Rock, pop, alternative ›

Folcce: Itselleni sarja toimisi paremmin ilman sitä jokaisen jakson vikaa biisiä. Levyn voi sitten ostaa ne ketkä tykkäävät. Itse ostin viimeksi Colour and the Shapen kun se tuossa jokunen vuosi sitten ilmestyi. Ja tosiaan tuota punkkia - hohhoijaa. Viimeinen jakso New Yorkista lienee jo sataprosenttisesti sitä.
 
No etkö voi lopettaa ohjelman katsomisen sitten siihen jos se kerta ärsyttää? :D

En oo mikään suuri Foon fani joten en oikeastaan tiedä miksi purnaan, mutta kylläpähän on paska tuo Sonic Highways-levy! Jotenkin tuo Seattle-jakso, josta ootin paljon, loppu kyllä niin kiljuun aor-biisiin että melkein provosoiduin :D tohon ois voinu ladata niin paljon enemmän tunnetta. En mä nyt kauheasti odottanut, vaikka ois voinu, mutta jumalauta.
 
Ja rumpuosioiden nauhoittaminen tuolla kikalla, minkä tekivät, ei tuota biisiä pelastanut.

Eihän Grohlista ja Cobainista laulajina voi edes puhua samana päivänä, sen verran kova Kurt-vainaa oli. Davella tuntuu olevan nuo ääripäät käytössä, kun Kurtilla tapahtui paljon siinä välissä ja jossain mystisessä kolmannessa ulottuvuudessa myös.

Kurt oli taiteilija, Dave taas liikaa ad/hd pärinöissään rock starbaa leikkivä jäbä.
 
Sarja on hyvä, ei valittamisa. Tekee sen mitä pitää, vaikkakin vähän kaikkea tosiaan tungettu aina jaksoon. Levyä en ole kuunnellut ja voi olla etten tule kuuntelemaankaan. Ei ole biisit vakuuttaneet. IMO (hymiö)

Cathi777: No etkö voi lopettaa ohjelman katsomisen sitten siihen jos se kerta ärsyttää? :D
 
Mulla tosiaan ois se mahdollisuus mutta pakko antaa Davellekin mahdollisuus - olen kuitenkin aina diggaillut siitä tyyppinä. Mutta kieltämättä aika pahaan paikkaan bändi tuossa itsensä pelaa kun ohjelmassa kuullaan ensin ties mitä klassikoita. Ei olisi varmaan livetilanteessakaan helppoa mennä Pearl Jamin jälkeen lavalle. Tai ainakin yleisö haukkuisi.

Carvel: Kurt oli taiteilija, Dave taas liikaa ad/hd pärinöissään rock starbaa leikkivä jäbä.
 
Noh jos kurt on taiteilija ja dave rokkistaraa leikkivä jäbä niin kukas helvetti on sitten oikea rokkistara? Eiköhän Dave nyt ole nykyään niin rokkistara kuin olla ja voi, oli sitten mitä mietä tahansa miehen pärinöistä tai biiseistä. Sarjasta vielä sen verran, että ite olen sille jo hiukan lämmennyt kun on väkisin laittanu ittensä jaksot kattomaan. Silti pistää ärsyttämään jaksojen toteutus kun olisi ollut niin paljon mielekkäämpää jos about puolessa välissä tulisi aina vaikka 10min pätkä studiotyöskentelystä. Nyt tuppaa fokus kyllä aina katoamaan vaikka olisi kuinka isoja haastatteluita/kuvituksia menossa. Levy ei varmasti ole samanmoinen mestariteos kuin edellinen mutta tällä tavalla kun jaksot on kattonut etukäteen niin levyn osto tuntuu jopa harkittavalta idealta. Jospa siitä saisi nyt enemmän irti kuin ensikuuntelun jälkeen ennen sarjaa. Mutta niin, olisihan noin isojen ja dramaattisten jaksojen jälkeen tulevat ja niihin asioihin pohjautuvat biisit ehkä syytä olla vähän "laadukkaampia". Nyt jää väistämättä hieman semmonen fiilis että sarjan on tehnyt väärä mies/bändi.

There Is Nothing Left to Lose -levy maistuu aika lailla kokonaan, hieno paketti. Sen sijaan sen jälkeisessä matskussa on aika vaihtelevaa onnistumista. Viime aikojen touhut jättävät eniten toivomisen varaa mulle.

Jucciz: There Is Nothing Left to Lose -levy maistuu aika lailla kokonaan, hieno paketti. Sen sijaan sen jälkeisessä matskussa on aika vaihtelevaa onnistumista. Viime aikojen touhut jättävät eniten toivomisen varaa mulle.
 
Tää levy on nostanut osakkeitaan meikäläisen korvissa viime vuosina, mutta levyn puolivälissä alkava, loppulevyn kestävä himmailu rokottaa kokonaisuutta pahasti. Olisi tarvinnut 1-2 menevämpää rallia sinne loppupäähän.

Skebameizi: Tää levy on nostanut osakkeitaan meikäläisen korvissa viime vuosina, mutta levyn puolivälissä alkava, loppulevyn kestävä himmailu rokottaa kokonaisuutta pahasti. Olisi tarvinnut 1-2 menevämpää rallia sinne loppupäähän.
 
Oon kyllä tästä varsin samaa mieltä. Loistolevy, mutta loppua kohden vähän turhan himmailuvoittoinen. Silti oma suosikki bändin tuotannosta.

Skebameizi: Tää levy on nostanut osakkeitaan meikäläisen korvissa viime vuosina, mutta levyn puolivälissä alkava, loppulevyn kestävä himmailu rokottaa kokonaisuutta pahasti. Olisi tarvinnut 1-2 menevämpää rallia sinne loppupäähän.
 
Juu, vaikka ne loppupuolen himmailubiisit eivät huonoja olekaan, niin kieltämättä pari rivakampaa rallia olisi tehnyt kokonaisuudelle hyvää. Nykyisellään turhan kaksijakoinen levy. Kuitenkin mielestäni bändin paras albumi. Debyytti ei kuitenkaan jää kauas.

Vuoden 2014 kovin pettymys tämä uusi levy. Edellinen nosti riman korkealle.

Natella uusi sivuprojekti, Lieutenant. Levyä tulossa keväällä 2015. Uusi biisi 'Belle Epoque' kuunneltavissa SoundCloudissa:
 
https://soundcloud.com/dine-alone-records/lieutenant-belle-epoque/
 
Ainakin omaan korvaan kuulostaa kyllä hyvältä!

krautio: Vuoden 2014 kovin pettymys tämä uusi levy. Edellinen nosti riman korkealle.
 
Eihän tuo häävi levy ole. Pidin itsekin edellisestä levystä paljon enemmän. Tälle levylle tarjottiin kuin hopealautasella mahdollisuutta tehdä erilaista juttua, mitä ei osattu hyödyntää. Lopputuloksena on yhdentekevää aor-rokkia, missä ei sarjassa käsitellyt musiikilliset vaikutteet erotu mitenkään. Olisi ollut mielenkiintoisempaa kuulla esim. FF:n tekemä rehellinen punk- tai blues-biisi. Grohl voisi myös miettiä tuota huutohommaa uusiksi, se ei aina toimi. Foo Fightersin huonoin albumi.

Käsittämätön pettymys tämä sarja. Ehkä 40% sarjasta oli mielenkiintoista juttua mutta loput vaivaannuttavaa kavereiden kehumista. Ja nämä FFn uudet biisit... Niistä väkisin väännetyistä kappaleista tuli päämäärättömyydessään mieleen jopa uudet Metallican tekeleet ja se ei ole todellakaan mikään hyvä asia.

Eka jakso oli muistaakseni hyvä, muistan ainakin katelleeni sitä ja innostuneeni aika paljon. Tää viimenen jakso oli erittäin väsynyt ja jotenkin tuo sekava amerikkalaisen yhteisöllisyyden paatos tuossa lopussa kruunasi vielä koko homman lässähtävyyden. Ja vaikka Grohl on sympattava hahmo, niin vähän toi sen sentimentaalisuus alkoi jo oksettaa.
 
Ja levyä en halua kuulla näiden jaksojen jälkeen enää ikinä.

Hienoahan se on että on eri mielipiteitä mutta imo tää sarja on/oli kuitenkin aika hieno juttu. Jos miettii että vaihtoehtona olis ollut pukata ulos tuo lätty "normaaliin malliin" niin ainakin mulle viihdearvoa oli aivan massiivisesti enemmän itse koko sarjan kautta. Ja nimenomaan ei itse levyn vuoksi vaan tuon sarjan.

Tomtom: Hienoahan se on että on eri mielipiteitä mutta imo tää sarja on/oli kuitenkin aika hieno juttu. Jos miettii että vaihtoehtona olis ollut pukata ulos tuo lätty "normaaliin malliin" niin ainakin mulle viihdearvoa oli aivan massiivisesti enemmän itse koko sarjan kautta. Ja nimenomaan ei itse levyn vuoksi vaan tuon sarjan.
 
Juu näinhän se on että viihdearvoa se kyllä lisäsi, mutta jos oli jotain odotuksia dokkaria tai erityisesti tämänlaista projektia kohtaan niin varmaan moni pettyi. Ehkä tulevaisuudessa joku tekee saman homman mutta paremmalla toteutuksella ja edes pienellä järjellä. Olihan tämä kuitenkin nyt loppujen lopuksi ihan mukava viihdepläjäys.

Mä taas tykkäsin viimeisestä osasta, siltikin vaikka nuo NYCin meriitit (ja nuo samat äijät) musiikkimaailmalle nyt ovat niin moneen kertaan käytyjä. Biisi oli toki surkea :)
 
Barackin amerikkalaista unelmaa syleilevä puheenvuoro olis saanut jäädä väliin. Se on vähän disneyä, että "kaikilla on tässä maassa mahdollisuus vaikka mihin kun vaan uskoo itseensä"...mutku ei se ole niin.
 
Täytyy sanoa, että kun sarjasta uutisoitiin ensimmäisen kerran, odotukset olivat kovat, kuulosti mielenkiintoiselta - odotin nimenomaan enemmän Sound Cityn tyylistä workshop-otetta, musiikillisempaa. Mutta tässä oli, ehkä HBO:n vaikutuksesta, pääosassa "tarina".

Viimeisen jakson biisin viulustemma oli ns. "markan sovitus". Onneton päätös sarjalle.