Ongelma se on tämäkin. Laulaessani pitempään kuin viisi minuuttia alkaa suuhuni kertyä käsittämättömät määrät sylkeä. Sitä saa sitten olla nieleskelemässä tauon kohdalla, ettei ala ilmetä pulputusefektiä. Kaiketi semmoinen olisi persoonallinen, mutta en välittäisi tukehtua.
Onko tämmöinen ongelma tuttu jollekin? Ja onko löytynyt toimivaa ratkaisua? Musiikkitiede on meidän epämusikaalisten lohtu |
1. Runsas veden juonti ohentaa räkää.
2. Hyvä ryhti ja pää pystyssä, niin painovoima auttaa.
3. Tämä on ihan subjektiivista, mutta olen huomannut, että tietynlainen äänihuulten rasittaminen aiheuttaa syljeltä tuntuvaa rosoa ääneeni. Pienen oktaavin alapäässä (olen korkeahko baritoni) ajaudun refleksinomaisesti puristamaan ääntä tiiviimmäksi saadakseni sen kuulostamaan vähemmän höttöiseltä--mutta vaikka se tuntuu laulaessa höttöiseltä, se ei kuulemma oikeasti kuulosta siltä. Minun on pitänyt oppia olemaan pusertamatta ääntä turhaan. |
Kiitos näkemyksistä. Kysyin asiaa laulunopettajaltani, ja hän totesi vain ylimalkaan, että hengitystekniikan ja äänenmuodostuksen kehittäminen ratkaisee ongelman aikanaan. Siihen asti siis nieleskellään... Ryhtiin voisin muutoinkin kiinnittää huomiota. Musiikkitiede on meidän epämusikaalisten lohtu |
Carvinen
Darsu