Yleistä keskustelua musiikista ›

Funkånaut: Paljonko sillä pitäisi olla, verrattuna vaikkapa arkipäivän esineiden muotoiluun tai tilataiteeseen?
Enemmän kuin tällähetkellä... näin profeetan näkökulmasta tietenkin aina enemmän ja enemmän, mutta ainakin tätä tasoo enemmän. Enemmän mua ärsytti se, että JF:n haastattelun kommenteissa suurin osa ihmisiä on todella ylimielisiä ja tekevät itsestään pellejä. Tässä se haastis ja ne kommentit: http://noisey.vice.com/blog/john-frusciante-interview-2014
 
Funkånaut: Musiikki on teos. Miksi linnun laulu muuttuisi musiikiksi pelkällä kasettinauhurilla? John Cagen 4:33 on musiikillinen teos, mutta mikä tahansa hiljaisuus ei ole suinkaan coveri kyseisestä sävellyksestä.
Onhan sekin musiikkia jos nyt otan kitaran käteen ja soitan sillä hetkellä tulevia melodioita, joita en ole ennestään miettinyt. Tässä kohtaa voidaan erotella se, että onko soitto väkinäistä vai intohimon seurausta. Musiikki voitaisiin määritellä sen mukaan onko se palavasta halusta lähtöisin vai pakosta johtuvaa. Sehän kertoo suoraan musiikin luonteen jo itsessään.
Senhän jo kuulee äänitteestä millasesta mielestä se on lähtöisin.
 
Funkånaut: Miksi musiikilla tulisi olla tarkoitus?
Ei sen enempää tarkoitusta, kun ruohonharsolla.
Samanlailla kun puu kasvaa ja ilmaisee itseään kasvatellen oksiaan suuntaan ja toiseen, niin luonnossa on ääniä, jotka yhdessä kuulostavat tietynlaiselta. Kukaan ihminen ei ole vastuussa musiikkikappaleesta paitsi näennäisesti tietenkin. Hollywood aloitti aikoinaan sellasen aivopesun ja harhakäsitteen ja raiskauksen että se on todella sääli. Jotkin ihmiset markkinoidaan "staroiksi" vaikka me ollaan kaikki yhtä säälittäviä kuolevaisia. Jimi Hendrix oli samanlainen nörtti joka diggas musasta niinkun kaikki muutkin jotka rakastaa musiikkia ja jättää egon muualle.
Paino lauseessa: jättää egon muualle ja keskittyy vaan siihen mitä rakastaa.
 
daredevil: Jotkut ehkä nauttivat taidemusiikista, mutta sitä on turha vaatia kaikilta.
Joo. Jos istun taksissa ja radiosta soi robin, niin en mä rupee räyhäämään.
Alkupuoliskolla päivää, aamulla ja aamupäivällä kuuntelen/teen kevyttä, helposti kuunneltavia populaarisempia raitoja, mutta päivällä pikkuhiljaa iltaa kohden mussa herää avant garde häröilijä elämöijä täynnä paloa ja itsevarmuutta joka saa huippunsa myöhään yöllä. Kertoo jotain aivojen virkeystasosta ja kun avantgardeilu vibat tulee aina, kun aivot ovat heränneet ja kypsät ja "personalisoituneet"... ja "älykkyys" kukoistaa niin oon ajatellut että se kertoo jotain...
 
Epämuusikko: + mitä on avant garde?
Taiteilua taiteen vuoksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Avantgarde
 
GiovanniDiRondo: Itse ajattelen nykyään niin, että kaikki musiikki on hyvää, ja on tavallaan kuuntelijan ongelma, jos hän ei pysty jostain teoksesta nauttimaan.
Yes! kyllä.
Tuota ajan takaa. Jos artisti itse on rehellisesti ja pyytteettömästi tyytyväinen työhönsä, niin silloin se työ on absoluuttisesti hyvää, muiden sanomiset on sitten vain mieliä eri perspektiivistä. Jutun juoni ja hauskuun piileekin siinä että kuka tekee musiikkia oikeista syistä ja kuka ei.
Itsevarmuus on kaiken pointti.
Itselleen hyvän musiikin tekemisestä tekee mielenkiintoista se, että mielessä yhdistyy äärimmäinen itsevarmuus, mutta samaan aikaan myös äärimmäinen pyytteettömyys, mikä on tietyllä tavalla ristiriitaista, mitkä tavallaan yrittää kumota tiheästi toisensa, ja sen ristiriidan hallitseminen on avuksi luovuudessa. Oma, edes aavistuksen verran pilkahtava ego pitää tuhota mahdollisimman nopeasti ja keskittyä salaman nopeasti seuraavan päätöksen tekoon tavoitteena olla kuuntelijaa aina askeleen edellä. Oma yliego tappaa musiikin, ihmisen, tai musiikin tekijän kuuluu olla vain linkki saada musiikki kuuluviin, eikä tarkoituksena tule olla musiikkiteoksen "valtias". Musiikki lähtee paikasta kaukana ennen meitä ja tiedostettua ihmismieltä ja olemusta. Siksi "stara" olemus on musiikkia kohtaan epäkunnioitettavaa.
 
Puhun siis improvisoinnista (tavallaan kaikkihan on inspiraatiota jossain vaiheessa muutenkin). Tapani tehdä musiikkia siis on improvisoida suoraan äänitykseen. Sitä ikäänkuin äänittäessä ja luovaa työtä tehdessä haastaa itsensä joka hetki, kun pitää tehdä luovia päätöksiä. Sitä on ikäänkuin taistelussa musiikin henkien kanssa ja se on äärimmäisen nautinnollista, todellista hetkessä elämistä. Ja vielä, jos oli äänitysnappula painettuna niin parempi.
 
Kefiiri: Popmusiikki on juuri sellaista mitä popin pitääkin olla, muuten se ei voisi olla sitä.
Ei ole kiistämistä.
 
Osteri: ...Musiikin kuuntelijana näkisin, että musiikki on ensisijassa fiiliskysymys. Fiilis voi vaihdella ja siksi erilaiselle musiikille on henkilökohtainen kuuntelutilaus vaihtelevasti. ...
Joo ja oon itse jo aikoja sitten tottunut siihen, että se musa mitä tekee tänään, ei enää ole vuoden päästä sellaista mitä tekisi silloin missään nimessä. Mieli muuttuu, mutta silti sitä hyväksyy 100% vuosien takaiset äänitykset. Ovat ne silti hyviä äänityksiä, kun itse tietää että ne tehtiin oikeesti pyytteettömin fiiliksin puhtain sydämin.