Kitarat: kitarakamat ›

Mikko L: Onhan tässä vähän enemmänkin hintaportaita. 1500e ei ainakaan minun mielestä ole vielä edes järjettömän kallis kitara. 3000e alkaa olemaan jo melko kallis ja siinä vaiheessa alkaisin miettimään että kannattaako maksaa niin paljoa.
 
Jeps, tästä olen samaa mieltä.
 
Mikko L: 500e kitara on tehty mahdollisimman halvalla todnäk Aasiassa. Tämä on se ns. kitaroiden Toyota. Kyllähän sillä tekee käytännössä saman asian kuin Ferrarilla, mutta ei se siitä Ferraria tee. Kaikki osat ja materiaalit on kustannustehokkaita eli halpoja ja mahdollisesti heikompia ja täten huonompia.
 
Tästä en ole ollenkaan samaa mieltä. Jos haluat hyvää, osta Toyota. Vuosi vuoden jälkeen pesevät katsastustilastoissa Bemarit ja Mersut ;) Itselläni siis on mersu. Voisin ottaa toyotan jos eivät maksaisi niin paljoa. Ranskalaisen, vaikka Pösön ymmärtäisin tähän kohtaan.
 
Mikko L: Sen yläpuolelle tipahtaa laadultaan paremmat kitarat....
 
Joo, taas samaa mieltä, jotakuinkin.
 
Mikko L: 1000e hintaluokka on mielestäni kaikista turhin. Sisältää esim. Gibson Studio -malliston...
 
Ja tästä taas täysin eri mieltä... Ehkä se johtuu siitä että omat kitaramieltymykset ovat jotain täysin päinvastaista kuin perinteiset telet ja stratot. LP:n kanssa voisin elää mutta ei sekään silti ensimmäisenä käteen kaupasta tarttuisi. Jos puhutaan monipuolisista super-stratoista ja niiden johdannaisista (taipuu tilulilut ja djentit siinä missä bluesitkin) niin se hekumallisin G-piste on siinä noin 800€-1500€. Tosin, omat kokemukset rajoittuvat seiskoihin, joten tuosta voi viilata satasen pari vielä pois. Noin. Mutta "noin" tonni on täydellisyyttä, jokaisessa muodossaan.
 
Mikko L: ...Nämä parantavat elämänlaatua selkeästi. :D...
 
Makuasia, en kokisi oman elämänlaatuni paranevan edes Lamborghinilla. Tosin, eipä elämänlaatuni huononekaan siitä jos naapurilla on lamborghini ;)
 
Mikko L: Tämän jälkeen puhutaan siitä Ferrari, Lamborghini hintaluokasta. Siellä on Suhrin kitarat ja PRS:t ja premium kitarat. Nämä on niille jotka haluaa ns. sen täydellisen kitaran. Tässä varmasti maksetaan vähän turhistakin asioista, mutta sillähän ei ole mitään väliä jos vaan haluaa/tarvitsee tällaisen soittimen.
 
Niin, se on ihan jokaisen oma asia että mitä haluaa ja mitä rahoillaan ostaa. Jos joku haluaa Ferrarin niin hän sitten ostaa Ferrarin :) Vaikka sitä joutuu maksamaan 30 vuotta elämästään niin ei se multa ole pois. Itse en ymmärrä mutta eihän mun tarvitsekaan ymmärtää. Avaan suuni vasta siinä vaiheessa jos Ferrari-mies alkaa dissaamaan mun Toyotaani (joskus vielä sellaisen hankinkin) TAI kyseenalaistamaan näkemyksiäni.

Mikko L: 1500e ei ainakaan minun mielestä ole vielä edes järjettömän kallis kitara.
 
Jos perinteisistä merkeistä ja malleista puhutaan, niin mun mielestä 1500 euron kitara kuuluu hädin tuskin kategoriaan "kallis". Fenderin Deluxe-straton hinnat alkaa suunnilleen tuosta summasta, ja malli on käytännössä hieman paranneltu stankku. Se taas on laadultaan yleensä luokkaa hyvä/erinomainen ja hinnaltaan vain hieman Deluxea halvempi.
 
Molemmista em. malleista näkee, että viimeistelyyn on kiinnitetty huomiota ja puut on ainakin jollakin tavoin valittu (mm. tiheys), vaikka niitä tuskin enää kasausvaiheessa koputellaan sen kummemmin. Eli molemmat mallit ovat kuitenkin koko lailla (laadukkaita) peruskitaroita. Kalliina niitä voi pitää vain jos vertaa Am-Special-sarjalaisiin tai Mexico-stankkuihin, jotka taas on puiden, rautojen ja usein myös viimeistelyn osalta heikompilaatuisia.

Hain tänään Fenderin American Vintage '56 straton matkahuollosta (kiitos vaan Dlx Musicin pojille loistavasta asiakaspalvelusta ja nopeasta toiminnasta) ja parit soinnut ehdein päivällä rämpäyttää...
 
Ja kyllä on pakko todeta, että minun mielestäni tässä on esim. musaliikkeessä testaamaani Squieriin verrattuna parempaa kaikki. Squier oli ihan jees ja jopa positiivinen yllätys, mutta näin mielestäni Squier häviää avrille kaikilla osa-alueilla. Sähköillä en ole testannut kumpaakaan, joten siitä ei ole varmaa tietoa, mutta vahva epäilys kyllä siitäkin...

Laulava Kylätohtori: Hain tänään Fenderin American Vintage '56 straton matkahuollosta (kiitos vaan Dlx Musicin pojille loistavasta asiakaspalvelusta ja nopeasta toiminnasta) ja parit soinnut ehdein päivällä rämpäyttää...
 
Ja kyllä on pakko todeta, että minun mielestäni tässä on esim. musaliikkeessä testaamaani Squieriin verrattuna parempaa kaikki. Squier oli ihan jees ja jopa positiivinen yllätys, mutta näin mielestäni Squier häviää avrille kaikilla osa-alueilla. Sähköillä en ole testannut kumpaakaan, joten siitä ei ole varmaa tietoa, mutta vahva epäilys kyllä siitäkin...
 
Ai sä iskit heti tuoreeltaan B-stock poistomyyntiin? Jos, niin halavalla lähti.

Tosiaan tässä on vielä sellainen epäselvyys että onko tämä 500e-1500e uuden kitaran hinta vai käytetyn. Itse jotenkin ajattelin että puhutaan uusista hinnoista. 1500e:lla saa käytettynä erinomaisia kitaroita ja tuo on mielestäni juuri se paras rahan vastine. Siihen hintakategoriaan kuuluu hyvät jenkki-PRS:t ja Music Manit yms.
 
Jos vielä pitää tarkentaa mitkä asiat paranee kun ostaa kalliimman kitaran niin yleensä kitara pitää paremmin vireen (paitsi yksikään Les Paul missään hintaluokassa ei pidä G-kieltä vireessä (puolivitsi)). Kitaran mikit on aika selkeä etu mutta toki aika edullinen update halpaankin kitaraan. Intonaatio on yleensä parempi eli kitara on vireessä myös kun soittaa ylempää kaulaa. Nauhat on tasaiset niin että kaulan voi laittaa suoraan ja kielet matalemmalle että soittaminen on sellaista kuin sen pitää olla. Puumateriaalit ja sointi paranee. Puut on myös käyneet paremman kuivutusprosessin läpi ja näin ollen kestää Suomen vuodenajat. Kaikki yksinkertaisesti paranee.
 
Sivukysymys: Miksi torilla myydään käytettyjä 2008-2013 Les Pauleja kalliimmalla kuin mitä 2015 Les Paulit maksaa Thomannilla uutena?

Mikko L: Tosiaan tässä on vielä sellainen epäselvyys että onko tämä 500e-1500e uuden kitaran hinta vai käytetyn. Itse jotenkin ajattelin että puhutaan uusista hinnoista. 1500e:lla saa käytettynä erinomaisia kitaroita ja tuo on mielestäni juuri se paras rahan vastine. Siihen hintakategoriaan kuuluu hyvät jenkki-PRS:t ja Music Manit yms.
 
Jos vielä pitää tarkentaa mitkä asiat paranee kun ostaa kalliimman kitaran niin yleensä kitara pitää paremmin vireen (paitsi yksikään Les Paul missään hintaluokassa ei pidä G-kieltä vireessä (puolivitsi)). Kitaran mikit on aika selkeä etu mutta toki aika edullinen update halpaankin kitaraan. Intonaatio on yleensä parempi eli kitara on vireessä myös kun soittaa ylempää kaulaa. Nauhat on tasaiset niin että kaulan voi laittaa suoraan ja kielet matalemmalle että soittaminen on sellaista kuin sen pitää olla. Puumateriaalit ja sointi paranee. Puut on myös käyneet paremman kuivutusprosessin läpi ja näin ollen kestää Suomen vuodenajat. Kaikki yksinkertaisesti paranee.
 
Sivukysymys: Miksi torilla myydään käytettyjä 2008-2013 Les Pauleja kalliimmalla kuin mitä 2015 Les Paulit maksaa Thomannilla uutena?
 
Olen samaa mieltä edellä mainitusta kanssasi. Ja sitten sivuvastaus: olisiko niin, että olet kiinnittänyt torin LP standardien hintoihin huomiota ja verrannut niitä uusiin traditionaleihin. LP traditionalhan on wanha standard heille jotka eivät niistä 2008 uudistuksista perustaneet ja mikä parasta se on vielä vähän halvempi uutena kuin standard. Tuo 2008 - 2013 on juurikin se uudistunut stankku jossa on plekhionta ja koerrettu kroppa ja potikat piirilevyllä ja lukittuva jakki (ja mitä niitä nyt olikaan niitä uudistuksia). 2008 vuotta vanhemmat stankut ovat nykyisiä traditionaleja ja siksi halvempia niistäkin huuteloovat tonnista puoleentoista (Gibsonit on arvossaan käytettynä joo).

2randpo: Ai sä iskit heti tuoreeltaan B-stock poistomyyntiin? Jos, niin halavalla lähti.
 
En tiedä, oliko B-stockeja? Ei ainakaan mainittu missään ja olivat kuulemma puhelimessa selittäneet alennusta varaston tyhjennyksellä. Ja olihan tuo hinta halvempi, mitä B-stockit maksaa. Se oli pakko iskeä heti, koska menivät kaikki saman tien. Olis vaan pitänyt ostaa myös se '65... :)
 
Itsekin vähän pelkäsin, että olisi joku asiakkaiden runnoma näytekappale tai tumppuna palautettu b-stock, mutta kauniistihan tuo väräjää ja helkkää kuin tiu'ut konsanaan. Eikä siinä ole mitään käytön jälkiä ja kaikki pussukat ym. olivat avaamattomia eli iskemättömältä peliltä vaikuttaa...

Laulava Kylätohtori: En tiedä, oliko B-stockeja? Ei ainakaan mainittu missään ja olivat kuulemma puhelimessa selittäneet alennusta varaston tyhjennyksellä. Ja olihan tuo hinta halvempi, mitä B-stockit maksaa. Se oli pakko iskeä heti, koska menivät kaikki saman tien. Olis vaan pitänyt ostaa myös se '65... :)
 
Ei se mikään B-stock ole. Se oli niillä esittelykappaleena tästä mallista siellä liikkeessä, eli uusi peli kaikin puolin. Parempi hän se on kitaran odotella omistajaansa soitettavana liikkeessä kuin kylmässä varastossa yksinään. Olenkin varmaan muuten testannut juuri tätä sinun yksilöäsi, tosi kovatasoinen yksilö jos on sama. Kaulatasku tiukka, kielten linja hyvä ja muutenkin tuntui hyvältä ne puut.

Gabe: Ei se mikään B-stock ole. Se oli niillä esittelykappaleena tästä mallista siellä liikkeessä, eli uusi peli kaikin puolin. Parempi hän se on kitaran odotella omistajaansa soitettavana liikkeessä kuin kylmässä varastossa yksinään. Olenkin varmaan muuten testannut juuri tätä sinun yksilöäsi, tosi kovatasoinen yksilö jos on sama. Kaulatasku tiukka, kielten linja hyvä ja muutenkin tuntui hyvältä ne puut.
 
Ok., sain pari päivää sitten s-postiin DLX:n joulusiivous-mainoksen ja siinä oli tuo '56 strato b-stockina. Tähän viittasin edellä. Muuta en asiasta tiedä.

2randpo: Ok., sain pari päivää sitten s-postiin DLX:n joulusiivous-mainoksen ja siinä oli tuo '56 strato b-stockina. Tähän viittasin edellä. Muuta en asiasta tiedä.
 
Usein b-stock tarkoittaa juuri tätä esittelykappaletta.

calluna: Usein b-stock tarkoittaa juuri tätä esittelykappaletta.
 
Aivan, ja myydään täydellä takuulla.

Laulava Kylätohtori: Jaahas, mistä näistä sitten tietää. Oliko siinä myös muita avreja (stratoja, telejä ja jazzmastereita nyt ainakin) alehintaan?
 
Oli ainakin avri '64 tele ja japsi-jaguar. Anyway, hyvän kitaran sait. Vaikka tuskin se sulla kauaa vanhenee..

2randpo: Oli ainakin avri '64 tele ja japsi-jaguar. Anyway, hyvän kitaran sait. Vaikka tuskin se sulla kauaa vanhenee..
 
Äläs nyt, tiedä vaikka tässä olisi se kuuluisa Pitopeli... :D
 
Eilen en ehtinyt soittelemaan, mutta pakko oli kuitenkin pari minuuttia testata. Expressillä ainakin oli todella loistava soundi. Säröt sai vetästä klo 14-15 ilman, että meni överiksi ja silti puhdistui hienosti kitaran volumesta. Eli varsin maltillisella ulostulolla ovat nämä...

Ihmeen kauan siinä menikin, että päästiin taas mittailemaan nollia hintalapuissa. :)
 
Koska joku luupää nosti perinteisesti automerkit vertauskuvina, niin okei: M-Bemarit ja AMG mersut sekä RS-Audit on huomattu, näistä suurin osa jää sinne kotinurkille sudittelemaan. Itse näkisin niin, että tässä laitetaan lähes työkaluja samalle viivalle, kahden litran supersport sarjan Golf ei välttämättä toimi Kemoralla ihan samallailla kuin GT sarjan 911 Porsche, mutta molemmilla pääsee aika lujaa maaliin. :)
 
Kyllä silti se vertauskuvallinen Porsche maistuisi. ;)

Eilen vetäsin bänditreenit omalla 270e Squierilla ekaa kertaa. Ei surise, hurise. Tuntui ja kuulosti hyvältä, eikä virettä tarttenut juurikaan tarkistella. Basisiti myös koitti. Hänellä on noita vähän arvokkaampia Fendereitä. Kehui kyllä kitaraa.

tender.insanity: Eilen vetäsin bänditreenit omalla 270e Squierilla ekaa kertaa. Ei surise, hurise..
 
Onko siinä humpparit, jos ei ollenkaan hurise?

Laulava Kylätohtori: Onko siinä humpparit, jos ei ollenkaan hurise?
 
Ei.
 
Tämmönen
http://muusikoiden.net/dyn/users/126656.jpg

tender.insanity: Ei.
Tämmönen
http://muusikoiden.net/dyn/users/126656.jpg
 
Sama juttu toi oma -91 meksikolainen, kaikki sähköt siihen on kyllä vedetty uusiksi. Peruskitara sama. 90-luvulla kun olisikin ollut näin hyviä mikkejä mitä nykyään, silti edelleen mulla tuossa FT2 tallassa ja FT1 kaulassa, keskellä area '58. FT2 tallassa etenkin kyllä toimittanu ihan tarpeeksi :)

Käytiin kaverin kanssa testaamassa telejä paikallisessa. Tokain korealaista, Squierin Classic Vibeä, paria Mexicon Fenderiä ja Road Worn teleä. Kaikki vaahteraotelautaisia.
 
Squier oli ihan jees, mutta kyllä Mexicon Fender oli selvästi parempi. Ero tuntumassa ja soundissa oli huomattava. Näiden hintaerolla (uutena) en näe mitään syytä ostaa Squieria. Myös vireenpito oli Fenderissä parempi, samoin virittimien tuntuma.
 
Road Worn tele oli hieman perusmexicolaisia parempi, mutta minusta ei missään tapauksessa hintansa vertaa. Kaula oli tuhdimpi ja soundi aavistuksen parempi, mutta vaikea nähdä, miksi maksaa lähes tuplahinta verrattuna standardiin.
 
Ehkä heikoin oli korealainen Tokai. Kaula ei sopinut omaan käteen lainkaan, eikä se muutenkaan vakuuttanut. Yllättävän iso ero korealaisella ja japanilaisella Tokailla tuntuu olevan...
 
Nämä siis vain omia mielipiteitä suht pikaisen testauksen jälkeen...