Media ja viihde ›

evo: Surkea yv korreloi mielestäni joko yksilötason puutteiden tai yksilöiden arvostuksen puutteen kanssa.
 
Siksi Kanadan selostaja otti varmaan Selänteenkin esille puhuttaessa yv:stä.
 
Ok, now I see, mutta mielestäni tuo lauseesi on aika ehdoton. "...joko yksilötason puutteiden tai yksilöiden arvostuksen puuteen kanssa". Näit varmaan Jortikan ilmeitä siinä vähän väliä, kun Suomen tehoton ylivoima junnasi ja tuli taukoja - kasvoista näki aika selvästi, että yksilötason ratkaisijoita siinä kaipailtiin ja neuvottomuus iski, kun sekä omat, että pelaajien eväät alkoivat olla syödyt.
 
Jos noista pitäisi valita, niin sanoisin että syy oli yksilötason puutteissa, vaikka sekin tuntuu vähän väärältä sanamuodolta. Yksilötaitoja oli varmasti kentälle heittää ihan riittävästi (Kapanen, Lehkonen, Puljujärvi, Rantanen, Hintz, Ikonen, Honka esim.), mutta kentältä näytti puuttuvan pelinrakentaja ja -johtaja. Sellainen, joka nyt esimerkiksi Kulta-Mikke tai Kulta-OLL-1 olivat HIFK:ssa ja omissa ikäluokissaan. Taitavia itse, mutta saivat myös muut pelaamaan taitavasti. En tiedä onko Selänne tuollaisesta paras esimerkki, hänen ollessa leimallisesti maalintekijä, vaikka oikea-aikaisuudellaan sai kyllä pelinrakentajat myös näyttämään hyvältä. Mut joo, siinä mielessä taitoa puuttui mutta en usko, että taidon arvostusta sentään. Itse ehkä kyseenalaistaisin juuri valmennuksen taktisen silmän, mutta vaikka Jortsu olisi millaista silmää osoittanut, hän ei siltio olisi itse niitä kasseja tehnyt.
 
Mutta niin tai näin, Ruåtsi ruttasi omilla ylivoimillaan kolme (vai neljä) kassia, Suomi nolla. Sen lisäksi Suomi pelasi kaksi kahden miehen alivoimaa joista toisen aikana tuli yksi maali ja toisen aikana kaksi maalia. Tuomareita voi aina syyllistää, kuten Hintzin poikkarijäähyssä oli tilanne (erittäin kevyt vihellys), mutta esim. Hongan huolimaton hölmöily alivoimatilanteessa tokan erän lopulla ja siitä seurannut 5 vs. 3 oli ihan omaa syytä.
 
Ruotsi oli parempi, mutta tasakentällisin ei kyllä kovinkaan paljoa. Tämä ratkesi jäähyihin.
 
E: Mulla tuli vaistomaisesti mieleen tuostakin systeemistä 2000-2001 turnaukset, hitaat lähdöt omalta alueelta ja kuviomainen yv. Pitäisi olla nopeita vastahyökkäyksiä ja liikkuvaa yv:tä. Vuosi sitten näytti hyvältä. T: Pelasin joskus NHL 98:a.
 
En muista noita turnauksia ja niiden peliä, mutta olet oikeassa. Monipuolisuus kaikessa pelissä on avainsana. Jos nyt jotain pelikirjajuttuja haluaa ottaa tähän mukaan, niin minusta ihailtavaa on Jenkkifutiksen pelinrakentajien ja valmentajien tapa varioida tekemistä. Ennakkoon on sovittu jopa kymmeniä kuvioita ja variaatioita niistä, joita sitten pelin edetessä kokeillaan ja jos yksi ei toimi, kokeillaan toista niin kauan kunnes jutut toimii ja sitten vaihdetaan taas. Lätkässä tätä ei ole, vaan juuri yv pyörii nimenomaan joko viivan kautta (1-2 ukkoa) tai maalin takaa kulmista lähes poikkeuksetta. Maalit tehdään suht samoilla tavoilla aina, vaikka se nyt tietenkin vaihtelee, meneekö lätty längistä vai kiekko kainalosta. Tässä pelissä tuota kulmapeliä ei juurikaan pelattu, mikä saattoi johtua siitä ettei taito riittänyt tai siitä, että pelaajat eivät tunne toisiaan, eikä ylivoimaa ollut ehditty harjoitella tarpeeksi. Sitä on vaikea sanoa. Mä pelasin kans ysikasia, ja sitä ennen ja sen jälkeen myös ihan oikeata jääkiekkoa.
 

EE: https://www.youtube.com/watch?v=cZ-25Ag51YU
"Effective Power Plays require skill and hockey sense. Goals result with deceptive and quick puck movement. Faking a shot, touch passing and 1 x shooting often result in goals." = yksilöt. Tosin tuossa 1xshootingissa Suomi on yleensä ollut ihan ok.
 
No tässähän se on sanottu. Vielä yksinkertaisemmin sen sanoo Tami Tamminen:"Hockey is a momentum game". Sekä Tami, että tuon lainaamasi viisauden sanoja ovat oikeassa tahoillaan, mutta niin vain on kaikki helpommin sanottu kuin tehty.