Kitarat: kitarakamat ›

Shredator: Hmm, TS9 500 €? Taitaa olla aika optimistinen pyynti... :)
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=943318
 
Onhan noita modaamattomia näkynyt 750 myynnissä :)
Tosin en usko että yhtään on ikinä myyty yli 200€

Shredator: Hmm, TS9 500 €? Taitaa olla aika optimistinen pyynti... :)
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=943318
 
tähän tubescreamer-juttuun pitäs pikkuhiljaa saada jotkut selvät säännöt kehiin. on aika villiä tuo hinnoittelu. varsinkin kun noita eri versioita ja malleja on sen verran paljon eikä kaikilla myyjillä tunnu olevan ihan selvää mistä on kyse.
 
niin ja se klassikko "sama mitä SRV käytti..." melkeen minkä tahansa säröpedaalin yhteydessä

rrroope: tähän tubescreamer-juttuun pitäs pikkuhiljaa saada jotkut selvät säännöt kehiin. on aika villiä tuo hinnoittelu. varsinkin kun noita eri versioita ja malleja on sen verran paljon eikä kaikilla myyjillä tunnu olevan ihan selvää mistä on kyse.

 
Eiköhän ihan markkinatalouden säännöt toimi niin, että ne ylihintaiset jää myymättä. Tuskin kukaan tietämättömyyttään maksaa viittä sataa perus TS:stä.

rrroope: tähän tubescreamer-juttuun pitäs pikkuhiljaa saada jotkut selvät säännöt kehiin. on aika villiä tuo hinnoittelu. varsinkin kun noita eri versioita ja malleja on sen verran paljon eikä kaikilla myyjillä tunnu olevan ihan selvää mistä on kyse.
 
niin ja se klassikko "sama mitä SRV käytti..." melkeen minkä tahansa säröpedaalin yhteydessä
 
Niin, sää meinaat, että täällä pitäisi yhteisesti sopia siitä mitä joku muu voi laitteestaan pyytää? :D

Mr. Speed: Niin, sää meinaat, että täällä pitäisi yhteisesti sopia siitä mitä joku muu voi laitteestaan pyytää? :D
 
Merkittävä osa tästä ketjusta on juuri tuota. Tavallaan aika omituista.

Artist: Eiköhän ihan markkinatalouden säännöt toimi niin, että ne ylihintaiset jää myymättä. Tuskin kukaan tietämättömyyttään maksaa viittä sataa perus TS:stä.
 
Tai mistään muustakaan ts:stä vaikka tietäisi mitä :)

Mr. Speed: Niin, sää meinaat, että täällä pitäisi yhteisesti sopia siitä mitä joku muu voi laitteestaan pyytää? :D
 
nojoo, näin kun sen sanot niin kuulostaa aika tyhmältä. lähinnä vaan kun porukalla tuntuu olevan aika erilaisia käsityksiä siitä, mikä on se keräilijöiden havittelema tubescreamer ja mitkä on vaan peruskamaa. mut tää nyt on tätä muumimukimeininkiä mitä en muutenkaan ymmärrä.
 
paras SRV-viittaus oli joskus jossain uraltone-modatussa SD-ykkösessä "Sama mitä SRV käytti!"

rrroope: tähän tubescreamer-juttuun pitäs pikkuhiljaa saada jotkut selvät säännöt kehiin. on aika villiä tuo hinnoittelu. varsinkin kun noita eri versioita ja malleja on sen verran paljon eikä kaikilla myyjillä tunnu olevan ihan selvää mistä on kyse.
 
niin ja se klassikko "sama mitä SRV käytti..." melkeen minkä tahansa säröpedaalin yhteydessä
 
Ei se ole hullu joka pyytää! ;)
 
Mielestäni ylipäätään tää suomenmaan hinnoittelu on jotenkin, sanoisko kaksinaismoralistinen. Paskan arvo nousee kokoajan ja laadusta ei sitten maksettais paskan vertaa.
 
Esimerkkinä heitän joskus 5 vuotta sitten bongannut ameriikan maan puolella ebayssa vm. 1980 Gibson Lespaul Deluxe, mikä huudettiin pois 8000$ -> Tekeekö se nyt sitten joku 5000-6000€ ja tänä päivänäkään suomenmaassa siitä on turhaa pyytää edes 3000€.
 
Onko se sitten niin että ihmiset on niin kovassa rahapulassa, ettei kehtaa pyytää tuotteestaan arvoistaan hintaa ja sitten toisesta päästä rohkeat (ei hullut) pyytelee mitä sattuu mistä sattuu. Niin kauan kun ihmiset on valmiita maksamaan sitä mitä pyydetään, niin arvo pysyy joko samana tai nousee.

lespauldlx: Ei se ole hullu joka pyytää! ;)
 
Esimerkkinä heitän joskus 5 vuotta sitten bongannut ameriikan maan puolella ebayssa vm. 1980 Gibson Lespaul Deluxe, mikä huudettiin pois 8000$ -> Tekeekö se nyt sitten joku 5000-6000€ ja tänä päivänäkään suomenmaassa siitä on turhaa pyytää edes 3000€.
 
suomessa on varmaan ongelmana aika hiton pienet markkinat arvokitaroille. ei oo kovin monta tyyppiä jostka ostelee tommosia. amerikka on iso maa.

rrroope: suomessa on varmaan ongelmana aika hiton pienet markkinat arvokitaroille. ei oo kovin monta tyyppiä jostka ostelee tommosia. amerikka on iso maa.
 
Totta! Ja samalla täällä nostetaan arvoon arvaamattomaan nuo halvemmat :) vaikkakin esimerkiks straton amerikan stanu on ollu käytettyjen markkinoilla sen 800-900€ niin kauan ku muistan. Nyt Gibsonin studioo saa parhaimmillaan 500€ niin kyllä siinä herää kysymysmerkkejä markkinan suunnasta ku mehicot, kiinat yms kiipee samoille hinnolille, ellei yli.

lespauldlx: Totta! Ja samalla täällä nostetaan arvoon arvaamattomaan nuo halvemmat :) vaikkakin esimerkiks straton amerikan stanu on ollu käytettyjen markkinoilla sen 800-900€ niin kauan ku muistan. Nyt Gibsonin studioo saa parhaimmillaan 500€ niin kyllä siinä herää kysymysmerkkejä markkinan suunnasta ku mehicot, kiinat yms kiipee samoille hinnolille, ellei yli.
 
Mehikot ja kiinat tekee hyviä kitaroita ja siksi niitä arvostetaan. Ei se made in USA voi jäädä mammiskelemaan vanhassa maineessa vaan pitää vastata markkinoiden haasteeseen.

hallu: Mehikot ja kiinat tekee hyviä kitaroita ja siksi niitä arvostetaan. Ei se made in USA voi jäädä mammiskelemaan vanhassa maineessa vaan pitää vastata markkinoiden haasteeseen.
 
Jep. Tätä kommenttia odotinkin. Näin ja tämän tyyppisillä lauseilla se "mahti"merkki jyrätään ja kaikki maailman merkit nousee arvoonsa. Arvohan nousee jos siitä ollaan valmiita maksamaan ja sitärataa :) ja sitäkautta alkuperäismerkkivalmistajat joutuu tekemään markkinoille sopivampaa tuotetta, että pystyy vastaamaan kilpailuun.

lespauldlx: Jep. Tätä kommenttia odotinkin. Näin ja tämän tyyppisillä lauseilla se "mahti"merkki jyrätään ja kaikki maailman merkit nousee arvoonsa. Arvohan nousee jos siitä ollaan valmiita maksamaan ja sitärataa :) ja sitäkautta alkuperäismerkkivalmistajat joutuu tekemään markkinoille sopivampaa tuotetta, että pystyy vastaamaan kilpailuun.
 
pakkoko gibsonin ja fenderin ja martinin on ollu lähteä mukaan tuohon? no koska markkinatalous sanoo, että yrityksen pitää kasvaa...
 
tällä massahurmoksella nuo isot firmat on ite polkeneet oman merkkinsä arvostuksen suohon. miksi ostaisin fenderin, kun se on kuitenkin samaa halpatyövoimalla tuotettua massakamaa kuin kiinalaisetkin merkit. paitsi että kopioita ostamalla ei tarvi maksaa merkistä.
 
tää oli siis sellainen kärjistetty ajatusmalli huom.
 
jos noi vanhat isot merkit ois pitäny oman linjansa ni niitä arvostettais edelleen huomattavasti enemmän. myynti ei ehkä ois niin isoa mutta pakkoko sitä on lukuja kasvattaa joka vuosi? pakko kai kitaroiden määrän maailmassa on saturoitua jossain vaiheessa, ei noi niin kertakäyttöstä kamaa oo että joka vuopsi pitäs saada vastaava määrä markkinoille.
 
itekin oon miettiny joskus että martin on maailman paras akustinen kitara. nyt ku kattelee kitarakaupassa marttineita ni ei enää tunnu siltä. okei onhan ne linjaston kalliimmat todella hyviä mut sit ku on sitä muuta kuraa jossa martinia on vaan nimi (eikä oo ees pintakäsitelty koko kitaraa..) ni tekeekin mieli katella jotain muiden firmojen tekeleitä.

rrroope: pakkoko gibsonin ja fenderin ja martinin on ollu lähteä mukaan tuohon? no koska markkinatalous sanoo, että yrityksen pitää kasvaa...
 
tällä massahurmoksella nuo isot firmat on ite polkeneet oman merkkinsä arvostuksen suohon. miksi ostaisin fenderin, kun se on kuitenkin samaa halpatyövoimalla tuotettua massakamaa kuin kiinalaisetkin merkit. paitsi että kopioita ostamalla ei tarvi maksaa merkistä.
 
tää oli siis sellainen kärjistetty ajatusmalli huom.
 
jos noi vanhat isot merkit ois pitäny oman linjansa ni niitä arvostettais edelleen huomattavasti enemmän. myynti ei ehkä ois niin isoa mutta pakkoko sitä on lukuja kasvattaa joka vuosi? pakko kai kitaroiden määrän maailmassa on saturoitua jossain vaiheessa, ei noi niin kertakäyttöstä kamaa oo että joka vuopsi pitäs saada vastaava määrä markkinoille.
 
itekin oon miettiny joskus että martin on maailman paras akustinen kitara. nyt ku kattelee kitarakaupassa marttineita ni ei enää tunnu siltä. okei onhan ne linjaston kalliimmat todella hyviä mut sit ku on sitä muuta kuraa jossa martinia on vaan nimi (eikä oo ees pintakäsitelty koko kitaraa..) ni tekeekin mieli katella jotain muiden firmojen tekeleitä.
 
Tätä juuri itsekin tarkoitin. Jos tosiaan on pakko kasvaa joka vuosi, niin silloin on pakko profiloitua uudestaan. Ei ole mahdollista hakea kasvua halpamarkkinoilta ja silti säilyttää vanha laatumielikuva ja statusarvo. Ja jos sitä kasvua haetaan kiinalaisella halpatuotannolla, niin silloin pitää hyväksyä, että brändi profiloituu väkisin uudestaan.
 
Ja sen jälkeen ei kannata enää ihmetellä, jos ihmiset eivät suostu maksamaan pelkästä nimestä vaan siirtyvät kopioon. Varsinkin, jos se kopio on usein laadultaan yhtä hyvä tai jopa parempi. Jotta ihmiset olisivat valmiita maksamaan siitä brändistä, niin sillä pitää olla tietty statusarvo. Ja juuri tällaisella "kasvutoiminnalla" se statusarvo romutetaan. Kakkua ei nyt vaan voi syödä ja säästää, ihan perustalousoppia tämä...
 
itekin oon miettiny joskus että martin on maailman paras akustinen kitara. nyt ku kattelee kitarakaupassa marttineita ni ei enää tunnu siltä. okei onhan ne linjaston kalliimmat todella hyviä mut sit ku on sitä muuta kuraa jossa martinia on vaan nimi (eikä oo ees pintakäsitelty koko kitaraa..) ni tekeekin mieli katella jotain muiden firmojen tekeleitä.
 
Tässähän meillä on koulukirjaesimerkki siitä, miten mielikuva muuttuu halpamallien takia. Martin ei olekaan enää synonyymi laadulle ja hyvyydelle, vaan pelkästään kitaralle, joka voi olla, mitä vain...

Laulava Kylätohtori: Tätä juuri itsekin tarkoitin. Jos tosiaan on pakko kasvaa joka vuosi, niin silloin on pakko profiloitua uudestaan. Ei ole mahdollista hakea kasvua halpamarkkinoilta ja silti säilyttää vanha laatumielikuva ja statusarvo. Ja jos sitä kasvua haetaan kiinalaisella halpatuotannolla, niin silloin pitää hyväksyä, että brändi profiloituu väkisin uudestaan.
 
Ja sen jälkeen ei kannata enää ihmetellä, jos ihmiset eivät suostu maksamaan pelkästä nimestä vaan siirtyvät kopioon. Varsinkin, jos se kopio on usein laadultaan yhtä hyvä tai jopa parempi. Jotta ihmiset olisivat valmiita maksamaan siitä brändistä, niin sillä pitää olla tietty statusarvo. Ja juuri tällaisella "kasvutoiminnalla" se statusarvo romutetaan. Kakkua ei nyt vaan voi syödä ja säästää, ihan perustalousoppia tämä...
 

 
Tässähän meillä on koulukirjaesimerkki siitä, miten mielikuva muuttuu halpamallien takia. Martin ei olekaan enää synonyymi laadulle ja hyvyydelle, vaan pelkästään kitaralle, joka voi olla, mitä vain...
 
Ja tähän kun liitetään vielä tämä suomen tilanne ja ostovoiman heikkeneminen, niin soppa on valmis!

rrroope: pakkoko gibsonin ja fenderin ja martinin on ollu lähteä mukaan tuohon? no koska markkinatalous sanoo, että yrityksen pitää kasvaa...
 
Pakkohan se oli, jäljempänä tuohon palailen..
Tuossa 60-luvun loppupuolilla soitinvalmistuksen "katastrofaalisena" aikana oli melkoista myllerrystä useankin vanhan ja osin arvostetunkin merkin kohdilla, myyntejä ja tuota valmistuksen siirtoa halvempien tuotantokustannusten perässä.
Onhan näistä ihan "uusistakin" merkeistä noita siirtoja, vaikka Paul Reed Smithin PRS ja Hiratake Shibuyan Electric Sound Products eli ESP..
Mutta tosiaan, oliko -68 kun pari vanhaa merkkiä siirsi halvemman pään soittimien valmistusta tytärmerkeille, Fenderillä elvytettiin vanha kieltenvalmistajabrändi Squier ja Martin otti käyttöön Sigman. Seuraavana vuonna sitten Gibson siirsi tytärmerkkinsä Epiphonen tuotannon Japaniin.. ja niin edespäin.
Mutta miksi? Haluavat kysyä monet. Nääks kattos, kun niitten halvemman pään soittimien markkinaosuus onkin niin paljon suurempi kuin todella huippurakennelmien. Ja koskapa sen halvankin soittimen rakentamiseen on satsattava, eihän kukaan nyt suin surminkaan ihan kakkia osta, eihän. Joten se maksaa jonnii verran se tekeminen, ja soitinrakennuskaan ei oo hyväntekeväisyyttä, pitää saada katetta ja väjelle palkkoja ja sähköt maksuun ja pitäs niitä osia ja puitakin ostaa. "Hyi helvetti kun se brändi tuossa maksaa, ei oo hyvä hinta-laatusuhde!" nurisevat sitte soittajat.
Sitten kun joku brändi tuo "aloittelijatason halpissoittimia" tai muuten hieman halvempia markkinoille, samat kaiffarit nurisee että "Nyt on se brändi ihan paskottu, kun halpissoittimia tuottavat, kyllä se halpamerkki nyt iskee kuin miljoona volttia sitä turmelusta pääbrändille!" SO? Eikö tässä oo jonkinasteista ristiriitaa? Minusta hiukka on.
 
jos noi vanhat isot merkit ois pitäny oman linjansa ni niitä arvostettais edelleen huomattavasti enemmän. myynti ei ehkä ois niin isoa mutta pakkoko sitä on lukuja kasvattaa joka vuosi? .
 
Niinpä niin. ;) Mitä sanoin siitä hyväntekeväisyydestä soitinrakennuksessa? Jos myynti ei riittäisi kattamaan edellä lueteltuja kustannuksia edes, niin mistäpä se kate? Vuosien mittaan on melko moni "perinteinenkin" brändi joko hävinnyt historiaan, tai sitten Hiratake Shibuyat ja muut vastaavat ovat ostaneet pelkän brändin ja sillä tiliä tekevät.. ;)
Nurin on mennyt jopa japanilaisiakin valmistajia, esmerkiksi ompelukonetehdas Singerin konkurssi kaatoi Matsumokun (Aria, Vantage,Washburn (on muuten 1800-luvulta peräisin oleva ent. _jenkkifirma_) joitten brändit on nykyään aivan jollakin muulla toimijalla)
Valitettavasti vaan, teollinen soitinrakennus on pikkusen eri kuin sen yhdenmiehen pajan toiminta...
Onhan itäisillä maillakin se soitinrakennus siirtyillyt halvempien tuotanto- ja työvoimakustannusten perässä milloin mihinkin, 80-luvun puolvälin kieppeissä kovassa nosteessa ollut Korean tuotanto on siirtynyt sekin Indonesiaan ja Kiinaan, esmerkiks Samick ja Cort, jotka volyymiltään olivat suurimpia soitinvalmistajia, ovat halvemman tuotannon muuttaneet, esimerkiks Cort PT Indonesia -tehdaskompleksi kasailee massiivisen määrän kitaroita. Epiphone, Inc. rakensi ihan ikioman tehtaan Kiinaan, ja Korean tuotannosta kustannussyistä oli helppo sitten luopua. Hoshinon tehtaat tällä hetkellä (siis tehtaat joista tulee tuota Ibanez-kitaraa..) ovat sillee että 2 Japanissa, 5 Kiinassa ja Indonesiassa..
 
Mutta mutta, en kyllä oikein tätä keskustelua täällä "turvonneissa hintapyynneissä" kävisi, tosin onhan tää paljon kehittävämpää, kuin mitä tässä säikeessä on hetkeen käyty, eiksvaan??? ;)

fox: ...
 
Jep, onhan tuo ihan selvää, ei ole kyse siitä (ainakaan omalta kohdaltani), etteikö tuota ymmärrettäisi.
 
Oma pointtini oli se, että sitten, kun sitä kasvua on pakko saada, niin ei kannata ihmetellä, jos brändin statusarvo laskee, eikä niistä paremman pään malleistakaan olla valmiita maksamaan enää niin paljon. Tai laatutietoiset vaihtavat merkkiä. Ja kaikki samalla, kun kilpailijat (kopiot) menevät ohi molemmilla kaistoilla, koska kaikesta pitää voittojen maksimoimiseksi säästää (=laatu heikkenee).
 
Jos tosiaan kasvua on saatava hinnalla millä hyvänsä, niin ei sitten kannata ihmetellä, kun brändistä ei enää ollakaan valmiita maksamaan ja paremman pään mallien myynti tippuu. Kyllä minusta myös esim. Fenderin USA Strato (standard) on kärsinyt melkoisen inflaation viime vuosikymmenien aikana. Vaatii melkoista merkkiuskollisuutta, että joku ostaa sellaisen, koska saman tason kitaran saa japanista lähes puoleen hintaan. Eikä se 'made in USA':kaan hätkäytä enää ketään juuri em. syistä...
 
Enkä minä ainakaan ole mitään itkenyt. Tottakai saa yrittää maksoimoida kasvun ja tuoton, jos haluaa, mutta sillä on aina hintansa toisaalla. Kolikon kuuluisat kaksi puolta. Turha on sitten valmistajankaan itkeä, kun kaikki ei mennytkään kuten Strömsöössä...
 
e. Ja pakko vielä lisätä, että kovin usein se kasvustrategia on liian lyhytnäköinen. Kun laatuosat vaihdetaan halvempaan ja tuotanto siirretään halpamaihin, niin tottakai siinä tehdään lisää rahaa, mutta vain hetken. Kun soittajat huomaavat, että se laatumerkki onkin samaa skeidaa kuin halvat kopiot, niin maine on mennyt, eikä takaisin tule. Siinä kohtaa iso johtaja tietysti vaihtaa firmaa sulka hatussaan ja jäljet siivoaa joku muu. Ja sitten itketään, että kaikki on kopioiden syytä..

fox: Pakkohan se oli, jäljempänä tuohon palailen..
 
Samoilla linjoilla Fox:n kanssa. Täytyy muistaa tosiaan se tosiasia, että kukaan ei teollisessas mittakaavassa valmista yhtään sarjamyyntiin menevää kitaraa tehdäkseen ainoastaan mahdollisimman hyvän kitaran. Tarkoituksena on tehdä LIIKEVOITTOA.
 
Sama asia tulee aina vastaan, kun valmistaja ( kitara, auto tam.) ilmoittaa uuteen malliin tehdyn uudistuksia ja että uusi malli on parempi. Näitä mainoslauseita miettii myyntiosasto, jolle on annettu tehtäväksi seuraavanlainen dilemma:
"Kitara on huonommista puista tehty ja paskemmilla osilla, mutta katetta on parannettu 6 %. Tehkää myyntipuheet."
 
Nämä "itkijät" voivat alkaa itse valmistamaan kitaroita, jotka ovat laadultaan ylivertaisia ja joista kukaan ei reklamoi. Päälle annetaan vielä ilmaiset asiakkaan haluista syntyneet muutostyöt ( esim. otelautamateriaalin vaihto ja kaulan lakkapinnan muutos ). Tämän kitaran myyntituotosta sitten maksat sähköt, vuokrat ja muut juoksevat kulut. Investointejakin ( koneet ja laitteet ) pitää lyhentää ja sitten maksaa itselle palkka, jolla elätät perheen. Siinäpä yhtälö.

jniska: Täytyy muistaa tosiaan se tosiasia, että kukaan ei teollisessas mittakaavassa valmista yhtään sarjamyyntiin menevää kitaraa tehdäkseen ainoastaan mahdollisimman hyvän kitaran. Tarkoituksena on tehdä LIIKEVOITTOA.
 
Uusista merkeistä Chapman Guitars on aika hyvin onnistunut. Ne tekee tyylikkäitä ja käyttökelpoisia malleja, jotka tuntuvat menevän todella hyvin kaupaksi. Thomannille tullut eka erä myytiin nopeammin loppuun kuin banaanit viidakossa. Sitten on taas sellaisia merkkejä kuin Burns ja Eastwood, joiden muotopuolet mallitkin ilmeisesti tuottaa voittoa kun firmat on pysyneet pystyssä vuosikausia. Kaipa teollisesti tehdyissä kitaroissa on katetta, että markkinoille voi tunkea melkein mitä tahansa, ja löytyy vähän tiukempaakin markkinarakoa erikoismalleille.