Yleistä keskustelua musiikista ›

Yallup: Liekö siinä lieveilmiöitä sen enempää kuin muissakaan genreissä. Hittejä pukkasivat ja niitä kuunneltiin ja tanssittiin. Kansa sai mitä halusi. Ehkä ilmiönä erikoista, että monet olivat vain laulavia "päitä" ja taustalla oli joku tuotantoporukka eikä bändi omalla musalla.
 
Eikö jo 1950-luvulla yleistyneet tuottajavetoiset yhtyeet? (Jo tuolloin saatettiin laittaa eri tyypit laulamaan levylle, jos varsinainen yhtye oli kiertueella jne.)
 
Sen sijaan jonkinlainen erottuva piirre diskossa (laajempana ilmiönä) oli nähdäkseni juuri tämä musagenrejen vastakkainasettelu, joka johti sitten tämmösiin 'disco demolition nighteihin', jossa pistettiin levyjä hajalle. En tiedä, oliko tällaista vastakkainasettelua nähtävissä Suomessa (vai riittivätkö punkkarien ja diinareiden kärhämät). Ilmeisesti vastaus on ei ja keskeinen syy on voinut olla jo siinä, että ehkä Suomessa koko ilmiö jäi hieman vaisummaksi.
 
Toinen uusi piirre oli genren yhteydet seksuaalivähemmistöihin. Tämäkään dimensio ei tietääkseni tullut esiin Suomessa.
 
Lisäksi diskoon kuului tietynlaista omanlaistaan estetiikkaa laajemmin, joka näkyy artistien ja yleisön puvuissa, diskojen lavastuksessa ja valoissa sekä tanssityylissä. Myös muutamat muut aiemmat musatyylit ovat luoneet laajemmin omaa kulttuuriaan, mutta menikö mikään niistä yhtä pitkälle? Erona rock'n'rolliin ovat ehkä juuri nuo itse diskot.
 
En tiedä tästäkään puolesta, että oliko Suomessa esim diskoja, joissa oli tuollainen tyypillinen "valolaatoitus-estetiikka".

aWalker: No eihän meillä maalla mitään diskoa kuullut vaan humppaa! Ne traumat onkin sitten eri luokkaa... .
 
Mulla on kanssa joku suomihumppaiskelmä-trauma. Eläkeläisillekin osaa hymyillä vain väkinäisesti. Tanssimusakeikoilla oon joskus itseäni siedättänyt, mutta ei siitä kyllä tykkäämään opi. Silti disko ja kantri, nuo humpalta vivahtavat erilaiset musiikinlajit, kyllä toimii.

Ei kai Suomessa mitään ihmeempiä vastakkainasetteluja ollut ainakaan diskon vuoksi. Mitä taas tulee vaikka vaatetukseen, sellaista ilmiötä en muista. Ainakaan jos verrataan selvästi erottuviin fiftareihin ja punkkareihin. Minusta disko esteettisessä mielessä oli vähäistä jos vertasi edellisiin ja vaikka glam-rokkiin. Paremminkin väritöntä, hajutonta ja mautonta - pelkkää hittimusiikkia vaan. Tytöissä saattoi näkyä hile-olemusta, mutta mitään Travolta-lookia sentään ollut. Mielenkiintoinen ilmiö oli kuitenkin se, että tanssittiin suurissa ryhmissä. Laukkuja ja vaatteita keskelle ja "suoritettiin" tanssiliikkeitä (esim. YMCA), jotka oli syytä osata. Mieleen jäi myös termi "disko pauhaa", kun jostakin kuului jytkettä ja valot välähteli.

aWalker: No eihän meillä maalla mitään diskoa kuullut vaan humppaa! Ne traumat onkin sitten eri luokkaa... .
 
http://youtu.be/9fJUAynSdyo

sub zero: ..oliko Suomessa esim diskoja, joissa oli tuollainen tyypillinen "valolaatoitus-estetiikka".
 
Helsingissä kovimmat diskopaikat olivat Mobile, 33 ja ehkäpä Hesari (Helsinki-club). Kahdessa ensimmäisessä ainakin oli kuulemma kunnon valoshow, mutta oliko valolattiaa, sitä en osaa sanoa. Joka tapauksessa noissa se discoileva pääkaupunkiseudun "kerma" ja kaikkein siisteimmät daamit silloin pyöri.
Itse en käynyt kertaakaan, koska jotenkin se Tavastian ja Harald's:in normaalimpi tyyli sopi meikälle paremmin. Samaa musaa vähemmillä hileillä, välissä rokkiakin.

Yallup: Ei kai Suomessa mitään ihmeempiä vastakkainasetteluja ollut ainakaan diskon vuoksi. Mitä taas tulee vaikka vaatetukseen, sellaista ilmiötä en muista. Ainakaan jos verrataan selvästi erottuviin fiftareihin ja punkkareihin. Minusta disko esteettisessä mielessä oli vähäistä jos vertasi edellisiin ja vaikka glam-rokkiin. Paremminkin väritöntä, hajutonta ja mautonta - pelkkää hittimusiikkia vaan. Tytöissä saattoi näkyä hile-olemusta, mutta mitään Travolta-lookia sentään ollut. Mielenkiintoinen ilmiö oli kuitenkin se, että tanssittiin suurissa ryhmissä. Laukkuja ja vaatteita keskelle ja "suoritettiin" tanssiliikkeitä (esim. YMCA), jotka oli syytä osata. Mieleen jäi myös termi "disko pauhaa", kun jostakin kuului jytkettä ja valot välähteli.
 
70-80-luvun vaihteessa oli käsite "perusnuori", joka ei siis ollut diinari/teddy, punkkari tai hämy ym. Kun katsoo kuvia tuon ajan diskotanssimeiningeistä, jengi näyttää nimen omaan perusnuorilta. Disco oli jotenkin kesympi juttu. Iskelmämpi.

Näin minäkin sen muistelisin olleen. Rokkari oli vähän rajumpi tyyppi. Teddy vaati jo vähän pokkaa ja punkkari oli jo melko rohkea tempaisu. Diskon kuuntelijat eivät olleet mitään, ihan perusteinejä. Eihän diskomusaa edes mielletty miksikään lajiksi, lähinnä pintahittejä kuten juurikin tuo iskelmä nykyään.

Kailis: Paitsi maan_puolLustus. Täyte. Ei virhettä.

Kailis: Kasarin alussa käytiin skaboja joissa oli modit vastaan discohileet. Tämä tapahtui Espalla. Ei se mitenkään älyttömän järjestelmällistä ollut mutta mikäpäs näin pienessä maassa koskaan olisi ollut. Paitsi maanpuolustus.
 
Mä taas meinasin saada vihreen maiharin ja the Who-merkin takia pataan skinilaumalta Espalla. Tyytyivät räkimään päälle ja veivät merkin. Mimmi jonka kanssa siinä jotain yritin kysyi silmät pyöreinä "et sitten ruvennut tappelelmaan?" Ei menny putkeen. Mutta jotain skinien ja modien välistä silloin oli kai. Mä olin vaan nuori muusikon alku..

http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ts.php?c=1&t=168961&co=1740
 
Tämän kyllä varmaan pitäis mennä ennemmin hämmentäviin.