Kitarat: soittaminen ›

Mun mielestä molemmat tavat on ihan jees. Mikä ketäkin pukee, jokaisella on kuitenkin se oma yksilöllinen tie kuljettavanaan. Niin musiikissa kuin muussakin elämässä, näin luulisin =)

steelduck: Kiitos tästä vinkistä. You Tubessa oli kirjan "videopari":
https://www.youtube.com/watch?v=IEPw06KxdOY
 
Nyt onkin sitten koko iltapäivä "funk-kompattu"... onpas hankalaa saada ranne rennoksi.
 
Pirun hyvä muuten tuo Ross Boltonin video. Kiitokset vinkistä multakin!

Funkånaut: Jotenkin ton on kyllä huomannut.
 
aika paha hah

xjas73: Pirun hyvä muuten tuo Ross Boltonin video. Kiitokset vinkistä multakin!
 
Ross Bolton on kultakimpale. Kaverilla taitaa olla vahva opetuskokemus, niin vakuuttavaa jälki on noissa opetushommissa ja muusikkonakin.
 
Mark Hansonissakin yhdistyy tuo vahva opettamistaito ja muusikkous, eli tämä fingerstyle kaveri.
 
Ross Bolton on ilmeisesti kuollut, monet hyvä kuolee aikaisin. Löysin hänet juuri tuon videon kautta. Muitakin hyviä funk-oppaita löysin pari kirjastosta.
 
Niissä vain cd:llä mennään tempoihin 120 bpm. Keväällä oma maksiminin alkasi olla tuossa 100bm 16 osilla ja sekin onnistui vain hetkittäin. Kunhan Rossin matsku on kahlattu läpi ne ovat sitten listalla jossain vaiheessa.

glamguitarist: Ross Bolton on kultakimpale. Kaverilla taitaa olla vahva opetuskokemus, niin vakuuttavaa jälki on noissa opetushommissa ja muusikkonakin.
 
Mark Hansonissakin yhdistyy tuo vahva opettamistaito ja muusikkous, eli tämä fingerstyle kaveri.
 
Ross Bolton on ilmeisesti kuollut, monet hyvä kuolee aikaisin. Löysin hänet juuri tuon videon kautta. Muitakin hyviä funk-oppaita löysin pari kirjastosta.
 
Niissä vain cd:llä mennään tempoihin 120 bpm. Keväällä oma maksiminin alkasi olla tuossa 100bm 16 osilla ja sekin onnistui vain hetkittäin. Kunhan Rossin matsku on kahlattu läpi ne ovat sitten listalla jossain vaiheessa.
 
Sinä ilmeisesti suhtaudut aika vakavasti kitaransoittoon, mikä on mun mielestä hieno asia =)

silhouette: Sinä ilmeisesti suhtaudut aika vakavasti kitaransoittoon, mikä on mun mielestä hieno asia =)
 
Mielestäni musiikki on ensisijaisesti hauskaa. Sen harjoittelun pitää olla pääosin hauskaa. Hauskaa minulla harjoittelu on, kun harjoittelee oikean tasoisia juttuja ja huomaa oppivansa. Saa kiksejä, kun ennen mahdoton homma alkaa sujua tai metronomilla mitattuna saa menemään jossain uuden nopeusennätyksen tai välillä äänittää soittoa ja se groovaakin hienosti.
 
Homman pitää edistyä, jotta mielenkiinto säilyy. Harjoittelua voi asiassa kuin asiassa tehdä tehokkaasti tai tehottomasti. Tuon harjoitustehon kasvattaminen on vaatinut paljon aikaa ja selvänottamista asioista ja itse keksimistä. Suuri osuus on ollut jotta on löytänyt nuo itselle oikeat kitararaamatut.
 
Bändihommankin ja yhteissoiton pitää olla loppuviimein hauskaa. Olen joissain bändeissä lopettanut, kun hauskuus puuttui tai loppui. Olisi pitänyt joskus käsittää lopettaa jo aikaisemmin. Nyt aika sattumalta kasaantui trio, jossa kaikki asiat kliksahti kohdilleen, mahtava fiilis kun bändi lähtee groovaamaan. Saa nähdä kestääkö tuo kauaa, mutta tuollainen taianomainen treeni muistutti taas miksi tätä tehdään. Näköjään johdan tuota hommaa taas, en oikein yksin sitä bändissä jaksaisi tällä hetkellä tehdä. Mutta jos homma skulaa ja kaikki on tyytyväisiä niin ehkäpä sittenkin. Olin jo tavallaan bändihomman luovuttanut ja siirtynyt ihan yhdenkitaran bändiksi.
 
Itsellä tämä on rakas harrastus. Jos olisin oppinut vain itsekseni soittamalla, niin en olisi koskaan muuta tehnytkään.
 
En tahtonut päästä itsekseni rämpyttämällä tietyn tason yli ollenkaan. Otin muutamalta opettajalta kitaratunteja. Klassista ja sitten sähkökitara tekniikatreeniä. Molempia kesti puolisen vuotta. Kumpikin alkoi juntata paikallaan, siirryin eteenpäin.
 
Sitten etsin noita eri tapoja harjoitella. Hyviä kitaristeja tulee monin tavoin. Osa on soittanut vain levyjen mukana ja tullut siinä virtuoosimainen. Osa on pilkkonut soittamisen eri osa-alueisiin. Ja kaikkea mahdollista tältä väliltä.
 
Oli kyse soitosta tai vaikka fysiikanlaskusta, niin moni joka asian hallitsee ei osaa selittää mitä itseasiassa tekee. Saatikka sitten opettamaan sitä jollekin muulle.
Sibeliusakatemiankin sivuilla pohditaan musiikin harjoittelua. Loppujen lopuksi eivät oikein tietäneet ja miettivät mitä urheiluvalmennuksessa tehdään
 
Itsellä toimii parhaiten tuo asioiden pilkkominen osiin. Tekniikka/näppäily, rytmi, eartraining, nuotinluku on noiden lomassa ja samaten teoria. Metronomin kanssa soittelu on todella tehokasta treeniä. Kirja+cd formaatti toimii itselläni parhaiten. En siis ole musiikissa ole mitenkään luonnonlahjakkuus, mutta intoa on ollut sitäkin enemmän.
 
Meni aika kauan löytää itsellä toimivat kitararaamatut. Nykyään bongata itselle sopivan tason jo nopeasti ihan nuottikuvasta. Komppauksessa en ole mitään kattavaa hyvää opusta löytynyt. Jossain on hyvä pätkä jossain, toisessa joku muu hyvä juttu.
 
Mahtava harrastus, mutta esim koko syksyn on työ vienyt niin paljon energiaa, jotta soittelut ovat jääneet vähälle. Nyt ensi viikolla onneksi helpottaa ja ehtii taas kitaran varteen varmaankin päivittäin, rummuissa alan laittaa suurta unelmaani discobiittiä kasaan. Toinen pitkäaikainen haave on osata soittaa kunnon reggaebiitti ja tietää kuinka se bändillä rakennetaan. Sitten soittaminen ja laulaminen on ihan oma taiteenlajinsa.
 
Yksi tavoite on kasata sellainen kitara laulu setti leirinuotiolle tai miksei muutenkin esitettäväksi. Toinen kasata klassinen/fingerstyle ohjelmisto. Nyt on rakenteilla cover ja parin oman biisin setti bändillä. Aivan mahtavaa olisi kyky jammailua korvakuulolta melkein mitä vain, sitä kohti pikku hiljaa. Nyt alkaa olla palikat vähitellen kasassa kuinka nuo jutut toteutetaan.
 
Kaikki on hauskaa ja tukee toisiaan. Biisi ja riffi idiksiä tuli aikanaan kehiteltyä paljon, nyt olen enemmän vain treenaillut noita eri musiikin osa alueita. Huomaa aina biisiä opetellessa, jotta tuo perusjuttujen harjoittelu nopeuttaa tuota biisien oppimista ja tasoa jolla niitä pystyy soittamaan. Biisejä taas jossain vaiheessa väsäilemään.
 
Taipumuksena on monesti tutkiskella asioita aika perusteellisesti;) Niinä päivinä kun ehtii soitella tuntuu olevan paremmalla päällä koko päivän:)

Musiikin ei ole kuulu olla hauskaa.

Marsalkka: Musiikin ei ole kuulu olla hauskaa.
 
...eikä elämän.

Itselläkin on lukuisia noista kitarakirjoista ja oppaista mitä tässä on tullut esille: on Saastamoinen, Suuri Kitarakirja, Hansonin fingerstylekirjat jne.
Jos yksi tiedon ja inspiraation lähde pitäisi valita, niin se olisi silti ehdottomasti Youtube. Sieltä näkee ja kuulee oikeita soittajia, ja miten soitetaan; on opetuspätkiä nuottien ja tabien kanssa, jne. Ja kaikkea tätä aivan loputtoman paljon. Vähän kuin juoksumatto juoksijalle: ei lopu tie kesken vaikka miten kelaisi...
 
Ainut ongelma Youtubessa on mahdollinen turhautuminen, kun ei keksi mitään keinoa, jolla saisi soittonsa sellaiselle tasolle, mitä videoissa näkyy. Ei auta kipu, nälkä eikä kurjuus. Eikä edes vanha verta, hikeä ja kyyneleitä metodi.
 
Viimepäivinä olen kiskonut katkeransuloista inspiraatiota ruotsalaistytöstä Gabriella Quevedo. Miten voi soittaa akustista kitaraa noin helpon näköisesti ja silti noin mahtavan kuuloisesti!?
 
Katsokaa, oppikaa ja inspiroitukaa vaikka tästä esimerkistä:
https://www.youtube.com/watch?v=KO9o0AImKz0
 
Tähän ei mikään kirja pysty!

barclay: Mun mielestäni nimenomaan se että kuuntelee muiden tekemää musaa ja katsoo livemusisointia vaikkapa Youtubesta on helvetin inspiroivaa ja auttaa kehittämään sitä omaa juttuakin. Kun taas paperilta nuotti nuotilta opiskelu on turhaa ja h***jen hommaa. Tämä on siis oma mielipiteeni. Opiskeluaikanakin olin käytännön miehiä jä kirjojen pänttäys jäi vähemmälle. Elämäm_koulu.
 
Asiaa voi katsoa toisestakin näkökulmasta:
 
Aikoinaan jäi kitaransoittotaito polkeen paikoilleen, kun en kyennyt kappaleita oppimaan niitä kuuntelemalla, vaikka halua olisi ollut.
 
En heittänyt kirvestä kaivoon, vaan opettelin nuotinlukutaidon ja sen avulla avautuikin kitaramusiikin valtaisa aarrearkku, etten sanois -aitta. Nuotinlukutaidon avulla opettelin soittamaan kitaraa aina paremmin ja paremmin sekä tutustuin valtavaan määrään alan opintoaineistoa sekä itse kitarakappaleisiin.
 
On mahtavaa, kun kuulee hienon kitarakappaleen ja pystyy sen nuottien/tabien kautta opettelemaan. Silti soittelen vähintään yhtä paljon omia juttuja.
 
Ilman nuotinlukutaitoa sahaisin vieläkin 'House of the rising sunia' ja 'Marilynia'. Tietämykseni kitaransoittotekniikoista ja kitaramusiikista on avartanut musiikillista näkemystäni. Se on tuonut vaihtelua ja mielenkiintoa myös oman musiikin tekoon.
 
Omaan elämääni nuotinlukutaito on tuonut yllinkyllin iloa ja piristystä päivään! Ei hullumpaa!

Alkuaikoina käytin paljon Ralph Denyerin Suuri kitarakirja- kirjaa, josta löytyy monia teorian, nuotinluvun ja tekniikan asioita. Suosittelen aloittelijoille.
 
Nyttemmin ottaisin mukaan saarelle:
 
Ricardo Iznaolan 'Kitharologus: The Path to Virtuosity', klassisen kitarn soitto-opas
Robert Johnson 'New Transcriptions'
 
Matkaan vielä kattava oma kokoelma sadoista akustisen kitaramusiikin helmistä ja kosolti uutta ennensoittamatonta materiaalia.

Uusia raamattuja löysin. Kyseessä ovat Hal Leonardin guitar tab method kirjat. Formaattina Kindle tai ebook , tuosta em löytyy osa kolme sähköversiona. Nuotin yläpuolella on kaiuttimen kuva, josta saa biisin soimaan.
 
Acoustic guitar tab method 1 ja 2 löytyy myös tuossa sähköisessä muodossa. Noita saa Amazonista.
 
Tuo sähköinen formaatti on todella toimiva. Ei enää cd:n kanssa sekoilua ja erillistä kirjaa. Kaikki on iPadillä, toimii itselläni paljon paremmin kuin paperikirja cd levyineen.
 
Olen kauan etsinyt hyvää kitarakommppausharjoittelumatskua. Noissa sitä on. Löytyy pätkiä lauluista ja joitakin biisejä kokonaan. Laulu on mukana ja osissa muutakin bändiä. Treenaan laulua ja kitaraan erikseen sitten yhdistän. iPadillä onnistuu samalla äänittää ja kuunnella. Paranee näin
joka otoksella tuo oma suoritus.
 
Yritän kaivaa välillä pätkän korvakuulota ja sitten tsekkailen, että meni oikein.
 
Noita e-kirjoja olen ostanut Jimi Hedrixin ja Nirvanan. Näitä löytyy iStoresta.eMatskua on suhteellisen vähän vielä, mutta lisää tulee aikanaan. Nuo sitten missä on mukana audio jossain nettisivulla ovat jo sekavammaksi käyttää ja ne unohdan heti alkuunsa.
 
Olen aika kauan tehnyt lähinnä teknistä treeniä eri oppaiden avulla, mutta se nyt riitti. Noissa oppii samalla treenatessa biisejä. Ikään kuin soolokitara treeniksi nappasin paperikirjasta tosin Kimalaisen lennon, soittelen sitä metronomin kanssa. Nyt on vielä biisin opettelu kesken, mutta sitten alan pikkuhiljaa nostaa tempoa.