Kitarat: kitarakamat ›

Itse syyllistyin jobbaukseen. Samana päivänä kun kitara tuli, niin laitoin myyntiin. Kylläkään tarkoitus ole tehdä voittoa vaan saada tuo pois käsistä.

Mitä "piip" tääl taas jauhetaan!? Mä olen sellanen tyyppi, että mä ostan ensin ja testaan sitten ja myyn pois jos ei minkään kanssa sovi yhteen, ja joka ainoan tavaran myyn suunnilleen samalla hinnalla pois "en merkitse mihinkään mihin-lie-vihkoon", että mitä maksoin mistäkin.
 
Ei ole mun tyyliäni mennä kauppaan, kokeilla laitetta n.10min ja jättää ostamatta.
Mulla on suunnilleen n.150 yksittäistä pedaalia, n.30 kitaraa ja 7 vahvaria tällä hetkellä, eli ostan tavaran netistä, testaan sitä ostamaani tavaraa lukuisien jo omistamanieni vehkeiden kanssa ja jos ei minkään kanssa sovi tyyliin, ni myyn pois, jotta se mun "jobbariuksestani".
 
-Katsokaa vaikka nyt mun ilmoituksiani! Myyn hyväkuntoista Japan Boss MZ-2 pedaalia 65e hintaan ja tääl on 1 joka pyytää siit 105e ja toisen näen pyytävän toisella sivulla 120e.
 
Mun on tarkoitus perustaa kunnollinen kotistudio ja haluan sinne hyvät ja monipuoliset vehkeet enkä mitään yhtä Boss Metal Zonea ja jotain Squierin Stratoa.
 
Mul on sen takia paljon tavaraa myynnissä, koska mä ostan paljon tavaraa, eikö ole järkeenkäypä logiikka? Ja myyn ne, jotka ei mulle sovi, loput pidän.

Hyvänä esimerkkinä voisin pitää sitä kun ostin viime viikolla Strymonin El Capistanin. Katoin Youtubest ja vaikutti hyvältä. "En mennyt kauppaan testaa sitä, vaan ostin heti sen netistä". Maksoin n.240e. Testasin sitä eri kitaroiden, eri vahvareiden ja eri pedaalien "yhteis-ketjussa". Tykkäsin siitä. Se siis jää. Jos en ois tykännyt, se ois nyt Torilla myynnissä n.240e. Nytkin mul on siällä ostossa varmaankin n.20pedaalia, kun ostan kaikki VOX:in Garage-Putki-Pedaalit ja kaikki E.Harmonix:in Russian -versiot. Ja sit kun ne olen saanut ja jos en johonkin ole sit lopulta tyytyväinen, ni myyn sen pois, eikös tämä ole ihan ns.normaalia toimintaa? Vai pitäiskös mun heittää sen päälle bensaa, sytyttää palamaan uhraten sen ja lausuen jonkin loitsun, että kyseinen tuotemerkki tekee samanlaisen mallin parannettuna versiona, noinko mun pitäis sit tehdä vai häh???
 
Uskomatonta toi mun "Jobbariksi" haukkuminen. Taitaa olla sellasten aloittamia haukkumis-viestiketjuja, jotka on halunnut ostaa multa jonkin tavaran ja koittanut tingata ja kun jo alunperinkin myyn älyttömän halpaan hintaan, niin en ole suostunut tinkaamaan ja sitten tämä veijari on siitä ottanut nokkiinsa ja purkanut pahaa oloansa itkemällä tänne. -Huvinsa kullakin, näköjään.

Jaaha, näköjään ketjun sivulla 11 on tähän mennessä aika hyvää keskustelua :P

En käy näi keskustelu-sivuil kuin kait n.5x vuodes ja sit kun käyn ja näen tollasta mun täysin turhaa mollaamista, ni ottaa se aivoon. Mä olen tääl täysin asiallisesti kaikki juttuni hoitanut. Mut jos mul on myynnissä vaikkapa toi täysin uusi Fender Jaguar 2x P90 -mikil jonka ostin kaupasta huvikseni kun oli hyvät soundit, sit mulle tuli jännempiä keppejä, joilla on mulle enemmän virkaa, kun haluan P-90 vaan kaulaan, tallassa saa olla Humbuckeri ja sellanen kun mulle nyt ajutui, ni myyn ton Jaguarin pois n.130e halvemmal mitä maksoin kauppaan ja annan kaupan pääl viäl uuden johdon ja uuden Fenderin nahkaisen 60-vuotis juhla-hihnan, jonka arvo on jotain "45e", johto maksanee n.5e. ni kyl mä sanoisin aika halval senkin myyväni, vai enkö myy??? Siin Jaguaris on viäl kaikki laputkin kiinni ja 6kk takiita F-Musaan jäljel.
 
-Ja kaikki muutkin mitä myyn täl hetkel on sellasia, joista olen jokasesta maksanut enemmän, kuin mitä pyydä, paitsi Danelectro Reverse Delay -pedaalista pyydän saman mitä itekki maksoin. Olen tosi jobbari joo......
 
Muuten olen asiallinen, hoidan jokasen kauppani 100% varmasti just niinkuin sovitaan, mut jos tost Fenderin Jaguarista joku mulle nyt soittaa ja vinkuu että tinkaanko siitä vielä 100e pois, ni jos mä siin vaihees huudan puhelimeen, että mene köyhä töihin, ni mun mielestä se on vaan täysin oikeutettua, rajansa kaikella... :D :D

Luuviulu: Hyvänä esimerkkinä voisin pitää sitä kun ostin viime viikolla Strymonin El Capistanin. Katoin Youtubest ja vaikutti hyvältä. "En mennyt kauppaan testaa sitä, vaan ostin heti sen netistä". Maksoin n.240e. Testasin sitä eri kitaroiden, eri vahvareiden ja eri pedaalien "yhteis-ketjussa". Tykkäsin siitä. Se siis jää. Jos en ois tykännyt, se ois nyt Torilla myynnissä n.240e. Nytkin mul on siällä ostossa varmaankin n.20pedaalia, kun ostan kaikki VOX:in Garage-Putki-Pedaalit ja kaikki E.Harmonix:in Russian -versiot. Ja sit kun ne olen saanut ja jos en johonkin ole sit lopulta tyytyväinen, ni myyn sen pois, eikös tämä ole ihan ns.normaalia toimintaa? Vai pitäiskös mun heittää sen päälle bensaa, sytyttää palamaan uhraten sen ja lausuen jonkin loitsun, että kyseinen tuotemerkki tekee samanlaisen mallin parannettuna versiona, noinko mun pitäis sit tehdä vai häh???
 
Uskomatonta toi mun "Jobbariksi" haukkuminen. Taitaa olla sellasten aloittamia haukkumis-viestiketjuja, jotka on halunnut ostaa multa jonkin tavaran ja koittanut tingata ja kun jo alunperinkin myyn älyttömän halpaan hintaan, niin en ole suostunut tinkaamaan ja sitten tämä veijari on siitä ottanut nokkiinsa ja purkanut pahaa oloansa itkemällä tänne. -Huvinsa kullakin, näköjään.
 
Jostain syystä minulla pyörii aina silmissä parin rivin jälkeen, kun luen kirjoituksiasi.

Luuviulu: En käy näi keskustelu-sivuil kuin kait n.5x vuodes ja sit kun käyn ja näen tollasta mun täysin turhaa mollaamista, ni ottaa se aivoon.
 
Äläs ny! Minä käyn täällä vähän liiankin usein ja täytyy sanoa, ettei sinusta taideta kirjoittaa täällä edes viittä kertaa vuodessa. Kannattaa jättää omaan arvoonsa tuollaiset, eikä ottaa niistä itseensä. Eipä kaikki pidä meikäläisenkään kirjoittelusta, mutta se on mulle ihan vitun sama. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekaan...
 
Romu on luotu kiertämään, ei siitä kannata ongelmaa tehdä. Jobbarius on kuitenkin aivan eri asia kuin rehellinen kamarunkkaus...

Tätä keskustelua on aina kiva lukea. :-)
Teinit valittaa että luuviulu on jobbari pahimmasta päästä, mutta kun ottaa inisijän omasivun auki, huomaa, että hän kehua retostelee kymmenillä tai jopa sadoilla musavehkeillä jotka on tullut omistettua sen täydellisen soundin etsimisessä.
Onko kyseiset vehkeet romutettu kokeilun jälkeen?
Jos menit onneton myymään niitä pois, lopeta kitinä. Olet itsekin jobbari mnetin teiniraadin hyväksymän "Luuviulu määritteen" mukaan.
 
Olen tehnyt kauppoja kyseisen henkilön kanssa molempiin suuntiin eikä kumpikaan tuntenut itseään kusetetuksi.
Oikeastaan saattaa olla jopa hyvä asia että persaukiset on tehneet hänestä "mnetti-julkkiksen".
Luuviulu on jo niin tunnettu hahmo, että virallinen henkilöllisyys on kivuttomasti selvitettävissä, ja kaikki tietävät että hän maksaa/toimittaa sen mitä lupaa. Turvallinen kauppakumppani.
 
Se on näinä epäilyksen aikoina kova status.
 
En muutenkaan ymmärrä koko "jobbari" käsitettä.
Jos kauppa myy jotain, niin on ok että se tehdään voitolla.
Jos yksityinen myy käytetyn voitolla, se on rikollista.
Verottaja osaa puuttua tilanteeseen jos rahavirrat ylittää lain sallimat rajat. On se niin ahne...
Esim. Luuviulun tapauksessa olen melkoisen vakuuttunut että rahaa musiikkiharrastukseen on enemmän mennyt kuin tullut

Luuviulu vetelee herneitä nenään nyt ihan turhaan. Toisaalta, joskos koko viulusoolo onkin vain tarkoin harkittu mainos? Joppari? -Ei. Kamarunkkari? -Kyllä. Mutta niinhän me kaikki...! ;-P

jappo121: En muutenkaan ymmärrä koko "jobbari" käsitettä.
Jos kauppa myy jotain, niin on ok että se tehdään voitolla.
Jos yksityinen myy käytetyn voitolla, se on rikollista.
 
Itse miellän jobbarin epärehelliseksi henkilöksi, joka puuhastelee epämääräisten halpojen autojen kanssa. Ostaa siis romuja puoli-ilmaiseksi, tekee niihin kusetusfiksaukset ja myy ne eteenpäin valehdellen ostajalle ummet ja lammet. Kyse on siis siitä, että tienataan epärehellisin keinoin, ostajia kusettaen.
 
Musamaailmassa se ei toimi ihan samoin, mutta ehkä jobbarilla viitataan henkilöön, joka ostaa ja myy tavaraa ainoastaan rahantekotarkoituksessa ilman tarkoitustakaan testata tai soitella niillä. Ja jobbarin kohdalla näkisin myös, että toiminta on epärehellistä. Valehdellaan ostajalle ja yritetään epärehellisin keinoin saada niin paljon rahaa kuin mahdollista.
 
Sehän on siis aivan eri toimintaa kuin rehellinen kamarunkkaus. Ei kyse ole minusta siitä, että saa muutaman markan voittoa, vaan siitä, että toiminta on epäeettistä. Rehellisellä kamarunkkarillahan se ei sitä ole. Itse yritän aina nyhtää enemmän kuin olen maksanut, jos se vain on mahdollista, mutta valitettavan usein taidan olla se, keneltä sitä raha nyhdetään... :)
 
Jos ostan joltain tavaran hintaan X, jonka katson olevan sopiva hinta siitä tavarasta, niin mulle on ihan sama, onko myyjä maksanut siitä kymmenesosan vai kymmenkertaisena sen summan X. Se, millä hinnalla myyjä on tavaran saanut, on täysin epäoleellista kaupan kannalta, eikä kuulu ostajalle mitenkään. Kyse on siitä, että ostajan ja myyjän näkemys tavaran arvosta kohtaavat ja kauppa syntyy...

Moi.
 
Tämä viestiketju toden totta tosiaan kiteyttää "m-netti-yhteisöllisyyden" -johon koomisesti on viitattu ja jota jopa peräänkuulutettu tässäkin viestiketjussa- jos mikään :D.
 
"Meidän rakkat hellanduudelit ja saatanan kakarat naapurustosta" tulee eittämättä mieleen kun vatvotaan mikä toiminta tekee trokarin/jobbarin, ja mikä ei :D :D.
 
Jos noista parista mielenkiintoisemmasta harvinaisemman puoleisesta kikareesta joita vuosikymmenten saatossa on tullut kerättyä vihdoin päätän luopua, taitanee olla parempi etsiä jokin kuppikunnattomampi myyntikanava kuin m-net-tori, jota olin alunperin tavaran luonteen vuoksi ajatellut.
 

 
Mitä sitten noin yleisesti ottaen tavaran myymiseen ja ostamiseen tulee, monasti olen tullut leimatuksi trokariksi ja jobbariksi vuosikymmenten saatossa.
 
Joskus olen moiseen jopa hetkellisesti kyennytkin, kerran jopa samana päivänä on tavara lähtenyt eteenpäin (joku hämähäkki-spesiaali ESP LTD LP, sain muutaman satasen (100%) pompsun, vilpittömästi onnellinen ostaja sai käyttämättömän kitaran ~0.7*listahinta), mutta 35+ vuoden aikana kumuloituneen materiavuoren näkeminen saa yleensä kaikkein paatuneimpaa sosialistia jonka mukaan kaiken pitäisi olla yhteistä, lukuunottamatta, lähes kaikki toteamaan että pelkkä tavaran ostaminen ei vielä kuitenkaan kait trokaria/jobbaria tee vaikka joskus jostain luopuisikin.
 
Valtaosa tavarasta tuli aikoinaan romiksilta ja Vahinkopalvelu OY -vainaasta, etenkin aikaan kun instrumenttivakuutuksia vielä oli olemassa, ja jengi pisti kamat paskaksi koska näin sai huomattavasti paremman tuoton.
Em. instrumenttivakuutusten katoamisen jälkeen mielenkiintoisimman (=tuoreimman) tavaravirran takasivat nimeltä mainitsemattomat pääkaupunkiseudun musaliikeet jotka säännöllisesti rikkoivat ylivuotiset instrumentit ja vahvistimet, kääräisten täysimääräiset korvaukset hävettävän alennuksella myymisen sijaan.
 
Huomattavasti trokaamista reilumpaa meininkiä eikö totta?
Eikä se toki moinen puuha vieläkään loppunut ole, ei yksityisellä, eikä yrityspuolella, homma on vain hieman hankaloitunut.
 
Noita rikottuja instrumentteja, vahvistimia ja kaappeja sitten paikoitellen aktiiviharrastuksenakin korjasin ja murto-osa tuli myytyäkin.
OSTOHINTAA KALLIIMMALLA, VOI KAUHISTUKSEN KAUHISTUS.
Valta-osa on edelleenkin käytössä tai varastossa odottelemassa josko niistä raaskisi joskus luopua ;).
 
En koskaan lähettänyt mitään vähänkään erikoisempaa (enkä yhtään instrumenttia), vaikka kaupat useimmiten siihen kariutuivatkin, vaan olin suppea ja ostaja oli pakotettu omin pikku simmuin, korvin ja kätösin toteamaan onko tavara kuvatunlaisessa ja mieluisassa kunnossa.
Parikymmentä korjattua kitaraa ja epälukuinen määrä vahvistimia ja muita soittimia on yhä maailmalla, jokaisella ostajalla puhelinnumero joka on pysynyt samana 90 luvun alusta asti, ja lupaus siitä että jos mun tekemä korjaus joskus korjausvirheen takia pettää, korjaan uudelleen.
 
Ainoat yhteydenotot mitä korjattujen laitteiden tiimoilta on tullut, ovat olleet kyselyitä josko vastaavia tavaroita olisi taas tarjolla.
Jopa joiltain sellaisilta henkilöiltä joiden kanssa kaupat syystä tai toisesta jäivät syntymättä.
 
Satunnaiset "voitot" olivat kovahkoja prosentuaalisesti, joukossa kun oli varsin harvinaistakin kamaa, mutta pelkän osto-/myynti-balanssin saaminen nollille kesti toistakymmentä vuotta.
Jos laskisi säilytykseen ja korjaamiseen ja kulkemiseen ja kauppapaikoilla notkumiseen kuluneet kustannukset, ei olisi toivoakaan päästä oman elinaikansa aikana plussan puolelle.
Koska liiketoiminnaksi asti kelpaavaa OSTETTAVAA ei kerta kaikkiaan Suomessa ole. Ei ole koskaan ollut, eikä koskaan tule olemaankaan.
Jos Ranskasta tai Saksasta ostaisi konttitolkulla bulkkia, olisi puuhasta (nappi)bisnekseksikin asti.
 
Josta päästäänkin oi, tässäkin viestiketjussa oi, niin mieluisaan "käräytämpä kaverin verottajalle" aiheeseen.
Numeroiden valossa homma menee AINA miinukselle kun myös kaikki MENOT kirjataan, joten pahimmassa tapauksessa (käräyttäjälle) veroviranomaisen kustannusten maksajaksi jää tuo innokas käräyttäjä jos sille päälle sattuvat.
Ellen ihan väärin muista, autopuolella näin on päässyt käymäänkin.
Voittajafiilis on satavarmasti taattu kun vielä foorumeilla lyötyä lytätään lisää :).
 
Huvittavan poliisille ilmiantamisen seuraus on aiheettomassa tapauksessa myös aina pokkeuksetta käräjille meno ellei sopimukseen päästä ennen sitä vallesmannin hyväksymällä tavalla.
 

 
Jotkut peräänkuuluttivat myyntitilin auvoisuutta, ja kait se tusinatavarassa näin onkin, mutta harvinaisemman tavaran (omassa tapauksessa kalleinta mitä ko. valmistajalta rahalla sai, 2 kpl Suomessa) kaupassa tullaan helposti tilanteeseen jossa tavara vaihtaa osoitetta/"omistajaa", toimeksiannon antajan siitä tietämättä.
Aikoinaan eräs toisen polven Hesalainen musaliike kunnostautui oikein todenteolla tuolla saralla, ja vasta rikosilmoituksen mainitseminen toi rahat tilille viikkojen venkoilun jälkeen.
Näin jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt vaan käräyttää, ei ollut tarinoiden mukaan ainutkertainen tapaus.
Kun jotakuta kuitenkin kiinnostaa ~1/10 OVH:sta kilahti tilille tuosta "trokauksesta", rumpali kun en oikein ole.
 

 
Erään parin viime vuosisadan ajan kovastikin tapetilla olleen kansanryhmän motto muuten kuuluu lontooksi suurinpiirtein:
 
"It's a God given duty of every able *** to help a ***tile fool to part with his money"
 
Eikä tuo motto heitä ainakaan köyhdyttämään ole päästänyt, päinvastoin, joskin muita murheita onkin sitten moinen suhtautumistapa (muunmuassa) tuonut enemmän kuin millekään muulle kansanryhmälle koskaan.
 
UUSIAVUOSIA!
 
T:Samuli

Mulla on koko omaisuuteni kiinni käytännössä asunnossani, sit kitarakamois ja sit autos. Juurikaan muuta en omista, eikä edes kiinnosta omistaa, mut musakamat haluan pitää laadukkaina, autokin saa olla ihan paska. -Ja olen taatusti menettänyt rahaa enemmän kuin tienannut, mut jos nyt kyllästyisin soittamiseen ja myisin joka ainoan plektrankin pois, ni kyl siit varmaankin ihan kiva summa muodostuis. -Täl hetkel voisin arvioida olevani n.30 000e tappiolla, että siinä se mun "jobbariuteni" saavutus. Yleensä jobbarit on käsittääkseni voiton puolella, minä en ole.........

Moi.
 
Laulava Kylätohtori:
Jos ostan joltain tavaran hintaan X, jonka katson olevan sopiva hinta siitä tavarasta, niin mulle on ihan sama, onko myyjä maksanut siitä kymmenesosan vai kymmenkertaisena sen summan X. Se, millä hinnalla myyjä on tavaran saanut, on täysin epäoleellista kaupan kannalta, eikä kuulu ostajalle mitenkään. Kyse on siitä, että ostajan ja myyjän näkemys tavaran arvosta kohtaavat ja kauppa syntyy...
 
:)
 
Ostin aikoinaan ensimmäisen metallisorvini 90 luvun alussa mallia "autotallikoko" hintaan 2500mk.
 
Trokarilta/Jobbarilta.
 
Kehno, kuten voi tuohon hintaan kuvitellakin, eikä edes täydessä iskussa, mutta mulle se unelmien täyttymys.
Silloin.
Ja vieläkin tallessa :).
 
Tuttu myyjä sitten reteesti totesi maksaneensa sorvista 2.50mk huutokaupassa johon totesin jotta jaa, entäs sitten?
 
Veti hieman palkokasvia varsineen nenään kun en ollut asiasta moksiskaan, enkä ole vieläkään, vaikka muisti muistuttaa asiasta usein vielä vuosia jälkeenpäinkin.
Vastaavat olisivat maksaneet tuplat tai triplat, jos olis löytynyt ollenkaan.
 
Itse olin kovasti tyytyväinen ostokseeni (ja olen vieläkin vaikkei käytössä juuri nyt olekaan), mutta myyjä ei, kun hänen saamansa 1000* "voitto" ei masentanutkaan ostajaa.
 
Kaupankäynti on sitten perin kummallista touhua...
 
T:Samuli

Itse kyllä myyn ihan rehellisesti kalliimmalla jotain jos sattuu erittäin halvalla eteen.
Myyntitarkoituksessa tulee vaan perin harvoin mitään ostettua.

Luuviulu: testaan sitä ostamaani tavaraa lukuisien jo omistamanieni vehkeiden kanssa ja jos ei minkään kanssa sovi tyyliin, ni myyn pois.
 
Onhan sulla varmasti optimaaliset asetukset kaikissa vehkeissä kun testailet?

Ja onhan tuolla torilla se eräs suurtrokari myös. Muistan kun tori.fistä löysin yhden kitaran ja hinnaksi sovittiin alustavasti 250e laukun kanssa(kaula oli lavasta katkennut, mutta korjattu itse myyjän toimesta). Pitikin ostaa, mutta sitten tuli muita juttuja joten kauppa peruttiin.
 
Noh, viikko tämän jälkeen oli sama kitara myynnissä täällä torilla tuon vakiohepun toimesta. Oisko ollut 600e pyynti. Laukku huokeaan 50e lisähintaan. Oli ammattilaisella korjattu kaula jne. Taisi myös paloina tarjota. Rungon pyynti oli isompi mitä itse olisin koko roskan ostanut.
 
Arvanette varmaan kuka tämä oli.

tender.insanity: Arvanette varmaan kuka tämä oli.
 
Rehellisyyden nimissä pakko sanoa. Ei mitään käryä, kuka on kyseessä. Joku pikku vinkki voisi olla jees.

JaaGeRMaisTeR: Rehellisyyden nimissä pakko sanoa. Ei mitään käryä, kuka on kyseessä. Joku pikku vinkki voisi olla jees.
 
Sama. Ei mitään käryä, ja oikeastaan onko sillä niin väliä?

JaaGeRMaisTeR: Rehellisyyden nimissä pakko sanoa. Ei mitään käryä, kuka on kyseessä. Joku pikku vinkki voisi olla jees.
 
Alkaa koolla ja loppuu ässään.