tuquoque: Mä olen aina ajatellut, että basso on vaarallinen soitin. Itse soittelen kitaraa ja bassoa. Kitaralla voi aina sählätä menemään ja jos ei mene ihan kohdalleen, yleensä kukaan ei kiinnitä huomiota. Basson kanssa kun jää yksi ääni väliin, jo bändillä ja yleisöllä päät kääntyy, että mitä sä oikein sekoilet. Ja soittotatsilla on todellakin iso merkitys.
Edellisestä kommentistani sen verran, että itse en ole niin uskottavasti rock, että presarilla uskaltaisin vedellä, mutta kyllä P on ihan paras rokkibasso. Kaikki muut on vähän tyttöjen hommia, jollainen siis itsekin olen :)
Joo. Reenikselläkin kääntyy tästä jo bändikaverit heti kattoon ja nolostuttaa, kun se piisin ajo ja pumppaus keskeytyy. Ellei sitten soita jotain Metallicaa, yms. vastaavaa, missä bassoa ei ole.
Bassopalstallehan tämä kuuluisi. Mutta siis Tunska, Riku tai Presari, niillä ei mene rokki metikköön |
Dropped C:
Bassopalstallehan tämä kuuluisi. Mutta siis Tunska, Riku tai Presari, niillä ei mene rokki metikköön
Kyllä tuohon sakkiin sopinee myös EB-bassot.. Lea, Bruce ynnä muut muinaiset basistit niillä pisti rokettirollia menemään kummasti. Sen verran pitää tuota Pyryn postausta ihan pikkusen korjailla, että varmaan hän tarkoitti noita "Sg-bassoja" eli EB-0 ja EB-3 -malleja, se EB-1 kun on ns. "viulubasso". EB-2 taas sitten oli se puoliakustinen "335-basso". Eikä ne kaikki olleet kuitenkaan lyhytskaalaisia, EB-3:sta on pitkäskaalainenkin versio EB-3L.. |
Dropped C
fox
