Rummut: soittaminen ›

Ei muuten taitu tuo ihan joka m nettiläiseltä jos keltään.

tomboarmageddon: Ei muuten taitu tuo ihan joka m nettiläiseltä jos keltään.
 
No joo! Ei ehkä, mutta ei tuo mitenkään ihmeellistä ollut. Pikemminkin päinvastoin.

tomboarmageddon: Musta taas ihan eppäolennaista missä ne kädet ja jalat on jos soitto toimii
 
No seppä se.. Tuo perusteluhan käy kaikkeen ja torppasee kaiken keskustelun - loppu on sitten väittelyä.
 
Rain City Sessions - Baptists: http://youtu.be/d-BujK1z6U4
ja ei vaikuta amatöörienkään puuhastelulta vaikka haikka onkin auki melkein kokoajan?
 
En tiiä liittyykö tämä video asiaan miten mutta pitihän tuokin jalkaa pedaalilla.. Ja polkikin välillä vaikka oli aukikin

wavelength: Samaa hommaa olen tuumaillut itekin, ja lienen tästä aiemmin kirjoittanutkin. Poljinhaitsu voi olla vähän niinko rumpukompin yläpään hyllykorjain. Ei sitä kihinää aina tarvi tunkea joka väliin vain, koska sen osaa -- sen käytölle pitää olla esteettinen peruste.
 
Tuo on ihan helevetin järkeen käypää, mutta onko kyseessä jo veteraani-tason juttuja?
Mitäpä suosittelette sellaiselle tyypille, jolla on jutut vielä silleen hakusessa?
Minä olen kässännyt, että haitsun polkeminen toimii hyvin myös timen ylläpidon apupoikana. Esim. ridekompissa ja filleissä olen yrittänyt polkea tahtia haitsulla. Rumpuopettaja taisi painottaa asiaa. En muista tarkkaan tosin.
 
En kässää kyllä, miksi vaikkapa dödiksessä tai pläkkiksessä pitäisi välillä siirtää jalka tuplapedaalilta haitsulle? Rikkoo vaan timeä ja sotkee koko pakan. Parempi lepuuttaa jalkoja vaan siinä tupliksien päällä, jos levon hetki joskus lyö päälle. Nuohan on kait yleensä sitä mieltä, että montussa on aikaa levätä.

Osalta jengiä unohtuu se asia että haitsussa on muitakin soundeja kuin kuin täysin kiinni ja täysin auki. Nuo soundit saavutetaan siten että jalka lepää pedaalilla ja sen painetta säädetään hienovaraisesti jalan avulla. En tiedä onko noissa "bläkkis" ja "dödis" hommissa tilausta sävyille, mutta yleensä tää oppi meneekin perille kun demoaa miten paljon enemmän rumpujen soundi saa lisää voimaa, kun haitsun sihinä ei ole ihan niin ylitsevuotavaa, vaan edes jotenkin kontrolloitua.

Speedy: No seppä se.. Tuo perusteluhan käy kaikkeen ja torppasee kaiken keskustelun - loppu on sitten väittelyä.
 

 
En tiiä liittyykö tämä video asiaan miten mutta pitihän tuokin jalkaa pedaalilla.. Ja polkikin välillä vaikka oli aukikin
 
No toinen ääripää vain väitteeseen, että aina oltava jalat speulla ja kädet ei sa roikkua?:)
Tottakai on monta sävyä, mutta siis jossain kohdissa näkyy tolla rumpalilla ja ittekkin teen, että jos ei halua haitsunpolkemisen kuuluvan tai on vaikeuksia pysä timessä ihan avonaiseen haitsuun soittaessa, niin polkee sit lattiaa.
Noissa mäiskejutuissa missä ei niin paljon sävyjä oo ja tulee bassarilla jotain nopeita tms monesti huomaa nostavansa jalan muutenkin kokonaan pois spedun päältä välillä. Tuntuu jotenkin helpommalta ja ekö se niin kandee tehdä mikä luonnolliselta tuntuu..
Kevyemmässä matskussa pidän aina jalan siinä spedulla soittaessa. Saatan silti joskus roikottaa;)

Vallu-Veke:
En kässää kyllä, miksi vaikkapa dödiksessä tai pläkkiksessä pitäisi välillä siirtää jalka tuplapedaalilta haitsulle? Rikkoo vaan timeä ja sotkee koko pakan. Parempi lepuuttaa jalkoja vaan siinä tupliksien päällä, jos levon hetki joskus lyö päälle.
 
Kysehän ei varmasti olekkaan siitä. En tiedä kovinko moni katsoi tuon alkuperäisen keskustelua kirvoittaneen videon, jossa siis vasen jalka oli jossakin penkin alla. Ei ainakaan lähelläkään mitään pedaalia. Moni ei varmasti tule miettineeksi, mutta on sillä jalan paikalla myös ergonominen tehtävä, soittoasento ja tasapaino on todennäköisemmin "oikein" silloin kun jalat ovat "oikein".
 
Niin, ja mitä väliä jos homma toimii - ei kai mitään. Mutta entäs jos sillä jalalla pitäisikin tehdä joitan, toimiiko homma sitten? Jos se on tottunut olemaan 5 vuotta penkin alla, koko soittoasento ja ergonomia, ehkä jopa setin asettelu on perustunut sen varaan. Miten helposti mikään homma toimii sitten kun sitä alkaa opettelemaan uudestaan sinne pedaalille? Pitää opetella yht äkkiä kaksi asiaa - vanha tapa pois ja uusi tilalle. Eikö olisi helpompaa opetella saman tein homma oikein, jotta "homma toimii" oikeasti.
 
Mikä vaan asia on helppo kuitata mitä sitten jos homma toimii -kommentilla. Mutta itse haluaisin ajatella asiaa pidemmälle kuin nykyhetkeen, entäs jos tai entäs sitten kun.. Toki kukin tyylillään. Hetkellisesti voi tuntua helpolta, mutta siinä vähä niinkun kaivaa itseään vaan syvemmälle monttuun, viiden vuoden päästä voi mielenkiinnot olla erit..=I

tomboarmageddon: Tuntuu jotenkin helpommalta ja ekö se niin kandee tehdä mikä luonnolliselta tuntuu..
Kevyemmässä matskussa pidän aina jalan siinä spedulla soittaessa. Saatan silti joskus roikottaa;)
 
Se on eri asia, jos sen tekee tiedostaen ja sille on joku selkeä syy (olkoonkin se sitten syy treenaamattomuudesta pitää tempoa ilman jalan venkutusta) jonka pystyy itselleen perustelemaan. Soittamisenhan nimen omaan pitää olla helpoa, toivottavasti se sellaisena aina säilyykin.

Speedy: Kysehän ei varmasti olekkaan siitä. En tiedä kovinko moni katsoi tuon alkuperäisen keskustelua kirvoittaneen videon, jossa siis vasen jalka oli jossakin penkin alla....
 
Kahtoin viteon, mutten hokannut tuota penkin alla roikottamista.
Olet varmaan oikeassa.
Tuli mieleen nyt, että siinä saattaa olla kyse myös peräpeilin lepuuttamisesta?
Autoa ajaessa siirtelen jalkoja, varsinkin pitkällä matkalla, mahdollisuuksien rajoissa ja samalla kohotan peräpeiliä hieman, niin veret kiertää jaloissa paremmin.
Olisko tuossa urakkametallimiesten poljennossa samoja ongelmia, niin vaistomaisesti kohottelevat itseään penkissä? Jalka kun on lattiassa, niin ongelma-alueen hienovarainen kohottaminen sujuu, kun jalka saa tukea?
Ihan puhdasta pohtimista vaan.

Kuuntelin Panteran version ja siinä on jopa olennaista ettei jalka ole haikkapedaalilla eikä fiillistellä eri paineilla. Hyvähän se on huudella norsunluutorneista mutta olisi olennaista ottaa pää pois perseestä.
Osalta jengiä unohtuu se asia että jos jokin kuulostaa hyvältä on ihan sama mitä m.netin poliisit kelaa.

Kailis: Kuuntelin Panteran version ja siinä on jopa olennaista ettei jalka ole haikkapedaalilla eikä fiillistellä eri paineilla. Hyvähän se on huudella norsunluutorneista mutta olisi olennaista ottaa pää pois perseestä.
jos jokin kuulostaa hyvältä on ihan sama mitä m.netin poliisit kelaa.
 
Enemmän pointtia on istuma-asennon ergonomia-puheissa, kuin pää pois perseestä, jos kuulostaa hyvältä-huuteluissa.

Kailis: Kuuntelin Panteran version ja siinä on jopa olennaista ettei jalka ole haikkapedaalilla eikä fiillistellä eri paineilla. Hyvähän se on huudella norsunluutorneista mutta olisi olennaista ottaa pää pois perseestä.
jos jokin kuulostaa hyvältä on ihan sama mitä m.netin poliisit kelaa.
 
Jos tässä minunkin kirjoitukseen viitataan, niin mä puhuin ihan yleisellä tasolla haitsusoundista ja siitä miten joillakin on kuvitelma että se on aina joko täysin auki ja täysin kiinni. Panteran kappale on ehkä soitettu jalka irti pedaalista, mutta aika monta muuta heavy-klassikkoa on soitettu niin että haitsusoundissakin on jotain dynamiikkaa, ja siitä on mun mielestä ihan hyvä muistuttaa välillä.
Jos tämä tekee minusta norsunluutornneista huutelijan, niin hohhoijaa...
 
Ikävä kyllä sun kirjoituksesi ei edes kuulostanut hyvältä. :D

Jos maailmassa olisi kaksi ihmistä vastakkaisilla puolilla palloa.
Menisi pyhätön viikko ja puolessa välissä oltais tappelemassa kun on niin henkilökohtaista kaikki.
 
Mutta se on aina kyllä totta, että jos jokin kuulostaa hyvältä, niin se kuulostaa hyvältä. Vaikka se sitten olisi miten soitettu.
 
Toivottavasti tämän soittopätkän julkaissut tyyppi osaa poimia täältä jotain järkevääkin seasta.

markkuliini: Osalta jengiä unohtuu se asia että haitsussa on muitakin soundeja kuin kuin täysin kiinni ja täysin auki. Nuo soundit saavutetaan siten että jalka lepää pedaalilla ja sen painetta säädetään hienovaraisesti jalan avulla. En tiedä onko noissa "bläkkis" ja "dödis" hommissa tilausta sävyille, mutta yleensä tää oppi meneekin perille kun demoaa miten paljon enemmän rumpujen soundi saa lisää voimaa, kun haitsun sihinä ei ole ihan niin ylitsevuotavaa, vaan edes jotenkin kontrolloitua.
 
Olen samaa mieltä haitsun avonaisuuden säätelystä ja sen tärkeydestä myös hevimetelissä. hollmi ehkä vaan ilmaisi asian turhan kärkkäästi, kuten hänellä on tapana tehdä. Tältäkin väännöltä olisi vältytty jos kaikki osaisivat ilmaista itseään kuten markkuliini yllä tekee. Eli kun sanotaan jotain rakentavaa tai jopa kriittistä, niin perustellaan ja avataan vähän sitä omaa mielipidettä, eikä heitetä onelinereitä.
 
Palstakonkarit osaa suodattaa nämä vakijäsenten leiskautukset, mutta niiden takia saattaa moni uusi kasvo jättää tulematta palstalle seuraavalla kerralla. Viestintä on tarkkaa hommaa, monesti asian voi sanoa monella tavalla ja tässä hieno esimerkki siitä, kun kaksi ihmistä puhuu samasta asiasta kahdella täysin eri tavalla.
 
Mitä haitsun avonaisuuteen tulee, niin kiinnitin huomioni samaan asiaan. Liian aukinainen haitsu tai sen liian kovaa soittaminen on ehkä helpoin tapa pilata settibalanssi täysin. Monella metallirumpalilla se on aina auki ja hakataan täysiä. Toimii varmaan stadikalla tai jäähallissa, mutta harva m.net -rumpali komppaa Cheekiä tai Kaija Koota (Hoho. ;)).
 
Pienissä keikkapaikoissa ja treenikämpillä sillä jyrää koko bändin alleen ja etenkin nopeassa soitossa virveli ja basari huuhtoutuvat haitsumereen, jolloin soitto kuulostaa epätarkalta ja aaltoilevalta.

Itse rummunsoitonopettajana ja kouluttajana peräänkuulutan kahta asiaa.
 
Keskeisintä musiikkialalla on luovuus, sillä ilman sitä musiikki olisi kuollut ja unohdettu. Pelkkä insinöörimäinen soveltaminen ja suunnittelutyö eivät potki, tai johonkin aikaan tai paikkaan sidotun tekemisen kopiointi. Luovat rumpalit ovat aina saaneet innoitettua lukemattomia soittajia alalle ja pitäneet koko hommaa elossa. Jotkut heistä ovat olleet koulutettuja ja jotkut itseoppineita. Luovat itseoppineet tekevät välillä asioita niin persoonallisella tavalla, että siihen valta osa koulutetuista "perusjanttereista" ei pysty. Tai pystyy teknisessä mielessä, mutta se ydin ei vain lähde. Joskus vain psykologinen luovuus riittää maaliin asti, yleensä ei. Osa persoonallisista valinnoista ja psykologisesta luovuudesta on sellaista, että se muuttaa historiaa ja tulee standardiksi, eli muuttuu historialliseksi luovuudeksi. Joitakin esimerkkejä koulutetusta innovaattoreista: Tony Williams, Steve Gadd ja Keith Carlock. Joitakin esimerkkejä itseoppineista innovaattoreista: Keith Moon, Tommy Ramone ja Lars Ulrich.
 
Toiseksi tärkeintä on ammattitaito tyylitietoisuuksineen, tyylinmukaisuuksineen, sopeutumiskykyineen ja variaatioineen. Näitä kouluista tulee paljon, jotka ovat helposti unohdettavissa multaamisen jälkeen. Ok, ehkä työllistyy kun pääsee johonkin keikkailevaan bändiin, ja saattaa säilyä terveenä eläkkeelle asti. Monet huippulahjakkuudet ovat menneet 27-vuotiaina, mutta ajatelkaa jos he olisivat eläneet siivommin ja olleet sopeutuvaisempia auktoriteettien vaatimuksiin ja rooliodotuksiin. Paljon olisi jäänyt hyvää musiikkia tekemättä ja muutama musiikkityylikin siinä sivussa. Osa luovista muusikoista onneksi on saanut elää pitkän elämän.

markkuliini: Jos tässä minunkin kirjoitukseen viitataan, niin mä puhuin ihan yleisellä tasolla haitsusoundista ja siitä miten joillakin on kuvitelma että se on aina joko täysin auki ja täysin kiinni. Panteran kappale on ehkä soitettu jalka irti pedaalista, mutta aika monta muuta heavy-klassikkoa on soitettu niin että haitsusoundissakin on jotain dynamiikkaa, ja siitä on mun mielestä ihan hyvä muistuttaa välillä.
Jos tämä tekee minusta norsunluutornneista huutelijan, niin hohhoijaa...
 
Ikävä kyllä sun kirjoituksesi ei edes kuulostanut hyvältä. :D
 
Totta tämä. Vaikka lainasin sopivan osan tekstiäsi en viitannut sinuun vaan siihen että vaaditaan käyttämään haikkapedaalilla eri paineita vaikka alkuperäisessä biisissä sitä ei tehdä.
Itse kiinnitän haikan paineeseen, kapulakulmaan ja volaan tosi paljon huomiota. Mutta ymmärrän myös että on biisejä joissa sohjoillaan oikein huolella.

Jaahas täällä on räjähtänyt keskustelu käsiin :D ei mitään hyvä että saadaan keskustelua aikaan. Mutta tohon penkin alla kommenttiin, ei ole jalka todellakaan penkin alla missään välissä. Siinä menee nimenomaan tasapaino soittamiseen kun on vähän kenollaan. Ja en ole siis käynyt kouluja enkä mitään tähän soitteluun. Leppäsen leevin kirjasta pikkupoikana aloin opettelemaan ja soitellut jotenkin 2-4 kertaa viikossa, kilpa-autoilun viedessä kaiken muun vapaa-ajan. Välillä ollut puolenvuoden taukoa. Kolme pikkukeikkaa soittanut elämäni aikana joten ei, en ole lähelläkään ammattilaista. Mutta se, että kaikkien pitäisi soittaa kirjan mukaan vie kaiken luovuuden soittamisesta. No ei kaikkea, älkää ottako liian vakavasti :) Tämmöisessä pikkukaupungissa ei ole edes mahdollisuutta mennä tunneille mihinkään. Haikka on säädetty niin että "auki" asennossa kahisee. Missään vaiheessa biisiä ei mielestäni tarvitse avoinaista haikkaa, joten annoin olla sen noin. Kuitenkaan mikään studiomiksaaja kun en ole, ja ideana oli alunperin kysyä vinkkejä soiton kulkemiseen ja huomautuksia oppineilta soittajilta. Olen siis kiitollinen tästä palautteesta, mutta pidän jalan edelleen basaripedaalilla silloin kun se tilanteeseen sopii. Kevyempää musiikkia soittaessa voidaan polkea sitä haikkaa mukaan. Juuri niinkuin tuolla sanottiin, ei sitä tarvitse polkea näyttääkseen että sen osaa.

Deep_purple: mutta pidän jalan edelleen basaripedaalilla silloin kun se tilanteeseen sopii.
 
Ok, sori mulla meni ihan ohi että poljit tuplia. Mutta jos tupliksen pedaali on tuolla ja hihatin jossain tuolla niin en yhtään ihmettele että et vaihtele. Aika taikuri saa ollakin että tommosen lenkin saa nopeasti ja helposti tehtyä..:)

Joo, sattuuhan näitä :) tosiaan vähän hankalassa välissä, kyllä sen senverran tuossa lähellä että parissa kohdassa ko. Biisissä polkasin kantapäällä tuplalla jalan muuten ollessa haitsulla, oli nilkka jumissa niin ei heeltoella saanut noita pyrähdyksiä hoidettua.