Bassot ›

Juuri, mutta se kiuas on perinteiseen tapaan putkinuppi.
 
Niinko? En tiennytkään.

ei se plekulla soitto aina sitä nopeinta oo mut on se ehkä vähä nopeempaa, riippuu vähä soittajasta. mut kyl semmonen basisti joka sormilla soittaa, on aikas arvossaan.
mut ite soitan plekulla ko noi sormet o tommosia puupalikoita eikä ne taivu soittamiseen.

Sanonpa vielä minäkin mielipiteeni. Hevanderibassottelussa ainakin jos käyttää säröä ja tempot ovat paikoitellen rivakoita, pleku on ainoa järkevä valinta. Ainakaan minun sormilla ei saa kuin epämääräistä pörinää nopeissa säröbiiseissä, joissa mennään pääasiassa alarekisterissä. Ja rytmittely on plekulla helvetisti terävämpää ja helpompaa. Siis mun mielestä.

Pakkohan oli munki nyt sitte oma mielipiteeni soppaan lisätä. Ite soitin 3 ekaa vuotta bassoa plekulla, kunnes yllättäen sivistyin ja aloin käyttää yksinomaan sormia. Tästäpä johtuukin se, että nykyään tulee erittäin harvoin vastaan biisiä, jota en saisi vedettyä sormilla. Mielestäni sormilla soitto "vain nyt on jollain tavalla paremman basistin merkki". Sallikaa perustella:
 
1: Minun silmääni yksinomaan plektralla soittava basisti ei ole oman instrumenttinsa hyvin hallitseva, koska häntä ei kiinnosta erilaisiin tyyleihin ja menetelmiin perehtyminen. Mielestäni mikään ei ole hienonpaa kuin se, että basisti hallitsee kaikki tyylit; jazz, rock, punk, metallimättö tempossa 180, kaikki menee. Siinä ei ole sitten niin väliä, että soittaako sormilla vai plekulla, kun se on vain saundillinen tekijä siinä vaiheessa. Mm. Flea soittaa sekä sormilla että plekulla.
 
Saattaapa vain olla myös niin, ettei riitä motivaatio sormilla soittamisen harjoitteluun, kun "kyllähän siitä muutenkin ääntä lähtee"... Uskokaa pois, kolme vuotta kunnon treeniä, niin kyllä itse Jacokin olisi ylpeä. Ja puhun kokemuksesta.
 
2: Yksinoman plekulla soittava basisti saattaa olla pakotettu soittamaan bassoa. Josta sitten johtuukin se, että ei edes kiinnosta kunnolla opetella soittamaan sitä, vaan soitetaan sitten kotona katkeroituneena kitaraa. Tälläinen "pakotustilanne" voisi olla vaikkapa se, että kaverit päättävät perustaa punkbändin, ja sitten ruvetaankin arpomaan kuka alkaa soittaa mitäkin soitinta. Ja sitten basisti ei suostu tyytymään kohtaloonsa, vaan alkaa mätkyttää bassoaan kuten kitaraa tai rumpuja ikään.
 
Ja nyt te, jotka ryhdyitte heti kirjoittamaan haukkuvaa ja halveksuvaa vastausta tai pikaviestiä minulle, niin vastatkaapa ensin, tunnistitteko itsenne noista esimerkeistä?
 
Mielestäni sormilla soitettaessa saa tehtyä hienoja jippoja ja asioita, joita plekulla ei saa. Asia toimii myös päinvastoin. Joten tässäpä kehotus: kannattaa opetella molemmat!
 
(Voin tunnustaa, etten kyllä itse soita enää plekulla pätkääkään, mutta jos minua sillä käskettäisiin soittamaan, niin no problemo.)

1: Minun silmääni yksinomaan plektralla soittava basisti ei ole oman instrumenttinsa hyvin hallitseva, koska häntä ei kiinnosta erilaisiin tyyleihin ja menetelmiin perehtyminen. Mielestäni mikään ei ole hienonpaa kuin se, että basisti hallitsee kaikki tyylit; jazz, rock, punk, metallimättö tempossa 180, kaikki menee.
 
Ihan validi pointti (jonka minäkin osin allekirjoitan), mutta toisaalta kaikki eivät ehkä pidä "kameleonttimaisuutta" ihanteellisena tavoitteena. Yhtä hyvin voi pyrkiä hiomaan ja jalostamaan oman tyylinsä huippuunsa. Joku haluaa mielummin olla paras yhdessä jutussa kuin keskinkertainen monessa. Ja jos siihen omaan juttuun kuuluu olennaisesti plektra, niin miksi sitten pitäisi väkisin opetella vetämään sormillakin.
 
Loppupeleissä se on jokaisen henkilökohtainen päätös panostaako monipuolisuuteen vai tiukkaan erikoistumiseen. Kummassakin on puolensa.
 
2: Yksinoman plekulla soittava basisti saattaa olla pakotettu soittamaan bassoa. Josta sitten johtuukin se, että ei edes kiinnosta kunnolla opetella soittamaan sitä, vaan soitetaan sitten kotona katkeroituneena kitaraa. Tälläinen "pakotustilanne" voisi olla vaikkapa se, että kaverit päättävät perustaa punkbändin, ja sitten ruvetaankin arpomaan kuka alkaa soittaa mitäkin soitinta. Ja sitten basisti ei suostu tyytymään kohtaloonsa, vaan alkaa mätkyttää bassoaan kuten kitaraa tai rumpuja ikään.
 
No tämä on sitten taas ihan fiilisjuttu, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Pelkästään soittotavan perusteella on mahdotonta päätellä henkilön motivaatiota tai taustaa.

Loppupeleissä se on jokaisen henkilökohtainen päätös panostaako monipuolisuuteen vai tiukkaan erikoistumiseen. Kummassakin on puolensa.
 
No tämä on sitten taas ihan fiilisjuttu, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Pelkästään soittotavan perusteella on mahdotonta päätellä henkilön motivaatiota tai taustaa.
 
No, ainakin ensimmäinen mielipidettäni kommentoinut viesti oli asiallinen, joten hyvä niin! Ja täytyypä sanoa, että tossa sunki mielipiteessä on paljon asiaa, ja tärkee pointti. Mutta minun näkemykseni nyt vain sattuu olemaan hieman toisenlainen.
 
Myönnän toki, että erikoistumisessa on puolensa, mutta kuitenkin, olen mielummin (tai olisin) monitaituri kuin vain yhtä tyyliä mätkyttävä ja vain siihen jumahtanut. Rockia kun pääasiallisesti itse soittelen bändissä, niin se on toki erittäin hyvä osata se oma alueensa hyvin. Mutta kuitenkin, muitten tyylien ja tapojen tunteminen ja jopa omakohtainen kokemuskin niistä tuo pelkkää plussaa sen "päätyylinsä" soittoon. On hyvä osata monia asioita, jolloin se oma musiikkikin monipuolistuu huomattavasti. Tätä pointtia minä nyt tässä pääasiallisesti hain.
 
Yhtä hyvin voi pyrkiä hiomaan ja jalostamaan oman tyylinsä huippuunsa. Joku haluaa mielummin olla paras yhdessä jutussa kuin keskinkertainen monessa.
 
Mun mielestä ei voi olla paras esim. hevin soittamisessa bassolla. Joko on hyvä basisti tai ei. Tai sitten aika hyvä tai keskinkertainen. Mutta kuitenkin, se että on hyvä basisti (miten se nyt sitten määritelläänkään), ja että henkilöä sellaseks kehuttaisiin, ei voi olla pelkästää sen ansiota, että osaa sahata yhtä kieltä nopeesti plekulla. Kuitenkin, jos on keskinkertanen kaikessa mikä liittyy bassonsoittoon, niin yllättäen huomaakin olevansa parempi kuin moni muu sellainen, joka ehkä osaakin vai yhen tietyn osa-alueen himpun verran paremmin.
 
(Enkä sillä sahaus-jutulla millään tavalla mollannu niin soittavia, päinvastoin, myönnän että se on erittäin vaikeeta.)

Ei plekulla soittaminen ole mikään oikotie nopeaa soittoon. Ite soitan aina plekulla ja sillä on ihan hyvä rämpytellä.

Zebastian: Ei tosiaankaan. Plektra ei ole tarkoitettu basson soittoon. Bassokitara polveutuu suoraan kontrabassosta, jota ei tosiaankaan soiteta plektralla.
 
Itse asiassa bassokitara polveutuu nimenomaan sähkökitarasta, ei kontrabassosta. Ja alunperinhän bassokitaraa oli tarkoitus näppäillä ainostaan peukalolla.
 
Sormilla pystyy soittamaan aivan yhtä nopeasti kuin plektralla, mutta treeniä se vaatii vuosia.
 
Kyllä se plekun käyttökin vaatii treeniä.
 
Itsekin olin ennen sitä mieltä, että vain diletantit soittaa plekulla, mutta en enää. Ja oikestihan on ihan sama vaikka näppäilisi pippelillä. Pääasia että homma toimii?
 
Pitsa: Toki plektra on hyvä apuväline, miksei olisi? Jos ei vaan vielä vaikkapa pysty soittamaan jotain nopeaa sahausta ilman plektraa...
 
En mä käytä plektraa nopeuden takia, vaan selkeämmän ja tiukemman soundin takia. Eikä bassolla ole mitään järkeä edes soittaa mitään ''sahausta''. Ja kyllä, osaan tiluttaa. Mutta bassolla se kuulostaa ihan vammaselta.

Basistin aivot: ei se plekulla soitto aina sitä nopeinta oo mut on se ehkä vähä nopeempaa, riippuu vähä soittajasta.
 
Jep..........

Itte tulee soitettua plekulla vain silloin jos sormet on huonossa kunnossa(esim haava ym).
 
Ja sormilla soitossa on etua siinä mielessä että saa paremman kontrollin kieliin ja muut tekniikat esim slap, tap on helposti vaihdettavissa kun ei ole sitä plekua kädessä.

Ei,ei,ei! Ei passoa saa plekulla soittaa! Musiikin tarkoitus on pysyä ruodussa ja noudattaa tarkkoja ennalta määrättyjä lakeja, joista passon soitto sormilla on juuri ehkä se tärkein. Muutenkaan en lähtisi soittelemaan mitä sattuu, vaan pysyttelisin tutuissa ja turvallisissa keskitempoisissa cover-kipaleissa, jotka soivat radiossa.

Ite soitan kyrvällä. Löysällä balladit, puolijäykällä letkeet groovet ja kivikovalla puolestaan vetelen hillitöntä blackmetal-sahausta. Toimii.

zombywoof: Ite soitan kyrvällä. Löysällä balladit, puolijäykällä letkeet groovet ja kivikovalla puolestaan vetelen hillitöntä blackmetal-sahausta. Toimii.
 
Kivikova slidenä?

jukkajylli: Kivikova slidenä?
 
Juuri näin.
 
Vakavasti puhuen, ihan sama soittaako plekulla, sormilla vai molemmilla kunhan kuulostaa hyvältä. Se mikä kuulostaa hyvältä on taas kuulijan korvien ratkaistavissa.

Aloitin 70-luvulla sähköisten soittimien harrastuksen isukin laihalle kukkarolle ystävällisellä mutta kohtuulaatuisella japanialaisella JB-kopiolla. Tuolloin ei ollut nettejä foorumeineen joista olisi saanut vinkkejä aloittelijalle, Suosikissakaan ei ollut kuin artikkeleita hurriganesista, joten opettelu alkoi täysin fiilispohjalta. Ja plektralla tietenkin koska muusta ei edes tiennyt.
 
Plekulla aloittaminen aiheutti mielestäni valtavan takapakin heti lähtöruudussa koko instrumentin soiton oppimiselle koska kun sitten joskus kuulin että bassoa voisi soittaa ihan sormillaankin näpytellen tuntui se liian työläältä opeteltavaksi verrattuna helpontuntuiseen plekulla lärpyttelyyn... Nykyään kun bassottelen on käytössä sormet, plekua käytän kun haen nimenomaan plekusoundia, vaikkapa My Generationsia roimiessa sopivassa nousussa jameissa.
 
Periaatteenani on se, että periaatteet ovat perseestä. Tämäkin siis oli perseestä :) Tästä minusta oivana esimerkkinä periaate jonka mukaan bassolla ei tulisi soittaa plekulla, koska periaate. Plekun napse nuotin alukkeena on kuitenkin tehokas dynaaminen efekti ja sille on mielestäni paikkansa. Oivana esimerkkinä Carol Kayen mielestäni eeppinen plekusoundi Good Vibrationsin levyversiolla:
 
https://www.youtube.com/watch?v=9UqNvMOdhGU

Tuota minä aina ihmettelen, kun väitetään että plekulla soittaa nopeammin. Minä ainakin soitan bassoa huomattavasti nopeammin sormilla, kuin plekulla ja kyllä soitan myös kitaraa ja sitä enimmäkseen plekulla, joten plektra on kyllä tuttu. Tosin bassoa en paljonkaan ole plektralla soittanut, kun en tykkää siitä soundista ja se tuntuu kömpelöltä.

Sormilla mennään, paitsi jos pitää soittaa Yesiä tai ylipäätään jotain sellaista musaa, missä se plekukilinä on oleellinen osa biisiä.

Kesken kipaleenkin voi hyvin vaihtaa. Esim Frank Bello vetää Got the timen bassointron napakasti plekulla, pudottaa sen muiden tullessa mukaan ja jatkaa sormin lopun hienoine bassosooloineen.

Ite ainakin vedän tilanteen mukaan. Napakka riffittely soittolehdykällä ja sitten erikoiskolina, groovaus ja fyllimeininki sormilla. En siinä, että kumpaakaan osaisin, varsinkaan jälkimmäistä, mutta näin.