Kitarat: kitarakamat ›

Sarko: Ainakin Vox AC15 syö aivan hyvin pedaaleja, oman kokemukseni mukaan.
 
Oma negatiivinen huomio koski vain säröjä. Olisi varmaan tarvinnut testata x-kappaletta erilaisia säröjä, mikä ei ollut mahdollista.

LaMotta: Oma negatiivinen huomio koski vain säröjä. Olisi varmaan tarvinnut testata x-kappaletta erilaisia säröjä, mikä ei ollut mahdollista.
 
Tube Screamer ja Distortion+ toimivat ilman ongelmia omassa käytössä.

Sarko: Tube Screamer ja Distortion+ toimivat ilman ongelmia omassa käytössä.
 
Okei. Ibanezin TS-9 käytin enimmäkseen. Soundiin ei oikein tahtonut saada aina riittävästi säröä. Joku toinen vahvistin säröytyy huomattavasti voimakkaamin. Clean tuossa Voxissa oli sangen kuulas ja selkeä.

Parhaiten on itsellä toiminut 2x6V6 laitteet...semmonen taas pitäisi hommata, kun vaan osaisi nämä tarjokkaat laittaa paremmuusjärjestykseen, Gjika kenties eniten kuumottaa ja MP Old School. Hintahaitari 300-3000...ota siitä sitte selvää
Two Rock Sensor 22W Head, Combo
Two Rock Studio Plus 22W Head, Combo
Fender '65 Princeton Reverb
Fender '68 Princeton Reverb
Fargen Townhouse 20 combo
Fender Deluxe reverb
Fender Super Sonic
Egnater Rebel-20 Mark II
Mad Professor Old School 21
Fargen Amps Tweed OLD 54'
Fender Excelsior
Two-Rock 22 Watt Crystal
Two-Rock EXO-15
Tone King Imperial
VOX TONY BRUNO - TB35C2
Kingsley Keep 15
Fargen Custom Shop 30 Watt
Swart AST MK II
Bogner Palermo yms.
EVIL ROBOT
BuddaV20
Gjika 6V6 Push Pull 25
Dr Z Z-28 2x10
Blackjack 21 MK-II

varakeef: En ole tätä keskustelukulmaa koskaan ymmärtänyt. Miten niin vahvistin ei syö pedaaleita? Itselleni ei ole koskaan tullut vastaan vahvistinta, joka kuulostaisi paljaaltaan hyvältä, muttei sitten säröpedaalin kanssa. Joistain sinänsä sietämättömien vehkeiden kanssa voi olla niin, että niistä saa pedaalien kanssa siedettäviä, jos ymmärtää kääntää vahvistimen riittävän neutraalille (lue hiljaiselle)
 
Esimerkiksi Voxin AC30:n mustamaalausta tässä yhteydessä en ymmärrä, vielä vähemmän tässäkin ketjussa mainittujen klassikko-Fenderien. Ehkä olen vain liian suvaitsevainen erilaisten soundien suhteen tai te olette liian kranttuja.
 
Niin voi tietysti olla, että kaikista yhdistelmistä ei saa jotain tiettyä sointia, vaikkapa Top Gun - tai Volvo-mainostyyppistä "laulavaa säröä" tms.
 
Sama.
Kaikki testaamani vahvistimet ovat mainiosti kohdelleet pedaaleja, jotka niihin on kytketty, myös Vox AC15.
 
Kaikissa on tietenkin ollut ominainen soundi, ja eri yhdistelmillä erilainen jne. mut niinhän sen kuuluukin mennä.

Omasta mielestäni Voxi(t) ottaa kivasti säröjä. Pitkään soitin treeneissä Deluxe Reverbillä, mutta nyt parit treenit oon vedellyt AC30:lla ja voi jehna, kun potkii. Säröjä on käytössä OCD-kopsu, 808-kopsu, MP:n Mighty Red, Pharaoh Fuzz ja Fulltonen Octafuzz. Kaikki toimii hyvin ja soundaa todella hyvältä. Tietenkin tämänkin vahvarin kanssa jotkut pedaalit toimii paremmin ku toiset.
 
Tällä setillä ei kuitenkaan saa hirveen monipuolisia soundeja, vaan vahvistimen oma, hyvin voimakas soundi kuuluu kyllä ihan kaiken alta. Fenkun kanssa kun pystyy (kärjistäen) hyppäämään pedaalia vaihtamalla vaikka tweed-maisemista suoraan hotrodmarsuun.
 
Kuitenkin jos pitää lähteä rankkaamaan, niin "parhaiten" säröpedaaleja syöneet vahvistimet millä olen soittanut ovat Marsun JTM45 ja '67 Silverface Bassman. Noi kyllä ottaa mukisematta ihan mitä tahansa mitä niille syöttää.
 
Uskallan väittää, että etsiessä säröpedaaliystävällistä vahvaria tärkeintä on löytää vahvistin, jossa on itseä miellyttävä terve perussoundi oli se sitten puhdas tai pikkumuro. Itse ostin muutama vuosi sitten Blues Juniorin, kun sitä oltiin kehuttu netissä hyväksi pohjaksi säröpedaaleille. Sinälläänhän se teki sen todella hyvin, mutta kun vahvarin oma soundi ei vaan miellyttänyt, niin ei auttanut vaikka kuinka sille tarjosi hyvää purkkia.

Voxin night train sarja, varsinkin nupit, tuntuu syövän hyvin pedaaleja.

Carlsbro Top 50 on niellyt erinäköisiä oikein kivasti, eipä ole tullut pedaalia vastaan joka tuolla ei toimisi. Eri asia sitten pedaalit joiden ominaissoundi ei ole miellyttänyt, useammalla vahvarilla koitettuna.

käsi: Voxin night train sarja, varsinkin nupit, tuntuu syövän hyvin pedaaleja.
 
Night Train on säröpedaali itsessään. Sen verran heikosti siitä irtoaa puhdasta soundia. Ei sitä voi verrata millään tapaa AC-15een.

käsi: Tuota 15wattista on ollut kiva ajaa erilaisilla säröpedaaleilla, reagoi niihin hyvin mun mielestä.
 
Epäilemättä. Myös VOX 15 HW reagoi säröpedaaleihin aika lailla ärjymmin kuin AC15.

Parhaat tietämäni on Blackheart ja Peavey windsor. Huonoiten testaamistani Orange Tiny ja Micro terror.

Tätä topikkia lukiessani mieleeni tuli, että onko vahvistimen säröpedaaliin reagoimisessa kyse siitä, että jos vahvistimen perussoundi miellyttää, niin silloin myös se syö hyvin pedaaleita sen henkilön mielestä. Eli onko pedaalien syömisessä kyse jälleen makuasiasta? vai millä tämä mielipiteiden hajoaminen on selitettävissä? meillä kaikillahan on myös ihan ikioma käsityksemme siitä hyvästä särösoundistakin. Ei ole siis yhtä totuutta vaan maailma osoittautuu tässäkin asiassa mainettaan monimuotoisemmaksi ja kompleksisemmaksi.
 
Alkuperäiseen kysymykseen sanoisin, että omalla kohdallani Koch pedaltone BluesDeVillen edessä on soundillista parhautta tai ainakin kaikkein paras kattaus jonka olen itse onnistunut löytämään. Toisaalta vaikka Pedaltone on ihan hunajaa siinä edessä, niin Boss SD-1 ei ollut parhaimmillaan tuossa minun kattauksessa suoraan vahvarin edessä, vaan toimi paremmin pedaltonen edessä. Mutta tämä on minun mielipiteeni asiassa enkä toisaalta ihan umpisurkeita kattauksia ole päässyt kokeilemaan. Epäilen, että jos en pidä vahvistimen perussoundista, niin en sitten pidä siitä myöskään särötettynä. Ainoat vahvistimet joihin en oikein saanut makua olivat Carvinin se tweed kankaisten pienin malli (mikä se nyt olikaan) ja Ibanezin TSA kombo. En tiedä johtuuko se niiden pääteputkista joihin en ole tottunut, vai kombon yhdestä pienehköstä kaiutin elementistä enkä myöskään asiaa tutkinut. Totesin vain kaupassa testatessani etteivät ole minun makuun.

Tässä tämä "lajin" suuri hienous ja samalla kirous. Eri kombinaatioiden (kitara+vahvistin+pedaali) on oikeastaan ääretön ja se oikea pitää vaan itse löytää. Joskus toivoisi olevansa piccolo-huilisti. Soittopeli povitaskuun ja menoksi...

hallu: Tätä topikkia lukiessani mieleeni tuli, että onko vahvistimen säröpedaaliin reagoimisessa kyse siitä, että jos vahvistimen perussoundi miellyttää, niin silloin myös se syö hyvin pedaaleita sen henkilön mielestä. Eli onko pedaalien syömisessä kyse jälleen makuasiasta? vai millä tämä mielipiteiden hajoaminen on selitettävissä? meillä kaikillahan on myös ihan ikioma käsityksemme siitä hyvästä särösoundistakin. Ei ole siis yhtä totuutta vaan maailma osoittautuu tässäkin asiassa mainettaan monimuotoisemmaksi ja kompleksisemmaksi.
 
Riippuu varmaan vähän säröpedaalistakin. Esimerkiksi oikein viimeisen päälle perinnehenkinen Fuzz Face nirsoilla germaniumtrankuilla on sille väärän vahvistimen kanssa suorastaan käyttökelvoton, siinä ei ole paljon maulla tekemistä. :)

hallu: Eli onko pedaalien syömisessä kyse jälleen makuasiasta?
 
Syömisessä on aina kyse makuasioista. Pedaaleja tosin en ole syönyt.

Pienitehoinen putkari, volat liki täysillä, pari boostia ja ylämiddleä esille, lähelle sagia, lavalla soundi omaan korvaan jokseenkin karu...bändin seassa ja yleisön korvissa svidun kova rocksoundi. Kotona sitte voi hifistellä

Kellään kokemuksia Hiwateista ja säröistä/fuzzeista? Taannoin alkoi tuollainen kombinaatio vaan mietityttämään.
 
Oman Orangen AD30:n kanssa taas ei säröt tunnu toimivan. Värkin oma pääterosohan on aivan tykki oli kyseessä humpparit tai yksikelaiset mikit, mutta od/särö/muff -osasto vaan kuulostaa kehnolta. Tai no muffi-tyyppisten pedaalien kanssa kohtalaista jälkeä saa vain jäätävällä määrällä master volumea. Hankala aihepiiri kaikkiaan...

hallu: Tätä topikkia lukiessani mieleeni tuli, että onko vahvistimen säröpedaaliin reagoimisessa kyse siitä, että jos vahvistimen perussoundi miellyttää, niin silloin myös se syö hyvin pedaaleita sen henkilön mielestä.
 
Kyllä ja ei. Lopulta kaikki on subjektiivista, tottakai, mutta ihan valideja pointteja tästä aiheesta on mahdollista tehdä. Yleisesti on havainnoitu (tässäkin ketjussa), että EL84-vahvarit saattaisi olla hankalampia pedaalialustoina. Mulla on ollut noita muutama ja vähän samankaltaisia kokemuksia on. Saattaa johtua siitä, että EL84-putkia ajetaan yleensä todella kuumana ja ne saturoituvat sitten pedaalien kanssa ylenpalttisesti tukkien signaalitien. Tai jotain?
 
Toinen pointti on bright cap -kulttuuri. Erityisesti modernimmat, kuumille (tummahkoille mikeille) optimoidut vahvistimet ja oikeastaan jo 70-luvulta saakka bright capatyt vahvistimet yms. laitteet, joissa taajuusvastetta on muokattu ronskisti kirkkautta korostaviksi. Esim. juuri iso osa fendereistä. Tämä saa sen harmonisen kihisevän sirinäosaston pedaaleista kuuluviin. Aiheesta jutskailin Ukkosen Lassin kanssa (triodipaja), jolta osa näistä pointeista onkin peräisin. Lisään tähän myös ylipäätään ronskin EQ:n irvistelyn, esim blackface/silverface fenderit, joissa yläpääkorostuksen lisäksi keskialue on julmasti kuopalla. Lopputulos ei miellytä meikäläistä säröillä ollenkaan, jotain muuta varmasti miellyttää.
 
Kolmas, ja isoin ongelma mihin itse olen kohdannut on yksinkertaisesti headroom ja päättärin kyykkäys. Fuzzipäänä en oikein tee mitään vahvistimilla, jotka menevät pikku tönäisystä polvilleen. Sen pitää murjaista kierrepotkulla leukaan kun sitä kiusaa, silloin homma skulaa. Liian pieni headroom aiheuttaa (varsinkin muffien kanssa, joista en tosin itse niin perusta) totaalisen tukkeutumisen. Monet tottakai pitävät siitäkin saundista, koska kaikki on tottakai juuri sitä: subjektiivista. Mulle nuo saundit ovat kuitenkin täysin käyttökelvottomia.
 
Neljäntenä otan esiin aiheen, joka saattaa ärsyttää monia, mutta en tarkoita tätä miksikään koulukuntasodaksi tai muutenkaan provosoinniksi: nimittäin GAIN. Omien kokemuksieni mukaan mitä enemmän etuasteessa on gainia, sitä ennalta-arvaamattomammin se käyttäytyy pedaalien kanssa ja helpommin menee muhjuksi.
 
Ei varmaan tule tämän tekstin jälkeen yllätyksenä, että omaan makuuni ylivoimaisesti parhaita pedaalialustoja ovat EL34-päätteellä varustetut 50-100W koneet. Varsinkin vanhat brittimörssärit. Yksi syy obscureihin brittivalmistajiin hurahtaminen ja niistä juttusarjan kirjoittaminen blogiini oli juuri se, että ne ovat näin pedaalientusiastin/rakentajan näkökulmasta aivan täydellisiä vehkeitä näihin hommiin. Toki saundimakunikin on suht spesifinen omassa soitossani, vaikka pidän laajasta skaalasta saundeja musiikkia kuunnellessa.
 
Sitten siihen lähtösaundiin. Terve lähtösaundi ei automaattisesti tarkoita suopeaa yhteistyötä pedaalien kanssa. Tästä esimerkkinä juuri BF/SF Fenderit. Tykkään todella paljon niiden saundista juuri silloin kun ne on lähdössä säröytymään ja lähtevätkin hiukan ja kompressoituvat mukavasti. Esim. Bassmankin on aivan loistava täysillä. Jopa kaikki napit täysillä. Silti se kurahtaa kun yritän ampua sitä säröpedaaleilla. Joistakin tykkäsin, useimmista en.
Sama juttu AC30 kanssa. Siitä koneesta en saanut huonoa saundia ulos, paitsi pedaaleilla. Se ei vaan käyttäytynyt niin kuin oletin lautani käyttäytyvän ja lopputulos oli joko epäselvää muhjua tai liian rapeaa näkkäriä. Kyseessä oli siis kiina-Vox. Olen siinä ymmärryksessä, että top boostittomat JMI-Voxit ovat upeita pedaalikoneita. Ei omakohtaista kokemusta aiheesta.
 
Oranget ovatkin sitten malliesimerkkejä koneesta, joilla ei pedaalien kanssa ole tullut yhtään mitään. Monet ovat sitä mieltä, että ottavat pedaalinsa vastaan siinä missä mikä muukin vahvistin ja se on ihan ok. Mun käytössä en taas tehnyt moderneilla Orangeilla mitään. Lähtösaundi on joissakin koneissa todella maukas (OR50, AD30), mutta siinäpä se. Otanta itselläni on Rockerverb/Thunderverb/AD30/OR50.
 
Hiwatt-osastostakaan en kauheasti pidä. Niiden taajuusvaste on vähän liian littana ja varsinkaan tehokkaammat koneet eivät säröydy riittävästi.
 
Mutta to each their own. Se kone on oikea, jolla pääsee maaliin. Lopullista totuutta ei ole ja hyvä niin.
 
Tähän mennessä paras pedaalialusta, jolla on soittanut on Laney Supergroup. Ihan sama mitä pedaalia sille syöttää, homma pelaa ja EQ-napit toimivat just niin kuin oletan niiden toimivan. Ja oikeasti vaikuttavatkin saundiin, mutteivat liian jyrkästi kuten monissa muissa aikalaisissaan. Se on muutenkin overall paras vahvistin mitä on tielle sattunut. Ja silleen.
 
Kirjoittelin tästä aiheesta myös blogiini tuossa syksyllä, jotenki näin:
http://fuzzordie.blogspot.fi/2014/0 … omootti-heliseva-diskantti.html?m=1
 
Hyvää joulua!

Jaketsu: Kellään kokemuksia Hiwateista ja säröistä/fuzzeista? Taannoin alkoi tuollainen kombinaatio vaan mietityttämään.
 
Oman Orangen AD30:n kanssa taas ei säröt tunnu toimivan. Värkin oma pääterosohan on aivan tykki oli kyseessä humpparit tai yksikelaiset mikit, mutta od/särö/muff -osasto vaan kuulostaa kehnolta. Tai no muffi-tyyppisten pedaalien kanssa kohtalaista jälkeä saa vain jäätävällä määrällä master volumea. Hankala aihepiiri kaikkiaan...
 
Toimii tottakai. Hiwatt on tyhjä kangas, jossa tolkuttomasti headroomia. Eli spedun ominaisuudet tulevat enemmän esiin. Toki Hiwatt tuo sen oman ka-BOOM -klanginsa, kun vääntää hanikasta.