Kitarat: kitarakamat ›

Artist: Jos ei halua pistää neljää tonnia kitaraan? Jos on esimerkiksi kamoihinsa jo nyt tyytyväinen. Joillain voi olla sekin tilanne....
 
Ymmärrän tämän, jos olisi kyse oikeasta rahasta oikeassa elämässä. Mutta tässä on kyse Mnetin leikkimielisestä ketjusta, jossa voi pohtia, millaisen kitaran hankkisi alussa esitetyssä kuvittellisessa tilanteessa...

Mikko L: Myös PRS:n Custom 24set on meikän mieleen. :) Oikeastaan niissäkin sanoisin että ennemmin ostaa reippaalla tonnilla sellaisen vanhan hakatun PRS:n työhevoseksi. Ne on aivan mahtavia!
 
Noissa on se erityisen hyvää, että kaikki toimii suorilta. Vireisyys, sointi koko matkalta kaulaa, nauhat, paino, soittomukavuus ja sähkösoundit (ainakin 59/09-mikeillä). Customit ovat suorastaan vaivattomia soittaa.
 
Jokusen satasen oma Custom 22 maksoi uutena enemmän kuin vaikka Stankku Lespa, mutta on se sen arvoista. Luotettava soitin jota on myös mukava katella.

Laulava Kylätohtori: Ymmärrän tämän, jos olisi kyse oikeasta rahasta oikeassa elämässä. Mutta tässä on kyse Mnetin leikkimielisestä ketjusta, jossa voi pohtia, millaisen kitaran hankkisi alussa esitetyssä kuvittellisessa tilanteessa...
 
Ymmärrän toki, että kyse oli kuvitteellisesta tilanteesta, mutta ainakin oma mielikuvitukseni taipuu jopa siihen, että jättäisi kuin taikaiskusta ilmestyneestä neljästä donasta huolimatta kamahankinnat tekemättä.

Artist: Jos ei halua pistää neljää tonnia kitaraan? Jos on esimerkiksi kamoihinsa jo nyt tyytyväinen. Joillain voi olla sekin tilanne...
 
No tällainen henkilöhän ei tietenkään sitten pistä neljää tonnia kitaraan. Mutta kysyinkin että mitä järjetöntä tällaisessa skenaariossa on että joku pistää? Veikkaan että aika moni tämänkin palstan vannojista laittaisi kiljuen sen neljä tonnia kitaraan jos olisi sellainen summa käyttää ja vaimo vielä antaisi luvankin. ;)

Ziggy Bubba: Noissa on se erityisen hyvää, että kaikki toimii suorilta. Vireisyys, sointi koko matkalta kaulaa, nauhat, paino, soittomukavuus ja sähkösoundit (ainakin 59/09-mikeillä). Customit ovat suorastaan vaivattomia soittaa.
 
Tätä vuodatusta on ilo ja nautinto lukea.

Gabe: No tällainen henkilöhän ei tietenkään sitten pistä neljää tonnia kitaraan. Mutta kysyinkin että mitä järjetöntä tällaisessa skenaariossa on että joku pistää? Veikkaan että aika moni tämänkin palstan vannojista laittaisi kiljuen sen neljä tonnia kitaraan jos olisi sellainen summa käyttää ja vaimo vielä antaisi luvankin. ;)
 
En tuomitse ihmisiä jotka sen 4k pistää kitaraan, ihan jo sillä että sen voi aina sijoittaa huonomminki. Mutta itse en niin paljoa laittaisi kitaraan, en edes puoliakaan, vaikka mahdollisuus siihen olisikin. Vaimo nyt ei noista muutenka mitään ymmärrä niin sille ei tarvitsisi edes selitellä mitään;) Mutta jokainen käyttää rahansa miten käyttää.

Jokaiselle tarpeen mukaan.

Varmaan massikeisarin viittaa kantaessa tili hupenisi Musarin koa-kantiseen Petrucciin tai PRS:n P24.
 
http://i746.photobucket.com/albums/xx107/HolandFoto/IMG_7691.jpg

Lancelot: En tuomitse ihmisiä jotka sen 4k pistää kitaraan, ihan jo sillä että sen voi aina sijoittaa huonomminki. Mutta itse en niin paljoa laittaisi kitaraan, en edes puoliakaan, vaikka mahdollisuus siihen olisikin. Vaimo nyt ei noista muutenka mitään ymmärrä niin sille ei tarvitsisi edes selitellä mitään;) Mutta jokainen käyttää rahansa miten käyttää.
 
Jokainen toki käyttäköön rahansa miten tahtoo. :) Mutta kyllähän hyvä kitara on yksi parhaista mahdollisista rahantuhlauskohteista.
 
e. Jos ei kitara niin mihin se ylimääräinen on sallittua pistää?

sustain65: Selvennyksenä vielä, kun näköjään hallu ymmärsi meikäläisen erilailla kuin olin tarkoittanut, ihmettelin vaan sitä ristiriitaa siinä että joku haluaisi ostaa 860€ kitaran jota pitää ilmeisen loistavana kun voisi ketjun ajatuksen mukaisesti laittaa neljäkin tonnia soittimeen, mutta hän pitää kuitenkin "rikollisena" maksaa siitä loistavasta pelistä vähän yli tonnin. Miksi ihmeessä, jos sen on niin loistava? Mutta ei tästä enempää, peace.
 
No joo, ehkä ymmärsin väärin joten rauhaa vaan tältäkin taholta:-). Enkä minä alkujaankaan tarkoittanut kommenttiani mitenkään hyökkääväksi joten anteeksi jos sen sellaiseksi tulkitsit. Olen itse huomannut hintalppukorrelaation hiukan epäselväksi kitara-asioissa. Minusta olisi mielenkiintoista testailla ja etsiä se kaikkein ihanin soittopeli ja vasta jälkeenpäin ihmetellä, että mikä hinta siinä lapussa olikaan. Sitä saattaisi toisinaan itsekin yllättyä siitä.
 
Minä tulkitsin tämän ketjun otsikkoa niin, että mikä olisi unelma keppi jos hinta ei olisi rajoittamassa. Itselläni se "unelmakeppi maksaisi puolestatoista tonnista kahteen ja puoleen tonniin. Sehän toisaalta voi johtua siitä etten ole neljän tonnin kepukoita paljoa testaillut eikä ole vaan sellaista ihqukeppiä osunut kohdalle. Toinen syy voi olla nostalgia eli esimerkiksi nuo aikaisemmin mainitsemani Yamahat ovat niitä kitaroita joista pentuna unelmoin ja siksi ne tuntuvat nytkin niin ihanilta. Toisaalta epäilyttää hiukan, että en kuitenkaan ole sellaisia ostanut, vaikka muutamankin sen hintaluokan kepin olen matkani varrella kotiuttanut.
 
No mieliteot eivät seuraa järjen ääntä. Ehkä voisin nimetä unelmakepikseni vaikkapa Gibson ES355 trapetsistopparilla ja varitonella, niin se osuisi paremmin annettuun hintahaarukkaan ja se voisi hyvinkin olla SA2200 väärti.

Ostan luultavasti seuraavaksi jonkun käytetyn USA PRSn koristeeksi ja sisustuselementiksi.
Hintaa olen ajatellut sille alle 2500 egenderilöistä.
Olennaista on oikea väritys eli charcoal.
No, sunburstikin saattaisi ehkä mennä, voisi kai niitä laittaa koristeeksi vielä kolmannenkin jo yhden olemassa olevan lisäksi?

hallu: Olen itse huomannut hintalppukorrelaation hiukan epäselväksi kitara-asioissa. Minusta olisi mielenkiintoista testailla ja etsiä se kaikkein ihanin soittopeli ja vasta jälkeenpäin ihmetellä, että mikä hinta siinä lapussa olikaan. Sitä saattaisi toisinaan itsekin yllättyä siitä.
 
Minä tulkitsin tämän ketjun otsikkoa niin, että mikä olisi unelma keppi jos hinta ei olisi rajoittamassa. Itselläni se "unelmakeppi maksaisi puolestatoista tonnista kahteen ja puoleen tonniin. Sehän toisaalta voi johtua siitä etten ole neljän tonnin kepukoita paljoa testaillut eikä ole vaan sellaista ihqukeppiä osunut kohdalle.

Mulla on hieman samankaltainen tilanne. Esim. omaan GS 2.0:een olen todella tyytyväinen, vaikka se on halvin viime vuosina hankkimistani kitaroistani. Sitten on joitakin aika kalliita kaasuttelun kohteita, joita en kuitenkaan ole päässyt testaamaan. Music Man JP Majesty ja jotkin Caparisonit esimerkiksi. Ja ne muut "kalliit" mitä olen päässyt kokeilemaan, eivät ole olleet erityisen ihmeellisiä, siis mielestäni monen tonnin väärtejä. Kokeilut ovat kyllä olleet varsin rajallisia. Toisaalta sen verran olen myös havainnut korrelaatiota hinnan ja laadun välillä, että 2000-4000€ soittimet kiinnostaa. Bling blingiä en pahemmin haluaisi, vaan sointia, soitettavuutta, ergonomiaa ja kestävyyttä. Ja omille silmille miellyttävää hieman karua tai linjakasta tyyliä, ilman överiksi menevää säihkettä. "Täydellinen" hevimetelikitara on hakusessa ja voi olla sitä vielä vuosia.

Tajusin just että itse asiassa minähän olen tämän skenaarion toteuttanut oikeassa elämässä, tosin pienemmässä mittakaavassa. Kun olin täyttämässä 50v, sanoin kavereille ja sukulaisille että en tarvitse aalto-maljakoita enkä kukkia tai muuta vastaavaa, sen sijaan voi laittaa (tai olla laittamatta) sopivaksi katsomansa summan rahaa tilille ( jonka perustin varta vasten) ja niillä ostettaisiin synttäri-kitara.
No, euroja kertyi yllättäen useampi satanen ja sainkin kauniin flametop-Ibanezin, kovan laukun ja hyvän hihnan vielä päälle.
Tämä toimi niin hyvin että täytyy ottaa uusiksi kuuskymppisissä.

sustain65: Mulla on hieman samankaltainen tilanne. Esim. omaan GS 2.0:een olen todella tyytyväinen, vaikka se on halvin viime vuosina hankkimistani kitaroistani. Sitten on joitakin aika kalliita kaasuttelun kohteita, joita en kuitenkaan ole päässyt testaamaan. Music Man JP Majesty ja jotkin Caparisonit esimerkiksi. Ja ne muut "kalliit" mitä olen päässyt kokeilemaan, eivät ole olleet erityisen ihmeellisiä, siis mielestäni monen tonnin väärtejä. Kokeilut ovat kyllä olleet varsin rajallisia. Toisaalta sen verran olen myös havainnut korrelaatiota hinnan ja laadun välillä, että 2000-4000€ soittimet kiinnostaa. Bling blingiä en pahemmin haluaisi, vaan sointia, soitettavuutta, ergonomiaa ja kestävyyttä. Ja omille silmille miellyttävää hieman karua tai linjakasta tyyliä, ilman överiksi menevää säihkettä. "Täydellinen" hevimetelikitara on hakusessa ja voi olla sitä vielä vuosia.
 
Ymmärrän ideologiasi "rumat ne vaatteilla koreilee" ja itsekään en ole varsinaisesti plingblingin ystävä (vaikka toisaalta Gibsonin customsarja miellyttääkin silmää). Minulla on käsitys, että nuo Musarit ovat viimeisen päälle hyviä soittimia. Itselläni se soittimen "hyvyys" on myös vähän kaksipiippuinen juttu. Omista keihäistäni tuo Carvin CD400T on heittämällä paras (niinkö virheettömyyden näkökulmasta), mutta toisaalta "hyvyys" on vähän kitaratyypistäkin riippuvainen juttu. Gibson LesPauli ja Fender Stratocaster ovat itseäni eniten inspiroivia soittimia ja niiden soittamisesta nautin enemmän. Meinaan, että esimerkiksi Telessä se tietty karkeus ja klangi on se juttu ja jos tele on liian viimeisen päälle "puleerattu", niin ei se enää tunnu teleltä, vaan joltakin telen näköiseltä "hyvältä" soittimelta juunou:-). Sen vuoksi esimerkiksi Fenderinkin ne kalliit telemallit jättävät minut helpommin kylmäksi ja innostun enemmän niistä halvemmista vähän robusteimmista kitaroista (niitä cs reliikkejä en ole testannut ja niistä saattaisin tykätä, vaikka ovatkin kalliita (halpuus myös on mielestäni osa telen luonnetta)). Stratossa pikkuisen sama juttu, mutta stratoon mielestäni sopii paremmin se, että se on "hyvä" ja siinä se kalliimpi hintakin käy soittimen luonteeseen teleä paremmin, mutta minun maailmassani stratokin tulee olla selkeästi "liukuhihnakitara" jollaiseksi se alkujaankin suunniteltiin ja vierastan vähän jonkun masterbuildin ideaa niiden kohdalla. Gibsonissa taas customshop voisi olla erittäinkin jees, Gibson Lespaul on kuitenkin suunniteltu hienoksi soittimeksi jota CS vain korostaa. Silti Paulikaan ei saa menettää luonnettaan ja ne tietyt "virheet" pitää olla siinä ja se soundihan on aivan ainutlaatuinen. Jos tonneja pitäisi laittaa paljon jonoon, niin G-pajaan ne varmaan kantaisin (vaikk aPaulia en tällä haavaa tarvitsekaan).
 
E: niin piti lisätä, että jos puhtaasti haluaa älyttömän hyvän kitaran, niin kyllä Musari olisi itsellänikin aika vahva vaihtoehto, vaikkakin tuo Carvin on mielestäni samaa maata eli ihan perkeleen hyvä soitin (ei vie huomiota soittamisesta, mutta ei inspiroi ihan samalla tavalla kuin "huono" soitin).

Ostaisin kohtuullisen hyvän käytetyn akustisen kitaran (3000 -5000), hyvän ostamiseen tarvitsisi törkeän paljon rahaa. Jos vain sähkärit lasketaan ostaisin Blonde perustelen Ruokankaalta.

Gabe: Mitäs järjetöntä tässä skenaarioissa on?
 
Lähinnä se, että lähestyn ostelua tarpeesta (lue: halusta) käsin.
 
Tarvitsen tietynlaisen kitaran, jolloin kysymys kuuluu, onko minulla resursseja siihen tai koenko haluamiseni kohteen hankinnan järkeväksi sen hintaan nähden.
 
Nyt pitäisi hampaat irvessä sijoittaa mielivaltainen summa johonkin kohteeseen ja valita kohde hinnan perusteella. Mitä jos mielihaluni ensisijainen kohde maksaisi vain kolme tonnia tai vaihtoehtoisesti viisi?
 
Lisäksi harvoin saa vastaansa noin jäykästi käyttötarkoitukseltaan sidottua ylimääräistä. Kohdeapurahatkin tapaavat olla alamitoitettuja.
 
Mutta muuten, kyllä, neljällä tuhannella saa epäilemättä hyvän kitaran. Ei kyllä yule mieleen mitään, jonka haluaisin nimenomaan tuosta hintaluokassa.

Hyvä ladder-braced 12-kielinen voisi olla jännä. Fraulini tai vaikkapa Lottosen parlor kiinnostaisi kyllä jos olisi sitä kuuluisaa ylimääräistä rahaa.
http://lottonen.com/p6-p12/

varakeef: Lähinnä se, että lähestyn ostelua tarpeesta (lue: halusta) käsin.
 
Tarvitsen tietynlaisen kitaran, jolloin kysymys kuuluu, onko minulla resursseja siihen tai koenko haluamiseni kohteen hankinnan järkeväksi sen hintaan nähden.
 
Nyt pitäisi hampaat irvessä sijoittaa mielivaltainen summa johonkin kohteeseen ja valita kohde hinnan perusteella. Mitä jos mielihaluni ensisijainen kohde maksaisi vain kolme tonnia tai vaihtoehtoisesti viisi?
 
Lisäksi harvoin saa vastaansa noin jäykästi käyttötarkoitukseltaan sidottua ylimääräistä. Kohdeapurahatkin tapaavat olla alamitoitettuja.
 
Mutta muuten, kyllä, neljällä tuhannella saa epäilemättä hyvän kitaran. Ei kyllä yule mieleen mitään, jonka haluaisin nimenomaan tuosta hintaluokassa.
 
Sinä otat tämän nyt vähän liian tosissasi...

Joo, täää on ollut kyllä ihmisillä yllättävän vaikeaa "tuhlata" rahaa edes mielikuvituksessa. Vaikkei senttiäkään tarvis(si) maksaa ;-)
 
Oiskohan tää ollu helpompi jos ois ollu vaan ketju, että "Paras kitara alle neljän tonnin hintaluokassa". Ei tarvis miettiä, että paljonko raskis tuhlata mielikuvitusrahaa ;-)
 
Äsken tein itse tutkimuksen m.net-toriin. Mietin, että minkä ottaisin jos joku sanois, että valitse mikävaan alle neljällä tonnilla. Minun valinta meni nyt siihen Masterbuilt CS Clapton stratoon. No joo joo - maksoi vaan 3000 e. En käyttäny koko neljää tonnia. Mutta on tuo uutena varmaan maksanu enemmän.