Kitarat: kitarakamat ›

Tässä lisää
 
Peavey XXL:ää:
 
https://www.youtube.com/watch?v=EEtOzvK9CCs

Tiedän, että vahvistimeni säilyy toimintakuntoisena senkin jälkeen kun Suomeen on iskenyt meteori, tulivuorenpurkaus, supernovan gammasäteilypurkaus, auringon sähkömagneettinen hiukkaspurkaus, tulva, tsunami, ydinonnettomuus, visvasyyläepidemia, epola, aids ja Matti Vanhasen pääministeriyden uusiutuminen samalla kun keräämme perheen kanssa käpyjä ja rottia ravinnoksi metrotunneleissa. Aina välillä käydään jammailemassa Soldanolla!
 
Siksi kallis ja luotettava vahvistin.

Terry Pantheras:
Siksi kallis ja luotettava vahvistin.
 
Mutta eihän noi käy yksiin muutenkaan. Täällä ollut jo juttua TOP50-nupeista sun muista, jotka irtoaa parhaimmillaan 350€ ja tekniset ratkaisut on huippuluokkaa ja luotettavuus niin hyvää, kuin putkivahvareissa voi ylipäätään olla. Toisin kuin jossain kalleissa piirilevymetsissä, jossa päättärit makaa piirilevyllä jne.
 
Jos luotettavuutta katsotaan, niin mun mielestä isotehoinen trankkunuppi on aika vahvoilla. Sellainen, ettei tarvitse käyttää kuin 30-40% tehoista. Ei tartte lämmittelyitä, eikä ota osumaa tärähdyksistä. Mulla on bassonuppina 1000W Warwickin pömpeli, jossa 5W putkipääte muroa varten ja putkietuaste. Vähän best of both worlds-henkinen ratkaisu, joskin tykkään trankkusoundista bassolla.

Lastinen: Mutta eihän noi käy yksiin muutenkaan. Täällä ollut jo juttua TOP50-nupeista sun muista, jotka irtoaa parhaimmillaan 350€ ja tekniset ratkaisut on huippuluokkaa ja luotettavuus niin hyvää, kuin putkivahvareissa voi ylipäätään olla. Toisin kuin jossain kalleissa piirilevymetsissä, jossa päättärit makaa piirilevyllä jne.
 
Jos luotettavuutta katsotaan, niin mun mielestä isotehoinen trankkunuppi on aika vahvoilla. Sellainen, ettei tarvitse käyttää kuin 30-40% tehoista. Ei tartte lämmittelyitä, eikä ota osumaa tärähdyksistä. Mulla on bassonuppina 1000W Warwickin pömpeli, jossa 5W putkipääte muroa varten ja putkietuaste. Vähän best of both worlds-henkinen ratkaisu, joskin tykkään trankkusoundista bassolla.
 
Emminä ny niin tosissani ollu, tällainen ärsyttävä kikkeliskokkelismies kun olen. :) Craten Powerblock on esim. ihan törkeän hyväsaundinen pikku trankkupirulainen, jota voisin aivan hyvin käyttää missä ja mihin hommaan vaan. Se onkin mun varavahvain.

10 vuotta sitten JCM800- ja Jubilee-nuppeja sai about viidellä huntilla. Hyviä styrkaareita ne. Those were the days.
 
Nykyisin tonnilla saa kaikkea ihanaa.

Tämä topikki tuli vahvasti mieleen tästä Hartley Peaveyn haastiksesta:
https://www.youtube.com/watch?v=a6RlBCuMrD0
 
Mies kyseenalaistaa huippukalliiden vahvarien hinnat, varmaan jo oman mallistonsa takia. Tuo isojen merkkien jämähtäminen reissueihin saa ihan aiheesta kritiikkiä myös - samoin kuin vanhat vahvarit, että mikä niissä on parempaa kuin uusissa.
 
Hyvä haastis, suosittelen kattomaan jos vahvarivalmistuksen taustat kiinnostaa.
 
"It's not magic."

Ziggy Bubba: Tämä topikki tuli vahvasti mieleen tästä Hartley Peaveyn haastiksesta:
https://www.youtube.com/watch?v=a6RlBCuMrD0
 
Mies kyseenalaistaa huippukalliiden vahvarien hinnat, varmaan jo oman mallistonsa takia. Tuo isojen merkkien jämähtäminen reissueihin saa ihan aiheesta kritiikkiä myös - samoin kuin vanhat vahvarit, että mikä niissä on parempaa kuin uusissa.
 
Hyvä haastis, suosittelen kattomaan jos vahvarivalmistuksen taustat kiinnostaa.
 
"It's not magic."
 
Tuo reissuebuumi on ihan odotettava vastaus markkinoiden vaatimukseen. Toisaalta itse ajattelen että reissue ei ole klooni siitä alkuperäisestä laitteesta, vaan nimenomaan paranneltu versio. Fenderillä ainakin monet raissuet ovat nimenomaan parempia kuin ne alkuperäiset esimerkkinä voisi mainita vaikkapa tuon bluesjuniorin, blues/hodrod devillen tai blues/horod deluxen joissa kaikissa on paranneltu sitä alkuperäistä laitetta enemmän tai vähemmän.
 
Toisaalta kitaravahvistin on aika yksinkertainen eläin. Se on erikoistunut toistamaan niitä keskialueella olevia ääniä menemättä ihan las tai ihan ylös. Ei siinä ihan ihmeitä voida tehdä ja siksipä sitä mojokerrointa on lisättävä.

hallu: No on hyvä soundinen ei käy kiistäminen. Ehkä noi ihan mättösäröt on vähän kihiseviä (tai oikeastaan aika paljonkin tuolla videolla), mutta toisaalta en pidä mättösäröistä millään vahvistimella. Rokkirosot ja kliinit oli kyllä kiitettävän hyvänkuuloisia. Mulle kelpaisi tuon videon perusteella, mutta tietenkin soittotuntuma kiinnostaisi ja se soittotatsi lopulta ratkaisisi sen olisiko tuo itselleni juuri se oikea.
 
Paikoitellen tuli jopa vähän mieleen ettei nyt vaan Peaveyn tehtaan suunnittelijat olisi stalkanneet Tech21 kytkentöjä:-).
 
Ei noiden mättösäröjen osalta jätetty paljoa armoa vahvistimelle, kun suoriltakäsin vänneltiin EQsta hymynaama.

hallu: Tuo reissuebuumi on ihan odotettava vastaus markkinoiden vaatimukseen. Toisaalta itse ajattelen että reissue ei ole klooni siitä alkuperäisestä laitteesta, vaan nimenomaan paranneltu versio. Fenderillä ainakin monet raissuet ovat nimenomaan parempia kuin ne alkuperäiset esimerkkinä voisi mainita vaikkapa tuon bluesjuniorin, blues/hodrod devillen tai blues/horod deluxen joissa kaikissa on paranneltu sitä alkuperäistä laitetta enemmän tai vähemmän.
 
Itse olen siin käsityksessä, että vain Blues Deluxe on reissue (ja varmaan Deville myös). Ja sekin on mielestäni vähän kyseenalainen "reissue", ennemminkin pelkkä myyntikikka.
 
Ilmeisesti siitä vallitsee varsin laaja konsensus, että perinteisemmät reissuet eivät yllä millään tasolla aitojen 50- ja 60-luvun vahvistimien tasolle. Tämä siis vain ja ainoastaan omana näkemyksenäni...
 
Toisaalta kitaravahvistin on aika yksinkertainen eläin. Se on erikoistunut toistamaan niitä keskialueella olevia ääniä menemättä ihan las tai ihan ylös. Ei siinä ihan ihmeitä voida tehdä ja siksipä sitä mojokerrointa on lisättävä.
 
Jos menet ja testaat jotain kunnon huippupeliä, niin huomaat, että kyllä niitä 'taikojakin' osataan tehdä. :) Mutta joo, onhan tuo totta, että ei se kitaravahvistin kovin ihmeellinen sinänsä ole. Eli ehkä monien tuhansien hintaa on aika vaikea perustella pelkällä järjellä (ei kai sitä toisaalta tarvitsekaan). Se nerokkuus taitaa olla siinä, miten ne muutamat komponentit ovat järjestelty. Toisaalta, jos keksii jotain, mitä kaikki haluavat, niin kyllä se on sellaista osaamista, mistä voi veloittaa juurikin niin paljon kuin markkinat sallivat. Ei vahvistinta voi ajatella pelkästään fyysisten osiensa summana, kyllä tuotekehitys pitää myös huomioida. Toisaalta reissueissa ja klooneissa on varsin kyseenalaista laskuttaa tuotekehityksestä, jos ei selkeitä omia muutoksia ole suunniteltu...
 
Vähän kuin musiikissa yleensäkin. Erittäin yksinkertainen juttu voi olla erittäin nerokas ja sen keksiminen niin vaativaa, ettei siihen kuitenkaan pysty kuin harvat. Hyvänä esimerkkinä toimii esim. ACDC...

Laulava Kylätohtori: Itse olen siin käsityksessä, että vain Blues Deluxe on reissue (ja varmaan Deville myös). Ja sekin on mielestäni vähän kyseenalainen "reissue", ennemminkin pelkkä myyntikikka.
 
On varmasti myyntikikka, mutta toisaalta jotain kysyntää noillekin on ollut kun kerran on uudelleen tuotantoon otettu. Käsittääkseni niitä on kyllä paranneltu ja ainakin -Devillen käyttöpaneeli on reissuessa erilainen ja ainakin biastrimmeri on lisätty emolevylle ja sitä särösoundia on paranneltu ainakin joissakin versioissa. Eli on sitä jotenkin paranneltu.
 
Ilmeisesti siitä vallitsee varsin laaja konsensus, että perinteisemmät reissuet eivät yllä millään tasolla aitojen 50- ja 60-luvun vahvistimien tasolle. Tämä siis vain ja ainoastaan omana näkemyksenäni...
 
Voi olla, en ala konsensuksen kanssa soundiasioista vänkäämään. Komponentit ovat olleet -50 ja 60 luvuilla tyystin toisia kuin nykyisin ja lisäksi ne ovat luultavasti ryömineet arvoistaan etc. aika paljon tekijöitä matkassa tuossa asiassa. Vintagevahvistimet ovat selkeästi ihan omajuttunsa, mutta vaikea kuvitella etteikö tänäpäivänä osattaisi tehdä kun kuitenkin tekniikka ja soundimieltymykset ovat kehittyneet.
 
Jos menet ja testaat jotain kunnon huippupeliä, niin huomaat, että kyllä niitä 'taikojakin' osataan tehdä. :) Mutta joo, onhan tuo totta, että ei se kitaravahvistin kovin ihmeellinen sinänsä ole. Eli ehkä monien tuhansien hintaa on aika vaikea perustella pelkällä järjellä (ei kai sitä toisaalta tarvitsekaan). Se nerokkuus taitaa olla siinä, miten ne muutamat komponentit ovat järjestelty. Toisaalta, jos keksii jotain, mitä kaikki haluavat, niin kyllä se on sellaista osaamista, mistä voi veloittaa juurikin niin paljon kuin markkinat sallivat. Ei vahvistinta voi ajatella pelkästään fyysisten osiensa summana, kyllä tuotekehitys pitää myös huomioida. Toisaalta reissueissa ja klooneissa on varsin kyseenalaista laskuttaa tuotekehityksestä, jos ei selkeitä omia muutoksia ole suunniteltu...
 
Vähän kuin musiikissa yleensäkin. Erittäin yksinkertainen juttu voi olla erittäin nerokas ja sen keksiminen niin vaativaa, ettei siihen kuitenkaan pysty kuin harvat. Hyvänä esimerkkinä toimii esim. ACDC...
 
Totta turiset vallankin AC/DC:n osalta tuo todella pitää paikkaansa. En minä missään tapauksessa halua hienoja huippuvahvistimia vähätellä eikä minulla ole edes sellaista kokemusta, että voisin lähteä kauhea tymäkästi kantaa ottamaan puolesta tai vastaan. Soundiklippejä kuunnellessa ja niitä vähäisiä soittokokemuksia joita itselläni on, olen tullut siihen tulokseen että ne hienot ja kalliit p2p vahvistimet ovat kovin soittajakohtaisia soundeissaan eli en ole ihan varma, että soiko sillä videolla "svilo" vai kallis putiikkivahvistin. Välillä tuntuu, että se on se svilo enemmänkin. LIsäksi soittotuntuma on tärkeää myös analogisissa laitteissa eikä pelkällä kuuntelemisella voi tietää koko totuutta. Toisaalta hyvä vahvistinhan soundaa nimenomaan soittajaltansa eikä itseltänsä. Tietenkin sitten monimutkaiset etuastesärövehkeet tuovat toisen ulottuvuuden tähän asiaan eikä minulla ole niistäkään riittävää kokemusta, vaikka toisinaan suurimpia hehkutuksia lukiessa omat epäilyni on.

hallu: On varmasti myyntikikka, mutta toisaalta jotain kysyntää noillekin on ollut kun kerran on uudelleen tuotantoon otettu. Käsittääkseni niitä on kyllä paranneltu ja ainakin -Devillen käyttöpaneeli on reissuessa erilainen ja ainakin biastrimmeri on lisätty emolevylle ja sitä särösoundia on paranneltu ainakin joissakin versioissa. Eli on sitä jotenkin paranneltu.
 
Blues Deluxen Reissuessa oli tosiaan tuo trimmeri, joka on kiistaton parannus. Ja varmasti tässä BD:n tapauksessa reissue todella on parannus, mutta noin yleisesti en lähtisi reissueita alkuperäisiä paremmiksi julistamaan.
 
Voi olla, en ala konsensuksen kanssa soundiasioista vänkäämään. Komponentit ovat olleet -50 ja 60 luvuilla tyystin toisia kuin nykyisin ja lisäksi ne ovat luultavasti ryömineet arvoistaan etc. aika paljon tekijöitä matkassa tuossa asiassa. Vintagevahvistimet ovat selkeästi ihan omajuttunsa, mutta vaikea kuvitella etteikö tänäpäivänä osattaisi tehdä kun kuitenkin tekniikka ja soundimieltymykset ovat kehittyneet.
 
Se on viisasta, eihän nettikonsensus voi olla koskaan väärässä. :D Soundi on tietysti kuulijan korvassa, eikä itsellä pahemmin ole asiasta omakohtaista kokemusta, mutta silti uskallan väittää, että suurella todennäköisyydellä se 50-luvun "aito" Bassman soundaisi paremmalta kuin nykyinen piirilevy-Bassman, joka on kytkennältään, toteutustavaltaan ja putkitukseltaan eri kuin aito ja alkuperäinen "the real thing".
 
Ja kyllä tuo reissue tarkoittaa "uudelleen julkaisua" tai "uusintapainosta", joten näkisin, että jos sitä vehjettä lähdetään tietoisesti muuttelemaan, on varsin kyseenalaista, voidaanko enää käyttää alkuperäisen nimeä. Ehkä Hot Rod Deluxesta tuttu malliversio on silloin osuvampi ja rehellisempi tapa. Minusta nuo nykyiset reissuet ovat jo liian kaukana siitä, mitä niiden pitäisi olla.
 
Itse olen sitä koulukuntaa, joka tietää, että vahvistimia osataan tehdä myös nykyaikana.
 
Totta turiset vallankin AC/DC:n osalta tuo todella pitää paikkaansa. En minä missään tapauksessa halua hienoja huippuvahvistimia vähätellä eikä minulla ole edes sellaista kokemusta, että voisin lähteä kauhea tymäkästi kantaa ottamaan puolesta tai vastaan. Soundiklippejä kuunnellessa ja niitä vähäisiä soittokokemuksia joita itselläni on, olen tullut siihen tulokseen että ne hienot ja kalliit p2p vahvistimet ovat kovin soittajakohtaisia soundeissaan eli en ole ihan varma, että soiko sillä videolla "svilo" vai kallis putiikkivahvistin. Välillä tuntuu, että se on se svilo enemmänkin.
 
Kalliissa putiikkivehkeissä on tosiaan sellainen piirre, että ne vaativat soittajaltaan enemmän, koska dynamiikka ym. Kuvittelisin, että yksi syy siihen, että uusi putiikkivahari päätyykin torille on juuri siinä, että se onkin haastavampi soitettava, eikä helpompi, kuten ehkä on luultu.
 
Ja kyllä ainakin minusta, Svilon demoilla soi Svilo. Mutta vaikka Svilo kuulostaa hyvältä millä tahansa vahvistimella, niin kyllä se silti kuulostaa pirun paljon paremmalta kunnon laatuvahvistimella, joten kyllä siinä soi Svilon lisäksi myös se putiikkivahvistin.
 
Kyllä Räikkönen pieksee millä autolla tahansa normaalin kansalaisen, mutta huipputuloksia tehdään vain huippuautolla. Sorry, autovertaus. ;)
 
LIsäksi soittotuntuma on tärkeää myös analogisissa laitteissa eikä pelkällä kuuntelemisella voi tietää koko totuutta. Toisaalta hyvä vahvistinhan soundaa nimenomaan soittajaltansa eikä itseltänsä.
 
Vahvaa komppia. Tästä syystä en anna klipeille juuri mitään arvoa, vaan haluan testata kaiken itse. Klipit ovat olleet todella montaa kertaa täysin "väärässä".

yanera: Tässä lisää
 
Peavey XXL:ää:
 
https://www.youtube.com/watch?v=EEtOzvK9CCs
 
Mainio peli ja tuo tuubiklippi ei kerro tarpeeksi tästä vahvistimesta.
Monilla on soiteltu ja tämä on yksi ehdoton suosikkini. Onneksi omistan nupin ja en kyllä tule siitä luopumaan. Sopiii mainiosti mm.bluesrockin soittoon ja esmes basson/alapään tanakkuus on kyllä aivan omaa luokkaansa. Ja mitä lujempaa tällä soittaa sen lämpimämmäksi saundi muuttuu ja dynaamisemmaksi.
Sai muuten Guitar Player-lehden "Pick Awardin" aikoinaan.
Arvostelun lopussa todetaan: "This baby is fierce enough to have some 6L6s, 12AX7s, and EL34s fearing for their jobs".
En kyllä käsitä miksi Peavey lopetti tän valmistamisen.

Kyllä Räikkönen pieksee millä autolla tahansa normaalin kansalaisen, mutta huipputuloksia tehdään vain huippuautolla. Sorry, autovertaus. ;)
 

 
Vahvaa komppia. Tästä syystä en anna klipeille juuri mitään arvoa, vaan haluan testata kaiken itse. Klipit ovat olleet todella montaa kertaa täysin "väärässä".
 
Ma ej jummarra miks tua ylläolevainen Tohtorilta lainattu ei alkant vihertää, mää taitas olla vähä tyhymä, mut mää kestän senki...
 
Kyllä clipit sinänsä on ihan jees, mutmutmut...sellainen onkhelma niissä usein on, ettei sellaisilla volumeilla monastikaan voi "normioloissa" soittaa, tarkoittaen siis bänditreenit ja Tavastiaa pienemmät keikkapaikat, ja juuri niissähän valtaosa meistä useimmiten tahkoaa. Clippien yhteyteen ruudun yläkulmaan voisi laittaa reaaliaikaisen desibelimittarin ja toiseen reaaliaikaiset settingit. Kyllähän se tone on näpeissä!!!!
 
KOMPPAAN TOHTORIN AUTOVERTAUSTA ISOIN KIRJAIMIN ja matka vuoden 1990 Mazdalla jatkaa kulkuaan.....

hallu:
Mitä olen näitä uusia leluja tutkinut (iPad+ iRig, iMac+Logic, etc.), niin kyllä kitaravahvistimien aika on kohta ohi ja tämä nykyinen buumi lienee putkivahvistinten "joutsenlaulu" ennen historian hämäriin siirtymistä keräilijöiden nurkkiin pölyyntymään pois aktiivikäytöstä. Tulevaisuudessa luultavasti kännykästä voi loihtia samat soundit kuin kalleimmista putiikkikamppeista tällä hetkellä ja vielä pussillisen uusia soundeja joihin putiikki vehkeet eivät edes taivu.
 
Ei siinä mitään, itsekin tykkään analogisista vahvistimista ja etenkin komboista olen aina tykännyt sekä transistori- että putkivahvistimista, mutta en ihan oikeasti näe niille mitään tulevaisuutta.
Eipä tässä muuta.
 
Nähtäväksi jää mutta epäilen vahvistimien katoavan mihinkään, täysin ainakaan.
 
Katosiko perinteiset rummut kun rumpukoneet tuli, no eipä.
 
Katosiko LP-levyt kun CD tuli, väheni mutta ei kadonnut.
 
Katosiko VHS-nauhat kun DVD tuli, katosi yllättävänkin täydellisesti ja nopeasti
Syynä selkesti parempi kuvanlaatu ja helppokäyttöisyys
 
Scart katosi samalla HDMI:n tieltä ja hyvä niin.
mutta Bluray ei DVD:tä ole tainnut heilauttaa oikeastaan mihinkään.
 
Vahvistimia rakennellan itse ja niitä modaillaan. Ei noita mallintavia itse tehdä
ei edes softaa, joitan plugineja voi tehdä jos osaa.
 
Kaiutinkaappejakin tehdään itse ja niihin vaihdetaan kaiuttimia.
Ei noissa mallintavissa ole kaikkia kaiutinkaappeja kaikilla mahdollisilla kaiutin kombinaatiolla.
 
Joten eipä kukaan osaa sanoa etukäteen sanoa mikä tappaa minkäkin
jote spekuloidaan me vaan. 10vuoden päästä ehkä tiedetään enemmän.

Kamart: Nähtäväksi jää mutta epäilen vahvistimien katoavan mihinkään, täysin ainakaan.
 
Ei vahvistimet tietenkään minnekään katoa, mutta luulen niiden tulavaisuudessa integroituvan ja kätkeytyvän muiden äänijärjestelmien kanssa ja sekaan. Se ei kuitenkaan tapahdu tekniikkalähtöisesti kuten ei mikään muukaan tässä maailmassa, vaan käyttäjät ratkaisevat mitä haluavat käyttää ja uudet ratkaisut yleistyvät vasta kun ne tarjoavat sellaista lisäarvoa ettei vanhaa tekniikkaa enää kaivata. Toki vanhalle tekniikalle tulee jäämään oma pienenevä harrastajakuntansa kuten kaikkialla muuallakin, mutta jossakin vaiheessa ihmiset siirtyvät käyttämään niitä välineitä jotka tarjoavat eniten lisäarvoa ja ovat käytännöllisimpiä ja edullisimpia eli siis parempia.
 
Katosiko perinteiset rummut kun rumpukoneet tuli, no eipä.
 
Ei kadonneet eikä myöskään digipiano syrjäyttänyt akustista pianoa. Näiden kohdalla digitaalisuus vain laajensi käyttötapoja ja mahdollisuuksia.
 
Katosiko LP-levyt kun CD tuli, väheni mutta ei kadonnut.
 
Ei niin, LP tuli takaisin ja nyt CD on katoamassa musiikin nettijakelun myötä.
 
Katosiko VHS-nauhat kun DVD tuli, katosi yllättävänkin täydellisesti ja nopeasti
Syynä selkesti parempi kuvanlaatu ja helppokäyttöisyys
 
Scart katosi samalla HDMI:n tieltä ja hyvä niin.
mutta Bluray ei DVD:tä ole tainnut heilauttaa oikeastaan mihinkään.
 
VHS:n kävi kuten C-kasetin eli kömpelöä vanhaa tekniikka joka sai väistyä. Blurei on taas kuollutta tekniikkaa jo syntyessaan ja syrjäytyy yhdessä DVD:n kanssa elokuvien nettijakelun tieltä.
 
Vahvistimia rakennellan itse ja niitä modaillaan. Ei noita mallintavia itse tehdä
ei edes softaa, joitan plugineja voi tehdä jos osaa.
 
Kaiutinkaappejakin tehdään itse ja niihin vaihdetaan kaiuttimia.
Ei noissa mallintavissa ole kaikkia kaiutinkaappeja kaikilla mahdollisilla kaiutin kombinaatiolla.
 
Joten eipä kukaan osaa sanoa etukäteen sanoa mikä tappaa minkäkin
jote spekuloidaan me vaan. 10vuoden päästä ehkä tiedetään enemmän.
 
Olet oikeassa, että kaikkihan tämä on spekulaatiota. Ennustaminen kun on vaikeaa etenkin tulevaisuuden ennustaminen:-). Emme voi myöskään ennakoida millä tavoin digisysteemejä tulevaisuudessa modaillaan ja mitä kaikkea pelle pelottomat niillä oppivat tekemään. Itsekään en toivo erityisesti putkivahvistinten mihinkään katoavan, mutta jossakin kohtaa tullaan väistämättä tilanteeseen, että uudet tekniikat tarjoavat soittajille enemmän pelivaraa, parempia soundeja ja käytännöllisyyttä ja edulliseen hintaan pieneen kokoon pakattuna. Tuo älykännykkä vertaus oli vain analogia tämän nyt käsillä olevan tekniikan yhdestä sovellutuksesta. tulevaisuudessahan kaikki älytegnologia voi olla vaikka kirurgisesti kehoon istutettua joten ei tarvitse kuin tökätä piuha takapuoleen ja alkaa rämpyttää, niin aivot mallintaa ne soundit;-D.

hallu: Ei vahvistimet tietenkään minnekään katoa, mutta luulen niiden tulavaisuudessa integroituvan ja kätkeytyvän muiden äänijärjestelmien kanssa ja sekaan. Se ei kuitenkaan tapahdu tekniikkalähtöisesti kuten ei mikään muukaan tässä maailmassa, vaan käyttäjät ratkaisevat mitä haluavat käyttää ja uudet ratkaisut yleistyvät vasta kun ne tarjoavat sellaista lisäarvoa ettei vanhaa tekniikkaa enää kaivata. Toki vanhalle tekniikalle tulee jäämään oma pienenevä harrastajakuntansa kuten kaikkialla muuallakin, mutta jossakin vaiheessa ihmiset siirtyvät käyttämään niitä välineitä jotka tarjoavat eniten lisäarvoa ja ovat käytännöllisimpiä ja edullisimpia eli siis parempia.
 
Ei kadonneet eikä myöskään digipiano syrjäyttänyt akustista pianoa. Näiden kohdalla digitaalisuus vain laajensi käyttötapoja ja mahdollisuuksia.
 
Tämä oli hyvin sanottu. Luulen, että tämä on juuri se sama, mitä tapahtuu vahvistintenkin kanssa. Ei ne putkarit mihinkään katoa, vaan digitekniikka ja digilaitteet tuovat uusia mahdollisuuksia niille, jotka niitä tarvitsevat. Uskon, että maailmassa on ja tulee olemaan miljoonia, jotka eivät tarvitse tai halua mitään integroituja all-in-one systeemejä, koska heille riittää se mojokas putkari ja siitä saa kaiken, mitä tarvitsee.
 
Enkä usko sitäkään, että koska nykyinen sukupolvi tekee kaiken tietokoneella, niin automaattisest myös musiikkiharrastus siirtyisi biteiksi tietokoneisiin. Paljon on ihmisiä (kuten minä), jotka käyttävät tietokonetta niin kotona kuin töissä, mutta joita ei silti kiinnosta pistää tietokonetta päälle, kun aletaan soittamaan.
 
Tai miksi hommaisin mallintavan, vaikka se olisi soundeiltaan millainen, jos en tee niillä kaikilla mallinnuksilla mitään, vaan haluan ja tarvitsen sen yhden oman soundin. Minulle on aivan sama, millaiseksi mallintavat ym. kehittyvät, en tule sellaista koskaan hommaamaan, koska kunnon putkivahvistimesta saan kaiken tarvitsemani, mutta vain tarvitsemani.
 
Olet oikeassa, että kaikkihan tämä on spekulaatiota. Ennustaminen kun on vaikeaa etenkin tulevaisuuden ennustaminen:-). Emme voi myöskään ennakoida millä tavoin digisysteemejä tulevaisuudessa modaillaan ja mitä kaikkea pelle pelottomat niillä oppivat tekemään. Itsekään en toivo erityisesti putkivahvistinten mihinkään katoavan, mutta jossakin kohtaa tullaan väistämättä tilanteeseen, että uudet tekniikat tarjoavat soittajille enemmän pelivaraa, parempia soundeja ja käytännöllisyyttä ja edulliseen hintaan pieneen kokoon pakattuna. Tuo älykännykkä vertaus oli vain analogia tämän nyt käsillä olevan tekniikan yhdestä sovellutuksesta.

Putkaria voi modata lähes kuka vain, mutta digivehkeiden modaaminen vaatii nimenomaan asiaan perehtyneen pelle pelottomat. Uudet tekniikat tarjoavat jo nyt enemmän pelivaraa, käytännöllisyyttä ja edullisempaa hintaa. Ovat tarjonneet kiihtyvällä vauhdilla jo varmaan 20 vuotta, mutta eipä nuo putkivahvistimet ole silti mihinkään vähentyneet, vaan koko ajan niitäkin kehitetään kovaa vauhtia, mikä myös kertoo siitä, että niille on edelleen kasvavissa määrin kysyntää.
 
Minusta olet kyllä oikeassa uuden tekniikan eduista, mutta siinä olet väärässä, että se automaattisesti korvaisi putkivahvistimet. Putkivahvistimet ovat niin oma maailmansa ja juttunsa, ettei sitä pysty mallintavilla ja niiden säätöhelveteillä korvaamaan. Ja minulle ne ovat ja tulevat olemaan säätöhelvettejä jo säädettävien parametrien määrän perusteella, olipa käyttöliittymät millaisia tahansa. Minusta c-kasetti vs cd ja mallintava vs putkivahvistin ovat hyvinkin 'epäanalogisia'. Kyse on aika lailla erilaisista tilanteista ja tarpeista.
 
Saatta olla, että tämä on vain vanhan jäärän epätoivonen hätähuuto wanhan maailman perään. Joka tapauksessa vetäisen pussihousut syvemmälle persvakoon ja napsautan putkivahvistimen päälle tuhahtaen samalla digihärpättimille. :D
 
tulevaisuudessahan kaikki älytegnologia voi olla vaikka kirurgisesti kehoon istutettua joten ei tarvitse kuin tökätä piuha takapuoleen ja alkaa rämpyttää, niin aivot mallintaa ne soundit;-D.
 
Tässä kohtaa meikäläisestäkin tulee vannoutunut digimies. :D

Ilokseni ja surukseni joudun ilmoittamaan, että viime viikonloppuna onnistuin löytämään täydellisimmän soundin hetkeen aikaan. Puraiseva mutta silti kompressoitu. Äärimmäisen täyteläinen ja pehmeä, vähän kuin 12 vuotias viski kulmakuppilassa. Hyvin pitkälti sellainen metallin ja bluesin välimuoto mitä (yleensä) aina metsästänkin. Ja kun röpöä ei ollut liikaa niin dynamiikkakin tuntui erinomaiselta. Tiedä sitten paljonko tuossa oli psykoakustiikkaa.
 
Olin vanhempieni luona käymässä ja ottanut mukaan yhden seitsemänkielisen ibani jossa DiMarzion Crucnlab tallassa. Nurkista löysin Zoom 2:sen jonkin halpaversion (ovh 30€) jossa ihan hirveän terävät ja kimeät, viimeisen päälle "digitaaliset" jynttäsäröt vaikka miten ruuvaisi. Löin pedaalin kiinni Ibanezin noin 15W:seen pikkukomboon (ovh:ta en muista, jokin Ibanez Gio-paketin - jonka ovh ehkä parisataa - mukana tullut). Trankku tietenniin. Kyllähän se sitä pehmensi jonkin verran.
 
MUTTA, kun siirsin vahvistimen pois jaloista, sohvan taakse ja väärinpäin (eli kombon säätimet itsestäni pois, takalevy kohti) ja näppäsin muutaman nuotin, tuli sellainen räjähtävä "what the f**k IS this s**t"-tunne. Ei tuollaisia tunteita saisi tulla noin satasen kamoilla. Ainakaan kun noita kamoja on muutenkinniin kertynyt.
 
Onneksi voin tuuduttautua siihen totuuteen, että pirullakos sen soundin sieltä sohvan takaa purkkiin saisin. Voin siis hyvillä mielin jatkaa tätä loputonta rumbaa jota kamarunkkaukseksikin kutsutaan.

azlag: Ilokseni ja surukseni joudun ilmoittamaan, että viime viikonloppuna onnistuin löytämään täydellisimmän soundin hetkeen aikaan....
 
Aika kadehtittava tilanne sulla, jos unelmasoundi löytyy satasen vehkeistä. Kelpaisi kyllä mullekin, ei se hinta itselle mikään itseisarvo ole, mutta kun itselle se unelmasoundi tuntuu valitettvasti löytyvän niistä vähän kalliimmista peleistä.
 
Viimeksi tuo kuivailemasi fiilis tuli, kun pistin Bluetonen JMP/Plexin Masterin täysille ja volumen klo 13:00. Ei vielä mikään kova särö, vaan sellainen reilu reunaroso. Ja voi jeesus, millainen reunaroso. Ääntä vaan oli vähäsen liikaa, kun ei ollut korvatkaan suojattu...

Laulava Kylätohtori: Enkä usko sitäkään, että koska nykyinen sukupolvi tekee kaiken tietokoneella, niin automaattisest myös musiikkiharrastus siirtyisi biteiksi tietokoneisiin. Paljon on ihmisiä (kuten minä), jotka käyttävät tietokonetta niin kotona kuin töissä, mutta joita ei silti kiinnosta pistää tietokonetta päälle, kun aletaan soittamaan.
 
Sehän tässä se pelottava skenaario onkin. Jokainen voisi omalla toiminnallaan tukea jaloa asiaa, eli elävän, oikean musiikin perintöä. Jos lisäännytte, yrittäkää saada muksunne oppimaan soittamaan edes jotain jos vähänkään osoittavat mielenkiintoa. Ehkäiskää aivoa rappeuttavien tautien, kuten Teletappien, Justin Bieberin - ylipäätään kaikenlaisen pinkin purkkapopin - leviäminen jo ennen kuin se alkaa. Jos tulette joskus töistä aikaisemmin kotiin ja huomaatte nuorisonne istuvan katatonisessa tilassa Rebecca Blackin Fridayn pauhatessa stereoista, voi olla jo liian myöhäistä tehdä mitään.
 
Tiedän joitain henkilöitä jotka kuvittelevat olevansa suuriakin muusikoita kun osaavat Fruity Loopsista naputella kymmenessä minuutissa valmiin biisin, netistä ladattujen samplejen pohjalta tietty. Heittäen vähän jou-jou:ta ja kurkkuäänteitä mukaan. Tämä häiritsee koska minäkin vasta opettelen, ja vaikka opettelen intensiivisesti, tiedän sen verran että en osaa vielä mitään. Vaan kaikki on nykyään niin helppoa. Musiikista on tehty helppoa kuunneltavaa (ja tämä ei ole missään nimessä paha tai huono asia, kunhan ei mennä äärimmäisyyksiin) ja musiikin tekemisestä on tehty liian helppoa. Tämä taas estää sitä itseänsä haastamista ja sitä kautta evoluution edistymistä.

Laulava Kylätohtori: Putkaria voi modata lähes kuka vain, mutta digivehkeiden modaaminen vaatii nimenomaan asiaan perehtyneen pelle pelottomat. Uudet tekniikat tarjoavat jo nyt enemmän pelivaraa, käytännöllisyyttä ja edullisempaa hintaa. Ovat tarjonneet kiihtyvällä vauhdilla jo varmaan 20 vuotta, mutta eipä nuo putkivahvistimet ole silti mihinkään vähentyneet, vaan koko ajan niitäkin kehitetään kovaa vauhtia, mikä myös kertoo siitä, että niille on edelleen kasvavissa määrin kysyntää.
 
Vähän riippuu katsantokannasta tämä ;) Minä mieluummin modaisin digivehjettä koska niistä jotain ymmärrän. Putkivehkeistä haluaisin ymmärtää mutta ajan rajallisuuden vuoksi en ole vielä modausvaiheeseen päässyt. Putkivehkeiden modaajat ne, omasta näkökulmastani, niitä pelle pelottomia ovat.
 
Laulava Kylätohtori:Minusta olet kyllä oikeassa uuden tekniikan eduista, mutta siinä olet väärässä, että se automaattisesti korvaisi putkivahvistimet. Putkivahvistimet ovat niin oma maailmansa ja juttunsa, ettei sitä pysty mallintavilla ja niiden säätöhelveteillä korvaamaan. Ja minulle ne ovat ja tulevat olemaan säätöhelvettejä jo säädettävien parametrien määrän perusteella, olipa käyttöliittymät millaisia tahansa. Minusta c-kasetti vs cd ja mallintava vs putkivahvistin ovat hyvinkin 'epäanalogisia'. Kyse on aika lailla erilaisista tilanteista ja tarpeista.
 
Syy, miksi hankin Kemperin oli seuraava: halusin nimenomaan ne pari soundia joita käytän talteen 6505:sesta. Ilman parinkymmenen kilon kuormaa joka paikkaan lähtiessä (+kaappi+räkki+pedaalit+muut). Ilman pelkoa putkien rikkoutumisesta tärinässä ja kolahtelussa. Jos vaikka kirjoittaisit kirjan, oikein old school-hengessä, stetsoni päässä keikkuen ja marlboro suupielestä roikkuen, vanhalla Remingtonilla musteentuoksussa näpytellen, joka tapauksessa se kirjasi muutettaisiin sähköiseen muotoon. En harrasta E-kirjoja joten toivottavasti se siirrettäisiin taas analogiseen muotoon, jossa vaiheessa, mutta vahinko olisi jo tapahtunut. Sama pätee musiikissa. Jos nyt niinkuin periaatetasolla ajatellaan.
 
Eli, jos sinulla on putkivahvari jonka haluat digitalisoida: laita se päälle, mallinna haluamasi soundi esmes Kemperiin, laita Kemper laatikkoon jossa ei ole muutakuin liittimet piuhoille, virtanappi ja äänenvoimakkuuden säätö. Job done. Ei kyseessä aina ole säätöhelvetti ;) Minäkään en parametreistä yms välitä tuon taivaallista. Yksinkertainen on parempaa ja kaunimpaa. Kokonaisuutena mallintava kuitenkin voi olla yksinkertaisempaa. Eli lähtökohta putkivahvistimien ylimaallisesta yksinkertaisuudesta verrattuna mallintaviin käyttäjän näkökulmasta (huom!) ei suinkaan ole mikään absoluuttinen totuus.