Tanssimusiikki ›

paice60: Pitää tulla välillä tänne kuolevaisten pariin katselemaan.
 
Back to hell!

Jäärä: Lennu osuu tässäkin naulan kantaan.
 
Miksi joku haluaisi raahautua keikoille soittamaan omaa musiikkiansa jos houkuttimena ei ole raha? Voihan sitä soitella pelkästään treenikämpälläkin. Jos kokee soittamansa musiikin kerrassaan loistokkaaksi niin miksi sitä pitäisi muka julkisesti esittää jossain?
 
Esitätkö tosissasi tällaisen kysymyksen? Toki musiikin esittämisessä on kyse oman egon pönkittämisestä. Mutta se on myös itsensä voittamista nuorena aloittelijana. Siitä saa kokemusta. Se on paljon tehokkaampaa harjoittelua, kuin treeniksellä istuminen. Biisejä ei keskeytetä ja niitä soitetaan useampia putkeen. Se on kehittävää. Se on kollektiivista kavereiden kanssa tekemistä.
 
Ja ennenkaikkea, ja tärkeintä, se on vuorovaikutusta yleisön kanssa. Yleisöstä saa energiaa ja se auttaa oivaltamaan. Se on parasta huumetta!
 
oikeastaan on ymmärrettävää, että tanssimusiikkipuolella tätä ei ehkä kaikki edes tiedä..

Jäärä:
Ehkäpä keikkailu ilman rahapanosta on juuri tuota Lennun mainitsemaa itsensäesittelyä. Suorastaan perverssiä! Joitain muusikoita voidaan jopa fanittaa voimallisesti ja hän voi saada jotain kicksejä siitäkin. Liekö syynä sitten esim. hylätyksitulemisentunne lapsuudessa ym. jos tarvitsee hakea musiikin avulla hyväksyntää?
 
Säälin sinua.. ihmispolo..

Anonymous-jazz: Eilen tuli tuossa yhden vanhanliiton trumpetistin kanssa juteltua ja hän heitti aika hyvän kysymyksen, että "Miten määrittelisit keikan?".
 
Määrittelisin sen musiikkiin liittyen siten, että keikka on sellainen musiikin esittämistilaisuus, jonne tarkoitushakuisesti mennään musiikkia esittämään ja sillä on selkeästi alku ja loppu.
 
Jos laulaisin Moskovan valot karaokessa ilman ihmeempiä etukäteissuunnitelmia, se ei olisi vielä keikka. Jos olen viikon verran suunnitellut, että menen yksin esittämään Moskovan valot paikalliselle torille ja toimin suunnitelmani mukaan, silloin ruvetaan jo olemaan keikkailun puolella.
 
Keikkaan ehkä kuuluu se, että musiikkia on tarkoitus esittää niin, että joku muukin kuulee sen kuin esittäjä itse. Silti kyseessä on keikka vaikka yhtään kuulijaa ei tulisi paikalle.
 
Miksi joku haluaisi raahautua keikoille soittamaan omaa musiikkiansa jos houkuttimena ei ole raha? Voihan sitä soitella pelkästään treenikämpälläkin. Jos kokee soittamansa musiikin kerrassaan loistokkaaksi niin miksi sitä pitäisi muka julkisesti esittää jossain?
 
Mä kuolisin nälkään jos tässä olis kyse, että yritän rahoja hommata musiikilla - pikemminkin kyse on kuin jostain tutkimisesta ja erilaisiin fiiliksiin tutustumisesta musiikki apuvälineenä.
 
Mikseiköhän vielä huoltoasemilla ole duot keikalla viihdyttämässä asiakkaita. Menisi samaan sarjaan tuon lihapullabaari-osaston kanssa.
 
Itselle jäi lapsuudesta 1980-luvulta mieleen kun maaseutukunnan taajamassa oli ruokakaupassa sisäänkäynnin tuntumassa ilmeisesti isä ja poika soittamassa koti Hammondeilla kivoja biisejä.
 
Osallistuin minäkin pienellä ohimennen kokeilu panoksellani kun paikallisessa Siwassa oli järjestetty pientä ohjelmaa ja kiipparit oli paikalla.
 
Mulla idea on niin päin, ettei ole tarkoitus edes olla mikään työläinen musiikin saralla vaan pikemminkin taiteilija. Ehkä pitäs määritellä myös taiteilija - minun näkökulmasta siihen kuuluu luova ja kokeileva toiminta.

Jos pyytämättä menee soittelemaan, niin se voi olla esiintyminen mutta ei keikka.
 
Ääh... joudun heti kumoamaan tämän: onhan noita usean bändin rokkitapahtumia, joista lipputulot menevät hyväntekeväisyyteen. Sellaisessa esiintymistä pitäisin kyllä keikkana, vaikka oma-aloitteisesti sinne tuppaisin.
 
Taiteilijan määrittelemiseksi pitäisi varmaan määritellä myös taide, joten ei siitä sen enempää ;)

Kefiiri:
Taiteilijan määrittelemiseksi pitäisi varmaan määritellä myös taide, joten ei siitä sen enempää ;)
 
Kyllä mä varmaan oon taiteilija!
Pari vuotta sitten sain joltain Taiteen keskustoimikunnalta tai vastaavalta kyselyn jossa kysyttiin taiteilijoitten työ- raha- ym tilanteesta.
Kuvittelin että ei koske mua enkä vastannut.
Tuli vielä uusi kysely enkä siihenkään vastannut.
Sitten tuli vielä kolmas ja siinä sanottiin että koko tutkimus menee pieleen jollen vastaa ja silloin tajusin että mua pidetään "taiteilijana" ja vastasin.
 
Varmaan saivat hyödyllistä tietoa kun kerroin että keikkatulot perseesta mutta siviilityön eläkkeellä tulen hyvin toimeen:-)

Taiteilijan määrittelemiseksi pitäisi varmaan määritellä myös taide
 
Erinomainen kysymys on se, että mikä on taidetta. Erään tilateoksen (performanssiksi kutsuttiin) yhteydessä me mietimme, mikä on esitys ja mikä ei. Mikä on performanssi ja mikä ei? Mikä on taidetta? Siihen liittyi sanoma-kanava-vastaanottaja eli viestinnän perusteet. Sillä oli rajallinen aika. Oli tekijä ja vastaanottaja. Mitähän vielä, en muista enää.

baron: Sitten tuli vielä kolmas ja siinä sanottiin että koko tutkimus menee pieleen jollen vastaa ja silloin tajusin että mua pidetään "taiteilijana" ja vastasin.
 
Siinä mielessä en tunne itseä ehkä taiteilijaksi, että olisin kovin tuottelias ja tekisin jotain hienoja teoksia. Toisaalta siinä mielessä tunnen, että olen yleensä kiinnostunut luovasta tavasta työstää asioita ja taiteesta.
 
Uusin villitys on, että nykyisin laulan myös jotain toisin kuin ennen. Mitä tämä laulaminen sitten on kun se ei välttämättä ole mitään kauhean korkeatasoista, eikä siitä saa rahaa - yritän voittaa jonkinlaisen kynnyksen ehkä joku itsensä mokaamisen pelko ja saada laajemmin yhteyttä myös sellaisiin musiikillisiin teoksiin, joissa sanat on tärkeät. Tämä tuo taas paremmat keikkamahdollisuudet koska nyt voin määrätä, että esitänkin juuri tilanteeseen sopivan biisin myös sanojen osalta.

jukkajylli: Esitätkö tosissasi tällaisen kysymyksen?
Totta kai!
Toki musiikin esittämisessä on kyse oman egon pönkittämisestä.
Miksi tämän perimmäisen syyn myöntäminen on sitten niin vaikeata? Miksi sen verhoamiseen täytyy keksiä jotain muita syitä, joita esität kirjoituksesi seuraavissa lauseissa? Täytyykö muusikoille perustaa jotain AA-kerhoja, jotta he rohkenevat tunnustaa toimintansa todelliset motiivit?
Mutta se on myös itsensä voittamista nuorena aloittelijana.
Miten voi voittaa itsensä? Sehän on mahdotonta. Mietipä vaikkapa painia. Miten voi esim. selättää itsensä, ottaa itsestä jalkalukon ym. Niinpä! Ei juuri mitenkään. Itseäni huvittaa mahdottomasti visio judokasta heittämässä itseään tatamille. :o)
Siitä saa kokemusta.
Kokemusta mihin? Itsensä häpäisyyn? Bändin nimen kirjoittamiseen takahuoneen seinälle?
Se on paljon tehokkaampaa harjoittelua, kuin treeniksellä istuminen.
Ei kyllä ole. Oletus tietysti on, ettei treeniksellä istuta vaan hiotaan niitä loistobiisejä kellontarkkaan kuosiin. Keikalla virhe tuli ja virhe meni, ei keikalla mitään harjoitella.
Biisejä ei keskeytetä ja niitä soitetaan useampia putkeen.
Voihan treenikämpällakin näin tehdä, sehän voisi vaikka olla toiminnan päätavoite ja ultimaattinen maali: biisit menevät treeneissä niin hyvin, ettei tartte mitään keskeytellä ja ottaa uusiksi.
Se on kehittävää.
Sitähän keikkailu ei nimenomaan ole kun ei pysty korjaamaan niitä virheitään toisin kuin treenikämpällä. Ehkä siinä jokin vitutuksen sietokyky kehittyy, en tiedä?
Muutoinkin on itselläni tarkoitus kokonaisvaltaisesti kehittyä ihmisenä ja musiikin esittäminen keikoilla ei ole niitä tehokkaimpia tapoja itsensä kehittämiseksi paremmaksi ihmiseksi. Itselleni on huomattavasti paremmin toiminut mm. geokätköily, kalastus, sienestys ym. ym. Yleensäkin luonnossa liikkuminen on parasta. Musiikin soittaminen julkisesti yleensäkin on luonnotonta ja kieroutunutta masturbointia.
Se on kollektiivista kavereiden kanssa tekemistä.
Mitä se treenikämppämeininki sitten on? Siellähän voi sitten välillä irroittautua siitä musiikin ikeestä ja puuhata vaikka jotain muuta, esim. mielen tai ruumiin kehittämistä.
Ja ennenkaikkea, ja tärkeintä, se on vuorovaikutusta yleisön kanssa.
Onneksi nykypäivänä on korvamonitorointi, jotta mitään mölinää ei tartte enää kuunnella. Pari kertaa on yleisöstä vilautettu persettä ja tissejä, itse en koe tarpeelliseksi antaa takaisin samalla mitalla, perseeni ei ole samalla lailla eroottinen tai aistillinen ilmestys. Vai olisiko se sitten sitä vuorovaikutusta sitten? Vittua köyhille ja sianvittua henkisesti köyhille.
Yleisöstä saa energiaa ja se auttaa oivaltamaan.
Mitä silloin oivalletaan? Valaistuuko siellä vai mitä tapahtuu? Ihminen saa energiaa vain nauttimastaan ruoasta ja juomasta, kaikki muu on jotain humpuukia. Ehkä taas tarkoitat sitä egobuustia yleisön ihailusta, joka voi vapauttaa jotain endorfiinejä ja antaa tuntemuksen jostain "energiasta". Samanlaiset ja paremmat kicksit tulee kun palkkio on tilillä, sillä pystyy ostamaan paljon ruokaa josta saa oikeasti energiaa.
Se on parasta huumetta!
Itse en käytä kuin tupakkia ja yritän sitäkin vähentää ja kokonaan lopettaa, että sikäli en voi verrata keikkailua johonkin huumeeseen. Mutta ehkä taas tullaan siihen egobuustauksen tuomaan mielihyvään joka on mielestäni keikkailun perimmäinen tarkoitus jollekin, jos raha ei ole se tärkein. Perverssiä on se.

Kyllä siinä mielessä musiikissa voi olla kyse itsensä voittamisesta, että on meitä jotka on luonut itselleen ikäviä esimerkiksi esiintymästä häiritseviä kynnyksiä, joista seuraa se, että vaikka olisi sanottavaakin, on vaara, että jäädään muiden enemmän esiintymisestä nauttivien jalkoihin.
 
Koska musiikissa tulee jatkuvasti itseään moattua, niin tämä osaltaan madaltaa kynnystä viedä joskus tärkeääkin viestiä eteenpäin muissa yhteyksissä. Ei ole välttämättä enää niin pahasti sitä typerää itse keksittyä pakkoa olla maan hiljaisena.
 
Jos tämä jollain lailla pönkittää egoa, niin ehkä jonkinlainen egon pönkitys on tervetulluttakin!
 
Toisenlainen motiivi on taas kun minun mielestä niin monet muut taiteilijat on tehnyt kerrassaan mainioita musiikillisia teoksia ja koska he rupeaa olemaan jo mullan alla, itsellä on mahdollista kantaa kortensa kekoon ja pitää esillä niitä mainioita teoksia, joista kunnia kuuluu muille. Jos tässä samalla typerä itse keksimä esiintymisen kynnys pienenee joka haittaa menestymistä mm. työelämässä ja ego pönkittyy, sehän on vaan plussaa.

Mä oon nyt Jäärän tiimissä.

Lennu: Mä oon nyt Jäärän tiimissä.
 
Samoin minä!

Jäärän argumentointi on aukotonta :)

Lennu: Mä oon nyt Jäärän tiimissä.
 
Pääseekö jengiin?
 
Ei silti ruveta kenellekään uudeksi bändiksi.

Kuulostaisi, että nyt on puheena team Kyyniset - tarvitaan lisäksi myös team Nami-Nami!
 
Itse muistan olleeni joskus samassa tilaisuudessa juurikin naminami pusipusi halihali tyypin kanssa.

Jos eduskunta äänestää huomenna odotetusti, pitääkö (hää)keikka määrittää
jotenkin uusiksi?
 
E: :)

Kyllä mulla ainakin oli hyvinkin suuri motiivi bändisoittoon ryhtymiseen se että sillä sai paremmin naisia kuin polkan tanssimisella.

KoskPaavo: Kyllä mulla ainakin oli hyvinkin suuri motiivi bändisoittoon ryhtymiseen se että sillä sai paremmin naisia kuin polkan tanssimisella.
 
Mulla täysin päinvastaiset kokemukset. Kun soitto loppuu kaikki hyvät on jo viety.
Ne haahkat joilla ei ole mitään flaksia jäävät kuolaamaan soittajien perään.

baron: Mulla täysin päinvastaiset kokemukset. Kun soitto loppuu kaikki hyvät on jo viety.
Ne haahkat joilla ei ole mitään flaksia jäävät kuolaamaan soittajien perään.
 
Kävisit joskus keikalla.