Yleistä keskustelua musiikista ›

Jostain syystä Dopen Nothing For Me Heren c-osa kolisee helvetin kovaa. Kuunnellut nyt kymmenen kertaa putkeen tuon biisin pelkästään c-osan takia.
 
http://www.youtube.com/watch?featur … tailpage&v=gEbgHZn15N8&t=96

https://www.youtube.com/watch?featu … e=player_embedded&v=j3bxMnXLQBk
 
Sanotaanko näin, että koko helvetin sovitus Killing Is My Busineksestä riffeineen, soundeineen, äänineen ja kolahteluineen. Kitaran ja perkussioiden raja ihanan hämärä.

A-molli
Avoimena sointuna akustisella kitaralla. On se vaan niin hieno. Siinä on kaikki. Alku ja loppu. :)

Viime aikoina on toimineet aivan perkeleesti seuraavat:
 
Nick Cave and the Bad Seedsin kappaleen "Higgs Boson blues" yleinen dynamiikka. Biisissä ei ole juuri mitään sävellystä mutta silti toimii kuin... kuin... toiminto. Bändi soittaa fiilistä eikä soittimia tai asteikoita. Upeaa perkele.
 
Kuha.-yhtyeen kappaleen "Elämän maratoonari" loppurytistys jossa lauletaan "Maaliviiva! Maaliviiva!". Voi tuota paatoksen määrää.
 
The Whon Live at Leedsin bassoraidat kokonaisuudessaan. Ei ole Entwistle turha mies. Erityisesti niin bändin kuin koko bändinkin vetona ko. livealbumilta My Generationin kohta noin 3:42 alkaen. Jumalauta että jytää ja jumalauta että on nätit pienet slidekitarakikat siinä.

Jos saa noinkin simppeliin sointukulkuun kuin Kentin Lilla Egossa on, niinkin hienon tunnelman ja melodian, täytyy olla kyse lahjakkuudesta. Vuosien jälkeen pääsi iskemään, eli pitää sisällyttää Hagnesta Hill syksyyn, kuten se kuuluukin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=tBxJjQ-gKlw

Ketkä/kuka soittaa rummut Daft Punkin uudella Random Access Memories lätyllä? On aivan saatanan hyvänkuulosta soittoa, miten tää onki menny ohitte.

prophecy: Ketkä/kuka soittaa rummut Daft Punkin uudella Random Access Memories lätyllä? On aivan saatanan hyvänkuulosta soittoa, miten tää onki menny ohitte.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Random_Access_Memories#Personnel

Röyhkän 'Talo meren rannalla' bassokuvio.

Behringerin bassokombon oktaaveri.

Just katoin Van Halenin Sydneyn vedon Rothin kanssa. Tosi kovan kuuloista tuo Eddien tone... Ei voi kun hiljaa ihmetellä.

Eilen kuulin/kuuntelin pitkästä aikaa Whitesnaken Still of the nightin helvetin hienon väliosan http://www.youtube.com/watch?v=swPt9HBRXuE kohdasta 3:18 etiäpäin..

I-V-I sointukierto A mollissa, koska olen kappaletta tekemässä siihen sävellajiin

Huom! Olet kirjoittamassa yli 198 päivää vanhaan aiheeseen!
 
Ei se mitään. Piti sitä sanomani, että Beastie Boysin Live Wire-biisin rumpusoundit on kornin jäisellä tavalla ihan parasta tänään. Tai siis lähinnä toi ykköselle tuleva rääkäisyhaikka. Että osaakin kuulostaa oikealla tavalla väärältä ja rumalla tavalla kauniilta. Jotain velhoutta ton äänityksessä varmaan on.
 
http://www.youtube.com/watch?v=g8RJ8UPrcRU ja 0:12 lähtee.

John Fruscianten kappaleen "The past recades" toisen säkeistön Melodica-säestys. Pelkät soinnut akustisen kitaran ja basson ja laulun päälle mutta tekee tasan sen mitä pitääkin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=4v9CfE90Sts
 
Toinen ihan paras viime aikoina on ollut Beatlesin A day in the life-biisin rumpufillailut. On niin parasta Ringoa ikään. Etenkin ensimmäisessä säkeessä tuo sisääntulo pelkillä filleillä ennen kuin komppi lähtee, ja viimeisessä säkeistössä. Ja viimeisessä säkeistössä Lennonin laulusoundi on kans ihan timangia.
 
https://www.youtube.com/watch?v=pPSR9K7tzPc

Acceptin Blind Ragen riffeistä suurin osa. Olen suuri Hoffmanin riffien ystävä. Ja sahaan niitä pikkausharjoituksina itsekin yön synkkinä hetkinä alakerrassa.

Van Halenin Ain"t Talking About Loven alkuriffi.
Vittu se on vaan niin outer space se soundi. Aivan uskomaton. Se soundi ja tatsi tulee kuin joltain toiselta planeetalta. Moni poika osaa tiluttaa, mutta Eddie on myös hyvä rytmikitaristi. Se puoli unohtuu monelta.
Samoin tuli kuunneltua Van Halenin tätä uutta reunion-levyä. (2012)
Se on yllättävän kova. Eka biisi on täysin paska, mutta sitten lähtee. Soundi on liian tuhnu Van Haleniksi, mutta jätkillä kulkee yhä. Tuli kuunneltua monta biisiä putkeen kokonaan ihan keskittyen.
En ole koskaan ollut mikään tilulilu-fani, niin nää on mulle ihan uusia löytöjä.

shuffle: Van Halenin Ain"t Talking About Loven alkuriffi.
Vittu se on vaan niin outer space se soundi. Aivan uskomaton. Se soundi ja tatsi tulee kuin joltain toiselta planeetalta. Moni poika osaa tiluttaa, mutta Eddie on myös hyvä rytmikitaristi. Se puoli unohtuu monelta.
Samoin tuli kuunneltua Van Halenin tätä uutta reunion-levyä. (2012)
Se on yllättävän kova. Eka biisi on täysin paska, mutta sitten lähtee. Soundi on liian tuhnu Van Haleniksi, mutta jätkillä kulkee yhä. Tuli kuunneltua monta biisiä putkeen kokonaan ihan keskittyen.
En ole koskaan ollut mikään tilulilu-fani, niin nää on mulle ihan uusia löytöjä.
 
Sanos muuta! Ja suurin osa Eddien leadsoitostakin (jos sitä voi erottaa täysin edes komppiraidoista ekoilla levyillä) on hyperladattua bluesia nk. munalla soitettuna, ei niinkään pelkkää "täppinkiä" mistä mies tunnetaan. Itseäni vaikuttaa kerta toisensa jälkeen Eddien tapa järjestää samat nuotit ja boksit kiinnostavasti uudelleen ja uudelleen, lisäten toki hyvinkin jazz-henkisiä nuotteja ja paritonta ryhmittelyä & muuta synkopaatiota 4/4:n päälle. Rytmisektion turbojazzahtava dynaamisuus ja tatsi tukee myös sooloja, rytmikitaran puute on vahvuus!

barclay: A-molli
Avoimena sointuna akustisella kitaralla. On se vaan niin hieno. Siinä on kaikki. Alku ja loppu. :)
 
Itse sanoisin että EmAdd9 avoimena sointuna. Siinä on mystiikkaa.

Paramore vaihtanut näköjään djenttiin sitten viime kuuleman.