Rummut: rumpukamat ›

Hannu A: Mistä muuten hait noi EC2 frostedit tomeihin?
 
Äffästä, paitsi 14" ei jostain syystä ole niiden valikoimassa, joten otin sen samalla kun kaveri tilasi sälää tompalta

Seba: Äffästä, paitsi 14" ei jostain syystä ole niiden valikoimassa, joten otin sen samalla kun kaveri tilasi sälää tompalta
 
Ne oli saaneet hommattua viimein. Paitsi 14".ei siis liene 16" myöskään

Hannu A: Ne oli saaneet hommattua viimein. Paitsi 14".ei siis liene 16" myöskään
 
Clearit soi kyllä tymäkämmin, mutta ihan ok tuo frosted, sopii tuonne pikkukoppiin hyvin ja lookki toimii hyvin, eikös se oo tärkeintä kun on huono soittaja?

Uusi (käytetty) setti tuli matkahuollosta viime to.
 
Pearl Masters Custom MMX (Black Mist)
 
Basari: 18"x14"
Tomit: 10"x8", 12"x9", 14"x14"
 
Tuossa muutama kuva:
https://dl.dropboxusercontent.com/u … arl%20MMX%2018%22%20basari/MMX1.JPG
https://dl.dropboxusercontent.com/u … arl%20MMX%2018%22%20basari/MMX2.JPG
https://dl.dropboxusercontent.com/u … arl%20MMX%2018%22%20basari/MMX3.JPG
https://dl.dropboxusercontent.com/u … arl%20MMX%2018%22%20basari/MMX4.JPG
https://dl.dropboxusercontent.com/u … arl%20MMX%2018%22%20basari/MMX5.JPG
https://dl.dropboxusercontent.com/u … arl%20MMX%2018%22%20basari/MMX6.JPG
 
Setti tulee jatkeeksi kokoelmaan, joka näyttää tällä hetkellä tällaiselta:
-Basarit: 18"x14",20"x16",2x22"x16",24"x18"
-Räkkitomit: 8"x8",10"x8",12"x8",13"x11",14"x12"
-Lattiatomit: 14"x14",16"x16",18"x16"
-Virveli: 14"x6,5" (Masters Custom Extra-, eli MRX-sarjaa)
 
Jos jota kuta kiinnostaa niin tässä pientä arviota sarjasta:
 
Rummut ovat erittäin hienot ja työn ja materiaalien laadusta jää erittäin korkeatasoinen yleisvaikutelma. Tomien optimount-ripustus toimii erittäin hyvin ja tomit on helppo asetella Unilock-tomipidikkeillä, joissa on portaaton kallistuksen säätö (toisin kuin Pearlin edullisemmissa hammastuksella varustetuissa tomipidikkeissä). En nuorempana oikein välittänyt mustasta väristä, mutta nykyään olen sitä mieltä että se on rummuissa väreistä paras. Pearlin Black Mist on mielestäni yksi hienoimmista mustan variaatioista. Rummun pinnassa on musta lakka, josta puun syyt näkyvät läpi. Väri on sellainen, jonka voisi kuvitella pysyvän aina ajankohtaisena ja silmää miellyttävänä.
 
Rumpujen viritys on helppoa ja vire pitää hyvin. Kaikissa tomeissa on mastercast-valuvanteet, jotka lyhentävät ja kiinteyttävät aavistuksen sointia (vanhemmissa MMX:ssä oli tavalliset prässivanteet, joiden soundi on hieman avoimempi). Se, pitääkö valuvanteiden soundista, on täysin makukysymys ja vanteet voi aina vaihtaa, mikäli haluaa sitä kautta hakea erilaista soundia.
 
Sitten tärkein eli soundi. Rumpujen soundi on tasainen ja miellyttävä ja rummut toimivat niin korkeissa kuin matalissakin vireissä. Yleissoundi on kuitenkin tietyssä mielessä tasapaksu. Rummuilla ei ole samanlaista omaa selkeää soundikaraktääriä kuin esimerkiksi keskiäänivoittoisilla Yamaha Maple Customeilla tai pehmeän pyöreillä vintage Ludwigeilla. MMX:n soundissa on vähän sama ongelma kuin pakastepizzassa: se toimii aina, mutta jättää silti kaipaamaan jotain enemmän. Rumpuja soittaessa tulee sellainen fiilis, että Pearl on pelannut varman päälle ja luonut soundin, joka on miellyttävä eikä ärsytä ketään. Edellämainittujen Yamahan ja Ludwigin soundit jakavat varmasti mielipiteitä enemmän kuin MMX:n. Tosin, vaikka MMX:n soundi ei sytyttäisikään, niin huonoksikaan sitä ei kuitenkaan missään nimessä voi sanoa. Soundi on selkeästi rumpumaailman kärkikastissa, vaikkakaan ei ihan siellä kirkkaimmassa kärjessä.
 
Miksaajia ajatellen soundi on siinä mielessä helppo, että miksaaja saa setin kuulostamaan EQ:n ja efektien avulla todennäköisesti juuri siltä kuin haluaa. Luulisin, että juuri tästä syystä sarja on suosiossa etenkin hevimaailmassa, jossa rumpujen akustista sointia muokataan yleensä verrattain runsaasti. Vuokraan rumpuja yritykseni kautta erilaisiin tapahtumiin ja raskaamman musiikin tapahtumissa MMX on yleensä kysytyin setti.
 
Kokonaisuutena MMX jää joka tapauksessa plussan puolelle. Kaikki toimii teknisesti juuri niin kuin pitääkin ja setti huokuu korkeaa laatua. Ainut kriittisessä mielessä huomioitava ominaisuus on ympäripyöreä soundi, joka ei kuljeta soittajaa suuntaan taikka toiseen. Se, onko se hyvä vai huono asia, on jokaisen itsensä päätettävissä.

http://muusikoiden.net/dyn/users/130030.jpg
 
Viime keikalta

Velli: Ainut kriittisessä mielessä huomioitava ominaisuus on ympäripyöreä soundi, joka ei kuljeta soittajaa suuntaan taikka toiseen. Se, onko se hyvä vai huono asia, on jokaisen itsensä päätettävissä.
 
Mun mielestä kiteytät tuossa kirjoituksessasi tosi hyvin muutenkin Pearlin vaahterasarjojen soundin. Se on nimenomaan sellainen jokapaikanhöylä-tyyppinen. MMX,MCX ja MPL sarjojen (sama runkorakenne toki muissakin sarjoissa, ollut Pearlilla jo vuosikaudet) kokemuksien mukaan nimenomaan näin. Sitten rungon paksuudella vähän twistiä sinne joukkoon.
 
E: Suuren osan varmaan tuohon Pearlin ominaissoundiin tuo ne terävät 45 asteen viisteet, jotka Pearlilla on hyvin yleisesti käytössä.

kincy: Mun mielestä kiteytät tuossa kirjoituksessasi tosi hyvin muutenkin Pearlin vaahterasarjojen soundin. Se on nimenomaan sellainen jokapaikanhöylä-tyyppinen. MMX,MCX ja MPL sarjojen (sama runkorakenne toki muissakin sarjoissa, ollut Pearlilla jo vuosikaudet) kokemuksien mukaan nimenomaan näin. Sitten rungon paksuudella vähän twistiä sinne joukkoon.
 
E: Suuren osan varmaan tuohon Pearlin ominaissoundiin tuo ne terävät 45 asteen viisteet, jotka Pearlilla on hyvin yleisesti käytössä.
 
Muista Pearlin vaahterasarjoista mulla ei ole kokemusta, mutta luotan sanaasi. Toinen Pearlin laatusarja, josta itselläni on kokemusta on Reference (se perus, ei Pure). Eräs tuttava omisti Reference-setin ja lainasin sitä kerran keikalle. Se setti kuulosti aivan kauhealta! En käsitä miten niin kallis setti pystyi kuulostamaan niin huonolta. Soundi oli todella kuollut ja ponneton. Kalvoistakaan se ei voinut olla kiinni, koska tomeissa oli hyväkuntoiset pin stripet, jotka yleensä toimivat hienosti vähänkään tymäkämmässä kamassa. Keikalla en saanut settiä toimimaan mitenkään päin vaikka yritin kokeilla useita eri vireitä. Rummut vain kuulostivat koko ajan pahvisilta ja hengettömiltä. Olin jo aiemmin treeniksellä kiinnittänyt huomiota setin kuolleeseen soundiin, mutta luulin sen johtuvan tilasta tai huonosta virityksestä. En tiedä voiko tuolla tasolla enää tulla vastaan noin pahaa maanantaikappaletta, vai kuulostavatko Referencet vain oikeasti siltä, miltä tuo setti kuulosti. Joka tapauksessa kyseinen keikka on jäänyt mieleen yhtenä huonoimmista keikoista rumpusoundimielessä (enkä usko että soundi olisi ollut vaikuttamatta jonkin verran myös soiton tasoon).
 
Eikö muuten melkein kaikilla valmistajilla ole nykyään terävät 45-asteen viisteet pois lukien vintage-malliset sarjat kuten Yamaha Club Custom?

Velli: Muista Pearlin vaahterasarjoista mulla ei ole kokemusta, mutta luotan sanaasi. Toinen Pearlin laatusarja, josta itselläni on kokemusta on Reference (se perus, ei Pure). Eräs tuttava omisti Reference-setin ja lainasin sitä kerran keikalle. Se setti kuulosti aivan kauhealta! En käsitä miten niin kallis setti pystyi kuulostamaan niin huonolta. Soundi oli todella kuollut ja ponneton. Kalvoistakaan se ei voinut olla kiinni, koska tomeissa oli hyväkuntoiset pin stripet, jotka yleensä toimivat hienosti vähänkään tymäkämmässä kamassa. Keikalla en saanut settiä toimimaan mitenkään päin vaikka yritin kokeilla useita eri vireitä. Rummut vain kuulostivat koko ajan pahvisilta ja hengettömiltä. Olin jo aiemmin treeniksellä kiinnittänyt huomiota setin kuolleeseen soundiin, mutta luulin sen johtuvan tilasta tai huonosta virityksestä. En tiedä voiko tuolla tasolla enää tulla vastaan noin pahaa maanantaikappaletta, vai kuulostavatko Referencet vain oikeasti siltä, miltä tuo setti kuulosti. Joka tapauksessa kyseinen keikka on jäänyt mieleen yhtenä huonoimmista keikoista rumpusoundimielessä (enkä usko että soundi olisi ollut vaikuttamatta jonkin verran myös soiton tasoon).
 
Eikö muuten melkein kaikilla valmistajilla ole nykyään terävät 45-asteen viisteet pois lukien vintage-malliset sarjat kuten Yamaha Club Custom?
 
Gretsch käsittääkseni käyttää 30-asteen viisteitä.

Tuli vaihdettua Paisteen 2002 symbaalit Zildjianeihin.
 
Haitsuina 14" Avedis New beatit (sitä uusinta)
Ridenä 21" Avedis sweet ride
Crasheina K Dark Thinit. 18" ja 19".
 
Täytyy kyllä sanoa, että nämä ohkaisemmat crashit on jotenkin niin paljon mieluisammat soittaa.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/130094.jpg

jarome: http://muusikoiden.net/dyn/users/130094.jpg
 
Ei oo vielä "uus" spedu setissä?

Kiikutin yhden lapsen sängyn toiseen lastenhuoneeseen ja valjastin huoneen rumpukäyttöön: http://muusikoiden.net/dyn/users/130181.jpg
 
Neljä vuotta ehdin pitää taukoa rumpaloinnista ja nyt on kamat ostettu takaisin. Hitto, että oli ikävä soittamista.

Rockster: Kiikutin yhden lapsen sängyn toiseen lastenhuoneeseen ja valjastin huoneen rumpukäyttöön: http://muusikoiden.net/dyn/users/130181.jpg
 
Neljä vuotta ehdin pitää taukoa rumpaloinnista ja nyt on kamat ostettu takaisin. Hitto, että oli ikävä soittamista.
 
Tyylikäs setti ;) Sulla oli neljä vuotta taukoa, mulla kymmenen. Tauon jälkeen löytyi ihan uudenlainen palo touhuun taas ja "less is more" valtas ajattelun soittamisessa ja seteissä.

Kumuja jälleen, tällä kertaa parilla lattiatomilla. Pari cover-vetoa ääniteltiin livenä. Äänityskalusto onneksi laadukkaampaa kuin mun puhelimen kamera!
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/130188.jpg

Rockster: Kiikutin yhden lapsen sängyn toiseen lastenhuoneeseen ja valjastin huoneen rumpukäyttöön: http://muusikoiden.net/dyn/users/130181.jpg
 
Neljä vuotta ehdin pitää taukoa rumpaloinnista ja nyt on kamat ostettu takaisin. Hitto, että oli ikävä soittamista.
 
Ai kato moi! Kävitkö jossain? =D

Kailis: Ai kato moi! Kävitkö jossain? =D
 
Hehe, tuli käväistyä :)

Velli: Eräs tuttava omisti Reference-setin ja lainasin sitä kerran keikalle. Se setti kuulosti aivan kauhealta! En käsitä miten niin kallis setti pystyi kuulostamaan niin huonolta. Soundi oli todella kuollut ja ponneton.
 
Onhan se varmaan ainakin jonkunlainen vastakohta MMX:lle. Mitä minulla on ollut Pearleja, niin vaahteraiset on soineet pisimpään ja mahonkiset lyhyimmin. Samoin ohutrunkoiset on soineet pitkään ja paksurunkoiset lyhyesti. Sitten jos laittaisi vielä vaikka Referenceen Pinstripet ja MMX:ään Ambat.
 
Mitä settejä muuten kuuluu papereissasi siihen rumpumaailman kirkkaimpaan kärkeen?

Rockster: Kiikutin yhden lapsen sängyn toiseen lastenhuoneeseen ja valjastin huoneen rumpukäyttöön: http://muusikoiden.net/dyn/users/130181.jpg
 
Neljä vuotta ehdin pitää taukoa rumpaloinnista ja nyt on kamat ostettu takaisin. Hitto, että oli ikävä soittamista.
 
Sä ostit ne valkoset kasitonniset mitkä oli tosi edukkaasti Torilla? Tervetuloa valoon!

pekkap82: Onhan se varmaan ainakin jonkunlainen vastakohta MMX:lle. Mitä minulla on ollut Pearleja, niin vaahteraiset on soineet pisimpään ja mahonkiset lyhyimmin. Samoin ohutrunkoiset on soineet pitkään ja paksurunkoiset lyhyesti. Sitten jos laittaisi vielä vaikka Referenceen Pinstripet ja MMX:ään Ambat.
 
Noissa Referenceissä ei ollut ongelmana varsinaisesti soinnin lyhyys, vaan sen kuolleisuus. Rumpua kun soitti, niin siitä kuului pelkkä kuiva ja kova *pöks*. Ongelma oli samanlainen koko setissä. En ole missään muussa arvosetissä törmännyt vastaavaan ongelmaan. Se mikä jäi mietityttämään on, että ovatko kaikki Referencet samanlaisia, vai oliko tuossa kyse jostain erikoistapauksesta.
 
Mitä settejä muuten kuuluu papereissasi siihen rumpumaailman kirkkaimpaan kärkeen?
 
Hmm, mitähän tuohon nyt heittäisi. Mielipidekysymyksiähän nämä ovat, mutta itse soittamistani rankkaisin parhaimpien joukkoon Yamaha Maple- ja Recording Customit, DW Collectorsit, Premier Seriesit (Englannissa tehdyt) sekä 60- ja 70-l. Ludwigit. Muitakin yhtä hyviä löytyy, mutta tuossa nyt joitain.