Kitarat: kitarakamat ›

Pistäisin tilauksen vetämään Ruokankaalle V.S.O.P.eestä tai Mojosta ja kusisin hunajaa.

Versoulin Henry. Yks on jo, mutta toisella värillä ja mikkikonfiksella kelpais.

jumara: Kuuntelin sivukorvalla tänään kun 8-vuotias poikani ja tämän kaveri lukivat jotain lelukaupan joulumainoksen Lego-osiota.
 
"Hei, jos sul ois hei vaiks kaks sataa euroo tai vaiks kaks sataa viiskyt euroo niin hei minkä Legon ostaisit? Mää ainaki ostaisin noi Leego Maindgraft pakkaukset ja sit ton Staar Vaars imperial staar distroierin!"
 
Illalla lasi viiniä ja mnettiin. Tääl vedetään puolessa päivässä neljättä sivua isojen poikien analogiaa. Ei täsä muuta. I'll get my coat. *facepalm*
 
Meidän 5-vuotias tykkää leikkiä Ruokankaan builderilla. Speksasi sen kanssa itselleen unelmiensa kitaran jonka hän ostaa kun hänestä tulee isi. http://www.ruokangas.com/?page_id=1 … 50301-101-10200000-1-1-1&l=null
 
vvaltsu: Ja muutenkaan en kyllä pysty käsittämään, että miksi jengi tulee tänne julistamaan, että on fiksumpiakin tapoja käyttää 4000 euroa. Tottakai on, kyllä jokainen tulee jollain parinkin donan vehkeellä ikuisesti toimeen ja ne 2000 euroa voi käyttää välttämättömyyksiin. Mut se, mikä kelpaa ja mitä oikeesti eniten haluaa, on kaksi eri asiaa, muistakaa se. :)
 
Plopsautin plussaa. Totta kai sitä tulisi toimeen vaikka viiden sadan kitaralla. Mutta jos oikeasti aletaan etsimään todella hyviä unelmakeppejä niin kyllä ne uuden hinnat menee väkisin sinne kolmen tonnin päälle. Ylimääräiselle rahalle ei ole parempaa käyttöä kuin kitara. :) Eikä tässä ketjussa kaiketikaan ollut tarkoitus puida mikä on liikaa rahaa kitarasta tai pohtia missä on paras hinta-laatusuhde vaan haaveilla mihin törsäisi ylimääräiset neljä tonnia.

Ihme ämpyilyä, jos pärjää kovasti squierilla niin tää on varmaan väärä ketju.
 
Perustakaa vaikka oma 'miksi kuvitteellinen 500e keppi on parempi kuin kuvitteellinen 4000e keppi"-ketju

lavaamo: Ihme ämpyilyä, jos pärjää kovasti squierilla niin tää on varmaan väärä ketju.
 
Perustakaa vaikka oma 'miksi kuvitteellinen 500e keppi on parempi kuin kuvitteellinen 4000e keppi"-ketju
 
Mä veisin tän konseptin pidemmälle ja haluaisin perustettavan ketjun "Miksi joku asia on parempi, kuin joku toinen".

hallu:Ostohimoon liittyvät lieveilmiöt vain ovat epämiellyttäviä. Ehkä epämiellyttävin niistä on tyytymättömyys vallitsevaan tilanteeseen. Tyytymättömyys, joka on kaikenkattavaa ja selittämätöntä. Se nakertaa mieltä ja pakottaa hakemaan helpotusta ostoaktiosta.....
 
Elämässä merkitystä on ainoastaan sillä mitä tekee ja se on tehtävä niillä välineillä joita sattuu olemaan käsillä. Tuohon ajatukseen tartuin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen ja sen varassa olen reilun vuoden verran koittanut lillua tietoisena alati väijyvästä vaarasta joutua ostohurmioon ja hukkua kuluttamisen mereen ja hukata kaikki tavoittelemisen arvoinen tavoittelemalla turhuuden markkinoilta virvatulia ja juosta itsensä läkähdyksiin haavekuvien perässä ymmärtämättä juoksevansa väärään suuntaan.
 
Oikeasti ei ole tärkeää minkälainen se kitara on, tärkeää on se mitä sillä tekee ja se, että tekee sillä ylipäätään jotakin. Jatkuva osteleminen ja ostamisesta haaveileminen on vain sijaistoimintaa jonka avulla välttelen kohtaamasta sitä musiikin tekijän turhautumista ja soittajan riittämättömyyden tunnetta.
 
Iso plussa näistä oivalluksista.... Sopii täysin myös meikäläiseen....

http://www.ebay.com/itm/New-Paul-Re … 2?pt=Guitar&hash=item1c459bd7a0
 
Kyllä mun ei tarvitsisi kovin kauaa miettiä. Joko 24:nen tai 408, pattern-regular kaulalla ja niin "hienoilla puilla" kun rahaa riittää.
 
E: tuota olenkin jo kuolaillut
 
http://www.ebay.com/itm/New-Paul-Re … 3?pt=Guitar&hash=item1c3b12f1c5

lavaamo: Ihme ämpyilyä, jos pärjää kovasti squierilla niin tää on varmaan väärä ketju.
 
Perustakaa vaikka oma 'miksi kuvitteellinen 500e keppi on parempi kuin kuvitteellinen 4000e keppi"-ketju
 
Jep. Itse en tykkää halvoista kitaroista koska ne ovat niin väkivaltaisia. Toriakin kun selaa niin aina on Squierit ja Epiphonet hakkaamassa sitä ja tätä. Vähän sama kuin lyhyet miehet baarissa, pakko haastaa riitaa ja todistella että on mies vaikka ei miehen mittainen olekaan.
 
Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen niin tuon neljän tonnin katon voisi ottaa pois ja rajata mieluummin niin että vintagekitarat jätetään pois laskuista. Jos olisi oikeasti ihan älyttömästi ylimääräistä rahaa niin kymppitonnikin menisi aika nopeasti kun vauhtiin pääsisi. Pitäisi varmaan laittaa lotto vetämään..

Ei jätetä vintagekitaroita. Ostaisin itse 4 tonnilla 70 luvun alun Custom Les Paulin, kolmemikkisen vieläpä jos vain tuolla rahalla lähtee. SNiiden hinnat on nousussa.
Tai sitten signaturepuolelta vastaavan kolmemikkisen, olikohan muistaakseni Ace Frehley mallikin sellainen.

joku muu sikko: Ei jätetä vintagekitaroita.
Samaa mieltä olen, siihen vaan samalle viivalle muiden kitaroiden kanssa. Mukavahan se on lueskella mihin porukat sen kuvitteellisen neljä donaa laittaisi. Halut vaihtelee ja hyvä niin. Vapautta.

Muuten voisin teettää mieleiseni Randy Rhoads -mallisen kitaran Jacksonin Custom Shop:issa, mutta hermoni eivät kestäisi nykyistä yli 24 kk odottelua. Niinpä ostaisinkin jostakin sarjatuotanto -jenkkijaskan ja pyytäisin paikallista kitaraseppää työstämään siitä haluamani soittimen.
 
Noin toimien olisi lupa ja moraalinen oikeus säilyttää brändiuskovaiselle tärkeä logo lavassa ja kuitenkin kotimaista työtäkin tuettaisiin, kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä ja Suomen talouskin pelastuisi!

Ite teetättäisin kotimaisella käsityöpajalla soittimen haluamillani spekseillä, enkä tinkisi mistään, mutta tästä huolimatta paketti jäisi todennäköisesti reippaasti alle 4k€:n (riippuen tietysti toteutuspaikasta). Tää johtuu ihan siitä, että en vaadi soittimeltani ihmeitä materiaalien ja osien suhteen, kunhan soitettavuus, soundi, käytännön ratkaisut ja ulkonäkö sopivat itselleni. Lisäksi pitäisin myös pienen hintakilpailutuksen "tarpeeksi" laadukkaaksi katsomieni valmistajien välillä, sillä miulla on kummiskin kaikista yhtä vähän kokemusta. Oon kuiteki vaan kuulopuheiden varassa, joiden perusteella en enää merkkiuskovaiseksi rupea musahommissa.
 
Sujuva asiakaspalvelu ja laadukkaat referenssit riittävät ainakin 99% saamaan itseni uskomaan valmistajan kykyihin, vaikka pienempi lafka olisikin. Toki määritän myös kaikki speksit tarkkaan ja kyselen jokaisen detaljin, joka mietityttää olennaisissa asioissa, jotta saan juuri sitä, mitä haluan eikä falskeille jää sijaa.
 
Ai niin, kysehän oli siitä, minkä kitaran ostaisin :P Todennäköisimmin seiskakielisen Stratomallisen, H-S-H -mikityksellä ja kiinteällä tallalla varustetun krumeluurittoman "työjuhdan". Puut olisivat rungossa suosaarnia ja kaulassa vaahteraa, kansi- ja otelautapuiden kanssa en osaa aivan varmasti sanoa, mutta pintakäsittelyt olisivat joka tapauksessa sellaisia, että puut jäävät näkyviin. Skaala olisi 26,5", liukuradius sekä kompensoitu satula olisivat ehdottomat samaten, kuin humppareiden puolitusmahdollisuus.

Minulle lähtökohta olisi helppo mutta lopputulos vielä täysin tuntematon.
 
Menisin siis paikallisen yrityksen, Amfisoundin, pakeille ja siellä alkaisimme yhdessä miettiä aivan ilman ennakko-odotuksia millainen kitara parhaiten täyttäisi tarpeeni ja toiveeni.

Gabe: Jep. Itse en tykkää halvoista kitaroista koska ne ovat niin väkivaltaisia. Toriakin kun selaa niin aina on Squierit ja Epiphonet hakkaamassa sitä ja tätä. Vähän sama kuin lyhyet miehet baarissa, pakko haastaa riitaa ja todistella että on mies vaikka ei miehen mittainen olekaan.
 
Nauratti tämä kovasti, jopa plussan arvoisesti :) Jos on tälläinen aikuisten unelmakitarat ketju, niin ei tänne kuulu, että 300 € Squierilla vetäisin, lyhentäisin lainaa ja kävisin reissussa yms.
 
Itsellä nuo 4k menisivät tällä hetkellä Fanon JM6-malliin bigsbyllä. Custom on Auroralta tulossa ja jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä ei enää osaisi speksata toista kitaraa, niin että se toisi jotain uutta vanhojen kitaroiden rinnalle paremmin, kuin tuo Fano.

Monenlaista inttämistä jo tässäkin ketjussa. Mutta eihän siinä mitään ihmeellistä - eivät kaikki halua siis neljää tonnia käyttää kitaraan, koska moni haluaa sillä rahalla tehdä muuta. Muunmuassa juopotella. Mikäpä se siinäkään. Siihen joku taisi muistuttaa, että neljä tonnia täytyisi käyttää kokonaan. Siihenkin tuli ja tulee kommenttia, että ostan mahdollisimman hyvän jälleenmyyntiarvon omavan kitaran ja myyn eteenpäin.
 
Eli ei tämän ketjun alkupäinen ajatus varmaan toteudu, jos kysymyksen asettelu ja keskustelu on tyyliin "voitat lotossa neljä tonnia - minkä kitaran ostaisit". En minäkään lottovoiton kohdalle sattuessa aivan kaikkia kitaraan laittasi. Mm. uutta vahvistintakin kaipaisin.
 
Mutta entäpä jos kysymyksen asettelu olisi seuraavasti: Joku sikarikas sukulainen soittaa sinulle ja sanoo: "Hei juniori, haluan tukea sinun soittoharrastustasi. Valitse mikä hyvänsä kitara minkä haluat. Maksimissaan se saa maksaa 4000 euroa. Toivon, että käytät koko summan - olenhan sikarikas. Valitse hyvin, koska toivon ja suorastaan vaadin, että et myy sitä koskaan pois, vaan soitat sillä mahdollisimman pitkään".
 
Minkähän valitsisit? Kyllä minä naillä ohjeilla marssisin siinä tapauksessa Amfisoundiin ja teettäisin siellä sen "lopullisen kitaran" omien toivespecsien mukaan.

Ei ole "lopullisia kitaroita", kaikki on tilapäistä ;)

Tomtom: Ei ole "lopullisia kitaroita", kaikki on tilapäistä ;)
 
Mutta esittämässäni hypoteesissa on "lopullisia kitaroita". Sikarikas setä vaatii, että sillä soitetaan loppuelämä. Siksi kannattaa valita hyvin ;)

Varmaan 70-luvun lopun Burns Steer. 40 tehty ainoastaan, joten voi olla ettei tuo raha riittäisikään.

Aika hauska keskustelu. Itse hankkisin Gold Top Les Paulin P-90 mikeillä. Sittenpähän voisin sanoa samalla lailla kuin Juha jonka sukunimeä en juuri nyt muista "tätä mä oon aiiina halunnut"