevasta jo muutenkin selväksi. ;) Silloin nuo temput olivat katu-uskottavuuden kannalta keskeisempiä kuin soinnut ja asteikot. No, ajat ovat muuttuneet ja soittaja myös. Noniin kannatti tehdä yleistys oman fiiliksen mukaan. Yhtä vähänhän kyllä tiedän mitä on olla aloitteleva kitaristi 80-luvulla, kuin olla aloitteleva kitaristi tänäpäivänä, eli kaikenlaista varmaan mahtuu mukaan. Tuosta muuttuneista ajoista tulikin mieleen, että mikähän on se tämän päivän kampikikkailu, eli se katu-uskattavuuden mittari? Vai onko noita enää yhtä vahvasti kuin ammoisina aikoina, itse en ainakaan oman soittouran alusta muista mitään kovin vahvoja, no ehkä jos ei osannut kylvää pinch harmonicseja joka helvetin väliin oli vähän huvitusta herättävä. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)