Kitarat: kitarakamat ›

Jos tykkää SRV-soundeista, niin Texas Specialit on erittäin hyvät.

Kiitos vaan kaikille vastanneille näin alkuunsa!
 
Kukapa ei SRV soundeista pitäisi, mutta soittotaito ei edes samalta planeetalta niin no.. jätetään se vaikka siihen :) Pitää koittaa looppailla netistä noiden mikkien eroja joskos antais vähän osviittaa valitsemiseen. Tarkoituksena on soitella varmaankin rokkia(kevyempää sekä vähän raskaampaa), punkkia ja varmaan kaikkea niiden väliltä. Metalli ei ole oma juttuni. Sen takia ajattelin, että mikitys voisi olla HSS, jotta kitara taipuisi mahdollisimman monipuoliseen musiikkiin?(kysymysmerkki)
 
No eiköhän tuolta jostain itselle sopiva kitara löydy ja vielä sopivaan hintaankin. Vahvistimessa joutuu vähän pihistää näin aluksi, mutta putken soundi siinä on oltava :) Tykästyin vähän tohon orangen soundiin, mutta niihin +500e nuppi +300e kaappi en kelannu heti sijoitella. Varmaan pitää tyytyä micro terroriin, joka lienee ihan sopiva näin alottelevalle kaverille.
 
Lähti jo vähän offtopic, mutta jep. Huudellaan sitten mitä tulee osteltua!
 
J.K Vieläkin saa neuvoja ja mietteitä jakaa!

Rämppy: Jos tykkää SRV-soundeista, niin Texas Specialit on erittäin hyvät.
 
Jännä sinänsä, kun SRV itse käytti kovin erityyppisiä mikkejä.

perun puheeni, tulin puhumaan tyhmiä tällä kertaa väärään ketjuun, pahoitteluni.

hallu: Se käytti myös erityyppisiä vahvistimia ja kieliä, mutta uskallan väittää että se SRV soundi lähtee hyvin pitkälti siitä soittajasta. Mikä johtaakin kysymykseen, että haluatko kuulostaa imitaattorilta vai itseltäsi?
 
Mihinkä kamavalinta ei ensimmäisen väitteen valossa juuri vaikuta.

hallu: Se käytti myös erityyppisiä vahvistimia ja kieliä, mutta uskallan väittää että se SRV soundi lähtee hyvin pitkälti siitä soittajasta. Mikä johtaakin kysymykseen, että haluatko kuulostaa imitaattorilta vai itseltäsi?
 
Itseltään kuulostaminen nyt ei oikeastaan tarkoita perussoittajan tapauksessa yhtään mitään. Ei niitä yksilöllisiä tyylejä kuitenkaan montaa tuhatta erilaista ole, niin että (hyvä) imitaattori riittäisi ainakin mulle varsin hyvin. Tavan tallaaja tunnistaa varmaan alle 5 eri kitaransoittajaa, ja nekin lähinnä lauluäänestä.

antnis: Itseltään kuulostaminen nyt ei oikeastaan tarkoita perussoittajan tapauksessa yhtään mitään. Ei niitä yksilöllisiä tyylejä kuitenkaan montaa tuhatta erilaista ole, niin että (hyvä) imitaattori riittäisi ainakin mulle varsin hyvin. Tavan tallaaja tunnistaa varmaan alle 5 eri kitaransoittajaa, ja nekin lähinnä lauluäänestä.
 
Okei tuo minun kommenttini taisi olla vähän provosoiva ja aiheeseen sopimaton. Pahoittelen ja vedän sanani takaisin emme taida tässä ketjussa puhua imitoimisesta vaan kitaroista:-).
Rauhaa:-)

I3enjam1n: Jännä sinänsä, kun SRV itse käytti kovin erityyppisiä mikkejä.
 
Olikos ne SRV:n käyttämät niin kovin eri tyyppiset? Vanhan stratocasterin vanhoja mikkejä taisi pääasiassa käyttää. Texas Specialit ovat vintage-tyyppiset perusmikit, jotka on maltillisesti ylikäämitty (vanhoissa fender-mikeissä käänilangan määrä vaihteli, ja TS-mikit vastaavat tältä osin suunnilleen näitä kuumimpia vanhoja mikkejä). Lisäksi tietysti keskimikki käämitty tosinpäin, jotta väliasennot eivät hurise.
Fenkun SRV-stratoonhan nuo mikit alunperin suunniteltiin. Taisivat tulla vähän myöhemmin erillisenä settinä myyntiin.

Tuli rakennettua viimeisen päälle komia palastrato. Haalin torilta Roadhouse Straton bodyn, Fenderin vibratallan teräsblokilla, läjän texmexiä ja Kent Armstrongin pikkuhumbuckerin. Löysin vielä todelliseksi kirsikaksi kakun päälle iskemättömän Squier Classic Vibe 50's vasurikaulan. Ruuvasin CTS:n potikat ja laadukkaamman kytkimen pleksiin kiinni, juotin kytkennät kunnon suojatuilla kaapeleilla ja ryyditin vielä treble bleedillä (Aki mod). Satula hajosi sitä irrottaessani joten tein luusta uuden. Tää on ehkä hienoin strato mitä oon ikinä kourissa pidellyt. Sekä visuaalisesti että myös soitannollisesti ja saundillisesti.
 
http://niq.kapsi.fi/reversestrat.jpg

Hieno on, tosin ehkä tuo musta minihumppari on vähän mielipidekysymys.

Niq: Tuli rakennettua viimeisen päälle komia palastrato. Haalin torilta Roadhouse Straton bodyn, Fenderin vibratallan teräsblokilla, läjän texmexiä ja Kent Armstrongin pikkuhumbuckerin. Löysin vielä todelliseksi kirsikaksi kakun päälle iskemättömän Squier Classic Vibe 50's vasurikaulan. Ruuvasin CTS:n potikat ja laadukkaamman kytkimen pleksiin kiinni, juotin kytkennät kunnon suojatuilla kaapeleilla ja ryyditin vielä treble bleedillä (Aki mod). Satula hajosi sitä irrottaessani joten tein luusta uuden. Tää on ehkä hienoin strato mitä oon ikinä kourissa pidellyt. Sekä visuaalisesti että myös soitannollisesti ja saundillisesti.
 
http://niq.kapsi.fi/reversestrat.jpg
 
On kyllä erittäin komea! Itekin laitoin kerralla stratokattauksen kuntoon:
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/130360.jpg

Krice: Hieno on, tosin ehkä tuo musta minihumppari on vähän mielipidekysymys.
 
Tuo onkin ainoa osa tuossa kitarassa, joka sattumalta ajautui kitaraan vain koska tuli muun ostoksen mukana. Punnitsin pitkään pistänkö koko Texmex-setin kiinni tallamikkiä myöden, mutta kun sitä tallahumbuckerin saundia vaan tarvitsee noissa omissa soittohommissa, että päädyin sitten tuohon kuitenkin. Suunnitelmissa oli tilailla jossain vaiheessa Axesrus:n TT73 -pikkuhumppari valkoisena tuon tilalle. Asensin pari päivää sitten kyseisen mikin yhden kaverin omistamaan Tokain japsistratoon ja yllätyin kuinka kiinteä ja munakas särösaundi tuollaisesta halvasta yksikelaisen kokoisesta humbuckerista irtosikaan. Parempi kuin tuossa Kent Armstrongissa ja monessa oikean kokoisessa. Äänimaailma muistutti jonkun verran DiMarzion Superdistortionia tai Gibsonin 500T:tä, semmonen rouhea rock-saundi, mutta toki hieman lievemmällä outputilla.
 
http://www.axesrus.co.uk/Axesrus-TT … s-Single-Coil-Sized-Humbu-p/stt.htm

Myrkky Nuoli: Eipäs sekotella sinkulan kokoisia humppareita minihumppareihin kun täysin eri asiasta kyse, mänee puheet sekasin. Itellä on pitkästä aikaa vintagetyyliset mikit stratossa ilman tallan lisäpotkua, ihanaa on! Mitö itse texas specialeihin tulee niin niissävon miellyttävä alamiddlepunchi verrattuna miedompiin mikkeihin, varjopuolena ne ei sitten ujella yhtä kauniisti (kaulamikki ja 12:n nauham yläpuolella etenkin. Jotenkin ne myös sähisi oudosti yläpäästä mun makuun. Silti aivan hyvät mikit bluesmurjomiseen ja rokkihommiin.
 
Mun mielestä esim. fuzzien kanssa toimii matalaulostuloiset mikit paremmin, siis ilman mitään lisäpotkuja/ylikäämintöjä.

Joskus muinoin seitskytluvulla minulla oli muistaakseni vuoden '71 Fender Telecaster, jonka sitten hukkasin vaihdossa Kitarapajalle. Jäi mieleen tuon Telen hienotatsinen kaula, paksu pötikkä ja sopivan pyöreä muoto.
 
Olisikohan F Stratocastereissa mallia (versiota), jossa olisi tosi tuhti kaula vai pitääköhän kääntyä kitarantekijäin puoleen? Baja-telessä ja esim. SRV-stratossa on (kai) ainakin melko tuhdit kaulat mutta onko muita ?

Lilli: Joskus muinoin seitskytluvulla minulla oli muistaakseni vuoden '71 Fender Telecaster, jonka sitten hukkasin vaihdossa Kitarapajalle. Jäi mieleen tuon Telen hienotatsinen kaula, paksu pötikkä ja sopivan pyöreä muoto.
 
Olisikohan F Stratocastereissa mallia (versiota9, jossa olisi tosi tuhti kaula vai pitääköhän kääntyä kitarantekijäin puoleen? Baja-telessä ja esim. SRV-stratossa on (kai) ainakin melko tuhdit kaulat mutta onko muita ?
 
Mitenkäs nuo 50-luvun soft-v:t? '56 AVRIssa tuollainen on (strato tosin) ja se on ainakin melko paksu. Ei se tosin mikään kunnon muhku taida olla.
 
Mutta jos näissä 50-luvun peleissä on alunperin ollut kunnon pesäpallomailat, niin eikö vastaavat pitäisi löytyä myös vastaavista AVRI-malleista? En tiedä, arvailen...
 
Tosin '52 AVRI telessä taitaa olla about samanlainen kaula kuin Tokain ATE-55:ssa, eikä se mikään jytky ole, vaikkei mikään tikkukkaan...

Laulava Kylätohtori: Mitenkäs nuo 50-luvun soft-v:t? '56 AVRIssa tuollainen on (strato tosin) ja se on ainakin melko paksu. Ei se tosin mikään kunnon muhku taida olla.
 
Mutta jos näissä 50-luvun peleissä on alunperin ollut kunnon pesäpallomailat, niin eikö vastaavat pitäisi löytyä myös vastaavista AVRI-malleista? En tiedä, arvailen...
 
Tossa viiskutosessa on (tai pitäis olla) täysin samanlainen kaula kuin loppuvuoden '56 aikana valmistuneissa stratoissa on ollut. Eikä niitä ehditty tehdä kovin suurta määrää. Yhden täysin samannäköisen, alkuperäisen '56 straton kuva oli Vintage Guitar-lehdessä muutama kuukausi sitten.
 
Toisaalta Fenderin stratojen kaulojen paksuudet vaihtelivat samoissa malleissakin jonkin verran, ja tuo AVRI '56:n V on väitetysti (en ole itse verrannut) profiililtaan hieman erilainen kuin Time Machine-sarjan '56. Myöskään Clapton sigun kaula ei ole täysin samanlainen kuin tuo AVRI '56-mallin kaula. Tämän olen kuullut kitaristilta, jolla on nuo molemmat mallit.
 
Itse asiassa mun mielestä AVRI '56:n kaulaprofiili ei ehkä edes ole se tyypillisin "soft V" vaan snadisti ison C-profiilin tapaan pyöristetty, silti lähempänä V:tä kuin C:tä.

Lilli: Olisikohan F Stratocastereissa mallia (versiota), jossa olisi tosi tuhti kaula vai pitääköhän kääntyä kitarantekijäin puoleen?
 
Fender American Vintage Hot Rod 62, enpä muista törmänneenä paksumpaan kaulaan.

Gabe: Fender American Vintage Hot Rod 62, enpä muista törmänneenä paksumpaan kaulaan.
 
Katos, stratoahan tuossa tosiaan kysyttiin. Itse luin sen verran väärin, että luulin, että haettiin teleä, enkä viitsinyt tuota Hot Rodia mainita.... :D
 
Mutta joo, tuossa sanovat kaulan olevan kunnon jöötiä...

Laulava Kylätohtori: Katos, stratoahan tuossa tosiaan kysyttiin. Itse luin sen verran väärin, että luulin, että haettiin teleä, enkä viitsinyt tuota Hot Rodia mainita.... :D
 
Mutta joo, tuossa sanovat kaulan olevan kunnon jöötiä...
 
Jos tuota jytkympää kaipaa niin on ihme. :D